Kuubasta jäi kummallinen olo

10 päivää ilman nettiä oli niin vapauttavaa, että tällä viikolla on suorastaan tympinyt nököttää koneen ääressä. Kun sähköposti ja muut kanavat tulvivat, toivoo vain toista kymmenen päivän somelomaa. Nyt kuitenkin hieman ensifiiliksiä Kuubasta, joka jätti melko ristiriitaisen olon. Onhan maa sinänsä kaunis, mutta varsin rapistunut ja kamalan köyhä. Minulla ainakin on vähän tunne, että moni turisti ei välttämättä edes arvaa minkä keskelle päätyy nähtyään lähinnä matkatoimistojen kuvia paratiisirannoista. Kuvissa on vain puolitotuus, sanoisin – jos sitäkään. Joka tapauksessa, vaikka köyhissä maissa olen reissannut vaikka millä mitalla ennenkin, oli Kuuban köyhyys erilaista ja varsin läpitunkevaa.

Ennen lähtöä tein muuten enemmän tai vähemmän pinnallisen ja stereotypioihin nojautuvan bucketlistin. Mites sen kanssa kävikään?

[✓] Juo mojito
[✓] Polta sikaria
[✓] Ratsasta Viñalesissa
[½] Vietä ilta salsaklubilla (pari tuntia Casa de la Musicalla, joka vaikutti kuitenkin ulkomaalaisten salsakurssilaisten esiintymis- ja taitojenmittelyareenalta – ei kiitos)
[✓] Näe Havanna vanhan jenkkiavoauton takapenkiltä
[✓] Vietä päivä paahtavan auringon alla puuterihiekkaisella biitsillä
[✓] Yövy paikallisten luona casa particularissa
[  ] Ui vesiputouksessa
[✓] Vaeltele Trinidadin mukulakivikaduilla ja eksy

Vallan tyytyväinen saa siis tähän saldoon olla. Vesiputoustouhuja meinattiin Trinidadissa, mutta ne sitten jäivät Emmin oltua kipeänä ja meidänkin vähän väsähdettyä katujen koluamisesta.

IMG_4370-2

Mutta aloitetaas aivan alusta. Saapuminen Havannaan oli varsin mielenkiintoinen. Vaikka olinkin jonkin verran blogeista lukenut Kuuba-juttuja, ei mikään etukäteisinformaatio olisi voinut valmistella siihen Kuubaan, joka lopulta meitä oli vastassa. Jo lentokoneesta laskeutuessamme katselimme hieman ihmetellen alla vallitsevaa pimeyttä. Valtion tienvarsimainoksissa julistamasta “energiavallankumouksesta” ei ainakaan katuvalaistuksen perusteella näy totisesti jälkeäkään. Myös Havannan keskustassa iltaisin manailtiin monesti taskulampun puutetta, kun eteen näki hädin tuskin.

Vaikka itse sohvasurffaus on kiellettyä, olin Couchsurfingin kautta saanut yhteyden havannalaiseen Liziin, joka oli meille järjestänyt majoituksen ystävänsä talossa, maksua vastaan tietenkin – turistien ilmainen majoittaminen on Kuuban laissa kiellettyä. Olikin ihanaa, kun lempeäkatseinen Tony oli meitä kyltin kanssa vastassa lentokentällä ja näytti, missä voimme vaihtaa rahaa. Vielä mahtavammaksi kaikki muuttui, kun menopeliksemme osoittautui 50-luvun jenkkirauta, jonka takapenkille ahtauduimme ehkä hieman turhankin innokkaasti. Unisiepparin heiluessa taustapeilissä köröttelimme kohti keskustaa, hieman vaivaantuneen hiljaisuuden vallitessa. Kaiuttimista alkoi kuulua Enrique Iglesias, jonka tahdissa Emmi alkoi hyräillä. Tämä viimein rikkoi jään ja Tony uteli tanssimmeko salsaa tai reggaeta, ja alkoi höpöttämään jännällä kuubalaisaksentillaan.

IMG_4448-4

Jätettyämme laukut kokonaiselle asunnolle, jonka saimme vapaaseen käyttöömme, Tony ajoi meidät läheiseen kioskityyliseen ruokapaikkaan. Kello oli jo yli puolenyön, mutta nälkä oli taltutettava. Jotta saimme päämme vielä enemmän sekaisin paikallisesta rahasysteemistä, hinnat olivat tietysti paikallispesoissa, CUN:eissa. Maksu onnistui toki myös turistipesoillamme CUC:eilla, mutta vieläkään minulla ei ole harmainta hajua oliko saamani vaihtoraha lähellekään oikein, se kun oli sekamelska molempia valuuttoja. Tony hävisi piakkoin kotia kohti jättäen meidät vähän ihmettelemään, miten palata asunnolle. Mies oli kyllä vakuutellut Havannan olevan turvallinen kaupunki, mutta silti – voiko tästä nyt sitten vain kävellä kotiin, noin vain muina naisina keskellä yötä? Totesimme, että kai voi, sillä ruokapaikassakaan ei kukaan meihin kiinnittänyt mitään huomiota, vaikka selkeästi olimme paikallisten omilla kulmilla.

IMG_4910-7

Kuubassa mukavinta ehkä onkin turvallisuus. Enpä ole ikinä ennen ollut Lattarimaassa, jossa voi kävellä ulkona vuorokaudenajasta ja kävelyseurasta riippumatta. Meksikossa joutuu ajelemaan taksilla todella lyhyitäkin etappeja, joten Kuuban mukanaan tuoma vapauden tunne oli virkistävä. Lisäksi saimme muutenkin olla melko rauhassa, sillä paikalliset huutelivat perään varsin vähän. Aluksi vähän ihmeteltiinkin sitä, olihan matkassa mukana pari vaaleahiuksista ja -hipiäistä, ja Meksikossa aika usein saa huomiota osakseen heti kun paikalliset oivaltavat meidän olevan ulkomaalaisia. Eräs paikallinen selitti sen johtuvan siitä, että kuubalaiset itsekin ovat todella monimuotoista kansaa – mikä on aivan totta. Myös omiin silmiin pisti se, ettei stereotyyppisen näköistä kuubalaista ole olemassakaan. On aivan mustia afrikkalaisorjista polveutuvia ihmisiä, latinoja, jotka voisivat ihan hyvin olla vaikka meksikolaisia sekä espanjalaisvalloittajista polveutuvia vaaleita ihmisiä, jotka pystyi erottamaan turisteista lähinnä pukeutumisen perusteella. Jonkin verran näkyi aivan blondejakin kuubalaisia.

IMG_4711-1

Toisaalta, rikoksista saa aika rankkoja tuomioita, ja esimerkiksi turistien ryöstämisestä saa pidemmän linnareissun kuin paikallisten ryöstämisestä. Saksalaiselta ystävältäni vietiin laukku Havannassa, ja vaikka poliisi sai miehet samantien kiinni ja laukku palautui omistajalleen, pitkäkyntiset päätyivät viideksi vuodeksi vankilaan. Jotenkin minulle jäi kutina, että mahdollisesti paikallisten ja turistien kanssakäymistä on myös jotenkin muutoin säädelty? Tai ehkäpä juuri tiukempien rangaistusten takia paikalliset eivät niin paljoa halua sekaantua turisteihin, etteivät vain joutuisi syytetyksi mistään? En tiedä, onko näissä spekulaatioissa mitään perää, mutta jotenkin vain kummallinen olo jäi siitä satunnaisesta välinpitämättömyydestä.

IMG_4403-3

Kummallinen olo tuli myös koko kommunistisesta systeemistä. Mainokset katukuvassa loistivat poissaolollaan, ja sen sijaan kadunvarsikyltit julistivat vallankumouksen, sosialismin ja isänmaan ilosanomaa. Paikallispesoja koristi teksti “patria o muerte” – “isänmaa tai kuolema” ja keskellä pusikkoakin ratsastusreissullamme törmäsimme pieniin puisiin käsintehtyihin kyltteihin, joissa luki esimerkiksi “Viva Fidel y Raul” – “Eläköön Fidel ja Raul” tai “Defendiendo socialismo” – “Sosialismia puolustaen.” Hämmentävää kaiken kaikkiaan. Omituisinta kaikessa on se, ettei kukaan jututtamani paikallinen kannattanut kommunismia tai Castroja, joten kysymys kuuluu: Kuka näitä kylttejä tekee ja kiikuttaa keskelle ei-mitään? Miten järjettömän kokoinen täytyy hallitsijoiden propagandakoneiston ja armeijan olla koko tämän kulissin ylläpitoon? Lisäksi me kapitalismin kasvatit olimme hämillämme kaikkien kauppojen puutteesta. Kuuba ei tosiaankaan ole shoppailijoiden paratiisi, ja kaikki tarvitsemansa kannattaa tuoda mukanaan hammastahnaa myöten.

IMG_4855-6

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että kymmenen päivää Kuubaa oli minulle yhden reissun osalle tarpeeksi ja vaikka reissu oli huikea, oli ihanaa palata Meksikoon. Vaikka aiemmin täälläkin olen manaillut asioiden toimimattomuutta, puutetta tai verkkaisuutta, nyt tuntuikin kuin olisi palannut suorastaan huippukehittyneeseen maahan, jossa kaikki toimii juuri niin kuin pitääkin. Nyt en kuitenkaan venytä tätä postausta suotta, vaan siirryn pakkailujen pariin. Kyllä, luit oikein – taas mennään! Nyt onkin vuorossa ihan vain viikonloppureissu Oaxacaan. Tänä viikonloppuna juhlitaan ehkäpä Meksikon omaleimaisinta juhlaa, nimittäin Dia de los Muertosia, elävien kuolleiden päivää. Oaxacassa juhlalle on todella vanhat perinteet ja päivää juhlitaan näyttävästi, joten sinnehän on päästävä. Lisää Kuuba-juttuja tiedossa alkuviikosta jälleen!

IMG_4215-1

9 vastausta artikkeliin ”Kuubasta jäi kummallinen olo

  1. Kiva teksti ja mielenkiintoisia huomioita, jotka toivat mieleen oman Kuuban reissun vuosikausien takaa. Silloin ei vielä ollut instagrammeja tai älypuhelimia, mutta viikon netittömyys teki oikein hyvää. Itselle ainakin tuli sellainen fiilis, että Kuubassa on aika pysähtynyt, kuin jonnekin toiselle planeetalle.

    • Joo, aivan sama huomio mekin tehtiin alussa: Aivan kuin olisi aikakoneeseen astunut ja hypännyt jonnekin aivan toiseen maailmaan! Somelomaa pitäisi harrastaa useamminkin. Vaikka ihan vain vähentämällä netin käyttöä välillä.

  2. Hei kiitos tästä! Todella hyvä kuvaus, rehellinen ja pohtiva. Kohta puoliin oma reissu sinne päin edessä ja paljon olen jo etukäteen lukenut, että helppoa ei tule olemaan. Pikkasen jännittää tai ehkä vähän enemmänkin. :-)
    Odottelen innolla jatko-osia!

    • Kiitos Anna! Rehellisenä yritänkin tämän blogin pitää, miksi maalailla pilvilinnoja paikkoihin joissa niitä ei sitten olekaan. Jännitys on kuitenkin turhaa, hyvin se menee! Tulossa, kunhan saan koulujutut ensin alta pois :)

  3. Kiva teksti, mukavaa lukea näin tuore kokemus. Oma reissu Kuubaan alkaa 2.11 eli ylihuomenna. Suunnitelmissa Havanna, Trinidadin seutua ja ehkä lopuksi myös superturistiksi all inclusive -meiningillä Jardines del Reyn saarille. Tuolla check list:llä pitkälti samoja juttuja tyypillisesti. :)

    • Trinidad varsinkin oli tosi viehättävä, iso peukku! Oi, Jardines del Reystä katseltiin kaiholla kuvia, näyttää tosi kauniilta ja just täydelliseltä lomaspotilta, meillä vaan ei resurssit riittäneet sinne saakka. Nauttikaa, ihanaa reissua!

  4. Mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen kohde!
    turvallisuus on todella hyvä ja tärkeä asia, joten on hyvä että mainitsit siitä. Olen välillä lukenut pienistä Karibian saarista ja niissä taitaa tapahtua aika paljon rikoksia juuri turisteja (ja ulkomaalaisia jotka asuvat saarilla) kohtaan. En edes tiennyt aikaisemmin sellaisesta, kuvittelin kai että niillä saarilla tehtäisiin vaan ns. jotain pikkuryöstöjä kuten Välimeren maissa. On aina hyvä ottaa etukäteen selvää asioista ettei ylläty täysin! olen myös lukenut että joillain Karibian saarilla ryöstetään asein laivaturisteja. Tuo 5 vuoden tuomio pelkästä ryöstöstä on aika mahtava juttu! jos ei tarvitsisi miettiä superpitkiä lentoja ja mahdollisia vaaroja niin suuntaisin mielelläni Brasiliaan ja Argentiinaan, nyt kumminkin aion miettiä vähän näitä “rauhallisempia” kohteita joten Kuuba pääsee mietintälistalle :) kiitos vinkeistä tämä oli oikein hyvä matkakertomus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *