Kursseja valitessa on olo kuin karkkikaupassa konsanaan – ensifiiliksiä lukukauden alusta

Hieman yllätyinkin, miten paljon monia tuntui kiinnostavan opiskelu Meksikossa. Ajattelin, että itse vaihto ei olisi niin mielenkiintoinen kaikkien reissujen rinnalla, mutta toisin kävi. Siispä vahingosta viisastuneena päivittelen enemmän ihan arkisia koulukuulumisia nyt täältä Istanbulista.

Hieman yli kuukausi on nyt takana ja lukujärjestys on viimein muokkautunut viimeiseen versioonsa. Samaisen kuukauden aikana olen saanut jo melko selkeän käsityksen siitä, mistä turkkilaisessa opiskelukulttuurissa on kyse.

Alunperin minua hieman huoletti tahti, jolla koulu näytti lähtevän liikkeelle. Huoli oli onneksi täysin turha. Saavuin Istanbuliin 24. tammikuuta ja orientaatioviikko ja kiivas asunnon etsintä alkoi heti seuraavana päivänä. Koulun oli määrä alkaa heti viikkoa myöhemmin, 1. helmikuuta. Olisinpa vain tiennyt, että Turkissa lukukaudet alkavat hieman verkkaisessa tahdissa.

Orientaatioviikolla tutustuttiin kampukseen, verkkosysteemeihin, puhelimen rekisteröinti- ja oleskelulupahakemusprosesseihin ja tietysti toisiimme. Meitä on aika pieni porukka täällä, vaihto-opiskelijoita on vain noin kaksikymmentä. Meksikon yli sadan hengen porukan jälkeen tiiviimpi ja pienempi porukka tuntuu hyvältä, muutamassa kuukaudessa ehditään jo tutustuakin toisiimme. Orientaatioviikon jälkeen oli koulun määrä alkaa, mutta ensimmäinen viikko olikin kursseille rekisteröitymisviikko, jonka aikana käytännössä ei siis tehty mitään muuta kuin käytiin koordinaattorimme luona rekisteröitymässä kursseille.

Seuraavallakaan viikolla puolet opettajista eivät saapuneet tunneille ollenkaan, puolet taas kertoivat kymmenessä minuutissa kurssin suoritustavat ja häipyivät. Luennot varsinaisesti alkoivat vasta pari viikkoa sitten, mikä tuntuu ihan hullulta siihen nähden, että välikokeiden pitäisi olla jo maaliskuun lopulla, loppukokeiden toukokuun loppupuolella. Täällä lukukausi on uskomattoman lyhyt.

Mutta mitä minä täällä edes opiskelen? Oikeastaan Suomen tutkintoani varten en opintopisteitä tarvitsisi ollenkaan enempää, ainoa minimivaatimukseni olisi Kelan tukia varten 20 opintopistettä. Mutta kursseja valitessani olen aina kuin karkkikaupassa konsanaan, enkä taaskan osannut oikein valita ja karsia.

  • World politics (6 op)
    Hieman johdantokurssin tapainen, aika kattava paketti maailmanpolitiikan eri ulottuvuuksista. Menee osittain päällekkäin kv-suhteiden johdannon kanssa, jonka tein viime lukukaudella, mutta pidän tämän kurssin nuoresta naisopettajasta, jolla riittää vielä intoa ja motivaatiota opettamiseen. Lisäksi tällä kurssilla ehkä voisin saada korvattua kotiyliopistoni maailmanpolitiikan johdantokurssin jos päätän tehdä maailmanpolitiikan sivuainekokonaisuuden vielä ensi vuonna – sitten olisi vain neljä kurssia tehtävänä kotona ja koko sivuiaineen teko olisi ihan mahdollinenkin idea. Tällä kurssilla tehdään sekä väli- että loppukoe, ei esitelmiä.
  • Issues in development (3 op)
    Outo, outo kurssi. Opettaja on vasemmistopoliitikko, oli ainakin viime vaaleissa ehdolla. Hän ilmestyy luennoille milloin sattuu, aina vähintään puoli tuntia myöhässä, joskus ei ollenkaan. Kurssin aluksi hän kertoi sen olevan maailmantalouteen sidottu, mutta kuitenkin tunneilla puhumme vain ilmastonmuutoksesta. Hän vaikuttaa kuitenkin sen verran höhlältä, että hyvän arvosanan saanee helposti. Erään tunnin päätteeksi hän vei minut ja pari muuta vaihtaria opettajian yksityiselle kattoterassille kahville, tyrkytti puhelinnumeronsa ja samana iltana pyysi meitä facebook-kavereiksi, mikä tuntui omituiselta. Kurssilla tehdään esitelmä ja muutaman sivun essee kolmen-neljän hengen ryhmissä vapaavalintaisesta aiheesta ja loppukoe.
  • Global Issues in International Relations (3 op)
    Tätä ja erästä toista kurssia vetää lempiopettajani. Hän on 80-vuotias Intian ex-suurlähettiläs ja ulkoministeriön työntekijä, työskennellyt YK:ssa, Natossa ja EU:ssa. Kun hän kertoi jääneensä varhaiseläkkeelle kaksikymmentä vuotta sitten jouduttuaan erimielisyyksiin ulkoministerin kanssa, olin antaa hänelle aplodit. Hän on pieni mies isolla karismalla ja liian suurella puvuntakilla. Hän asuu saarella Istanbulin edustalla ja kirjoittaa muistelmiaan. Toisinaan viikonloppuisin hän ottaa bussin alle ja lähtee tanssimaan Ateenan krouveihin ja nukkumatta lainkaan paikan päällä hurauttaa takaisin. Hän on myös CNN:n Türkin kansainvälisen politiikan kommentaattori. Arvostan myös hänen feminististä otettaan opetukseen ja satunkin tietämään, että hän vuosittain antaa kaksi opiskelustipendia nimenomaan nuorille naisille.

    Ai millainen se kurssi sitten on? Tykkään tämän opettajan tavasta opettaa, se on aika lähellä suomalaista tyyliä. Hän painottaa, ettei mitään numeroita ja vuosilukuja saa opetella ulkoa. Hän korostaa erityisesti asioiden ymmärtämistä, sekä omaa argumentointia. Professori on itse sanonut, ettei ole jumala ja aina oikeassa. Suomalaisen yliopiston kasvatille tämä on itsestäänselvyys, mutta täällä ei aina niinkään. Toisinaan asiat pitää opetella ja toistaa kokeessa juuri niin kuin opettaja ne on kertonut – ainakin näin olen kuullut. Tykkään myös tämän opettajan sarkasmista ja pienestä piilovittuilusta opiskelijoille. Hän tiputtelee jatkuvasti kirjojen ja artikkeleiden nimiä, lisäten aina loppuun: “mutta turhaan minä näitä teille kerron, kun ette te kuitenkaan lue”. Hän korostaa jatkuvasti lukemisen ja uutisten seuraamisen tärkeyttä. Hän myös kysyy usein, paljonko maksoi barreli öljyä samana aamuna. Kuulemma energiapolitiikasta ei voi ikinä olla liian perillä.Tällä kurssilla käsittelemme esimerkiksi Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen roolia, Mustan meren seutua ja sen muuttuvaa poliittista kenttää, Keski-Aasiaa, Kaspianmerta ja niiden seutujen energiapolitiikkaaja Natoa. Kurssiin kuuluu väli- ja loppukoe, ei esitelmiä.

  • Religion, society and politics (3 op)
    Tämä kurssi vaikutti todella, todella mielenkiintoiselta. Kurssiohjelman saatuani petyin kuitenkin hieman, sillä kurssilla keskitytään todella paljon Keski-Aasian, Balkanin ja Kaukasian uskontoihin, mitkä tuntuvat hieman kaukaisilta suomalaisopiskelijan näkökulmasta. Tietysti pääpaino on islamissa, kuten odotinkin. Opettaja on itse harras muslimi ja kuulemma AKP:llä eli konservatiivisella hallituspuolueella leipätyössä, mikä varmasti vaikuttaa opetuksen sisältöön melkoisesti. Koska työpaikka sijaitsee Ankarassa, ovat luennot vain joka toinen viikko.Kurssilla tehdään kaksi esitelmää, ensimmäinen johonkin artikkeliin liittyen, toinen täysin vapaavalintaisesti. Itse teen shiialaisuudesta ja uskonnon ja valtion suhteesta, lähes teokreettisesta hallintomuodosta Iranissa, mikä on minusta hurjan mielenkiintoinen aihe. Toista aihetta en ole vielä päättänyt, mutta hieman olen mietiskellyt pitäisikö kokeilla kepillä jäätä ja opettajan avoinmielisyyttä. Seksuaalivähemmistöt muslimiyhteisöissä olisi sellaien aihe, joka varmasti herättäisi keskustelua luokassa. Lopuksi meillä on loppukoe, mutta ei välikoetta.
  • Seminar on Middle East (3 op)
    Tämän otin ihan siksi, että tiedostan itsekin tietäväni Lähi-idästä vähemmän kuin ulkomaantoimittajan urasta haaveilevan opiskelijan pitäisi tietää. Opettaja on varsinainen Lähi-itä ekspertti, sillä hän on työskennellyt koko ikänsä ulkomaantoimittajana nimenomaan Lähi-itään erikoistuneena, jopa CNN Türkin ulkomaantoimituksen päällikkönä. Hänessä on ehkä ripaus omahyväisyyttä, mutta kaipa esimerkiksi Arafatia haastatelleelle toimittajalle se sallittakoon. Nykyisin hän työskentelee Euronewsin Lähi-idän kirjeenvaihtajana ja usein tunneilla katsomme hänen tekemiään uutisraportteja. Onkin tosi mielenkiintoista kuulla, mitä täällä on meneillään juuri nyt, sillä esimerkiksi ensi viikolla hän on jälleen lähdössä työmatkalle Syyriaan. Olemme tähän saakka käyneet läpi Syyriaa ja Israel-Palestiina -konfliktia, tulevia teemoja en vielä tiedä. Netin mukaan Hamas ja Hezbollah sekä Iranin vallankumous ja shiialaisuus olisivat tulossa, mutta näistä ei ikinä tiedä. Tälle kurssille ei tarvitse tehdä esitelmiä, väli- ja loppukokeet riittävät.
  • Diplomatic Correspondence (3 op)
    Opettaja on varsinainen diplomaattikonkari, sillä on on ollut Turkin Syyrian, Israelin, Kreikan ja Thaimaan suurlähettiläs. Ensimmäisen luennon alussa katseltiin vain kuvasarjaa hänestä seisomassa tärkeiden miesten rinnalla. Hän heti aluksi ilmoitti, että jokainen diplomaattiuraa vielä karsastava alkaa takuulla lämmetä idealle kurssin aikana. Seuraavaksi hän näytti kuvia yksityislentokoneista sekä virka-asunnoistaan eri maissa. Hän vielä muistutti, että diplomaattina pääsee tapaamaan kaikkia tärkeitä henkilöitä, näyttäen seuraavaksi kuvan hänestä seisomassa Bashar al-Assadin ja tämän perheen vieressä. Itse en ole ihan varma näyttäisinkö ylpeänä kuvaa, jossa esiinnyn yhdessä joukon kansastaan teurastaneen diktaattorin vieressä. Mutta jokaisella on kai omat motiivinsa alanvalinnoilleen. Hänelle se selkeästi on ollut se status, jonka diplomaattina saa.

    Hän on varsin viisas mies, mutta opettajana keskinkertainen. Tiedättehän, monet ammattilaiset saattavat olla valtavan älykkäitä, mutta heillä ei vain ole aina pedagogisia taitoja välittää osaamistaan opiskelijoille. Tämäkin opettaja toisinaan eksyy tarinoimaan omia kokemuksiaan. Tunnit ovat ihan hauskoja, mutta en ole ihan varma mitä minun olisi siellä määrä oppia, saatikka mitä ihmettä hän tulee kysymään loppukokeessa. Välikoetta ei ole, vaan sen sijaan valitsemme pareittain eri kahdenvälisiä kriisejä ja teemme esitelmän, jossa edustamme eri osapuolia. Esimerkiksi me valitsimme parini kanssa Länsi-Saharan miehityksen, jossa toinen esittelee Marokon ja toinen Länsi-Saharan kannan.

  • Issues in Turkish Foreign Policy (5 op)
    Tämän kurssin opettaa samainen diplomatiakurssin opettaja ja hän toisinaan puhuu hieman päällekkäin kurssien sisältöjä. Tällä kurssilla hän kyllä ihme kyllä opettaa hieman paremmin. Käymme käytännössä läpi Turkin suhteita muihin maihin, erityisesti Yhdysvaltoihin, Venäjään ja naapurimaihin. Kurssivaatimukset ovat samat kuin toisellakin kurssilla: yksi esitelmä vapaavalintaisesta aiheesta (meidän tapauksessamme Turkin suhteet pohjoismaihin) ja loppukoe.
  • Current Debates in International Relations (3 op)
    Tämän kurssin opettaa myös lempiopettajani, pieni mies suurella puvuntakilla. Fanituksestani kertonee se, että valitsin tämän kurssin siitäkin huolimatta, että se on perjantaisin kello yhdeksän aamulla. Kurssi on tismalleen samanlainen kuin toinenkin, ainoastaan eri aiheilla ja siksi välillä sekoitan nämä kaksi keskenään. Tällä kurssilla puhumme esimerkiksi alueiden itsemääräämisoikeuksista ja itsenäistymisprosesseista (esimerkkeinä Katalonia, Skotlanti, Kurdistan), kansalaisjärjestöjen roolista, ihmisoikeuksista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta, humanitaarisesta avusta ja sisällissodista. Tällä kurssilla on väli- ja loppukokeet – ja olen kuullut tämän opettajan vaativankin jopa jotain, kokeista ei läpi pääse vain onneaan kokeilemalla.
  • Balkan politics (3 op)
    Tämän kurssin opettaja on myös hirmuisen mukava – ehkä peräti toinen suosikkini – Kreikan ex-suurlähettiläs ja diplomaatti. Kurssin sisältö on melko selkeä: käymme läpi eri Balkanin maiden historiaa ja politiikkaa. Halusin tämän kurssin jo ihan siitä syystä, että aiheen opiskeluun ei meillä ole mahdollisuutta ja muutenkaan Suomessa ei juuri tähän Euroopan osaan kiinnitetä huomiota niin paljon kuin pitäisi. Opettaja on kovasti meille ehdotellut kurssiretkeä jonnekin ja koulubussilla pääsisimmekin ilmaiseksi huristelemaan helposti johonkin lähimaahan. Erityisesti hän haluaisi meidät lähettää Thessalonikiin – toivottavasti saataisiin reissu järjestymään! Meidän kuitenkin pitää itse järjestää reissu, enkä ole ihan vakuuttunut paikallisten organisointikyvyistä ja -innosta. Tällä kurssilla on väli- ja loppukoe.
  • Kurds, Kurdish and Kurdish history (3 op)
    Tästä kurssista olin alunperin valtavan innoissani, koska kurdikysymyksen opiskelu Turkissa on ihan mieletön tilaisuus paneutua tähän kuumaan perunaan tarkemmin. Maanantaiaamuna kello yhdeksän aamulla kökötin luokassa, turhaan. Opettaja ei koskaan ilmestynyt paikalle (hän on muuten samainen outo opettaja, joka opettaa Issues in Development -kurssia). Myöhemmin saimme kuulla, että kurssi on suunnattu vain vaihtareille ja koska meitä oli vain kaksi kurssin valinnutta vaihtaria, kurssia ei pidettäisi, vaan se tulee tehdä itsenäisenä. No, parempi kuin ei mitään, vaikka luennotkin olisivat olleet kivoja.

    Nyt kuitenkin kolme opintopistettä napsahtaa rekisteriin kahdella, noin kolmen sivun pituisella esseellä.Yhteensä opintopisteitä tulee siis 35, jossa on kyllä vähän liikaa. Mutta toisaalta, en aio hikaroida koko kevättä, vaan ottaa aika rennolla otteella kurssit. Jos sitten käykin, etten jostain läpi pääse, se ei niin haittaa. Uskoisin kuitenkin, ettei ongelmaa ole, sillä kurssit tuntuvat helpoilta ja uskon että koeviikoista selviän ihan kelvollisilla arvosanoilla lähes lukemattakin. Pienistä pistokokeistakin olen tähän saakka saanut hyviä arvosanoja oikeastaan ennalta tietämieni asioiden pohjalta. Lisäksi tuntuu, että täällä paikallisten oppilaiden kriittisen ajattelun ja argumentoinnin kyky on heikohkoa, joten hyvin kirjoittamalla ja argumentoimalla voi pelastaa paljon, vaikka itse tieto aiheesta olisikin vähissä.

    Alunperin lukujärjestyksessäni oli myös kurssit Introduction to Turkish Politics sekä Comparative Political Systems. Näitä opetti sama opettaja, ja hän oli niin hävyttömän huono, että minun oli pakko jättää molemmat kurssit. Hän oli uskomattoman kuiva ja puhui englantia niin huonosti, että ymmärtääkseen sai pinnistellä ja paljon. Varsinkin Turkin politiikkaan paneutuvan kurssin jättö harmitti, koska aihe kiinnosti. Mutta jos kurssin anti on nolla, turhaan siellä olisin istunut.

    Kuten ehkä rivien välistä päättelittekin, täällä opettaja on äärimmäisen tärkeä tekijä kurssien laatua ja mielenkiintoa mitattaessa. Siksi valitsinkin paljon kursseja, kävin kokeilemassa vähän kaikkia ja lopulta tein päätökset pääasiassa opettajien perusteella. Täällä opettajat ovat joko äärimmäisen hyviä tai luokattoman huonoja, enkä itse viitsi tuhlata aikaani huonojen opettajien tunneilla istumiseen, ellei ole pakko. Itse arvostan sitä, miten yliopistollamme on näinkin kovia ammattilaisia opettamassa, vaikka muutoin koulullamme on aika keskinkertaisen opinahjon maine. Ainoa mikä vähän harmittaa on se, että vain kaksi opettajaa (world politics -kurssilla ja religion and society -kurssilla) käyttävät powerpointeja ja antavat esityksensä meidän käyttöömme muistiinpanoina. Oma keskittymiseni herpaantuu heti helposti, jos joudun itse jatkuvasti tekemään muistiinpanoja enkä pysty täysillä keskittymään pelkkään kuunteluun, ja toisinaan opettajien opetus täällä risteilee ja harhailee niin, että sieltä on hankalaa poimia oikeasti tärkeitä pointteja, joita he esimerkiksi saattavat tulla kokeissa kysymään. Meillä on välikokeet jo kahden viikon päästä ja parin kurssin osalta minulla ei vielä ole hajuakaan mitä ihmettä opettajat meiltä edes tulevat kysymään, niin epämääräisesti aiheiden ympärillä on kaarreltu.

    Hieman myös harmitti, ettei lukujärjestykseen mahtunut turkin kielikurssi, mutta lopulta päätin sen jättää. Se olisi ollut kahdesti viikossa, joten sitä varten minun olisi pitänyt luopua kahdesta muusta kurssistani. Lisäksi olen siitä kuullut pääasiassa heikohkoa palautetta, joten päätin jättää sen. Kun tietoa ei ole, tulenko Turkissa ikinä enää asumaan, ei itsellänikään välttämättä olisi ollut todellista motivaatiota kielen oppimiseen. Lisäksi juuri espanjan haltuun saatuani uuden kielen omaksuminen heti perään tuntui hieman raskaalta ajatukselta.

    Huh, olisikohan siinä kaikki tältä erää? Jospa jättäisin jotain opiskelukulttuuriin liittyviä seikkoja tuleviinkin postauksiin. Miltä kevään kurssipakettini teistä kuulostaa?

IMG_6082-1