Liftaus, katoava kansanperinne?

Minulta on useasti jo kyselty, voisinko kirjoittaa liftauksesta. Olen lupaillut jotain rustaavani, mutta jälkeenpäin oivaltanut olevani vielä aivan liian noviisi. Keltanokaksi vieläkin vähän itseni tunnen kohdattuani kokonaisia mantereita peukalokyydillä ylittäneitä konkareita. Nyt kuitenkin viimein tuntuu, että liftattuja kilometrejä on sen verran takana, että olen kykeneväinen aiheesta kirjoittamaan jotain ihan järkevääkin.

Eka liftauskokemukseni tapahtui vähän vahingossa. Olin Swazimaassa ja halusin päästä kansallispuistoon, jossa olin kuullut olevan mahdollisuus päästä ratsain katselemaan eläimiä aivan lähietäisyydeltä. Julkisilla ei päässyt perille saakka ja keskipäivän kuumuus kävi tosi tukalaksi kävellessä. Niinpä pistin peukalon pystyyn ja sainkin nopeasti kyydin ilmastoidussa autossa paikallisessa mittakaavassa rikkaan oloiselta herralta. Tämän jälkeen  satunnaisesti liftailin lyhyitä etappeja Mosambikissakin, yleensä juurikin kauppareissuja auton lavalla tai vastaavia.

Ensimmäisen kerran pidempiä matkoja liftasin vasta viime joulu- ja tammikuussa, kun matkasimme poikaystäväni kanssa Milanosta Istanbuliin. Liftaus Italiassa ei ollut ehkä helpoimmasta päästä ja Venetsiassa odotimme ensimmäistä kyytiämme peräti viisi tuntia. Monesti myös kielimuuri teki matkoista aika jänniä, sillä kuskeina oli milloin albanialaisia, milloin romanialaisia. Kreikan ja Turkin puolella kyydit tuntuivat olevan hieman helpompia saada ja ihmiset uskoamattoman vieraanvaraisia, sillä päädyimme parin kuskin kotiinkin illallisille ja toisen luona olimme yötäkin. Erään pariskunnan kyydissä puolestamme päädyimme Bulgariaan, vaikka olimme matkalla Turkkiin. Sattuuhan näitä.

IMG_1282-1

IMG_0846-2

Nyt lopulta eka oikea ainoastaan liftaten tehty reissu oli Lapin matka, joka sinetöi mieltymykseni peukalokyyteihin matkustusmuotona. Tähän astisista kokemuksistani Suomessa liftaaminen oli ehdottomasti kaikista helpointa, mikä pääsi täysin yllättämään.

Miksi liftaus?

Liftaajia valitettavan usein pidetään vain siipeilijöinä. Toki ilmaisten kyytien avulla säästää suuren summan rahaa, mutta en usko sen olevan kenellekään ainoa syy liftata. Liftaaminen on oikeasti hauskaa, jopa koukuttavaa. Siitä tulee helposti pieni päänsisäinen peli. Hiljalleen alkaa helposti laskemaan ohi ajavien autojen määrää, saatujen kyytien lukumäärää eri väleillä tai odotukseen kuluneita minuutteja. Seuraavan kyydin aina yrittää saada hieman nopeammin kuin edellisen tai yhä pidempiä välejä yrittää päästä vain yhden kuskin kyydissä – tai välillä päinvastoin. Joskus eteneminen mahdollisimman monen kuskin kyydissä, pieni pätkä kerrallaan on yllättävän hauskaa. Liftaaminen on jännittävää. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Odotammeko tienposkessa monta tuntia, vai pysähtyykö jo seuraava auto kohdallemme? Pääsemmekö edes määränpäähämme? Onko seuraavalla kuskillamme jokin mieletön elämäntarina kerrottavanaan? Tietäisiköhän hän jonkin erikoisen lounaspaikan?

Lftaten matkustaminen on jo itsessään sen verran mieluisaa, että reissu ei muuten hirveästi aktiviteetteja tai tekemistä kaipaakaan. Kuskit ovat usein myös paikallisia ja osaavat kertoa alueista lisää. Lapissa ainakin opimme melkoisesti eri kuntien eroista hyvine ja huonoine puolineen, mitä tuskin tavallisena turistina olisi tullut tehtyä. Itse koen liftaamisen vastavuoroisena: liftaaja saa kyydin ja kuski seuraa, mitä varsinkin pitkää matkaa ajavat arvostavat. Mikäli joku kuski pitää sitä siipeilynä, ei häntä onneksi kukaan pakota pysähtymään liftarin kohdalle. Liftaamisen hienous mielestäni piileekin ennen kaikkea juuri siinä, että kaksi toisilleen ennalta tuntematonta, eri maailmoista tulevaa ihmistä kohtaavat ja voivat oppia toisiltaan jotain täysin uutta.

IMG_3464IMG_3511

Liftarin kyytiin poimimista voi pitää myös empatian eleenä, sillä harvoin tien varressa tapaa lääkäreitä tai lakimiehiä. Useimmiten kyytiin nousee opiskelija, inttipoika, työtön tai muutoin taloudellisesti tiukilla oleva. Itse aion ainakin antaa hyvän kiertää. Olen saanut kohdata niin monia ystävällisiä ihmisiä, joiden kyydissä olen päässyt kulkemaan tuhansia kilometrejä, että koen olevani sen jo velkaakin. Tulevaisuudessa aion antaa kyydin joka ikiselle harmittoman näköiselle liftarille, jonka tien poskessa näen – jos vain minulla ikinä omaa autoa sattuu olemaan.

Miten liftataan?

Liftaamiseen ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa, mutta joitain vinkkejä voi toki jakaa. Ensinnäkin, kaikista parasta on liftata kahdestaan. Harvalla on kolmelle tilaa, mutta yksinään vieraan kyytiin nouseminen on aina suurempi riski, varsinkin naisille. Yksinäiset miesliftarit voivat myös herättää enemmän epäluuloa autoilijoiden silmissä, kuin kaksin kulkevat. Uskon, että minä ja ystäväni Suvi-Tuulia olimme aika ihanteellinen liftauspari: harmittoman ja aika tavallisen näköisiä, ei millään tavalla provosoivia. Epäilen, että ulkomaalaisperäisen poikaystäväni kanssa liftaaminen Suomessa olisi voinut olla hieman hitaampaa, sillä moni olisi voinut vierastaa tämän eksoottista ulkonäköä. “Suomalaisten kohdalle kyllä pysähdyn, mutta ulkomaalaisia en olisi kyytiini ottanut”, eräs kuskikin sanoi suoraan. Italiassa ja Kreikassa puolestaan molemmat menimme paikallisistakin.

IMG_0885-1IMG_1613_1024

Matkatavaroista ja niiden määrästä olen saanut monenlaista palautetta. Toisaalta, tavaraa ei koskaan pitäisi olla matkassa liikaa, jotta kyytiläiset tavaroineen mahtuvat vaivatta, eikä kyyti jää siksi saamatta. Lapissa saimme eräältä kuskilta kuulla, että rinkkamme kannattaisi olla pienempiä, kun taas toinen totesi, ettei edes ottaisi kyytiinsä ketään, jolla selkeästi ei ole pidemmän reissun matkatavaroita mukana. Hänen mielestään liftaaminen kuuluu nimenomaan reissaajille, kauppamatkalaiset kulkekoot kotiinsa bussilla.

Liftaajien kannattaa aina kiinnittää huomiota omaan ulkonäköönsä. Täysin mustiin ei kannata pukeutua, sillä se voi antaa epäilyttävän vaikutelman (tosin tähän itsekin aika usein tulee syyllistyttyä). Silmiä ei kannata piilottaa aurinkolasien taakse, sillä moni kuski varmistuu kyytiläisten harmittomuudestaan nopean katsekontaktin jälkeen. Viime reissulla moni mieskuski heitteli hieman kaksimielistä kommenttia siitä, miten kaksi neitokaista tienposkessa kyllä kyydin saisi nopeasti hieman vaatekertaa vähemmällä. Varmasti saisikin, mutta me kyllä pidimme visusti tuulitakit päällämme. Tiedätte kyllä miksi.

IMG_3550IMG_3680

Liftatessa kannattaa aina käyttää pahvia, johon on kirjoitettu määränpää tai ainakin toivottu ilmansuunta. Usein kuskit kyllä ymmärtävät pysähtyä kohdalle myös, vaikka voivat tarjota vain lyhyemmän kyydin lähemmäs lopullista määränpäätä. Tussi siis aina rinkan sivutaskuun mukaan, pahveja kyllä saa dyykattua tien päällläkin huoltoasemilta, kerrostalojen roskiksista tai kaupoista.

Katsekontakti on liftatessa yllättävän tärkeä juttu ja siksi liftaajien pitäisi pyrkiä sopivan lähelle ajorataa. Kun kuskiin saa katsekontaktin ja hieman hymyilee, voi tämä muuttaakin mielensä ja pysähtyä. Ainakin katsekontaktin myötä jokainen kuski joutuu noteeraamaan ihmiset tien sivussa ja hetken harkitsemaan asiaa. Lisäksi tien varressa nököttäminen on paljon hauskempaa, kun saa hieman palautetta, hymyjä, peukkuja ja olankohautuksia kuskeilta. Suuri osa ei aja ohi ilkeyttään, vaan ihan vain siksi, että he ovat menossa eri paikkaan ja moni sen myös käsimerkeillä ilmaisee. Kommunikointi autoilijoiden kanssa on ehkä liftaamisen suola. Onpa kyytejä tullut lopulta saatua tanssien, käsiä huitoen, osoitellen, vienosti hymyillen tai jopa saippuakuplia puhallellen. Osoita olevasi hyvä tyyppi, se kyllä palkitaan.

IMG_3071-2

Missä liftataan?

Tärkeintä hyvälle liftauspaikalle ovat seuraavat seikat: 1) Autoilija näkee liftaajat mahdollisimman kaukaa 2) Alueella ei ajeta liian kovaa 3) Autot joutuvat väistämättä ajamaan mahdollisimman läheltä liftaajia ja näin ollen huomioimaan heidät 4) Auton on helppo pysähtyä ottamaan liftaajat kyytiin. Tärkeintä on, että autoilijalla on mahdollisimman paljon aikaa vakuuttua kyytiläisistä ja tehdä pysähtymispäätös. Ehdottomasti paras paikka kyytien saamiseen ovat vilkkaat huoltoasemat. Risteysalueella kuskit ajavat todella hitaasti ja parkkipaikalla on naurettavan helppoa pysähtyä. Moni saattaa nähdä liftaajat parkkipaikalle tullessaan, mietiskellä asiaa tankkaamisen ajan ja lopulta napata ihmiset kyytiin lähtiessään. Kahdeksankympin alueella kyytejä voi vielä saada, mikäli kyseessä on suht hiljainen maantie ja sopiva pysähtymispaikka on selkeästi katsottuna, mutta satasen alueella voi olla jo aika toivotonta. Moottoriteillä liftaaminen on myös Suomessa kiellettyä.

IMG_0845-1

Lapissa liftaamiseen moni suhtautui todella skeptisesti – me itse mukaan luettuina – koska liikenne hiljenee sitä mukaa mitä pohjoisemmaksi mennään. Loppujen lopuksi hiljainen tie ei automaattisesti tarkoita pitkää odotusta. Vilkkaalla tiellä autojen on helpompaa vain ajaa ohi ottamatta mitään kontaktia tien sivussa seisojaan ja ajatella, että seuraava auto heidät varmasti poimii. Laumakäyttäytyminen tarttuu, ja auto toisensa jälken ajelee ohi asiaa sen kummemmin ajattelematta. Sen sijaan hiljaisella maantiellä kuski näkee liftarit jo kaukaa ja saattaa heidät poimia osittain jo säälistäkin, sillä hän tietää että seuraavan auton odotukseen voi mennä tovi. Pohjoisessa yleinen mentaliteettikin voi vaikuttaa. Maaseudulla toisista välitetään enemmän, yhteisöllisyys on tärkeää eikä vieraisiin suhtauduta yhtä epäluuloisesti. Vaikka en etelässä olekaan liftannut, voisin väittää pääkaupunkiseudulla liftaamisen olevan hieman työläämpää. Huono sää voi myös joskus olla onnenpotku: moni kuski voi tuntea myötätuntoa ja napata sateessa värjöttelevän matkalaisen kyytiinsä. Joskus taas ei – been there, done that.

Kaupungista poispääsy varsinkin ulkomailla on usein se vaikein juttu, koska parhaat liftauspaikat harvoin ovat lähellä keskustaa. Paljon hyviä vinkkejä parhaista liftauspaikoista (ja julkisista jotka niiden ohi kulkevat) löytyy Hitchwiki-liftausyhteisöstä, kannattaa kurkata!

Turvallisuus

Moni saattaa jättää liftaamisen kokeilematta ihan vain pelon takia. Totta kai liftaamisessa on omat riskinsä. Niistä pitää olla tietoinen ja jokainen kuski täytyy joka kerta arvioida huolella. Kuitenkin kieltäytyminen kyydistä on täysin ok ja olen itsekin niin tehnyt. Kieltäytynyt olen rekoista, jotka olisivat ottaneet vain jommankumman liftareista kyytiin sekä kyydistä, jonka etupenkillä istunut matkustaja oli selkeästi humalassa. Epämääräisiä kuskeja ei ole vastaan tullut, mutta kyllä niillekin osaisin ei sanoa.

thumb_IMG_3725_102410930995_1002174113168572_8460164984064629964_n

Hyvä käytäntö olisi painaa mieleen auton rekisterinumero ja vaikka kirjoittaa se talteen puhelimeen heti kyytiin noustua, mutta itse olen toivottoman huono tässä. Jos todella varman päälle haluaisi pelata, voisi tämän numeron vaikka lähettää aina kaverille, jotta joku olisi tietoinen matkasi kulusta. Itse tunnustan, että minulla kulkee matkassa aina äitini vuosia sitten minulle antama turvasumute, jonka ainakin pyrin pitämään suunnilleen käden ulottuvilla epäilyttävien tilanteiden varalle. Onneksi en ole koskaan joutunut edes harkitsemaan sen käyttämistä.

Arvotavaroiden kanssa kannattaa myös käyttää järkeä. Ihan maasta riippuen kannattaa harkita, mitä kaikkea elektroniikkaa repustaan kuskille vilauttelee. Taisinpa Lapissakin pienen valkoisen valheen livauttaa ja väittää, ettei minulla mitään kameraa ole, puhelimella kun niin hyviä kuvia nykyään saa. Jälkeenpäin kyllä mietin, että se taisi olla hieman liioittelua. Eiköhän Suomessa kuskit jotain muuta kahdesta tytöstä haluaisi, kuin heidän kameroitaan, jos he pahoilla aikeilla olisivat liikenteessä.

IMG_0915-2

IMG_2737-3

Lopuksi

Vaikka meitä on moneen junaan, loppujen lopuksi valtaosa ihmisistä on oikeastikin tavattoman ihania ja liftatessa voi tutustua mielettömiin persooniin. Liftatessa tietysti yksikin huono kokemus on huonompi juttu ja voi käydä kalliiksi, jopa kohtalokkaaksi. Itse kuitenkin ajattelen, että parhaat seikkailut usein vaativat pienten, harkittujen riskien ottoa ja päätösten tekemistä. Mikäli alkuun hirvittää tuosta noin vain maantiellä vieraan ihmisen kyytiin hyppääminen, kannattaa ensin kokeilla huoltoasemia. Ihminen on helpompi arvioida auton ulkopuolella, kun voi vaihtaa hieman enemmän kuulumisia ennen lähtöä. Mekin saimme yhden kyydin suoraan huoltoasemalla lounastaneelta rouvalta kysymällä, mihin hän on menossa. Omalla aktiivisuudella pärjää kaikista parhaiten.

Vaikka joskus voi hieman alkaa turhauttaa ja koko idea liftaamisesta tuntua toivottomalta, tärkeintä on pysyä sinnikkäänä ja olla luovuttamatta. Tien päällä asioilla on yleensä tapana järjestyä. Kyydin kyllä saa, kun itse vilpittömästi niin uskoo.

Oletko itse koskaan antanut liftaajalle kyytiä tai liftannut? Pelkäisitkö liftata? Miksi/miksi et?

53 vastausta artikkeliin ”Liftaus, katoava kansanperinne?

  1. Pelko on tervettä paitsi liftaessa mutta minua pelottaa jopa miehenä pysähtyä liftareiden (tai “avuntarvitsijoiden”) kohdalle, kun nykyään itäeuroopasta virtaa rikollisten vapaan liikkuvuuden vuoksi Suomeen ties mitä maantierosvoja mistä saa uutisista toistuvasti lukea.

    • Noin päin itse harvemmin onkaan tullut mietittyä tätä, aina tulee enemmän mietittyä oman turvallisuuden kannalta liftaajana. Tätä juuri tarkoitin tilannekohtaisella harkitsemisella, se aina riippunee siitä miltä tien poskessa seisova oikein vaikuttaa. Mut ihan totta, että pitää kuskinkin aina miettiä ensin, ennen kuin ketään kyytiinsä ottaa.

  2. Olipa tosi hyvä postaus! Mä en ole koskaan itse liftannut, mutta se on kyllä haaveissa. Kerran tapasin matkatessa kaksi kanadalaispoikaa, jotka olivat tehneet paljon pitkiä liftausreissuja Pohjois-Amerikassa, ja heidän juttujaan kuunnellessa tuli kauhea halu päästä liftaamaan. Enimmäkseen yksin matkustavana nuorena naisena se vähän pelottaa, mutta kyllä sitä varmasti jossain vaiheessa tulee kokeiltua. Ehkä pitäisi aloittaa Suomesta. Luin myös sun juttuja Lapin matkasta ja se kuulosti hirmu hienolta!

    • Kiitos tosi paljon Martta! Siksi mullakin venyi aika pitkälle reissujen määrään nähden, ennen kuin ekan kerran liftaus tuli mukaan kuvioihin. Kyllä mä uskaltaisin Suomessa, muissa pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa yksinkin liftata, mutta ei ole onneksi tarvinnut. Vähän tarkempana ehkä silloin vaan olisin siitä, kenen kyytiin nousisin, sillä nyt pääasiassa kyytejä ollaan aina saatu keski-ikäisiltä tai vanhemmilta yksin ajavilta miehiltä. Mut nimenomaan, Suomesta kannattaa ehdottomasti aloittaa, täällä on aika paljon helpompaa tunnistaa epämääräiset tyypit, kun ei ole kulttuurieroja ja kielimuureja. Se reissu olikin tosi hieno, Lappi on ihana!

  3. Mielenkiintoista aihetta käsittelet :) Mulla ei ole ikinä ollut tarvetta liftata, mutta kai sitä voisi joskus kokeillakin. Oon kyllä aika mukavuudenhaluinen sen suhteen, että en jaksa odotella tien poskessa kovin montaa tuntia tai olla epävarma perille pääsystä. Helpompi turvautua bussiin, jonka aikataulut tietää etukäteen. Jos ideana taas olisi vain päämäärätön seikkailu ympäriinsä, niin liftaaminen olis hyvä vaihtoehto! Just suunnitellaan miehen kanssa juhannusreissua pohjoiseen, mutta taidetaan ottaa oma auto alle :D

    • Liftaus sopii parhaiten just vähän pidemmille reissuille, joilla aikataulussa pysyminen on merkityksetöntä ja ajateltuihin määränpäähinkin pääseminen joustavaa. Jos on vain viikko tai alle aikaa ja just tietyt paikat mielessä, julkiset on paljon parempi. Liftatessa matkanteko on osa reissua, ei vain kulkemista kohteeseen ja takaisin :) Mukavuudenhaluisille liftaus ei tosiaan sovellu, pitää olla valmis vähän värjöttelemäänkin tarvittaessa ja pientä sinnikkyyttä se kyllä vaatii. Kaikille se ei sovi ja turhaanhan sitä lähtee itseään kiusaamaan jos jo tietää, että se ei kiinnosta. Ihanaa juhannusreissua! :)

  4. Mä oon vaan kavereiden kanssa joskus teininä liftaillut kokeilumielessä Tampereen keskustaan ja takaisin :-D

    Oli kyllä todella hyvä infopaketti liftaamisesta! Näkisin, että jos reissaa ilman mitään tiettyjä aikatauluja niin liftaaminen menee siihen kuin nenä päähän :)

    Ja tuo vaarallisuus, niin suurinhan osa ihmisistä edelleen kuolee kotonaan ja jos nykyään konekin pamahtaa alas kun kapteeni lähtee käymään vessassa… :D

    • Jep, liftatessa aikataulut ja kiire on kyllä pahinta, sillon on parempi ottaa bussi alle. No mä oon ihan samaa mieltä… Suoraan sanottuna liftaamisen vaarallisuudesta puhutaan ihan liikaa suhteessa sen hienouteen ja antiin. Totta kai järki päässä ja sitä rataa, mut loppujen lopuks saa olla aika huono tuuri et jotain oikeasti vaarallista kävisi.

  5. Olipa hyvä kirjoitus! Vielä en ole uskaltautunut itse liftaamaan, vaikka vähän houkuttelisi. Ja nimenomaan siksi, että siitä tuntuu saavan irti niin paljon enemmän kuin vain kyydin. :)

    • Kiitos! Tosi hyvin sanottu, siitä tosiaan saa irti vaikka ja mitä! Jos ei muuta niin ainakin hieman jännitystä normiarkeen :) Ota seikailunhaluinen kaveri matkaan ja lähde kokeilemaan, ihan vain pikkureissulle täällä Suomessa ensi alkuun!

  6. En ole oikeastaan koskaan liftannut, mitä nyt viime kesän vaelluksen jälkeen toisen vaeltajan auton kyytiin, kun olimme aikataulusta niin myöhässä, että oli pakko keksiä joku tapa päästä pois vuorilta. Ja täytyy kyllä tunnustaa, ettei edes kiinnosta enkä omia tyttöjäni päästäisi liftaamaan. Harvoin liftareita edes näkee, ja jotenkin mulla on semmoinen muistikuva lapsuudestani 80-luvulla, että silloin liftareita oli tämän tästä tien poskessa.

    • Kaikki matkustustavat ei ole kaikille, sehän nyt on selvä :) Meille myös kaikki kuskit hokee sitä, miten liftaaminen oli yleistä 60-80-luvulla ja nykyään on kato käynyt. Samaan hengenvetoon moni myös mainitsee, miten näinä “vaarallisina aikoina” he eivät itse enää liftaisikaan, vaikka nuorempana olisikin tullut harrastettua. En tiedä, mikä tämä 2010-luvun vaarallisuuden hokeminen oikein tarkoittaa, mä en jotenkin jaksa uskoa, että Suomi nyt selkeästi vaarallisempi edelleenkään on. Ehkä vain internetin tulo ja uutisten saatavuuden helppous tekee meistä epäluuloisempia ja kuvitellaan, että maailma olisi jotenkin huomattavasti vaarallisempi nykyään kuin ennen?

  7. Nyttemmin taitaisimme olla enemmän tuolla kyydin tarjontapuolella, mutta kun harvemmin ainakaan kotimaassa ajamme paitsi Helsinki – Turku -väliä ja sitäkin vain moottoritietä pitkin, niin eipähän ole ollut tarjokkaitakaan viime aikoina.

    Perjantaina maailmanmatkaajissa tapasin Emman, joka on äskettäin liftannut Moskovasta Afganistaniin. Ja kertoi tehneensä sen osittain siksi, että halusi todistaa, että maailmassa on paljon hyviä ihmisiä!

    • Harmillisen vähän nykypäivänä liftajia tosiaan näkee. Mä olen Emman facebook-sivulta hänen matkaansa seurannut, ihan huikea homma (plus mielettömät valokuvat)! Ja ihan voin yhtyä tuohon argumenttiin, liftaus tosiaan palauttaa uskoa ihmisten hyvyyteen ja tähän yhteiskuntaan yhä enemmän jokaisen saadun kyydin myötä. Moni ihminen tuntuu olevan luopunut toivosta ja pitää maailmaa läpeensä pahana paikkana. Mä en tiedä olenko vain tosi naiivi tapaus vai mitä, mutta mä en kyllä tosiaankaan halua tuohon uskoa, niin paljon vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä olen osalleni matkoilla saanut. Ja aion todellakin pistää hyvän kiertämään aina kun voin!

    • Se on sellainen päälleheitettävä villaviltti, tosi kätevä ja kulkee nykyään mulla aina reissussa matkassa :) Ostin sen viime talvena Istanbulista.

  8. Huikee postaus, tää ei ois voinu tulla parempaan saumaan! Oon kaverin kanssa osallistumassa ens viikonloppuna tällaiseen liftauskisaan: http://www.hitchball4000.fi/

    Ennestään liftauskokemusta on tasan nolla, ja vaikka oonkin liftausvinkkejä jo lueskellut, niin tässä oli ihan uuttakin asiaa – kiitos siis hyvistä vinkeistä! Meidän joukkueen kunnianhimoisena tavoitteena on päästä viikonlopun aikana Puolan rajalle ja takaisin. Ootan jo innolla ja vähän kauhullakin, että mitä siitä oikein tulee :D

    • Hei, mahtavaa! Just tuli tiedote töihin tuosta tapahtumasta ja kinusin että saanko mä tuon jutun hoitaakseni, toivotaan että maanantaiaamun palaverissa nakki napsahtaa mulle! Tuo on kyllä ihan huikea tapahtuma, itsekin lähtisin messiin jos ei olisi töitä :) Mut tsemppiä tosi paljon, päivässäkin jo pääsee yllättävän pitkälle. Mekin kuultiin stooria, että Helsingistä Sodankylään on menty kymmeneen tuntiin ja mekin sieltä Jyväskylään tultiin siihen reiluun kymmeneen tuntiin, vaikka pidettiin reiluja taukojakin välissä.

      Huhhuh, Puolan rajalle, huikeeta! Siinä saa kyllä matkata yötä myöten :) Miten meinaatte päästä Viron puolelle? Onko säännöissä jotenkin määritelty, että sekin matka pitää päästä jonkun rekan kyydissä peukalokyydillä? Se voi nimittäin vähän hidastaa etenemistä :)

      Hei lisäsin muuten yhden kappaleen tuonne “missä liftataan” -kohtaan ja heitin sinne vinkin Hitchwikistä, ootko tietoinen tästä sivustosta? Koska kaupungin keskustoista poispääsy ja muutenkin hyvien liftauspaikkojen löytäminen voi joskus olla haasteellista, tuonne sivustolle on hyvin listattu vinkkejä hyvistä sijainneista eri puolilla maailmaa.

      Hei, kaiken varalta, saisinko sun sähköpostin/jonkun muun yhteystiedon jos tosiaan saan tuon uutisen ensi viikolle tehtäväksi, enkä löydä ketään lahtelaista osallistujaa haastateltavakseni? :) Jos siis suostuisit haastatteluun tapahtuman tiimoilta?

      • Tottakai voin suostua haastateltavaksi, itsekin toimittajana tiedän miten hankalaa se haastateltavien löytäminen välillä on :D Täytin sähköpostiosoitteen tuohon kommentointilomakkeen kenttään, saatko napattua sen siitä?

        Hitchwikistä olen tietoinen, mutta kiitos muistutuksesta, täytyy vielä tutustua tarkemmin ennen reissua :) Säännöissä on määritelty, että Viroon tai Tukholmaan saa mennä laivalla, mutta lauttamatkoja ei lasketa kisan kilometrisaldoon. Muista kyydeistä ei ole sallittua maksaa mitään eikä niitä saa järjestellä etukäteen. Tallinnasta sitten voi hyvällä tuurilla päästä yhtä soittoa melko pitkällekin. Aikasempinakin vuosina kisaajia on kyllä päässyt Puolaan saakka, joten ihan mahdollista tuo todistetusti on!

        • Kappas, sieltähän se löytyikin. Saatan heittää sulle meiliä tässä piakkoin!

          Okei, jännää! Aina kannattaa yrittää, etenkin jos se tosiaan mahdollista periaatteessa on :)

          • Hei, tosiaan juttu venyi muutenkin jo sen verran pitkäksi toisen haastateltavan kommenteilla, etten osallistujan haastista lopulta kaivannutkaan. Kiitos kuitenkin sulle! :)

          • Jep, hyvä että sait jutun kasaan! Kisa oli ihan huikeen upea kokemus, päästiin kuin päästiinkin Puolaan ja takaisin, ja silti jäi vielä aikaa ihmetellä ympäriinsä Kaunasissa, Riikassa ja Tallinnassa. Melkoinen seikkailu näköjään voi mahtua yhteen viikonloppuun :D Kiitos sulle hyvistä liftausvinkeistä!

  9. Itse olen eläessäni liftannut kerran, pakon sanelemana. Jäätiin kavereiden kanssa junasta pois Latviassa keskellä maaseutua väärällä pysäkillä, ja sen jälkeen muuta vaihtoehtoa ei pois ollut päästä.

    Itse olen silloin tällöin ottanut liftareita kyytiin, nykyään harvemmin. Valitettavasti lisääntynyt rikollisuus on tehnyt sen, että entistä varovaisempi saa olla kyydittäjänäkin. Jos jollain on rinkka matkassa, niin helpommin mun kyytiin pääsee.

    Btw, tapasin Etelä-Afrikassa kanadalaisen kaverin, joka oli liftannut sinne Ruandasta saakka. Oli kuulemma ollut antoisa reissu kaikin puolin.

    • Tuo taitaa olla aika tavallista, siis että eka (ja usein se ainoa) kerta on monelle ollut vähän pakon sanelemana.

      Tuo tuntuu olevan monen pelko, en tiedä onko rikollisuus todellakin lisääntynyt sitten 70-80-luvun vai kyllästääkö internet meitä uutisilla siihen malliin, että itse luomme pelon ilmapiiriä ympärillemme? Mutta varovainen saa aina olla, sehän on selvä. Mä en itse ehkä ihan edes ymmärrä lyhyen matkan liftareita, jotka ilman matkatavaroita liftailee – ellei tietysti ole jokin erikoistilanne, auto hajonnut tai illan viimeinen bussi mennyt jo.

      Vautsi, hienoa! Vaikka itsekin pikkupätkiä Afrikassa liftailin, en ole oikein ottanut selvää siitä, miten yleistä liftaaminen ylipäänsä on, miten laajalti se tunnetaan. Hauska kuulla, että se onnistuu – ja on edes jokseenkin turvallista!

  10. Omista liftausajoistani on kyllä ikuisuus, ja nekin olivat lyhyitä kotoa baariin, baarista kotiin reissuja – ja mukana käsilaukussa kulki haarukka (olin jostain lukenut, että hyvä puolustuskeino on isku silmään), jota en onneksi koskaan joutunut käyttämään. Turvallisia reissuja sinulle!

    • Hahhah, mä alan olla jo melkein yllättynyt siitä miten moni on käyttänyt peukalokyytejä baari-iltojen päätteeksi :D Haarukka??? No, ase se on sekin ;D Kiitos!

  11. Hyvä ja kattava kirjoitus liftaamisesta! Itse en ole koskaan liftannut, mutta olen kyydin kyllä antanut (kuten kommentoinkin aikaisempaan postaukseesi). Otan mielelläni liftareita kyytiin jatkossakin. Omaa autoa minulla ei ole, mutta lainaan toisinaan autoa äidiltäni. Toisaalta yleensä auto on jo kimppakyydistä täynnä, joten monesti ei kyytiin mahdu, vaikka kuinka haluaisi auttaa.

    • Kiitti! Moni on muuten maininnutkin, että liftaamiseen ei enää nykypäivänä ole samalla tavalla tarvetta, kun kimppakyydit ovat tulleet tilalle. Siinä varmaan on pieni totuuden siemenkin, mutta toisaalta, kimppakyydit tuntuu aina lähtevän väärään aikaan, olevan täynnä tai sitten niitä ei yksinkertaisesti vain kulje halutulla välillä :D Isompien kaupunkien välillä kulkiessa käytän kyllä ahkerasti silloin kun on vaikka viikonloppureissusta kyse :)

  12. Nyt kun on töiden puolesta rahaa käytössä niin voin kyllä tunnustaa, ettei ole käynyt liftaaminen pienessä mielessäkään. Omassa päässä se on aina ollut vain äidin kertomuksissa, kun hän on kaverinsa kanssa liftannut Kemijärveltä amiksesta Sodankylään viikonlopuiksi kotiin. Lapissa tosi vähän liftareita muutenkaan näkyy, kesällä Rovaniemellä ehkä enemmän.
    Muistellessa nyt, Islannissa peukalokyytiä haluavia oli kyllä aika paljon! Siellä se on verrattain muihin maihin niin turvallista. Siellä saattaisinkin uskaltaa. Joo, mulla on ehkä enemmän kiinni myös uskalluksesta kuin rahapussin koosta. :) Mutta nostan hattua noin mielettömille reissuille! En tiennytkään, että oot liftannut jopa Turkkiin asti :D

    • Ihan totta, en usko että kovin moni kelpotienestejä nostava työikäinen erityisemmin liftausta miettii, enkä ihmettele lainkaan. En tiedä olisiko itsekään ikinä tullut kokeiltua pidemmän matkan liftausta, ellei pankkitili olisi näyttänyt huolestuttavia lukemia. Jälkeenpäin vasta tajusin, miten hauskaa se on muutenkin kuin rahansäästön kannalta.

      Mäkin olen kuullut Islannin liftareista tosi monelta, siellä se tuntuu olevan tyypillistä. Muutenkin pohjoismaat on varmasti aika turvallisia varsinkin niille, joita muuten ajatus vähän jännittää. Kiitos! En mä ihan Suomesta saakka sentään liftannut, Milanoon mentiin lentäen ja sieltä jatkettiin maitse Istanbuliin (välissä tietty laivamatka Italiasta Kreikkaan). Ihan kaikki kyydit ei olleet liftaten hankittuja, muutama etappi päästiin kimppakyydilläkin. Mutta ilman julkisia kuitenkin, mikä oli tavoitekin :)

  13. Hieno homma tämä! Mä oon liftannu Suomessa ehkä kuusi kertaa, eka kerta oli Tre-Kuopio. Kimppakyyti teki oharit niin päätin mennä tien poskeen. Neljän eri auton kyydissä olin sillä reissulla. Kuopiosta olisi pitänyt päästä vielä pohjoisemmaksi, mutta liftauspaikkani oli todella huono ja luovutin siellä. Olin postannut fb sivulleni liftauksesta ja eräs kaverini soitti “pääset aamulla mun kyydillä sinne, ilmoita kun oot Kuopiossa niin tuut meille yöksi” :D

    ~100 km matkoja useamminkin kun viimeinen juna menny/myöhässä 2,5h.

    Ihan hyvin oon päässyt onneksi aina, kerran kaatosateessa eräs rouva otti minut kyytiin ja pois jättäessä antoi vielä sateenvarjon!

    • Mahtavaa, ohariliftausta! Moni ois napannut bussin sen sijaan, joten asenne on ainakin kohdillaan. Ihana rouva, tällaisten tyyppien kohdalla mun usko maailmankaikkeuteen paranee aina pala kerrallaan :)

  14. Loistava infopaketti! Paljon hyödyllisiä vinkkejä :). Oot ehtinyt liftata kivoissa paikoissa. En oo ehtinyt oman reissun takia paneutua sun matkaan vielä, mutta palaan sun liftireissuihin kyllä paremmalla ajalla :).

    Itse olen liftannut, mutta pidempi reissu on vielä haaveena. Ei ollut kyllä tullut aiemmin mieleen tuo, että rinkka herättäisi enemmän luottamusta. Itse saan jatkuvasti kuulla ihmettelyitä repun kanssa matkaamisesta ja moni ei siksi tunnistakaan pitkän matkan reissaajaksi (mikä on kyllä hyvä juttu, mutta en siis ole ajatellut, että liftatessa se voisi olla pieni miinus). Kuitenkin kun itse olen liftareita katsellut ja kyytiin ottanut, niin taidan yhtyä samaan, että helpommin voisi kyyti irrota rinkan kanssa menevälle kun ihmiselle, jolla ei näytä olevan matkatavaraa mukana, mikäli siis autossa on tilaa ja sitä tavaraa ei ole liian paljon.

    Koska tosiaan on se toinen puoli, pari kertaa on pitänyt ajaa liftareiden ohitse, koska on nähnyt maassa lojuvat suuret rinkat ja pieni auto on ollut jo täynnä rojua ja tavaraa niin helpommalla on päässyt kun on luottanut siihen, että joku muu tarjoaa. Otan siis mielelläni liftareita kyytiin ja silloin harvoin kun on auto alla niin toivonkin, että seisoisi nyt joku tien poskessa kun kerrankin olisi tarjota kyyti :D. Mutta harvemmin seisoo nykyään mikä on harmi.

    Tampereelta Helsinkiin lähtiessä moni on seissyt lähellä keskustaa olevan vilkkaan risteyksen bussipysäkillä peukalo pystyssä. Se on säännöllisesti liftaavan kaverini mukaan hyvä paikka saada kyyti, mutta itse taas olen kironnut autoilijana sitä liftauspaikkaa muutaman kerran. Kaistoja on pari suuntaansa ja tie on vilkas, minkä lisäksi liftarit näkee usein liian myöhään. Kyyti on jäänyt antamatta siis pari kertaa, mutta jos kaverini on oikeassa, niin varmaan ovat nopeasti joltakin toiselta saaneet :)

    • Lapin reissusta on pian jo stoorit kasassa, mutta itseasiassa Etelä-Euroopan rundilta oon jostain syystä ehtinyt kirjoittaa vielä tosi vähän. Onpa tekemistä kesälle ainakin.

      Mutta ehkä rinkka tosiaan vakuuttaa enemmän, ehkä se on merkki reissaajasta eikä maanteillä vaanivasta vorosta? Mutta vähän kaksipiippuinen juttu tuo tavaramäärä, mutta kyllä mulle lopulta aina on kyyti irronnut, vaikka tavaraa on jonkun verran ollutkin. On kyllä tullut istuttua toisinaan se rinkka sylissä, koira sylissä, lapsi sylissä… Sopu sijaa antaa!

      Vilkas liikenne on hyvä ja paha, riippuu ihan sijainnista. Mut jos on risteysalue ja risteyksiä vilisee moneen suuntaan, niin sanoisin että paha, kun autoilijan huomio yleensä kiinnittyy silloin liikenteen hälinään ennemmin kuin tien varrella seisoviin ihmisiin. Mutta kai siinä vilinässä joku sitten bongaa ja pysähtyy? Meillä oli vähän samantapainen paikka Oulusta lähtiessä ja se oli kyllä tosi huono… Lopulta seistiin moottoritielle kääntyvän kaistan levikkeellä ja eräs mies otti meidät kyytiin ihan vaan viedäkseen meidät pois siitä ettei meille käy huonosti :D

  15. Mielenkiintoinen aihe! Muutaman kerran olen ulkomailla pysähtynyt rinkka selässä ja kartta kädessä hikoilevan matkaajan viereen ja tarjonnut kyytiä, mutta varsinaisia liftareita olen ottanut kyytiin vain Kuubassa. Siellä liftaaminen on paikallisten tapa liikkua ihan vaikka vain kodin ja työpaikan välillä, ja valtion autoille jopa pakollista sakon uhalla. Meillä oli vuokra-auto eikä mitään pakkoa ottaa kyytiläisiä, mutta maassa maan tavalla! :) Itse en ole liftannut.

    • Kuubassa? Oi, mahtavaa! Sinne kovasti haaveilen pääseväni, nytpä on yksi syy lisää. Varsinkin jos pääsisi jonkun sellaisen vanhan ja värikkään auton kyytiin. Ainakin kaikissa Kuuba-kuvissa maan autokanta näyttää aivan mahtavalta :D

  16. Hei,

    Olen aina miettinyt erästä seikkaa liftauksessa, ehkäpä osaat neuvoa. Asun pohjoisessa ja haluaisin liftata esimerkiksi Jyväskylään tai Tampereelle. Olen näin itseasiassa tehnytkin kerran jo. Ongelmana on takaisin tulo liftaten. Kuinka liftata suuresta kaupungista pois? Esimerkiksi Tampereen keskustasta on vähän hankala lähteä miettimään mihin suuntaan kävelen vai otanko bussin jonnekin kaupungin laidalle. Kiitoksia jo etukäteen mahdollisesta vastauksestasi :)

    • Jep, ihan oikeassa olet, kaupungista pois liftaus on ehkä se suurin haaste. Varsinkin ulkomailla tuo on aina päänvaiva, kun ei tiedä yhtään isoista risteyksistä tai moottoriteille vievistä liittymistä. Suomessa tehtiin yleensä niin, että pistettiin navigaattoriin haluttu kohde ja katseltiin reittiä sitten kartalta. Siitä pystyi aika hyvin yleensä päättelemään, missä voisi olla sopivan pieni/iso risteys ja todennäköisesti jonkinlainen sopiva levike. Aika usein googlen streetviewilläkin pääsee etukäteen katselemaan sopivia spotteja. Samalla kannattaa tsekkailla kartalta läheisintä/reitin varrella olevia huoltoasemia ja miettiä oisko millekään niistä mahdollista päästä vaikka paikallisbussilla tai jopa kävellen.

      Kannattaa katsoa hitchwiki.com, siellä on tosi hyviä ohjeita kaupungista pois lähtemiseen tosi monen paikkakunnan kohdalla (esim. Tampere: http://hitchwiki.org/fi/Tampere. Pohjoiseen päin ei suoraan ole apua, mutta muille paikkakunnille lähdön ohjeista voisi saada jo jonkinlaista vinkkiä. Ja itseasiassa näitä ohjeita – http://hitchwiki.org/fi/Jyväskylä – noudatettiin Jyväskylästä Ouluun lähtiessä ja toimi aika kivasti). Ulkomailla varsinkin oon monesti Hitchwikin ohjeita kokeillut ja ajanut bussilla laitakaupungille parempaan paikkaan. Suomessa onneksi kaupungit on pienempiä ja aika usein parin kilometrin kävelylläkin pääsee sopivaan liittymään.

      Monesti myös jostain kaupungista moneen eri paikkaan lähtevästä risteyksestä olen saanut kyydin vain vähän eteenpäin, ikäänkuin pois kaupungista ja paremmalle liftipaikalle. Se eka kyyti on yleensä se vaikein saada, mutta sen kun on saanut ja päässyt oikealle tielle, niin sitten homma alkaa rullaamaan! Kannattaa myös kysyä paikallisilta, niillä voi olla usein tosi hyviäkin ideoita sopivasta paikasta. Auttoiko yhtään vai jäikö jotain vielä epäselväksi? :)

      • Auttoi ja kiitos myös linkistä, en tiennyt tuollaisesta sivusta ollenkaan! Lähdenkin tästä rohkaistuneena varmaan parin viikon päästä Tamperetta kohti liftailemaan ja tällä kertaa myös liftaten takaisin :)

        • Kiva olla avuksi! Hei ja tuu jälkeenpäin kertomaan miten kävi ja miten meni reissu :) Ja jos hyviä liftipaikkoja löytyy niin täydennä ihmeessä säkin tuonne sivustolle lisää vinkkejä, se kun tuntuu Suomen osalta olevan aika vaisu.

  17. Mahtava ja informatiivinen postaus. En ole liftannut,ei ehkä rohkeus riittäisi. Tuo liftauskisa, josta kommenttiboksissa puhutte, kuulostaa aika mielenkiintoiselta :P. Lukisin siitä kyllä mielelläni artikkelin jälkikäteen :).

    • Voin luvata, että liftausartikkelia on tulossa ainakin tällä viikolla, tosin siihen ei vielä ehdi se mitä tapahtumassa viikonloppuna tapahtuu :) Ihan harmittaa, etten itse pääse siihen mukaan. Kiitti kommentista!

  18. Hyviä vinkkejä tuossa!

    Uudessa-Seelannissa otettiin ensimmäistä kertaa kyytiin liftareita kun asuntoautossa oli tilaa, ja tiesi miten kallista tuolla on liikkua, varsinkin nollabudjetilla. Suomessa on auto tainnut olla sen verta täynnä omaa kamaa ettei liftarit ole mahtuneet kyytiin.

    Itselläni on aika korkea kynnys lähteä liftaamaan, mutta täytyy sanoa että kun tässä on yli puoli vuotta mennyt vähän kaikenlaisissa paikoissa, ties millaisissa olosuhteissa ja ties minkälaisissa menopeleissä, ehkä tuotakin voisi kokeilla, jopa Suomessa.

    Maailma on näyttänyt että suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia, hyvätahtoisia tyyppejä, jotka haluavat mieluusti olla avuksi jos vain voivat.

    • Ihailtavaa, jos ottaa kyytiin ihan jo siitä syystä, että tiedostaa liikkumisen kalleuden alueella ja silti on valmis antamaan itse ilmaisen kyydin. Aika usein liftausta pidetään siipeilynä, muiden kustannuksella matkustamisena. Mä luulen myös, että liftaukseen kynnys madaltuu sitä mukaan, mitä erilaisemmissa ympäristöissä on reissannut. Ja viimeiselle lauseelle aamen, pahaa-aikovat tyypit ovat loppujen lopuksi tosi marginaalissa, vaikka media antaa meidän helposti ymmärtää jotain aivan muuta.

    • Sitä tällä postauksella yritinkin hakea: tietoisuuden levittämistä. Kaikki kyllä tietää mitä liftaus on, mutta aika harva sitä itse omalle kohdalleen kuitenkaan miettii. Se kuitenkin antaa reissulle niin paljon lisää, että suosittelen kaikki ainakin kokeilemaan oisko se oma juttu. Onhan se vähän samantapainen kuin couch surfing tai kimppakyyti, tosin ilmainen. Ei nyt loppujen lopuksi kuskin facebook-profiilista tai majoittajan couchsurfing-tilistä hirveästi päätellä, onko se sarjamurhaaja vai ei :D

  19. Hienon kuuloista että pitkiäkin reissuja pystyy liftaten tekemään, mutta mä en ikinä näkisin itseäni liftaamassa kuin ihan äärimmäisen pakon edessä. :D Ei vaan jotenkin vaikuta yhtään mun jutulta, mutta mielenkiinnolla seurailen tällaista vähän erilaistakin matkantekoa. :) Turvallisuusasiat minuakin mietityttävät, mutta oikea syy omalle liftaamattomuudelle taitaa kuitenkin olla jossain mukavuudenhalun tietämillä…

    • Reissaajia on niin moneen junaan :) Jotkut lähtee lomalle rentoutumaan tai tutkailemaan uusia kulttuureja aika pitkälti kaupunkireissujen muodossa, minä puolestani teen asiat usein hankalan kautta ja pyydystän seikkailua, osittain siellä epämukavuusalueen ulkopuolellakin. Loppujen lopuksi tosin kun miettii, liftaaminen voi olla kymmenen kertaa mukavampaa kuin vaikka bussilla matkustus, jos kyydit saa suhteellisen nopeasti. Autolla pääsee nopeampaa ja usein tilaa on enemmän, radiosta soi musiikki ja matkassa on mielenkiintoista juttuseuraa. Vessa- ja ruokataukoja voi pitää ja aika usein kuski vie jopa määränpäähän/kotiovelle saakka tai ainakin suhteellisen lähelle :) Tienvarressa seisominenkaan nyt ei epämukavaa ole muutoin kuin onnettomalla säällä.

  20. Sää vaikutat jotenki tosi ihanalta ja rohkealta tyttöseltä! Oot tehny paljo semmosia juttuja, joita mää haluan tehdä. Musta oli tosi kiva lukea sun afrikan junareissusta ja Ruandasta ja siitä naikkosesta joka asuu Arushan läheisyydessä.

    Oon aina halunnu liftata, mutta jotenkaan en oo uskaltanu. Meidän äiti aina kertoilee nuoruuden liftireissuista, nykyään se on katoava kansanperinne.

    – Jenni

    • Voi, kiitos hurjan paljon ihanasta kommentista, Jenni! Ruandasta on vielä niin paljon kertomatta, niin kuin aika monesta muustakin reissusta… Vielä tässä joskus :) Mama C:stä! Kivaa, että joku tykkäsi siitä, mietin kirjoittaessa oliko se liiankin pieni “detalji”, joka ei koske oikein ketään reissaajaa.

      Tuntuu, että tosi monet keski-ikäiset ja vanhemmat ovat joskus ainakin kokeilleet liftausta, mutta nuorempia sukupolvia on hanakasti varoitettu nousemasta vieraiden setien autoon. Nykypäivänä kaikki on mukamas paljon vaarallisempaa, mutta mä en ehkä sitä ihan usko. Kokeile ihmeessä, ihan vaikka joskus vain täällä Suomessa ja nappaat kaverin mukaan henkiseksi tueksi :)

  21. En näe itseäni liftarin, mutta olen antanut kyllä kyytejä liftareille. Juurikin Oulusta pohjoiseen on tullut otettua useampia kyytiin.

    Muutaman kerran olaan otettu liftareta kyytiin myös Jyväskylä- Oulu väliltä. Uskaltaa ottaa, kun on mies mukana autossa. Turha sitä takapenkkiä on tyhjänä pitää : )

    • Jyväskylä-Oulu väli oli myös siitä hyvä, että siinä ajetaan nimenomaan pitkää matkaa, joten kyydin saa todennäköisesti perille saakka. Mutta kiva, että te ootte liftareiden kohdalla pysähtyneet! Tuo on niin totta – jos tyhjää tilaa on, miksi sitä pantata, jos saman välin ajaa joka tapauksessa. Se ei ole itseltään pois millään tavalla :)

  22. Mietin tuossa aluksi lukiessani, vieläkö joku uskaltaa liftata. Oli hyviä nuo turvallisuusvinkit, ehkä niiden kanssa tosiaan uskaltaisin minäkin, jos nyt olisin jonnekin menossa. Kahdesti minut on poiminut kyytiin joku, kun olen odottanut bussia, kummallakin kerralla aloin jossain vaiheessa pelätä, että jos se onkin joku hullu ja keksii ties mitä. Se, että toinen oli puolituttu samasta kylästä, ei välttämättä merkitse mitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *