Uuden seikkailun alku on tässä

Takana 4 tuntia bussissa Mikkelistä lentokentälle.

Edessä 3 tuntia 10 minuuttia Helsingistä Lontooseen, 2 tuntia 25 minuuttia Lontoosta Madridiin.

Välissä 14 tuntia ja unet Madridissa ja huomenna matka jatkuu 11 tunnin 40 minuutin lennolla Mexico Cityyn.

Ihan uusi seikkailu on taas alussa. Sinänsä jännä fiilis, koska aika monelle nuorelle vaihtolukukausi ulkomailla on ensimmäinen pidempi pätkä ulkomailla. Monelle se on ihan uudenlaista kasvun aikaa: opetellaan toimimaan vieraalla kielellä, yritetään päästä kulttuurishokista eroon, hankitaan uusia ystäviä ympäri maailmaa. Aika monelle vaihto tarkoittaa myös reissausta ja ankaraa juhlimista.

”Kuuma hiekka polttaa, sua viidakkoon kutsuu.
Seuraa tarkkaan, seikkailuun! Ota viesti vastaan, jo kaukomaa kutsuu.
Me laivaan noustaan, ja huolet karkoittuu.
Sä tiedät silloin, on aika matkailun.”

Minulle toki vaihtoon sisältyy myös näitä. Opettelen uutta kieltä, haluan tietysti tutustua uusiin ystäviin, enkä väitä etteikö kulttuurishokkiakaan voisi tulla – sitä kun ei ikinä tiedä. Kuitenkin huomaan, että oma suhtautumiseni on jälleen aika eri kuin aiemmilla pitkillä reissuilla. Maailmanympärysmatka oli itselleni se kasvattava matka, jonka aikana itsenäistyin ja imin itseeni itseluottamusta ja rohkeutta, ehkä vähän liikaakin, kun jälkeenpäin miettii. Tansaniaan lähdin viime kesänä intoa puhkuen maan, mantereen ja kulttuurin takia, harjoittelu ja sieltä saatu työkokemus ei ollut minulle niinkään se avainasia. Olin vain niin innostunut Afrikasta, että sinne oli päästävä.

Nyt kuitenkin on fiilis, että tältä reissulta haluan oppia ja omaksua kaikki taidot, mitä ikinä mahdollista. Meksikoon päätyminen oli puolivahinko, sillä maasta en ole ikinä ollut mitenkään poikkeuksellisen kiinnostunut. Halusin vain päästä espanjankieliseen maahan, ja tämän yliopiston kurssivalikoima vaikutti kiinnostavimmalta. Nyt on fiilis, että tässä on mieletön tilaisuus. Takaisin tullessa haluan puhua edes jokseenkin sujuvaa espanjaa. Olisi mahdottoman siistiä oppia vaikka salsaa tai surffausta, jotain mitä Suomessa on mahdotonta opetella. Myös opintojen suhteen motivaatio on korkeammalla koskaan, sillä tiedossa on tositosi mielenkiintoisia kursseja, joiden tapaisiakaan ei ole tarjolla Jyväskylässä. Olen yrittänytkin mielessäni toppuutella itseäni ja muistuttaa, että opiskelutahti voi olla aika tiivis suomalaiseen löysäilyyn verrattuna ja espanjaksi opiskellessa saan kyllä tehdä älyttömästi töitä – helpolla en tule pääsemään millään. Samalla myös toivon, että lukukauteen mahtuisi edes pari breikkiä, että pystyisin joitain reissu-unelmiakin toteuttamaan kaiken puurtamisen lomassa. Omia lomia kun ei kannata hirveästi ottaa, sillä tunneilla on 85 prosentin läsnäolopakko.

”Jalat osuu uudelle maaperälle, siellä mistä tuun, kävelin pahki seiniä
Täällä törmäilen ihmisiin, lasken repun, lasken roolit, vihdoin saa riittää näytelmä
Vaikken tunne täältä ketään, tulin tänne tuntemaan, tuntemattomaan
Ei mitään hävitettävää, tai hävittävää
Mullon mun jalat kädet, sydän ja pää, ja matka sopivasti kesken”

Lentokentälle tullessani itketti ja nauratti. Oli kamalan kiitollinen fiilis. Menneellä viikolla taas huomasin, miten ihania ihmisiä olen elämässäni onnistunut hankkimaan ympärilleni. Söin eväitä, jotka äiti oli pakannut kassiin, ihan kuten lähes joka ikiselle reissulle jo kymmenen vuoden ajan. Nauratti myös miten typerältä tuntui vetää isoa tuliterää matkalaukkuani perässä. Uskollinen kolme vuotta matkassani aina kulkenut rinkka sai tällä kertaa jäädä kotiin, siihen ei millään puolen vuoden tavaramäärää saanut pakattua. Lopuksi vielä olin lentää selälleni ihmetyksestä törmätessäni kentän aulassa serkkuuni, joka on samalla lennolla Lontooseen!

Nyt on kuitenkin aika suunnata koneeseen. Blogikin tästä viimein aktivoituu pienen kesähiljaisuuden jäljiltä. Meksiko, täältä tullaan!

IMG_3741-1

Tätä postausta kirjoittaessa soi: Karkkiautomaatti – Seikkailuun ja Ellinoora – Ei hävittävää (AEIOUAO)

28 vastausta artikkeliin ”Uuden seikkailun alku on tässä

  1. Mä osaan niin samaistua noihin sun fiilksiin! Mä oon lähdössä Skotlantiin yliopistoon nyt syksyllä ja takana on vuosi Kiinassa ja siihen päälle kaakkois-Aasian ja itä-Euroopan reppureissut. Tuntuu että omat lähtökohdat ulkomaille muutolle ja siellä asumiselle on ihan erilaiset kuin kaikilla muilla kanssaopiskelijoilla, joiden kanssa on tullut pari sanaa vaihdettua. Suurimmalle osalle tää tuntuu olevan ensimmäinen pidempi ajanjakso poissa kotoa ja ulkomailta tulevilta eka ”pitkä reissu”. Vähän hirvittää että miten mä sulaudun tonne porukkaan missä kaikki on uutta ja ihmeellistä… Ei kai auta muu kun toivoa että sieltä löytyy muitakin kun 17-vuotiaita seitsemän päivää viikossa bilettäviä teinejä :D

    Onnea matkaan, toivottavasti ei oo ihan hirvät lennot!

    • Ihan totta. Vaikka kyllä minäkin lähden hauskaa pitämään ja tequilamaistajaiset tulee testattua mikäli vastaan tulee, niin kyllä ois kiva silti muistaa jotain muutakin kuin viinanhuuruiset illat :) Mä olen ainakin päättänyt, että jos muiden meno tuntuu vieraalta, niin sitten etsin omat ihmiset ja omat menoni jostain muualta, mulle ei onneksi ole ongelma sooloilla vähän. Mä myös niin toivon, että mun kämppis ei tule olemaan juurikin joku 17-vuotias juuri yliopiston aloittanut :D

      Kiitti! Nyt ollaan Madridissa, eli se pisin on enää jäljellä. Toivotaan hyviä leffoja lennolle! Ihanaa vaihtoa myös sulle Skotlantiin, Jasmin!

  2. Ihanaa vaihtoaikaa Mexicossa. Maa, joka ei itseä ole koskaan kiehtonut (ehkä espanjan vuoksi, kun ei sitä osaa?) mutta oon kyllä varma, että sun tarinoiden kautta se tulee nostamaan profiiliaan tän Aasian matkaajan silmissä. Uusi seikkailu siis myös meille lukijoille!

    • Kiitos! Mua nyt on aina ovat kiehtoneet kaikki espanjankieliset maat (paitsi Espanja itse, heh), joten Meksiko nyt vaan osui kohdalle niiden joukosta. Mutta se on kyllä niin valtava, että tutkittavaa riittäisi pidemmäksikin aikaa! Joten, challenge accepted, enköhän mä saa sutkin vakuuttuneeksi Meksikosta ;)

  3. Voi mikä ihana fiilis tuli tästä! Muistan kun matkamessuilla puhuttiin, että saatat lähteä ja aivan mahtavaa, että olet nyt oikeasti menossa. Vaikka sulla onkin takana jo pitkiä reissuja niin varmasti tämäkin matka tarjoaa uusia seikkailuja etenkin sitä oppimista, kun kerran on noin korkea läsnäolopakko :D
    Ja varmasti höpsötät espnjaa pian mennen tullen :) Niin ja jos alkaa Meksikon helteet käydä liian lämpimiksi, niin meille Kanadaan saa tulla viilentymään ;)

    • Apua, ihana kommentti Annika! Joo, silloin kaikki oli vielä niin epävarmaa ja vastauksia odoteltiin. Mutta nyt tosiaan mennään ja kaikki meni just niin kuin pitikin! Ihan varmasti tulee uusia juttuja, ja etenkin kielipuolena oleminen on mulle aika vierasta, kun yleensä englannilla on niin kivasti pärjännyt. Espanjan kanssa on ainakin vielä fiilis, että ollaan tosi epämukavuusalueella. Hyvä tietää! :D Itseasiassa kaveri lähtee vaihtoon Kanadaan, mutta ollaan kyllä puhuttu että se tulisi ehkä Meksikon suuntaan…

  4. Nyt kun oma vaihto on takana, niin voin vähän samaistua tähän tekstiin, omat odotukseni sekä myös itse vaihtoaika poikkesi monen muun vaihtarin kosteasta sellaisesta :D. Mutta siltikin, vaikka olin vaihdossa Saksassa, hyvinkin tutussa ja turvallisessa maassa, eikä kulttuurishokkia tullut, niin kyllä se aika uusissa ympyröissä ja uuden kielen kanssa ehti silti kasvattamaan uudella tavalla. Jokainen pidempi reissu opettaa aina jotain uutta itsestä ja maailmasta mikäli mieli vain on avoin :).

    Mielenkiinnolla jään seuraamaan matkaasi, kivaa nähdä Meksikoa sun silmin ja päästä virtuaalimatkalle. Tulee varmasti ikimuistoiset kuukaudet. Mahtia reissua!

    • Voin kuvitella, varsinkin vielä kun Erasmuksesta on kyse, se tuntuu olevan vielä paremmin alkoholihuuruistaan tunnettu kuin muut vaihdot :D Mut oikeassa olet, kyllä aina vieraassa maassa ja kulttuurissa omaksuu jotain uutta perspektiiviä, väkisinkin. Nyt van jännityksellä odotetaan, mitä tämä reissu tarjoaa :)

      Varmasti tuleekin, kiitos tosi paljon Teea!

  5. Voi Laura, joko se lähtöpäivä koitti näin pian! Muistan kun Tukholman risteilyllä viime joulukuussa oli puhetta sinun mahdollisesta Meksikon vaihdosta ja jo sillon olin ihan innoissani jos lähdet nimenomaan salsan ja tequilan maahan :)

    Ota kaikki ilo irti vaihdosta, varmasti tiedät tässä vaiheessa reissuelämää miten se tehdään! :) Antoisia uusia elämyksiä sulle ja suurella mielenkiinnolla jään seuraamaan tulevia Meksiko-postauksia.

    • Joo, näin pian, tuskin ehdin heipat sanoa, työt lopettaa ja muuttokuormat siirtää, kun oli jo aika jatkaa matkaa. Aika kiirettä on kyllä pitänyt viime aikoina :D

      Ihan varmasti otankin, kiitos Mari!

    • Nimenomaan, pakko on kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole :D Sitä mäkin taisin silloin ajatella, kun päätin valita espanjankielisiä kursseja, vaikka englanninkielisiäkin olisi ollut tarjolla. Nyt vähän mietityttää oliko se nyt niin fiksua, mutta onpahan kunnon kielikylpy. Kiios Anna tosi paljon! :)

  6. Huisan upean kuuloista! Ja jännää, mitä kirjoitit tuosta itsenäistymisestä yms vaihdossa. Sen itse huomasin vaihto-opiskellessa, että itselle vaihto oli ihan erilainen kokemus 24-vuotiaana ja jo monta vuotta omillaan asuneena kuin niille 20-vuotiaille kavereille, jotka ensimmäistä kertaa muuttivat pois kotoa. Joka tapauksessa hieno kokemus, oli lähtötilanne mikä vaan!

    • Tuo on tosi totta, tosi eri intressein lähdetään kyllä vaihtoon. Ehkä vaan parhaiten jää mieleen ne dokaavat teinit, vaikka loppujen lopuksi meistä on moneksi. Saa nähdä millainen meininki Meksikossa on, kun kuitenkin sielläkin käsittääkseni yliopisto aloitetaan jo tosi nuorena. Munkin piti asuntolahakemuksiin laittaa (väärennettyjä) vanhempien allekirjoituksia ja selitellä missä, milloin ja miten olen asunut jo itsekseni :D Tuli ehkä hieman hölmö olo. Oikeassa kuitenkin olet, mahtavaa tästä tulee ja onneksi vaihdosta voi tehdä aivan oman näköisensä! :)

  7. Omasta vaihdosta Méxicossa TEC de Monterreyllä on kulunut jo jonkun verran aikaa (apua 4 vuotta!! :o), mutta ilman sitä kokemusta en olisi kyllä tässä, missä olen nyt. En liioittele yhtään, kun sanon, että México muutti elämäni. :-) Jään siis innolla seuraamaan sun seikkailuja ja toivotan paljon onnea matkaan!

    • Katsotaan siis miten mulle käykään, innolla kyllä odotan kaikkea mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Kiitos hurjan paljon! Yritän ehtiä viimein tällä viikolla päivittämään ensi kuulumisia tältä puolelta maapalloa :)

  8. Hyvää matkaa ja paljon uusia kokemuksia! Mustakin tuntuu ihan kuin olisin lähdössä vaihtoon, vaikka olenkin lähdössä vain Jyväskylään kahden vuoden kv-maisteriopintoja tekemään. Kaupunki ja koko Keski-Suomi on mulle ihan vierasta seutua ja opiskelutoverit tulee olemaan kaikkialta maailmasta, niin ihan samanlainen fiilis on päässyt iskemään :D

    • Voi, sulle tulee ihanat kaksi vuotta! Jyväskylä on opiskelijan silmin katsottuna ihana kaupunki, kansainvälinen ja vilkas, vaikkei koolla olekaan pilattu. Hyvä puoli siellä onkin se, että kaikki muutkin tulee ympäri Suomea ja maailmaa, joten yksin et varmastikaan tule olemaan. Mitä maisteria lähdet tekemään, ettet vain kulttuurienvälisiä suhteita tai kehitysyhteistyötä? Ne ainakin molemmat on musta tosi mielenkiintoisia ohjelmia. Kiitos paljon tsempeistä Johanna!

    • Kiitos tosi paljon Rami! Sitä se onkin, ja ainakin ensimmäisten viikkojen perusteella tykkään hirmuisesti.

      Joskus aiemmin taisinkin tämän haasteen jo saada, mutta tuolloin kysymykset tuntuivat mulle vähän epärelevanteilta (muistaakseni pääasiassa hotelleja, ravintoloita ja Eurooppaa koskevia), mutta tuo vaikuttaa hauskalta! Pitääpä pistää muistiin, vastailen tässä lähiaikoina, kiitos haasteesta!

  9. Tätä pitää kyllä nyt alkaa seuraan! Oon nimittäin ite kans rakastunut espanjankielisiin maihin ja koska oon puolisen vuotta asunut jo Espanjassa, mietteissä ois nyt opiskelijavaihto Etelä-Amerikkaan (tai sitten Jenkkeihin). Lähinnä Etelä-Amerikassa, ja etenkin Meksikossa, mietityttää turvallisuus…Niin moni sanoo, ettei siellä vaalean ulkomaalaisen tytön kannata yksin kulkea missään yms. Mitä mieltä oot ite tosta? Vaihtoon ois tarkotus suunnata ensi syksynä ja haku on jo hollilla, joten kiva lukee sun kokemuksia vaihdosta ja saada sitä kautta varmuutta omalle päätökselle :)

    • Moikka Minna ja kiitos kommentistasi!

      Itse sanoisin turvallisuusseikkoihin, että höpöhöpö. Maalaisjärjellä pärjää Lattareissakin vallan mainiosti ja meksikolaiset itse naureskelee omalle ”vaarallisen maan” maineelleen. Päiväsaikaan vallan mainiosti voi kulkea itsekseen ja saa olla aivan rauhassa. Mitä myöhempi ilta, sitä enemmän saa miettiä kannattaako enää yksin lähteä. Meillä on koulun ja asuntolan ympäristössä vartijoita iltakymmeneen saakka, joten itse olen liikkunut huoletta siihen saakka itsekseni, vaikka on ollut pimeäkin. Sen jälkeen kävellen olen kulkenut ainoastaan jos seurassa on yksi tai useampi mies, muutoin mennään aina taksilla. Mutta taksit ovat sen verran edullisia, että niillä raaskiikin ajella. Tarkkana saa vain olla, että käyttää luotettavia takseja. Mekin yleensä soitamme jonkin turvalliseksi tiedetyn firman taksin sen sijaan, että napattaisiin jokin satunnainen kadulta.

      Näin kuukauden sisään olen kuullut vain yhdestä tapauksesta, jossa pari vaihtaria (tyttö ja poika) ryöstettiin aseella uhaten yhdentoista aikaan illalla. Heiltä vietiin onneksi vain puhelimet. Toisaalta jos näin käy, niin eihän siinä paljoa muuta mahda kuin luopua kaikesta arvotavarasta kiltisti mitään mukisematta. Materiaa se loppujen lopuksi on, ja sen perässä suurin osa rikollisista täällä on. En ole kuullut, että Pueblassa ainakaan kehenkään opiskelijaan olisi käsiksi koskaan käyty.

      Tietysti pitää turvallisuusseikat ottaa vakavasti eikä hengellään leikkiä, mutta minusta tuntuu, että muualla maailmassa demonisoidaan Lattareita aivan suotta. Ihan tavallista elämää täälläkin eletään ilman sen kummempaa pelon ilmapiiriä. Aluekohtaisia eroja tietysti on ja esimerkiksi Pueblaa pidetään yhtenä maan turvallisimmista kaupungeista. Suosittelen sulle kuitenkin Meksikoa tosi lämpimästi, täällä on ihmisen hyvä olla :) Tsemppiä hakuprosessiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *