Inspiraatiota, kommunismia ja mielenosoituksia Mexico Cityn kaaoksen keskellä

Viime viikonloppuna suuntasimme parin kaverin kanssa Mexico Cityn kaaosta kohti. Oli virkistävää lähteä paikkaan, josta ei ollut juuri mitään odotuksia tai toiveita. Yritin hieman ennen lähtöä selailla nettisivuja löytääkseni jotain mielenkiintoista etukäteen, mutta juuri mitään ei löytynyt. Siispä lähdimme matkaan melko avoimin mielin, toivoen jonkin mielenkiintoisen tupsahtavan nenämme eteen puolivahingossa. Näin onneksi kävikin.

Lopulta luovutimme toisen suomalaisen kanssa ohjat paikallisen kaverimme käsiin. Niinpä päädyimme katselemaan kaupunkia Chapultepecin linnoituksen kivimuurien takaa ja harhailemaan samaisen linnan puistossa. Ihan kiva, mutta ei vielä erityisen vaikuttava – minä kun en hirmuisesti linnoista, katedraaleista ja kirkoista jaksa kiinnostua.

IMG_4006-2IMG_4001-1

Lauantaina tiemme vei myös Museo de Memoria y Toleranciaan, johon oli koottu uskomattoman mielenkiintoisia näyttelyitä holokaustiin, kansanmurhiin, epäoikeudenmukaisuuten ja ihmisoikeuksiin liittyen. Lisäksi poimimme kaupungin noin 160 museon joukosta pari muuta helmeä. Kävin jo edeltävänä viikonloppuna ensimmäisen kerran Frida Kahlon kotimuseossa Casa Azulissa, mutta sinne oli pakko päästä uudestaan, niin inspiroiva nainen on kyseessä ja niin pakkomielteinen fani olen. Läheltä löytyy myös marxisti-kommunisti-vallankumouksellisen Lev Trotskyn talomuseo, joten uppouduimme pariksi tunniksi myös kommunismin maailmaan. Molemmat talomuseot löytyivät näppärästi Coyoacánin naapurustosta, jossa hostellimmekin oli. Kaikki kolme olivat kuitenkin keskenään täysin erilaisia ja sen verran tuli räpsittyä kuvasaldoa, että kerron myöhemmin vielä jokaisesta erikseen. Tiesittekö muuten, että Mexico Cityssä on eniten museoita koko maailmassa?

Viikonloppuun sisältyi myös harhailua Centro Históricossa ja sen valtavan aukion Zócalon läheisyydessä. Täältä löytyi myös aivan uskomaton vegeravintola Vegetariano Madero, jonne sain pojat puoliväkisin raahattua lounaalle. Siellä saatiin neljän lautasen päivän menu 70 peson hintaan, eli alle neljällä eurolla. Iso peukku, jos joku ikinä samoilla suunnilla on! Zócalon läheisyydessä pääsimme todistamaan myös hallituksen vastaista mielenosoitusta, jossa yläosattomat miehet ja naiset tanssivat riehakkaasti musiikin tahtiin portailla. Tällaisia mielenosoituksia kun saisi Suomeenkin ainaisen pönöttämisen sijaan.

IMG_4021-3IMG_4025-4IMG_4067-7IMG_4032-5IMG_4066-6

Iltaisin kiertelimme Condessan ja Roman hipsterilähiöissä istumassa iltaa uusien paikallisten ystävien kanssa ja kävimme myös kuuntelemassa mariachi-musiikkia Garibaldin alueella. Iso peukku näillekin!

Mexico City on valtava enemmän tai vähemmän hallittu kaaos. Se ei sinänsä ole mikään ihme, sillä kaupungin alueella asuu arvioiden mukaan reilu 8 miljoonaa ihmistä, kaikki naapurustot ja lähiöt mukaan luettuna yli 20 miljoonaa. 12-linjainen metro on ruuhkainen ja hikinen, mutta ihan näppärä ja edullinen tapa liikkua metropolikaupungissa. Oli tosi mahtava viikonloppu ja virkistävää reissata paikassa, johon ilman odotuksia lähdettyään voi vain ja ainoastaan yllättyä iloisesti. Jos kuitenkin Meksikossa reissaisi rajoitetun ajan, suosittelisin viipymään kaupungissa vain parin päivän ajan. Coyoacán oli kuitenkin nappivalinta hostellille, sillä alue oli ihanan freesi ja puistomainen kaukana keskustan kaaoksesta. Sieltä löytyi myös tosi kivoja rafloja istua iltaa ja illallistaa.

Nyt kuitenkin matka jatkuu kohti Pueblan tämän illan rientoja, sillä tänään 15. päivä koko maa juhlistaa Meksikon itsenäisyyspäivää! Suomalaiseen itsenäisyyspäivään kuuluvasta hartaudesta ei ole tietoakaan, sillä tiedossa on melko riehakasta juhlintaa tequilan ja raikuvan musiikin kera. Illalla käydään myös katsomassa millainen meininki löytyy Zócalosta.

Feliz día de la independencia México, vamos a la fiesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *