¡Viva la vida, viva la Frida!

Muusa, rakastaja, biseksuaali, pyhimys, feministien esikuva, kommunisti, uhri ja selviytyjä.

Frida Kahlo (1907-1954) oli monien adjektiivien nainen, oman aikansa edelläkävijä ja uniikki kapinallinen täynnä vastakohtia ja ristiriitaisuuksia. Nykyisin nainen tunnetaan taiteensa lisäksi vähintäänkin yhtä hyvin suurena persoonana, feministien, artistien, muotisuunnittelijoiden inspiroijana ja populaarikulttuurin ikonisena kulttihahmona.

Uskon, että joka ikinen siellä ruudun toisella puolella tietää Frida Kahlon jollain tasolla, onhan hänestä julisteita, magneetteja, t-paitoja ja muuta materiaa ympäri maailmaa. Tiukka intensiivinen katse, yhteenkasvaneet kulmakarvat, huulipuna, näyttäviä koruja ja hiukset kiinni sidottuina suurten kukkakoristeiden kera. Nyt pistä silmät kiinni ja mieti: Montako Fridan työtä oikeastaan tunnet? Muutaman? Yhden? Et yhtään?

Tässä välissä, oikeaan fiilikseen päästäksesi napsauta auki tämä soittolista, joka on Frida-elokuvan soundtrack ja on ihana, ihana ja vielä kerran ihana. Tämä postaus on pitkä ja sisältää lyhyen henkilökuvan lisäksi pohdintaa esimerkiksi Frida Kahlon suhteesta feminismiin. Jos olet kiinnostunut pääasiassa postauksen reissusisällöstä, selaa loppuun, jossa on oma osionsa Casa Azulista ja Frida Kahlo -museosta.

 Sitten aloitetaas ihan alusta. Kuka on Frida Kahlo?

(Mikäli elämäkertajorinat eivät kiinnosta, hyppää tämän yli.)

Jos unohdetaan kaikki lisänimikkeet, Frida Kahlo oli yksinkertaisesti sanottuna meksikolainen taidemaalari, joka tuli tunnetuksi ympäri maailmaa intiimeistä omakuvistaan ja omasta traagisesta tarinastaan teostensa taustalla. Taide oli Fridalle terapiamuoto omien traumojensa läpikäymiseen.

Frida Kahlo syntyi vuonna 1907 Coyoacánin kaupunginosassa México Cityssä, mutta jälkeenpäin hän itse tapasi ilmoittaa syntymävuodekseen 1910 – Meksikon vallankumouksen alkamisvuoden. Hän usein kertoi hänen ja modernin Meksikon syntyneen samaan aikaan. Hän myös kirjoitti nimensä aluksi muodossa Frieda, joka tarkoittaa rauhaa, mutta tiputti e-kirjaimen pois natsien noustua valtaan Saksassa. 6-vuotiaana sairastettu polio jäi vaivaamaan häntä loppuelämäksi ja hänen toinen jalkansa oli heikko.

IMG_4344-8

17-vuotiaana Kahlon elämä muuttui ratkaisevasti hänen joutuessa liikenneonnettomuuteen. Bussitörmäyksen seurauksena hänen selkärankansa murtui kolmesta kohtaa, muiden luiden ohessa. Teräsputki oli mennyt hänen vatsansa sisään, minkä vuoksi hän ei voisi saada lapsia tulevaisuudessa Lisäksi hänen ei uskottu enää koskaan kävelevän. Vuoteen omana ollessaan Kahlo alkoi maalata tosissaan hänen vanhempiensa lahjana antaman maalaustelineen avulla. Vuodelevossa hänellä oli myös kipsikorsetti, jota hän maalasi perhosilla ja muilla kuvioilla. Myös nämä korsetit jälkeenpäin ovat jääneet historiaan ikonisina osina Fridan elämää.

“Quise ahogar mis penas en licor, pero las condenadas aprendieron a nadar.”
”Yritin hukuttaa suruni alkoholiin, mutta ne paskiaiset oppivat uimaan.”

Epäilyistä huolimatta Kahlo palasi jalkeille ja tutustui pian muraalitaiteilija Diego Riveraan, joka kannusti naista maalaamaan. Riveran mukana Kahlo tutustui taideväkeen ja kommunistipiireihin. Parin rakastuttua he avioituivat vuonna 1929, Fridan ollessa 22- ja Diegon 42-vuotias. Diego Rivera oli ”liian vanha, liian lihava, kommunisti ja ateisti”, minkä vuoksi Kahlon äiti ei liittoa hyväksynyt. Hieman myöhemmin hänet tosin erotettiin kommunistisesta puolueesta tämän otettua vastaan työtehtävän Meksikon ”pikkuporvarilliselta” hallitukselta, ja tämän myötä myös Frida erosi puolueesta. Avioerojen jäljiltä Frida oli Diegon kolmas vaimo.

Fridan ja Kahlon suhdetta pidettiin – ja pidetään yhä – intohimoisena ja myrskyisänä, ja heistä tuli tunnettuja ympäri Meksikon. Hayden Herrera kirjoittaa Kahlon elämänkerrassa, että ”Kuten pyhimykset ja puolijumalat, hekään eivät tarvinneet sukunimiä. He kuuluivat kansallisaarteisiin.” Lisäksi heidän poliittinen toimintansa herätti huomiota taide- ja kulttuuripiireissä. Liittoa varjostivat Kahlolle tehty abortti sekä myöhemmin parin väliaikaisesti asuessa Yhdysvalloissa hänelle tapahtunut keskenmeno. Keskenmenon jälkeen Kahlon äiti menehtyi, ja nämä molemmat tragediat ovat kuvattuna maalauksessa ”Minun syntymäni.”

Diegon ja Riveran palattua neljän vuoden jälkeen takaisin Meksikoon Diego masentui ja petti Fridaa tämän siskon Christinan kanssa. Pari asettui asumaan erilleen eroten vuonna 1939, Fridalla oli terveysongelmia ja jälleen uusia jalkaleikkauksia. Myös Fridalla oli suhteita eri miesten kanssa, esimerkiksi maastaan karkoitetun kommunistijohtajan Leon Trotskyn kanssa. Trotsky joutui pelinappulaksi ja Kahlon koston välineeksi. Rivera ja Kahlo majoittivat Stalinin vallan alta poliittista turvapaikkaa hakeneen Trotskyn ja tämän vaimon vuonna 1937, kunnes he löysivät oman talon läheltä ystäväpariskuntaansa. Lopulta Trotsky kuitenkin murhattiin taloonsa vuonna 1940. Kuten Kahlon kotitalo Casa Azul, myös Trotskyn talo toimii nykyisin museona. Myöhemmin samana vuonna Frida matkusti tapaamaan luottolääkäriään San Fransiscoon, jossa he aiemmin Diegon kanssa asuivat ja jonne Diego oli jälleen muuttanut. Matkan seurauksena pari avioitui, toistamiseen.

Uskottomuus silti jatkui, niin Fridan kuin Diegonkin osalta. Erityisesti Diego tuli tunnetuksi suhteistaan alastonmalleihinsa. Myös Fridalla oli intohimoisia suhteita avioliiton ulkopuolella, niin miesten kuin naistenkin kanssa. Vaikka toinen liitto olikin avoimempi, se ei tarkoittanut etteikö se olisi sisältänyt mustasukkaisuutta.

”Yo sufrí dos accidentes graves en mi vida, uno en el que un autobús me tumbó al suelo… El otro accidente es Diego.”
”Olen kärsinyt kahdesta onnettomuudesta elämästäni, toinen oli linja-auto-onnettomuus… Ja toinen on Diego.”

Samanaikaisesti Kahlon oma ura alkoi saada siivet alleen, ja hän sai nimeä myös taiteilijana, ei ainoastaan Diego Riveran vaimona. Hän matkusti näyttelyidensä avajaisissa ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja rikkoen ennätyksiä ensimmäisenä meksikolaisena maailmalla. Omakuvien lisäksi Frida alkoi hiljalleen maalaamaan myös kukka-asetelmia ja hedelmiä, tosin omalla seksuaalisesti värittyneellä tavallaan.

Lopulta 50-luvun taitteessa Frida Kahlon terveys alkoi heitellä vakavasti ja hän matkusti leikkauksiin niin Yhdysvalloissa kuin Meksikossakin. Silti selkäranka tulehtui ja toinen jalka jouduttiin amputoimaan. Frida Kahlon oma ensimmäinen yksityisnäyttely Meksikossa järjestettiin vuonna 1953, jonne hänet tuotiin ambulanssilla, omassa sängyssä kannettuna. Kahlo maalasi loppuun saakka sängystäänkin käsin niin henkilökohtaisia teoksia kuin myös yhteiskunnallisempia kannanottoja, kuten ”Stalin ja Frida” (1954) sekä ”Marxismi tuo terveyden sairaille” (1954). Lopulta hän menehtyi 47-vuotiaana 13.7.1954 kotonaan Casa Azulissa. Lopulliseksi kuolinsyyksi kirjattiin keuhkoveritulppa, mutta myös itsemurhaa on epäilty.

Valmiit

Diego Rivera avioitui vielä neljännen kerran Kahlon kuoleman jälkeen, mutta menehtyi kolme vuotta myöhemmin.

Vaikka Fridan elämän voi ajatella olevan tragedian, sairauden ja kivun, petosten ja mustasukkaisuuden värittämä, hänen tarinansa toisaalta päättyi onnellisesti, aviopuolison Diego Riveran pysyessä rinnalla loppuun saakka ja Fridan tultua arvostetuksi taiteilijana jo elinaikanaan, mikä tuohon aikaan oli harvinaista naistaiteilijoille. Viimeisenä työnään Frida maalasikin yhden tunnetuimmista teoksistaan, vesimeloneita kuvaavan työn nimeltä ”Viva la Vida” – Eläköön elämä.

IMG_4346

 Miksi Frida on legenda?

Perintönään Frida Kahlo on jättänyt jälkeensä Frida-manian (espanjaksi ”Fridomanía”) ja hänen kasvonsa ovat suorastaan brändi.

Minusta kuitenkin tuntuu, että naisen traagista elämäntarinaa tavataan romantisoida ja hypetys loppujen lopuksi keskittyy hänen uniikkiin ulkonäköönsä ja tyyliinsä, joka päätyi jopa Voguen kanteen vuonna 1937. Toden totta – googlettelemalla löytyy lukuisia sivustoja hänen tyyliinsä liittyen, pukeutumisvinkkejä oman elämänsä Fridoille ja artikkeleita Fridan vaatteilla rakentamasta identiteetistä. Hän tuli maailmankuuluksi boheemista tyylistään, johon hän usein yhdisteli elementtejä meksikolaisesta kansanpukeutumisesta ja eurooppalaisesta muodista. Myös Vogue on omistanut kokonaisen sivuston Fridan tyylille.

Haluan silti uskoa, että he jotka tietävät jotain muutakin Fridasta kuin kauniit kasvot, arvostavat häntä hänen asenteensa ja itsevarmuutensa vuoksi – mistä puheen ollen voimmekin jatkaa seuraavaan aiheeseen, nimittäin feminismiin.

Vahvan naisen maineestaan huolimatta en pidä Frida Kahloa feministinä

Frida Kahloa usein nimitetään oman aikansa feministiksi ja aatteen edelläkävijäksi. Kahlo oli vahva nainen, joka nautti juhlista ja seuraelämästä, mutta feministiksi en välttämättä häntä kutsuisi.

Kahlo oli sosiaalisia normeja vastaan, eikä hän suostunut pelaamaan kenenkään muun säännöillä. Hän oli avoimesti biseksuaali, eikä piilotellut suhteitaan naisten kanssa. Hän oli individualisti eläen elämää sellaisena kuin se häntä kohteli, koskaan tekemättä kompromisseja liberaalin elämäntapansa suhteen. Hän oli feminiininen ja pukeutui kauniisti, mutta toisinaan hänet nähtiin myös miesten housupuvussa. Kerran hänen tiedetään myös leikanneen hiuksensa lyhyiksi, kuten miehillä. Hän joi, tupakoi ja kiroili, mikä oli hänen aikanaan poikkeuksellista, jopa kapinallista naisille. Ei voi kiistää, etteikö hänen asenteensa olisi inspiroinut tulevien sukupolvien naistaiteilijoita ja feministejä.

“Doctor si me deja tomar este tequila le prometo no beber en mi funeral.”
”Tohtori, jos annat minun ottaa tämän tequilan, lupaan olla juomatta hautajaisissani.”

Kuitenkin parisuhteessa hän oli riippuvainen Diego Riverasta. Runoissaan hän sulautuu aviomieheensä kokonaan. Kahlon menetettyä molemmat vanhempansa ja tultuaan lapsettomaksi, Rivera oli henkilö, joka piti hänet järjissään ja elämässä kiinni. Tämä riippuvaisuus pettävän sian kanssa on mielestäni tekijä, jolla ei ole mitään tekemistä feminismin kanssa. Toiselta kantilta ajateltuna, Frida ei kuitenkaan jäänyt kynnysmatoksi kotiin, vaan antoi palaa samalla mitalla takaisin.

IMG_4071-4

Myös Frida Kahlon maalaukset representoivat usein yksin kärsivää naista – häntä itseään – voimauttavien naiskuvausten sijaan. Tämä toistuva uhrius hänen töissään ei tue feministisiä näkemyksiä Kahlosta. Toisaalta hänen tapansa kuvata alastomat naisruumiit kaikkine yksityiskohtineen sellaisena kuin ovat voidaan kokea feministisenä kannanottona.

“Pinto autorretratos porque estoy mucho tiempo sola. Me pinto a mí misma, porque soy a quien mejor conozco.”
”Maalaan omakuvia, koska vietän paljon aikaa yksin. Maalaan itseäni, koska olen se jonka parhaiten tunnen.”

Frida Kahlo tuskin itse koki itseään feministinä tai erityisesti naisten arvojen peräänkuuluttajaksi. Voidaankin väittää, että Frida Kahlon arvot ja ajatusmaailma ei välttämättä olleet feministisiä, mutta teot sen sijaan olivat. Jo fakta, että hän maalasi pääasiassa omaa naamaansa, on feministinen teko itsessään. Myös se, että hän raivasi tietään taidemaailmassa huipulle saakka ja lopulta kohosi jopa tunnetummaksi kuin aviomiehensä, on feministinen teko. Nykypäivän mittapuulla mitattuna Frida Kahlo ei kuitenkaan ollut feministi.

Miksi itse ihailen Frida Kahloa?

En ehkä jaa samankaltaista poliittista maailmankatsomusta (Diego ja Frida molemmat olivat avoimesti Stalinin kannattajia), mutta silti en voi olla ihailematta Fridan asennetta ja rohkeutta maailmassa, jossa naiset eivät yleensä korottaneet ääntään tai päättäneet asioistaan täysin miten huvittaa.

Ehkä eniten arvostan Fridaa siksi, että hän oli leimojen ja kategorioiden yläpuolella. Hän ei kulkenut kaduilla huudellen olevansa feministi, kommunisti tai expressionisti, vaan eli elämäänsä täysillä muiden mielipiteistä välittämättä.

Ylipäänsä jo sekin, että kaikista kivuista ja leikkauksista huolimatta nainen voi näyttää niin tyrmäävältä ja kulkea yhtä selkä suorassa ketään kumartelematta kuin Frida, on hatunnoston arvoinen suoritus.

IMG_3995-3

Casa Azul en la calle de Londres 247 – Sininen talo, Fridan koti

Viimein päästään varsinaiseen reissuosioon tässä postauksessa. Casa Azul oli paikka jossa Frida syntyi, eli elämäänsä Diegon kanssa ja kuoli – hänen kotinsa kaikissa merkityksissään siis. Vuonna 1904 rakennettu talo on toiminut yleisölle avoimena museona jo vuodesta 1958 lähtien. Coyoacánin kaupunginosassa Mexico Cityssä sijaitseva talo on niin kiehtova, että itse olen siellä käynyt jo pariinkin otteeseen.

Coyoacán ensinnäkin on todella viihtyisää aluetta kaupungin etelälaidalla ja muuhun Mexico Cityn melskeeseen verrattuna ihanan rauhallinen ja leppoisa. Siksi valitsimme myös hostellimme samoilta nurkilta toisella visiitillämme. Kaikki kadut alueella on nimetty eurooppalaisten metropolien mukaan ja niinpä Casa Azulkin sijaitsee kadulla nimeltä Londres (Lontoo). Casa Azulissa on aina pitkä jono, mutta lyhyimmällä jonotuksella pääsee menemällä heti aamusta tai ostamalla liput etukäteen netistä. Paikka ei ole iso ja siksi ihmisten määrää samaan aikaan sisällä rajoitetaan.

IMG_3977-2

Heti sisäänkäynnin jälkeen eteen aukeaa iso vehreä puutarha, jonka keskellä on pyramidin pienoismalli, ja jota ympäröivät siniset silmät vihreine ovineen. Seinät kätkevät sisälleen taidenäyttelyn, jossa on esillä Fridan tuotantoa hyvin laajalti, hieman myös Diego Riveran töitä sekä valokuvia Fridasta ja hänen läheisistään sekä hänen itse valokuvaamiaan otoksia. Seassa on myös postikortteja, kirjeitä, lehtileikkeitä ja muita henkilökohtaisia muistoja. Varsinaiset asuinhuoneistot on jätetty huonekaluineen kaikkineen alkuperäiseen kuntoonsa, joten talossa pääsee näkemään niin värikkään keltaisen keittiön, kirjahyllyn  sisältämät kirjat, Fridan maalaustelineen (ja Stalinin viimeistelemättömän muotokuvan) eteen asetetun pyörätuolin sekä hänen päivä- ja yösänkynsäkin, joista toisessa hän lopulta nukkui ikuiseen uneen. Löytyypä makuuhuoneesta peräti Fridan tuhkat sisältävä uurna.

Valmiit2

Mielenkiintoisia yksityiskohtia talosta löytyy vaikka kuinka. Itse kiinnitin huomiota esimerkiksi sänkyihin. Molemmat ovat pylvässänkyjä, joissa on katto. Toiseen on kiinnitetty peili, jota Frida käytti maalatessaan omakuvia selällä ollessaan leikkausten jälkeen tai muutoin kykenemättömänä liikkumaan. Lisäksi sängyn päädystä löytyy – ainakin minun mielestäni ehkä aavistuksen koominenkin – taulu, jossa komeilee viiden sosialistijohtajan naamat: Joseph Stalin, Friedrich Engels, Vladimir Lenin, Karl Marx,  ja Mao Zedong. Siellä he vartioivat varmasti Fridan päiväunta.

IMG_4348

Toisesta näyttelystä puolestaan löytyy Fridan esineistöä. Ensimmäisessä huoneessa on Fridan sairasteluun liittyviä apuvälineitä kuten kipsejä, kävelykeppejä ja amputaation jälkeen käyttämä tekojalka. Seuraava huone on täytetty hänen mekoillaan, kolmas koruilla, meikeillä ja muilla asusteilla. Viimeisestä huoneesta löytyy tunnettujen muotitalojen Fridan muistoksi suunnittelemia haute couture -asuja.

Casa Azul on auki tiistaista sunnuntaihin kello 10-17.45, poikkeuksena keskiviikko, jolloin ovet aukeavat vasta kello 11. Viikolla sisäänpääsy on 120 pesoa, opiskelijakortilla vain 40 pesoa. Viikonloppuisin sisäänpääsy aikuisille on 140 pesoa, opiskelijakortilla edelleen samaisen 40 pesoa. Talon sisällä valokuvaamiseen pitää ostaa erikseen lupa, joka kustantaa 60 pesoa. Kännykällä monet silti ottivat kuvia sisälläkin – kuten myös itsekin, tunnustan. Toisinaan vartijat siitä huomauttivat, toisinaan eivät.

Valmiit3

Haluatko tietää lisää?

Mikäli Frida Kahlon elämä kiinnostaa, suosittelen lämpimästi Salma Hayekin tähdittämää Frida-elokuvaa (jonka soundtrack alun soittolista on), joka on helppo tapa lähestyä aihetta. Se löytyy vaikka ihan Netflixistä. Lisäksi lukuvuoroaan omassakin hyllyssä odottelee Hayden Herreran kirjoittama Frida Kahlon omaelämäkerta – se on kuulemma hyvä. Luin hiljattain myös Päivi Karjalaisen gradun ”Elämä taiteessa ja taide elämässä – Frida Kahlon elämän ja omakuvien tarkastelua feministisen estetiikan ja feminismin valossa.” Mikäli kiinnostaa lukea lisää siitä, miten Kahlon elämä vaikutti hänen maalauksiinsa ja tulkita lisää töiden merkityksiä, suosittelen.

12 vastausta artikkeliin ”¡Viva la vida, viva la Frida!

  1. Olipa ihana ja informatiivinen postaus, kiitos! Frida-elokuvan olen katsonut todella monta kertaa, ja viimeisimmän kerran viime viikonloppuna. Soundtrack todellakin on mahtava, ja siinä omat suosikkini ovat Paloma Negra sekä Llorona. <3 Kirjakin on luettu, mutta juuri harkitsin lukevani sen uudestaan, ja tämä postaus kyllä vauhdittaa sitä päätöstä aika kivasti. Kävin muuten viime viikolla myös katsomassa Baño de Frida-valokuvanäyttelyä Espoossa, siinä oli esillä nimenomaan kuvia noista kipseistä ja muista. Ihanaa että Frida on niin paljon esillä, koska sen hän todella ansaitsee!

    • Kiitos Sari! Samaiset kappaleet kuuluu myös mun suosikkeihin, ihania, ihania, ihania! Hyvä tietää, että kirjakin on lukemisen arvoinen. Mun pitäisi ensin kahlata tällä hetkellä kesken oleva läpi, jotta pääsisin Herreran kanssa alkuun. Oi, Frida on Suomessakin, mahtavaa! Mua jäi vähän harmittamaan, etten käynyt katsomassa Frida-oopperaa silloin kun se Helsigissä yhtenä syksynä (oisko ollut 2013 vai 2014, en muista?), se olisi voinut olla vaikuttava myös.

  2. Frida on tullut mullekin elokuvan kautta tutuksi, mutta olisipa mieletöntä päästä käymään hänen töistään koottuun taidenäyttelyyn tai jopa tuonne kotitaloon! Inspiroiva taiteilija, jonka asenteesta kelpaa kyllä ottaa mallia. Kyllä minä näkisin, että hänen avioliitossaankin voi havaita feministisiä sävyjä juuri siksi, että sen osapuolet vaikuttivat olevan suht samalla viivalla keskenään, eikä kumpikaan oikein tuntunut omaksuvan mitään perinteistä vaimon tai miehen roolia.

    • Ihan oikeassa olet, siis feminismistä avioliitossa. Mun mielestä Fridan teot kyllä puhuivat feminismin puolesta, mutta ideologialtaan hän ei varsinaisesti feministi ollut ja tämä on toisaalta juuri se mitä hänessä ihailen. Olisipa kaikki suoraan mitä ovat ilman nimikkeiden tai lokeroiden korostamista :) Toivotaan, että Suomeenkin joskus Fridan näyttely tulisi tai pääset Casa Azulissa käymään!

  3. Frida on ollut penskasta asti yksi mun lempitaiteilijoista ja Frida-leffakin on mun mielestä ihan mahdottoman hyvä. Yksi mun haaveista on päästä joskus käymään Fridan sinisessä talossa.

    Myös Diegon ja Fridan rakkaustarina kiehtoo mua.

    – Jenni

    • Sama juttu. Vaikka taidemaailma ei ole mulle järin tuttu enkä ole mielestäni pätevä arvioimaan Fridaa taiteen osalta, persoonana hän on aina ollut tosi inspiroiva. Mua kiinnostaisi nähdä ”aito ja alkuperäinen”, meksikolainen Frida-leffa, mutta en ole sitä saanut koskaan käsiini. Vaikka Hayekin tähdittämä onkin ihana, tuntuu vähän hassulta, että Frida-leffa on tehty englanniksi Hollywood-tuotantona. Onneksi pääosan esittäjä sentään on oikeastikin meksikolainen, kuten suurin osa muistakin näyttelijöistä.

      Toivottavasti pääset myös käymään Casa Azulissa!

  4. Tää oli kiva, kiitos! Vaikka olen muistaakseni joskus vuosia sitten katsonut Frida-elokuvan, en kyllä häpeäkseni muistanut päähenkilöstä oikein mitään muuta kuin ulkonäön. Täytynee katsoa leffa uudestaan. :)

  5. Oli pakko ”valita” tämän tämän viikon jutuistasi, sillä viimeksi Mexico Cityssä käydessämme, kun mielestämme olimme ensimmäisellä kerralla siellä jo pakollisimmat nähtävyydet nähneet, niin valitsimme teemaksi Diegon ja Fridan ja kävimme katsomassa keskustassa Diegon muraaleja Opetusministeriön seinillä ja sieltä sitten Coyoacaniin Frida Kahlon talolle. Ihania värejä ja niin mielenkiintoinen tarina, tässä jutussa Sinun kirjoittamanasi, mutta tuon vierailun tiimoilta luimme siitä toki itsekin (ja kertasimme elokuvan).
    Suosittelen lämpimästi kaikille Mexico Cityn kävijöille, kuten varmaan Sinäkin.

    • Mua vähän harmitti, että juurikin tuo hallitusrakennus oli remontissa niin, ettei päästy muraaleja katsomaan. Mutta eiköhän kahdella Fridan talon reissulla tullut jo aika hyvin paneuduttua Fridan ja Diegon elämään. Mun mielestä ainakin Fridan talo on ehdottomasti käymisen arvoinen ja naisen tarinaan kannattaa tutustua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *