Kuubasta jäi kummallinen olo

10 päivää ilman nettiä oli niin vapauttavaa, että tällä viikolla on suorastaan tympinyt nököttää koneen ääressä. Kun sähköposti ja muut kanavat tulvivat, toivoo vain toista kymmenen päivän somelomaa. Nyt kuitenkin hieman ensifiiliksiä Kuubasta, joka jätti melko ristiriitaisen olon. Onhan maa sinänsä kaunis, mutta varsin rapistunut ja kamalan köyhä. Minulla ainakin on vähän tunne, että moni turisti ei välttämättä edes arvaa minkä keskelle päätyy nähtyään lähinnä matkatoimistojen kuvia paratiisirannoista. Kuvissa on vain puolitotuus, sanoisin – jos sitäkään. Joka tapauksessa, vaikka köyhissä maissa olen reissannut vaikka millä mitalla ennenkin, oli Kuuban köyhyys erilaista ja varsin läpitunkevaa.

Ennen lähtöä tein muuten enemmän tai vähemmän pinnallisen ja stereotypioihin nojautuvan bucketlistin. Mites sen kanssa kävikään?

[✓] Juo mojito
[✓] Polta sikaria
[✓] Ratsasta Viñalesissa
[½] Vietä ilta salsaklubilla (pari tuntia Casa de la Musicalla, joka vaikutti kuitenkin ulkomaalaisten salsakurssilaisten esiintymis- ja taitojenmittelyareenalta – ei kiitos)
[✓] Näe Havanna vanhan jenkkiavoauton takapenkiltä
[✓] Vietä päivä paahtavan auringon alla puuterihiekkaisella biitsillä
[✓] Yövy paikallisten luona casa particularissa
[  ] Ui vesiputouksessa
[✓] Vaeltele Trinidadin mukulakivikaduilla ja eksy

Vallan tyytyväinen saa siis tähän saldoon olla. Vesiputoustouhuja meinattiin Trinidadissa, mutta ne sitten jäivät Emmin oltua kipeänä ja meidänkin vähän väsähdettyä katujen koluamisesta.

IMG_4370-2

Mutta aloitetaas aivan alusta. Saapuminen Havannaan oli varsin mielenkiintoinen. Vaikka olinkin jonkin verran blogeista lukenut Kuuba-juttuja, ei mikään etukäteisinformaatio olisi voinut valmistella siihen Kuubaan, joka lopulta meitä oli vastassa. Jo lentokoneesta laskeutuessamme katselimme hieman ihmetellen alla vallitsevaa pimeyttä. Valtion tienvarsimainoksissa julistamasta “energiavallankumouksesta” ei ainakaan katuvalaistuksen perusteella näy totisesti jälkeäkään. Myös Havannan keskustassa iltaisin manailtiin monesti taskulampun puutetta, kun eteen näki hädin tuskin.

Vaikka itse sohvasurffaus on kiellettyä, olin Couchsurfingin kautta saanut yhteyden havannalaiseen Liziin, joka oli meille järjestänyt majoituksen ystävänsä talossa, maksua vastaan tietenkin – turistien ilmainen majoittaminen on Kuuban laissa kiellettyä. Olikin ihanaa, kun lempeäkatseinen Tony oli meitä kyltin kanssa vastassa lentokentällä ja näytti, missä voimme vaihtaa rahaa. Vielä mahtavammaksi kaikki muuttui, kun menopeliksemme osoittautui 50-luvun jenkkirauta, jonka takapenkille ahtauduimme ehkä hieman turhankin innokkaasti. Unisiepparin heiluessa taustapeilissä köröttelimme kohti keskustaa, hieman vaivaantuneen hiljaisuuden vallitessa. Kaiuttimista alkoi kuulua Enrique Iglesias, jonka tahdissa Emmi alkoi hyräillä. Tämä viimein rikkoi jään ja Tony uteli tanssimmeko salsaa tai reggaeta, ja alkoi höpöttämään jännällä kuubalaisaksentillaan.

IMG_4448-4

Jätettyämme laukut kokonaiselle asunnolle, jonka saimme vapaaseen käyttöömme, Tony ajoi meidät läheiseen kioskityyliseen ruokapaikkaan. Kello oli jo yli puolenyön, mutta nälkä oli taltutettava. Jotta saimme päämme vielä enemmän sekaisin paikallisesta rahasysteemistä, hinnat olivat tietysti paikallispesoissa, CUN:eissa. Maksu onnistui toki myös turistipesoillamme CUC:eilla, mutta vieläkään minulla ei ole harmainta hajua oliko saamani vaihtoraha lähellekään oikein, se kun oli sekamelska molempia valuuttoja. Tony hävisi piakkoin kotia kohti jättäen meidät vähän ihmettelemään, miten palata asunnolle. Mies oli kyllä vakuutellut Havannan olevan turvallinen kaupunki, mutta silti – voiko tästä nyt sitten vain kävellä kotiin, noin vain muina naisina keskellä yötä? Totesimme, että kai voi, sillä ruokapaikassakaan ei kukaan meihin kiinnittänyt mitään huomiota, vaikka selkeästi olimme paikallisten omilla kulmilla.

IMG_4910-7

Kuubassa mukavinta ehkä onkin turvallisuus. Enpä ole ikinä ennen ollut Lattarimaassa, jossa voi kävellä ulkona vuorokaudenajasta ja kävelyseurasta riippumatta. Meksikossa joutuu ajelemaan taksilla todella lyhyitäkin etappeja, joten Kuuban mukanaan tuoma vapauden tunne oli virkistävä. Lisäksi saimme muutenkin olla melko rauhassa, sillä paikalliset huutelivat perään varsin vähän. Aluksi vähän ihmeteltiinkin sitä, olihan matkassa mukana pari vaaleahiuksista ja -hipiäistä, ja Meksikossa aika usein saa huomiota osakseen heti kun paikalliset oivaltavat meidän olevan ulkomaalaisia. Eräs paikallinen selitti sen johtuvan siitä, että kuubalaiset itsekin ovat todella monimuotoista kansaa – mikä on aivan totta. Myös omiin silmiin pisti se, ettei stereotyyppisen näköistä kuubalaista ole olemassakaan. On aivan mustia afrikkalaisorjista polveutuvia ihmisiä, latinoja, jotka voisivat ihan hyvin olla vaikka meksikolaisia sekä espanjalaisvalloittajista polveutuvia vaaleita ihmisiä, jotka pystyi erottamaan turisteista lähinnä pukeutumisen perusteella. Jonkin verran näkyi aivan blondejakin kuubalaisia.

IMG_4711-1

Toisaalta, rikoksista saa aika rankkoja tuomioita, ja esimerkiksi turistien ryöstämisestä saa pidemmän linnareissun kuin paikallisten ryöstämisestä. Saksalaiselta ystävältäni vietiin laukku Havannassa, ja vaikka poliisi sai miehet samantien kiinni ja laukku palautui omistajalleen, pitkäkyntiset päätyivät viideksi vuodeksi vankilaan. Jotenkin minulle jäi kutina, että mahdollisesti paikallisten ja turistien kanssakäymistä on myös jotenkin muutoin säädelty? Tai ehkäpä juuri tiukempien rangaistusten takia paikalliset eivät niin paljoa halua sekaantua turisteihin, etteivät vain joutuisi syytetyksi mistään? En tiedä, onko näissä spekulaatioissa mitään perää, mutta jotenkin vain kummallinen olo jäi siitä satunnaisesta välinpitämättömyydestä.

IMG_4403-3

Kummallinen olo tuli myös koko kommunistisesta systeemistä. Mainokset katukuvassa loistivat poissaolollaan, ja sen sijaan kadunvarsikyltit julistivat vallankumouksen, sosialismin ja isänmaan ilosanomaa. Paikallispesoja koristi teksti “patria o muerte” – “isänmaa tai kuolema” ja keskellä pusikkoakin ratsastusreissullamme törmäsimme pieniin puisiin käsintehtyihin kyltteihin, joissa luki esimerkiksi “Viva Fidel y Raul” – “Eläköön Fidel ja Raul” tai “Defendiendo socialismo” – “Sosialismia puolustaen.” Hämmentävää kaiken kaikkiaan. Omituisinta kaikessa on se, ettei kukaan jututtamani paikallinen kannattanut kommunismia tai Castroja, joten kysymys kuuluu: Kuka näitä kylttejä tekee ja kiikuttaa keskelle ei-mitään? Miten järjettömän kokoinen täytyy hallitsijoiden propagandakoneiston ja armeijan olla koko tämän kulissin ylläpitoon? Lisäksi me kapitalismin kasvatit olimme hämillämme kaikkien kauppojen puutteesta. Kuuba ei tosiaankaan ole shoppailijoiden paratiisi, ja kaikki tarvitsemansa kannattaa tuoda mukanaan hammastahnaa myöten.

IMG_4855-6

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että kymmenen päivää Kuubaa oli minulle yhden reissun osalle tarpeeksi ja vaikka reissu oli huikea, oli ihanaa palata Meksikoon. Vaikka aiemmin täälläkin olen manaillut asioiden toimimattomuutta, puutetta tai verkkaisuutta, nyt tuntuikin kuin olisi palannut suorastaan huippukehittyneeseen maahan, jossa kaikki toimii juuri niin kuin pitääkin. Nyt en kuitenkaan venytä tätä postausta suotta, vaan siirryn pakkailujen pariin. Kyllä, luit oikein – taas mennään! Nyt onkin vuorossa ihan vain viikonloppureissu Oaxacaan. Tänä viikonloppuna juhlitaan ehkäpä Meksikon omaleimaisinta juhlaa, nimittäin Dia de los Muertosia, elävien kuolleiden päivää. Oaxacassa juhlalle on todella vanhat perinteet ja päivää juhlitaan näyttävästi, joten sinnehän on päästävä. Lisää Kuuba-juttuja tiedossa alkuviikosta jälleen!

IMG_4215-1

Lapin paskat nähtävyydet

Muistatteko vielä meidän toukokuisen liftausreissun Lappiin? Sieltä on vielä muutama pikkujuttu jäänyt kertomatta ja tässä niistä yksi. Reissun varrella todettiin, että Lapin juttu on ehdottomasti luonto ja luontoaktiviteeti, vaellus, laskettelu, mönkijäajelu, koskenlasku – you name it.

Nähtävyyksien osalta Lappi sen sijaan on aika paska paikka, jos nyt ihan suoraan sanotaan. Niiden perässä ei pohjoiseen saakka kannata matkata.

Siispä, tällä kertaa vuorossa kuvapainotteisempi postaus, jossa esittelen löytämämme paskat nähtävyydet, joita valitsimme jokaiselta vierailemaltamme paikkakunnalta yhden kappaleen. Mitä jos samantien pistettäisiin pienimuotoinen äänestys käyntiin? Siispä, kertokaa te: Ken on heistä kaikkein kauhein?

  1. Toripolliisi, Oulu
    Kauppatorin keskellä nököttävää tanakkaa poliisia oli päästävä halimaan, sen tiesin jo Keski-Suomesta startatessa. No miksi ihmeessä? Sitä en tiedä vieläkään. Ihan symppis, mutta aika överisti yliarvostettu, rohkenisin väittää.IMG_2661-42. Lordi’s Square, Rovaniemi
    Tämän nähtävyyden osalta pidän lähinnä aukion mahtipontisesta englanninkielisestä käännöksestä. Tosiasiassahan tämän “aukion” ohi kuljimme monta kertaa, ennen kuin seuraavana aamuna päätimme lähtemään etsimään tätä monstereiden mukaan nimettyä aukiota. Hitusen huvitti tajutessamme, että olimme sen nähneet jo aivan liian monta kertaa. Mutta pääsimmepä ainakin painamaan kätemme monsterikätösiin.

    IMG_2921-523. Halkokasa liikenneympyrässä, Levi
    Jo otsikosta voinette päätellä, että Levillä ei yksinkertaisesti ole nähtävyyksiä. Parhaamme teimme ja saimme saaliiksemme liikenneympyrän keskellä olleen jonkinlaisen halkokasa-taideinstallaation. Kuulemamme mukaan joskus olisi kylällä järjestetty kilpailuitakin, joissa on pitänyt arvuutella halkojen määrää?

    IMG_3129-34. Jounin kauppa, Ylläs
    Älkää ottako tätä niin vakavasti – Jounin kauppa on oikeasti ihan kiva. Erityisesti Suvi-Tuulian mielestä, sillä tämä auliisti heti Keski-Suomesta lähdettyämme minua muistutti vähintään pari kertaa päivässä, että Jounin kaupalle on sitten päästävä. Senhän sitten Suville lupasin. Meidän mieltämme erityisesti lämmittivät kaupan edustalla hengailleet porot, potkuriparkki sekä ulkomaalaisille tarkoitetut suomalaistuotteiden ostosohje-esitteet. Sen sijaan hieman jäi harmittamaan, että itse teeveestä tuttua kauppiasta emme nähneet. Koko muun Äkäslompolon tavoin, oli mies painellut ulkomaille lomanviettoon.

    IMG_3194-55. Poromiespatsas, Sodankylä
    Virallisesti patsaan nimi taitaa olla Poro ja lappalainen. Sodankylässä asusteleva Maarit meille tämän upeuden esitteli, mutisten alistuneesti jotain “hävettää, vähänkö tää on noloa” -tapaista, kun pakotin matkabloggaajakollegan reippaaseen yhteiskuvaan kanssani. Erityisesti pidän Sodankylän verkkolehden spekulaatioista siitä, kuka kumma tämä poromies oikeastaan edes on.

    Toinen varteenotettava ehdokas paskaksi nähtävyydeksi Sodankylässä oli Sodankylän liikuntahalli (jota emme kuitenkaan koskaan nähneet.) Miksikö? Siksi, että halliin liittyy maailman hienoin nimikilpailu. Kunnan sivistyslautakunta järjesti nimikilpailun tälle upealle uudelle rakennukselle vuonna 2012. Ehdotusten joukosta löytyi nimiä kuten Aurora-areena, Liikuntahalli Sova, Sodankylä-Areena ja Tähti-Areena. Mielikuvitus ja innovaatiot kuitenkin lopulta saivat kliimaksinsa ja halli nimensä: Sodankylän liikuntahalli. Ah ihana luovuus!

    IMG_3341-46. Potkuriparkin Martta
    Vinhasti potkuria kesäisinkin potkiva Martta on luultavasti rumin ilmestys vuosiin. Mutta kukapa silti voisi vastustaa lähes polvissa repsottavaa, tuulessa liehuvaa hamosta ja yksihampaista hymyä?

    IMG_3354-5Mitäs mieltä olette? Mikä on paskoista paskin? Tai tuleeko muita hieman kyseenalaisia nähtävyyksiä mieleen, niin Suomesta kuin maailmaltakin?

Salsaa ja mojitoja: Tänään kutsuu Kuuba

Kaikki minua Twitterissä, Instagramissa tai Snapchatissa seuraavat sen jo tietävätkin: tänään matkaan Kuubaan!

Voitte varmaan vain arvailla, miten innoissani olen? Suomessa jo päätin, että tuossa saarivaltiossa on päästävä käymään nyt jos koskaan, sillä maa muuttuu nopeasti. Kilpajuoksu Kuubaan on muutenkin melkoinen – kaikki vaihtarimme reissaavat sinne, tietysti. “Äkkiä, ennen kuin jenkit ehtivät”, kuhisee kulisseissa.

Meidän oli tarkoitus sinne parin suomalaisystäväni kanssa suunnata vasta marras- tai joulukuussa. Viime lauantaina istuimme alas katsomaan kalenterejamme ja varaamaan lentoja ja kappas – yhteisen ajankohdan löytäminen oli mahdottomuus. Tuumattiin kuitenkin, että seuraavalla viikolla viiden päivän päästä lennot olivat halpoja ja kalenteri tyhjä. Siispä ei muuta kuin extempore-reissuun, mikäs sen parempaa!

Kuuba on kyllä äärimmäisen mielenkiintoinen, ristiriitojen maa. On rantaa, palmupuita ja drinkkejä – mutta myös kommunismin tuoma nurja puoli. Kaupan säätely, sananvapauden puute (Press Freedom Indexissä Kuuba on sijalla 169/180 – Suomi ensimmäisenä) ja tietoteknologian surkeus ovat vain muutamia valtion heikkouksia. Onkin vähän surullista, että turistit ryntäävät suljettuun, muusta maailmasta eristäytyneeseen maahan “ennen kuin muut turistit pilaavat sen ja tuovat kapitalismin tullessaan”, kun taas kuubalaiset itse toivovat avoimia ovia maailmalle enemmän, kuin mitään muuta.

thumb_IMG_5129_1024

Maan sulkeutuneisuus tuli ensimmäisen kerran vastaan, kun lähdin etsimään majapaikkaa ensimmäisiksi öiksi Havannassa. Sohvasurffauksesta tietysti lähdin ensimmäisenä liikkeelle, mutta pian selvisi, että kyseinen aktiviteetti on maassa laitonta. Turistit eivät saa yöpyä paikallisten kodeissa ilman valtion lupaa – joka tietysti maksaa kuukausittain. Kuitenkin couchsurfingin kautta sain erääseen paikalliseen nuoreen naiseen yhteyden, joka buukkasi meille huoneen ystävänsä kodista. Kodissa (“casa particular”) majoittuminen siis maksaa, mutta onpahan ainakin jonkinlaista sohvasurffausta. Hostimme myös noutaa meidät suoraan lentokentältä, mikä on aivan mahtavaa. Seuraavat huoneet varaamme paikan päältä, sillä käsittääkseni majoittajien puskaradio ja verkostot ovat varsin laajat.

Reissu tarkoittaa todennäköisesti myös kymmenen päivän vierottautumista internetistä ja sosiaalisesta mediasta. Käsittääkseni netti löytyy lähinnä hotelleista, joissa wifi kustantaa melkein kymmenen euroa tunnilta. Hieman turhan arvokasta lystiä, ja toisaalta pieni lakko voi tehdä ihan hyvää nettiriippuvaiselle sielulleni. Siispä, lupaan kasan kuvia Instagramiin ja vaaaaaaltavan MyStoryn SnapChatiin koko reissun ajalta yhdessä rysäyksessä heti Meksikoon palattuani sopivasti synttäreille 25.10. Mediahiljaisuuteni aikana voitte vaikka kurkata juuri julkaisemani My Day -videoni Meksikon arjesta ja lisäksi olen ajastanut tiistaille yhden postauksen, jossa hieman sivutaan suomimatkailua. Käykäähän siis tiistaina kurkkaamassa!

Matkani ja sometaukoni aikana tehän voisitte vaikka kertoa, mikä Kuubassa kiinnostaisi ja minkälaisia postauksia te sieltä haluaisitte lukea?

Ja psst! Mikäli haluat tietää seuraavat reissukohteeni mm. marraskuulle ja maaliskuulle, siirry SnapChatin puolelle! Heitän sinne aivan näillä näppäimillä MyStoryyn pieniä paljastuksia tulevasta, ja snäpit näkyvät siellä 24 tunnin ajan.. Minut löytää nimimerkillä @laurapylv.