Karun kaunis Kappadokia

Muistan, miten ensimmäistä kertaa näin kuvia Kappadokiasta. Tai korjataan hieman: olin kyllä nähnyt matkailulehtien sivuilla aikaisemminkin kuvia karuista kalliomaisemista, mutta en aiemmin ollut kiinnittänyt sen enempää huomiota siihen, missä moinen maisema sijaitsee. Rekisteröin paikan tarkan sijainnin syksyllä 2014. Olin mukana pressimatkalla Itä-Turkin Vanissa ja osana ohjelmaa osallistuimme kaupungin ensimmäisille matkailumessuille. Tuolloin Kappadokian ständillä kuvia jälleen ihaillessani päätin, että sinne on päästävä.

Tuo päivä koitti viimein reilu kuukausi sitten, jolloin lähdimme pitkäksi viikonlopuksi Anatolian maakuntaan yli 11 tunnin bussimatkan päähän Kappadokiaan. Hieman kuluja laskeskeltuamme totesimme porukalla kavereiden kesken, että halvimmaksi tulisi lähteä vaihtarijärjestön järjestämälle muutaman päivän reissulle. Omatoimireissulla ei mitenkään saisi matkoja, aamupaloja ja illallisia sekä yöpymisiä 90 euron hinnalla – varsinkaan Hilton-hotellissa. Niinpä ryhmärämämme hyppäsi mukaan tälle aavistuksen överiltä tuntuvalle pakettimatkalle. Mutta emme valittaneet, lähinnä näimme unta notkuvista buffet-pöydistä ja hotellin uima-altaasta jo viikkoja etukäteen.

Muutama päivä riittää mainiosti Kappadokian tutkimiseen, sillä itse kylä on pieni ja hiljainen. Turistisesongin ulkopuolella myös turistikohteiden luona oli mukavan rauhallista, olimme lähes kaikkialla ainoat ulkomaalaiset. Kesäisin kuulemma Kappadokia osaa olla tuskaisen kuuma, joten maaliskuu osoittautui mainioksi ajankohdaksi. Kappadokia on ihan mieletön paikka, vastaavaa luontoa ei takuulla löydy mistään maailmasta. Fiilis oli kuin yöbussimme olisi toiselle planeetalle tupsahtanut. Koska kuvailu ei millään riitä tai anna oikeutta, tulee tästäkin postauksesta nyt todella kuvapainotteinen.

Mutta mitä ihmettä siellä Kappadokiassa sitten oikein on? Mitä siellä pitäisi tehdä

No ne kivet ja kalliot

Ankealtahan kivien katselu kuulostaa, mutta uskokaa pois, Kappadokiaan matkustetaan juuri sen takia. Alue on ihan mieletön luonnonmuodostelmien näyttämö, jollaista ei ole mahdollista nähdä missään muualla. Monien kallioiden sisällä on nähtävissä ihmisten kaivertamia luolia ja asumuksia, jotka juontavat juurensa tuhansien vuosien päähän. Historia kertoo, että kristityt pakenivat alueelle ja usein suojautuivat muslimien hyökkäyksiltä juurikin kallioiden sisään vetäytyen. Alueelta löytyy myös valtavia maanalaisia kaupunkeja, joiden sokkeloisille käytäville en todella haluaisi eksyä. Alueelta löytyy paljon kalliokirkkoja, joista useat armenialaista alkuperää.

Me vierailimme ihan älyttömässä määrässä eri laaksoja, linnoja ja muita rakennelmia, sillä niitähän Kappadokiassa riittää. Mieleenpainuvimpia ja minusta kiinnostavimpia olivat esimerkiksi Selime-luostari, Göremen ulkoilmamuseo, Derinkuyun maanalainen kaupunki ja Zelven keijusavupiiput (”fairy chimneys”), jotka tosin minusta muistuttivat hämmentävästi paljon enemmän valtavia kivifalloksia. Niin ja tietysti Devrent Valley ja sen kuuluisa kivinen kameli olivat ihan hauska kymmenen minuutin pysähdys. Myös bussissa vietetyn yön jälkeen auringonnousun katsominen suolajärvellä oli mieleenpainuva juttu, vaikka itse järvi ei ehkä muuten kovin kummoinen ole.

Kappadokiassa on myös tarjolla kalliohotelleja, joissa yöpyminen varmasti olisi jännä kokemus.

IMG_6086-1

Göremen ulkoilmamuseo

Göremen ulkoilmamuseo

IMG_6283-13

Selimen luostari

Selimen luostari

IMG_6115-4

Selimen luostarin huipulla

Selimen luostarin huipulla

IMG_6112-3

Zelven keijusavupiiput

Zelven keijusavupiiput

IMG_6249-10IMG_6221-8

Devrent Valleyn kivinen kameli

Devrent Valleyn kivinen kameli

Üçhisarin linnan luona

Üçhisarin linnan luona

IMG_6329-16Keramiikka ja muu käsityö

Olen aika monessa maassa vieraillut eri työpajoissa katsomassa miten tuotteita, kuten ruukkuja tai koruja tehdään, enkä ikinä ole pitänyt käsitöitä erityisen kiinnostavina. Kappadokiassa mekin pääsimme näkemään, miten seudun kaunista keramiikkaa loihditaan. Ei ehkä tämän reissun mielenkiintoisin osuus minulle, mutta täytyy myöntää: ovat nämä upeita.

IMG_6367-17 IMG_6368-18Turkkilainen ilta

Alunperin olin hieman skeptinen turkkilaisen illan konseptista. Ajattelin, että turistit pakataan luolan sisässä olevaan ravintolaan, niille juotetaan viinaa, esitetään pari hassua paikallista tanssia ja se on siinä. Todellisuudessa turkkilainen ilta oli todella positiviinen yllätys ja ehdottomasti ensin suolaiselta tuntuneen 60 liiran (reilu 20 euroa) väärti.

Turkkilainen ilta on siis luolan sisällä (jossa kenenkään netti ei toimi ja kerrankin seurueen on pakko seurustella keskenään jatkuvan somettamisen sijaan), johon asetutaan istumaan pitkiin pöytiin. Hintaan sisältyvät pöydissä valmiina odottavat naposteltavat ja rajaton alkoholi. Rakia, seudun omaa punaviiniä ja olutta saa kitata illan loppuun saakka niin paljon kuin oma pää kestää. Ilta täyttyy tanssiesityksistä, jotka ovat Turkin eri alueiden perinnetansseja. Osan esittävät ainoastaan naiset, osan miehet ja joitain esitetään yhdessä. Illan hienoin esitys oli todennäköisesti kaikkien mielestä erään napatanssijan soolotanssi. Ihan mieletön!

Positiivista myös oli se, että meidän porukka oli illan ainoa turistiryhmä ja muutoin paikalla oli yllättävän paljon paikallisia. Toki voi olla, että he ovat muualta päin Turkkia tulleet hekin, mutta silti oli aika hauskaa, kuinka paikalliset perheet valtasivat tanssilattian ja jorasivat menemään. Itse ohjelma päättyi yhdentoista aikaan, minkä jälkeen puolet porukasta jatkoi vielä yökerhoon. Kappadokian yökerhoja en välttämättä suosittele: hiljaisia, kalliita ja huonoa musiikkia. Ihan hauskaa siellä silti oli, kun isolla omalla porukalla oltiin liikenteessä.

IMG_6407-21

IMG_6449-22

Ratsastus

Viimeisenä iltapäivänä ennen bussin nokan kääntymistä kotia kohti oli tilaisuus vielä käydä joko mönkijäsafarilla tai ratsastusreissulla. Varmaan arvaatte kumman valitsin. Vaikka mukana oli myös pari kokematonta tyttöä, päästiin onneksi muutama laukkaspurtti ottamaan ystäväni kanssa, joka on myös ratsastanut koko nuoruutensa. Ja kyllähän niissä maisemissa kelpasi! Minulla kävi myös tuuri ja sain aivan loistavan ratsun, kantavana olevan tulisen, mutta ihan nöyrän tamman.

IMG_6728-23IMG_6754-24

Reissu oli onnistunut ja muutama päivä vierähti tosi nopeasti. Kappadokia on uniikki ei pelkästään Turkissa, vaan koko maailmassa ja lämpimästi suosittelen sitä kaikille enemmän tai vähemmän maailmaa kolunneille reissaajille. Minusta ainakin on valtavan antoisaa nähdä muutakin Turkkia kuin Istanbulia tai hiekkarantoja, jotka yleensä ovat ensimmäiset maasta saatavat mielikuvat. Tietysti näin budjetilla yleensä reissaavalle opiskelijalle yöpyminen Hiltonissa, sen ruokabuffetit ja uima-allasosasto porealtaineen ja saunoineen jäi melko luksuksena mieleen.

Ainakin te, jotka olette mua sosiaalisessa mediassa reissuni aikaan seuranneet, huomasitte varmaan että yksi juttu jäi tästä listasta puuttumaan. Pysykää kuulolla – siitä lisää ihan ikiomassa postauksessaan pian!

 

6 vastausta artikkeliin ”Karun kaunis Kappadokia

  1. Kappadokia on ehdottomasti omalla to do -listalla. Hauskaa, että turkkilainen ilta onnistui yllättämään positiivisesti. Itse suhtaudun usein todella penseästi ajatukseen jonkin maan perinteisestä illasta, luulen aina että ne ovat vain turisteille räätälöityjä näytöksiä. Ainahan näin ei tietenkään varmasti ole. :) http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/03/24/kun-suomalainen-kertoi-nigerialaiselle-mika-on-aitoa-afrikkaa/

    • Mä myös yleisesti ottaen suhtaudun aika nihkeästi näihin, on aina vähän vaarallista niputtaa yhden maan kulttuuri yhteen esitykseen. Helposti se menee sellaiseksi ”tanssi apina tanssi” -show’ksi, josta on oikeat perinteet jo etääntyneet. Mulla jäi hyvä fiilis tuosta ennen kaikkea siksi, että siellä oli meidän porukkamme lisäksi kaikki muut turkkilaisia. Heidän mahtava meininki ja tanssimuuvit tarttuivat nopeasti muihinkin ja he vähän valoivat muhun uskoa, että ei tuo turkkilainen ilta ainakaan tainnut olla niin keinotekoinen kuin pelkäsin.

  2. Tämä on niiin to-do listalla! Turkista mulla ei kiinnosta muu kuin Istanbul (sitten joskus), Kappadokia ja Pamukkale. Voi jos tuonne pääsisi. Luolahotelli olis varmasti kiinnostava kokemus! Mua ei sais päästää keramiikkaliikkeeseen. Tapana on yleensä huumaantua kaikesta krääsästä ja tuhlata vähän liian monta euroa asioihin, jotka ei kotona mahdu mihinkään… Mikä budjettimatkailu?

    • Istanbul on (yllätys) mun ihan lempikaupunki maailmassa, täällä on kaikille aivan takuulla jotakin. Mutta pidä huoli, että (sitten kun joskus) tänne tulet, varaat tarpeeksi aikaa kunnon löytöretkeilyyn, tämä on niin valtava ettei meinaa reilu neljä kuukauttakaan riittää millään kun haluaisi nähdä about kaiken. Kappadokian sain itse nyt bucket listiltäni, Pamukkale on vielä toukokuulle jemmassa. Mua onneks hillitsee keramiikan kanssa sen paino ja helppo rikkoutuvuus. Enkä mä muutenkaan mikään himoshoppaaja onneksi reissuilla ole. Kevään ajan säästin turkkilaiseen mattoon ja nyt sen täydellisen viimein basaarilta löysin ja ostin. Olen onnellinen siitä niin pitkäksi aikaa, etten juuri muuta tarvii, ahhh! :)

  3. Huippu postaus! Kuumailmapallolentoa odotellessa.. ;) Mua kyllä harmittaa, nimittäin meillä oli jo täysin suunniteltuna reissu Kappadokiaan ja Turkkiin tälle keväälle, mutta hepan sairastelun vuoksi on saanut ihan kaikki muu väistyä. Nyt on hinnatkin olleet enemmän kuin kohdallaan Turkin suuntaan, mutta kyllä me vielä tuonne ehditään, eikä olisi hullumpi ajatus lainkaan käydä ihan reilusti sesongin ulkopuolella tuolla. Turkki on alkanut kiehtoa kovasti kun olen tutustunut maahan enemmän, aiemmin se on kyllä ollut niitä kohteita joihin en haaveillut matkaavani. Nyt on toisin. Odottelen juttuasi aamun palloretkestä! :)

    • Kiitos Maarit! Heh, hyvin arvattu :D Voi että, harmi juttu mutta ymmärrän kyllä täysin. Tärkeimmät ensin, reissuun ehtii onneksi myöhemminkin. Mä suosittelen juurikin alkukevättä (maalis-huhtikuu) tai sitten syksympää, varmaan syys-lokakuu on myös ihan jees. Kesäkuukaudet ovat kuumia, kalliita ja porukkaa on liikkeellä paljon. Te käsittääkseni olette tykänneet vuokra-autolla usein liikkua? Se ois just parasta Kappadokiassa.

      Minä onneksi Turkkiin päädyin sattuman kaupalla, itse en olisi tänne lähtenyt reissuun varmaan ennen eläkevuosia. Onneksi päädyin, sillä oon aika varma että tänne palataan jatkossa säännöllisin väliajoin, tähän maahan ja sen kulttuuriin olen ihan hurahtanut. Täällä on ihan älyttömästi kaikkea hienoa, mistä me suomalaiset ei edes tiedetä yhtään mitään.

      Niin, ja se pallojuttu on ulkona, luettavissa jo täällä: http://tuntemattomaanjatakaisin.pallontallaajat.net/2016/04/17/2603/ :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *