Päivä 6: Päivä jona opin, ettei Sodankylä olekaan kaupunki

Tiistaina olivat suunnitelmamme jälleen minimissään. Päivän ainoa tavoite oli päästä Äkäslompolosta Raudanjoelle, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Sodankylästä Rovaniemen suuntaan, joten meidän oli määrä kulkea reittiä Äkäslompolo-Kittilä-Sodankylä-Raudanjoki. Varsinaisena kohteenamme oli Visatupa-hostelli, jossa olimme kaavailleet viettävämme pari viimeistä yötämme rentoutuen täysin vailla huolta huomisesta.

Äkäslompololta lähtömme meni melko myöhään ja liikkeelle lähdimme vasta kahden maissa. Hostellin väeltä saimme kyydin peräti Kittilään saakka (suurkiitos siitä!) ja vielä myöhäisemmäksi varsinainen liftauksemme meni jäätyämme risteyksen huoltoasemalle lounastamaan. Lopulta nökötimme tienvarressa neljän maissa. Tässä risteyksessä hauskinta luultavasti oli se, että jo ensimmäinen auto olisi meidät kyytiinsä ottanut. Emme kuitenkaan lähteneet, sillä vain noin 10 kilometrin matka olisi vienyt meidät vain huonommalle pelipaikalle maantien varteen. Risteysalue ja siinä hiljentävät autot ovat huomattavasti parempi diili. Sääli, että poliiseille lienee liftareiden poimiminen kiellettyä. Muutoin Kittilän poliisit melko varmasti meidät olisivat kyytiinsä ottaneet, sen verran iloisesti he meille tuulilasin läpi huitoivat ohi ajaessaan.

IMG_3315-2

Tässä risteyksesssä kävi myös ilmi, että Levi-Ylläs-hoodeilta jatkaminen oli jo ihan paikallaan, sen verran osui tuttuja naamoja kohdalle. Ensin kohdallemme pysähtyi meille pari päivää aikaisemmin Rovaniemi-Levi-kyydin antanut mies, joka valitettavasti oli vain menossa aivan lähelle tuttujen luo turisemaan. Heti perään eteemme hurautti Lapin Luontoelämyksen Raija, joka tuumasi heittävänsä meidät paremmalle kohdalle noin kilometrin päähän, sillä heti risteyksen jälkeen monet näyttivät kääntyvän omakotitalojen pihaan. Raija tiesi mistä puhui: uudella sijainnilla ensimmäinen auto nappasi meidät kyytiin.

Sodankylään siis pääsimme varsin kivuttomasti ja kovin turvallisenkin tuntuisesti. Alkumatkalla aiemmin ohitsemme ajaneet poliisit ajoivat meitä vastaan, ja taustapeilistä huomasimme heidän kääntyvän peräämme. Melko pitkään ajelimmekin poliisisaattue perässämme, emmekä vieläkään tiedä kääntyivätkö he tarkoituksella peräämme tunnistettuaan tutut tyypit kyydissä, vai oliko tuo vain silkkaa sattumaa.

IMG_3309-1

Sodankylässä meidät tuli noutamaan Maarit, jonka monet varmaan tuntevatkin Pää pilvissä -blogista. ”Sen kerran kun joku eksyy Sodikseen, niin minä kyllä keitän kahvit”, Maarit oli aiemmin sanonut ja lupauksensa lunasti. Hän näytti meille Ilmatieteen laitoksen alueen Tähtelässä, jossa kävimme ihmettelemässä valtavaa satelliittiantennia. Ei meille vieläkään täysin selväksi käynyt, mitä sillä oikeastaan tehdään, mutta ainakin jotain revontuliin liittyvää. Tulipa ainakin nähtyä.

IMG_3332-3

 

Sodankylästä on aiemmin mieleeni tullut vain Maj Karman samanniminen biisi (ja ilmi kävi, ettei biisissä mainittavaa Seita-baariakaan enää edes ole) ja elokuvajuhlat (tänä vuonna 10.-14.6.). Eipä yleissivistykseni kasvanut hirmuisesti tästäkään visiitistä, mutta oivalsin ainakin miten pienestä paikasta on oikeastaan kyse. Olin ajatellut Sodankylän olevan ihan selkeä kaupunki (onhan joku Pieksämäki ja Kemijärvikin), mutta asukkaita siellä on vain reilut 8000. Lääniä sillä kyllä riittää, mutta se ei ole näemmä oikeuttanut kaupungin titteliin. Wikipedia sentään osasi jälkeenpäin kertoa Sodankylän olevan pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin kunta Inarin jälkeen. Titteli se on kai sitten sekin.

Maarit oli jo aiemmin vinkannut paskasta nähtävyydestä, jota odotin kuin kuuta nousevaa. Jo nimi ”Poromiespatsas” kuulosti enteilevältä – tämän on oltava hyvä. Sodankylän verkkolehdestä löytyi myös upeaa spekulointia siitä, kuka patsaan poromies onkaan. Artikkelissa epäillään miehen olevan täkäläisiä, sillä hänellä on ”korkeahkot poskipäät ja jämäkkä kallonmuoto, joka kuitenkin on sirohko, ei lainkaan leveä.” Lukijavinkkejäkin henkilöllisyydestä otetaan vastaan, huikeaa! Haistan tässä suorastaan tutkivan journalismin raon. Lisäksi jutussa kerrotaan näin:

”Poropatsas seisoo Sodankylä-talon edessä jo viidettä vuosikymmentään. Tyypillinen näky kesäisin ja usein muinakin vuoden aikoina on patsaan ympärillä häärivät matkailijat, jotka yksin, pareittain tai ryhmissä asettuvat taideteoksen ääreen kuvattavaksi.”

Niin, pitipä meidänkin se kuva sitten saada, vain me, poro ja mysteerilappalainen. ”Tää on niin noloa”, Maarit mutisi komentaessani hänetkin kuvaan. Sodankylän paska nähtävyyshän on ehdottomasti kuvattava itse suosittelijan kanssa.

IMG_3341-4

Pakko muuten kertoa, että vastaehdokaskin oli, mutta Sodankylän liikuntahalli sai tällä kertaa tyytyä perintöprinsessan viittaan. Onhan se huvittavaa, että sivistyslautakunnan kuntalaisille järjestämän nimikilpailun voitti niinkin luova ja lennokas idea, kuin ”Sodankylän liikuntahalli”. Ei mitään areenoita tai tärkeiden setien nimiä. Lyhyt ja ytimekäs sen olla pitää. Iso peukku!

Maaritin luona kahvittelun jälkeen jatkoimme tien varteen, jossa iltakahdeksan maissa alkanut odottelumme venyi tähän saakka pisimmäksi, peräti 55 minuuttiin. Työliikenne oli mennyt aikoja sitten, eikä näin myöhään näköjään Rolloon menijöitä enää vilissyt. Huoltoasema täyttyi lähinnä basson äänistä ja alaikäisen näköisistä kuskeista. Lopulta mukava vanha setä poimi meidät matkaansa ja päivämme oli pelastettu. Pääsimme perille Raudanjoen Potkuriparkkiin, jossa eteemme kohosi upea, suorastaan uljas ilmestys. Potkuriparkin Martta-patsas oli niin ruma, että oikein karvat nousivat pystyyn. Olimme ajatelleet, että tuossa pikkupaikassa ei nähtävyyksiä ole, paskasta sellaisesta puhumattakaan. Mutta siinä se oli ja päivämme oli kruunattu! Aivan mahtavaa! Pian Visatuvan isäntä Janne haki meidät risteyksestä hostellille ja kokkaamamme illallisen, viisukarsintojen ja saunan jälkeen nukuimme kuin tukit. Päivä oli varsin 5/5.

IMG_3354-5

Äkäslompolo–Raudanjoki

Matkattuja kilometrejä: 174 km

Kyytien määrä: 3

Matkustusaika: 7,5h (välissä kaikenmoista, esim. lounastauko ja pysähdys Sodankylässä)

Liftausajat: 15 min & 55 min

Majapaikka: Visatupa

Päivän sitaatti: 1) ”Jos ulkona kuuluu rapinaa tai näette jotain ikkunassa, niin se on ihan vaan poro, ei sen kummempaa” (Visatuvan isäntä meille)

Reissumme on toteutettu yhteistyössä Suomen Hostellijärjestön kanssa. Saamme yöpyä ilmaiseksi heidän verkostonsa hostelleissa ja näin ollen myös kaksi yötämme Visatuvalla ei kustantanut meille mitään.

8 vastausta artikkeliin ”Päivä 6: Päivä jona opin, ettei Sodankylä olekaan kaupunki

  1. Voi ihana Maarit <3 Tuo Potkuriparkin patsas on kyllä karmiva, sille vaihdetaan vaatteet aina kelin mukaan – tosin varmaan muutaman vuoden välein, koska ne ovat aina pelkkiä riepuja, jotka lepattavat tuulessa aavemaisesti. Pienenä aina Inarista Tampereelle ajaessa päätin viimeistään Potkuriparkin kohdalla, ettei tätä(kään) matkaa jaksa hereillä ja rupesin nukkumaan.

    Sulla oli tosi hieno reissu, hauska nähdä, miten omat kotihuudit ovat jonkun mielestä eksoottisia! Sellainen pikku vinkki, että älä pliis käytä sanaa lappalainen, jos et halua paskamyrskyä niskaan. Lappilainen=lapissa asuva ihminen, saamelainen=alkuperäiskansan edustaja, lappalainen=pilkkinimitys saamelaisille, yhtä paha kuin neekeri. :)

    • Täh, oikeesti? Apua :DDD Kohta pitäs kyllä vaihtaa taas, mekin vähän jo katseltiin, että kohta Martan hamonen repsottaa jo vähän härskisti.

      Siis Lappihan on oikeasti ihan supereksoottista seutua, me jo Oulun kohdalla huudeltiin ihastuksesta, miten eri näköistä luontoa siellä onkaan! Niin pohjoisessa kuin ei koskaan ole tullut käytyä, niin kaikki näytti ihan uudelta ja ihmeelliseltä :) Oho, kiitos tästä vinkistä, tää oli kieltämättä mulle uusi tieto ja jonkun paikallisen puheesta vain poimin tuonkin, mä kuin jotenkin kuvittelin, että lappalainen ja lappilainen on oikeastaan yksi ja sama asia :o Aina oppii uutta ja yhdenkin kirjaimen lipsahdus näemmä voi muuttaa merkityksen aivan päälaelleen.

  2. Tämä paskojen nähtävyyksien keräily on kyllä parasta viihdettä näin lukijan vinkkelistä pitkään aikaan. Kiitos! :D Martta varsinkin on melkoisen hirvittävä näky. :D

    • Heh, hauska kuulla! Vielä pitää tehdä loppukoonti ja pienimuotoinen äänestys siitä mikä on karmein. Tosin aavistus voittajasta mulla jo onkin. Hmm, pitäsköhän tätä sarjaa jatkaa tulevaisuudessakin, ainakin silloin tällöin jotain matkojen varrella vastaan tulleita karmeuksia (tai ainakin tosi yliarvostettuja nähtävyyksiä) esitellen? :D

  3. Tuleekohan mun kommentit ollenkaan perille :( Tää on varmaan kolmas postaus jonne oon kirjottanu romaanin verran tekstiä ja sit se ei koskaan menekään perille. Höh! Mutta sitä mie vain että Martta on ihanan paska ja kylläpä vain oliki noloa, mutta tulipahan tehtyä :D Ei varmaan kovin moni sodislainen oo kehannu käyä ottamassa selfietä tuon poromiehen kanssa. Älä ees muistuta liikuntahallista… Sen mie taisin unohtaa näyttää :D
    Ja oli hauska ko kävitte! :)

    • No niiiin, nyt vihdoin löysin oikeat nappulat näiden hyväksymiseen! Roskakoriinhan ne oli päätyneet, pitää selvitellä miksi ihmeessä :(

      Hahhah, tosiaankin! Eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole, kyllä mä voisin Kangasniemellä turistia leikkiä ihan hyvillä mielin :D Tosin no, miellä ei mitään poromieheen verrattavaa siellä kyllä olekaan, ettäh… Mä luulen että liikuntahallin kohdalla ei paljoa menetetty :D Mut oli kiva käydä, kiitos paljon avusta, kahvista ja kaikesta!

    • No kyllä… Se kun vähän yllättäen vielä sieltä tienvarresta nousi niin kyllä oli naurussa pitelemistä :D Hei, kiitos paljon haasteesta! En vielä uskalla luvata ryhdynkö tekemään, tässä sen verran on listalla juttuja tulossa, mutta katsotaan! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *