Inspiraatiota, kommunismia ja mielenosoituksia Mexico Cityn kaaoksen keskellä

Viime viikonloppuna suuntasimme parin kaverin kanssa Mexico Cityn kaaosta kohti. Oli virkistävää lähteä paikkaan, josta ei ollut juuri mitään odotuksia tai toiveita. Yritin hieman ennen lähtöä selailla nettisivuja löytääkseni jotain mielenkiintoista etukäteen, mutta juuri mitään ei löytynyt. Siispä lähdimme matkaan melko avoimin mielin, toivoen jonkin mielenkiintoisen tupsahtavan nenämme eteen puolivahingossa. Näin onneksi kävikin.

Lopulta luovutimme toisen suomalaisen kanssa ohjat paikallisen kaverimme käsiin. Niinpä päädyimme katselemaan kaupunkia Chapultepecin linnoituksen kivimuurien takaa ja harhailemaan samaisen linnan puistossa. Ihan kiva, mutta ei vielä erityisen vaikuttava – minä kun en hirmuisesti linnoista, katedraaleista ja kirkoista jaksa kiinnostua.

IMG_4006-2IMG_4001-1

Lauantaina tiemme vei myös Museo de Memoria y Toleranciaan, johon oli koottu uskomattoman mielenkiintoisia näyttelyitä holokaustiin, kansanmurhiin, epäoikeudenmukaisuuten ja ihmisoikeuksiin liittyen. Lisäksi poimimme kaupungin noin 160 museon joukosta pari muuta helmeä. Kävin jo edeltävänä viikonloppuna ensimmäisen kerran Frida Kahlon kotimuseossa Casa Azulissa, mutta sinne oli pakko päästä uudestaan, niin inspiroiva nainen on kyseessä ja niin pakkomielteinen fani olen. Läheltä löytyy myös marxisti-kommunisti-vallankumouksellisen Lev Trotskyn talomuseo, joten uppouduimme pariksi tunniksi myös kommunismin maailmaan. Molemmat talomuseot löytyivät näppärästi Coyoacánin naapurustosta, jossa hostellimmekin oli. Kaikki kolme olivat kuitenkin keskenään täysin erilaisia ja sen verran tuli räpsittyä kuvasaldoa, että kerron myöhemmin vielä jokaisesta erikseen. Tiesittekö muuten, että Mexico Cityssä on eniten museoita koko maailmassa?

Viikonloppuun sisältyi myös harhailua Centro Históricossa ja sen valtavan aukion Zócalon läheisyydessä. Täältä löytyi myös aivan uskomaton vegeravintola Vegetariano Madero, jonne sain pojat puoliväkisin raahattua lounaalle. Siellä saatiin neljän lautasen päivän menu 70 peson hintaan, eli alle neljällä eurolla. Iso peukku, jos joku ikinä samoilla suunnilla on! Zócalon läheisyydessä pääsimme todistamaan myös hallituksen vastaista mielenosoitusta, jossa yläosattomat miehet ja naiset tanssivat riehakkaasti musiikin tahtiin portailla. Tällaisia mielenosoituksia kun saisi Suomeenkin ainaisen pönöttämisen sijaan.

IMG_4021-3IMG_4025-4IMG_4067-7IMG_4032-5IMG_4066-6

Iltaisin kiertelimme Condessan ja Roman hipsterilähiöissä istumassa iltaa uusien paikallisten ystävien kanssa ja kävimme myös kuuntelemassa mariachi-musiikkia Garibaldin alueella. Iso peukku näillekin!

Mexico City on valtava enemmän tai vähemmän hallittu kaaos. Se ei sinänsä ole mikään ihme, sillä kaupungin alueella asuu arvioiden mukaan reilu 8 miljoonaa ihmistä, kaikki naapurustot ja lähiöt mukaan luettuna yli 20 miljoonaa. 12-linjainen metro on ruuhkainen ja hikinen, mutta ihan näppärä ja edullinen tapa liikkua metropolikaupungissa. Oli tosi mahtava viikonloppu ja virkistävää reissata paikassa, johon ilman odotuksia lähdettyään voi vain ja ainoastaan yllättyä iloisesti. Jos kuitenkin Meksikossa reissaisi rajoitetun ajan, suosittelisin viipymään kaupungissa vain parin päivän ajan. Coyoacán oli kuitenkin nappivalinta hostellille, sillä alue oli ihanan freesi ja puistomainen kaukana keskustan kaaoksesta. Sieltä löytyi myös tosi kivoja rafloja istua iltaa ja illallistaa.

Nyt kuitenkin matka jatkuu kohti Pueblan tämän illan rientoja, sillä tänään 15. päivä koko maa juhlistaa Meksikon itsenäisyyspäivää! Suomalaiseen itsenäisyyspäivään kuuluvasta hartaudesta ei ole tietoakaan, sillä tiedossa on melko riehakasta juhlintaa tequilan ja raikuvan musiikin kera. Illalla käydään myös katsomassa millainen meininki löytyy Zócalosta.

Feliz día de la independencia México, vamos a la fiesta!

Täällä tuntuu kodilta

Jo reilu kuukausi vierähtänyt Meksikon maaperällä ja täytyy tunnustaa, että blogi on jäänyt aivan unohduksiin. Kiirettä on pitänyt siihen tahtiin, ettei koneella kököttäminen ole käynyt pienessä mielessäkään. Kaikkea muuta on ehditty tehdä jo senkin edestä: on juhlittu, reissattu, nautittu uusien ystävien seurasta, löytöretkeilty uudessa kotikaupungissa, jopa opiskeltukin. Vauhdista kertonee jo sekin, että avaimet olen ehtinyt hävittää kahdesti (uusia en ole vieläkään saanut, joten meidän huoneessa vietetään ikuista avoimien ovien päivää) ja puhelinkin on käynyt huollossa kahdesti, josta toisesta se ei enää hengissä palannut. Siispä tieni vei iStoreen viime viikolla ja nyt olen onnellinen, mutta köyhä uuden puhelimen omistaja.

Matka tänne ei kuitenkaan mennyt aivan oppikirjan mukaan, kuten eivät minun reissuni kovin usein muutenkaan. Finnair vei Lontooseen luotettavasti, kuten aina. Lontoosta Madridiin saavuimme Iberian siivin tunnin myöhässä lähdössä huomatun moottorivian takia. Olin jo etukäteen varannut hostellin Madridista ja suuntasin puolenyön maissa metrolla keskustan suuntaan. Koska laukkuni oli menossa jo suoraan Meksikoon, en seuraavana aamuna pitänyt mitään kiirettä kentälle palaamisen kanssa. Check-in ei kolmannelle lennolle jostain syystä toiminut netissä, joten marssin check-in -tiskille kentällä. Kappas vain, olin arvatenkin viimeisten joukossa ja lento sattui olemaan ylibuukattu. Päivä vierähti mukavasti erinäisissä jonoissa odotellen ja kiukkua kihisten. Olin jo valmis puolustamaan oikeuksiani ja purkamaan raivoani heti Iberian tiskille päästessäni. Kaikki jatkoyhteydet Mexico Cityn kentältä Pueblaan oli järjestetty ja sovittu, ihmiset olisivat minua kentällä vastassa lennolta, jonka kyydissä en olisikaan. Kielikurssinkin alku menisi ohitse.

IMG_3775-3IMG_3774-2

Vaan nopeasti raivo laantui virkailijan kertoessa kompensaationi. Sain lähestulkoon puolet menopaluulentojen hinnasta takaisin sekä hotelliyön kuljetuksineen ja ruokailuineen. Seuraavana päivänä koittaisi uusi yritys samaisella lennolla. Pidin suuni supussa ja lopulta lähdin varsin tyytyväisenä nauttimaan ikiomasta hotellihuoneesta.

Loppumatka sujuikin kommelluksitta ja pääsin Pueblaan saakka omaan asuntolaan suorinta tietä. Seuraavat viikot täyttyivät ohjelmasta, sillä ensin oli kielikurssi noin 30 muun vaihtarin kanssa, sitten orientaatioviikko reilun sadan vaihtarin voimin. 17. päivä alkoivat luennot ja katukuvaan saapuivat myös paikalliset opiskelijat. Orientaatioviikolla oli melko tyypillistä ohjelmaa: maahanmuuttoasioiden hoitamista (suomalaiset voivat olla maassa ilman viisumia puoli vuotta, joten minulle tämä oli onneksi helppo homma) sekä luentoja esimerkiksi turvallisuudesta, terveydestä, kulttuurishokista, yleisistä käytännöistä ja urheilumahdollisuuksista. Lisäksi tarjolla oli kävelykierroksia niin kampuksella kuin kaupungillakin ja Fiesta Méxicana, jossa syötiin paikallisia herkkuja nauttien meksikolaisesta musiikista ja tanssista. Loppuviikosta testattiin espanjan kielitaito niin kirjallisesti kuin suullisestikin niiltä, jotka aikoivat jonkin kielikurssin tälle lukukaudelle ottaa. Testin perusteella olisin päässyt edistyneiden ryhmään, joten hieman harmitti kun kurssien päällekkäisyyksien takia jouduinkin valitsemaan keskitason ryhmän. Mutta onpa ainakin yksi höntsäilykurssi ja varmoja opintopisteitä tiedossa kohtuullisen pienellä vaivalla.

IMG_3779-4IMG_3768-1

Vaikka elämä onkin asettunut arkeen, rutiineista ei vielä ole tietoakaan. Toki lukujärjestys antaa jonkinlaiset raamit menemisille ja tulemisille, mutta iltaisin saattaa itsensä löytää ihan mistä tahansa. Siitä juuri pidänkin ulkomailla asumisessa. Olen huomannut – ainakin näin Tansanian ja Meksikon perusteella – että ulkomailla asuessani elän niin paljon enemmän. Jo kuukaudessa on tapahtunut valtavasti. Mitä kaikkea mahtaakaan olla takana vuoden loppuun mennessä?

Puebla on minulle juuri sopivan kokoinen kaupunki juuri nyt. Vaikka asukkaita täällä on pari miljoonaa, ei kaupunki tunnu laisinkaan niin suurelta. Etäisyyksiä pääsee aika mukavasti kulkemaan jalan ja matka asuntolasta koululle taittuu reilussa viidessä minuutissa. Kämppikseni on aivan ihana kolmannen vuoden kansainvälisten suhteiden opiskelija, mikä on minulle suuri apu. Teimmekin jo heti alkuun diilin: hän tekee Euroopan tutkimuksen kurssin projektinsa Suomesta minun avustuksellani ja hän puolestaan oikolukee läpi kaikki kotiläksyni ja korjaa virheet.

IMG_3849-7 IMG_3833-6 IMG_3817-5

Opiskeluista ja koulusta kirjoitan myöhemmin oman postauksensa ellen useammankin, niistä riittää niin paljon asiaa. Tähän saakka kuitenkin olen tykännyt todella paljon ja kurssit ovat mielenkiintoisia. Tietysti opetuskieli välillä aiheuttaa harmaita hiuksia ja tulevat esitelmät jännittävät jonkin verran, mutta toisaalta, opettajat ja muut opiskelijat kyllä ovat varsin ymmärtäväisiä sen suhteen, etten aina joka sanaa ymmärrä. Sain myös lukujärjestykseni lopulta tuunattua ihan mukavaksi niin, että kouluni alkaa joka päivä joko kello 11 tai 14. Eipä tarvitse iltariennoissa kelloa vilkuilla.

Reissuja olen tosi vähän ehtinyt miettiä ja suoraan sanottuna juuri nyt ei edes kiinnosta. Voitteko uskoa? Suomesta lähtiessäni olin haljeta innosta reissata lähestulkoon jokaiseen osavaltioon ja naapurimaahan, mutta juuri nyt Puebla tuntuu hyvältä. Toki edelleen kiinnostaisi käydä Cancunin seuduilla etelässä ja Kuubassa, mutta juuri nyt en jaksa niiden kanssa hätiköidä. Jos nämä reissut eivät toteutu ajan ja rahan puutteen vuoksi, ei mahda mitään. Pueblassa ovat juuri nyt ystävät, koulu, arki ja elämä ja niitä varten olen Meksikoon tullut. Viikonloppuna sentään kutsuu Mexico Cityn kiire ja kaaos ja loppukuusta Acapulcon rannat. Onhan siinä jo reissuja pariksi viikoksi eteenpäin.