Tarina siitä, miten päädyimme liftaten aavikolle telttailemaan, ihan vahingossa

Iranin reissu aluksi vietimme yhden yön Tehranissa. Olimme alunperinkin ajatelleet todennäköisesti jatkavamme matkaa jo seuraavana aamuna kohti Esfahania, ja päätös osoittautui hyväksi paikan päällä. Istanbulin vilinän jälkeen mieli teki jo pienempiin kaupunkeihin, eikä Tehran 8 miljoonan asukkaan kaupunkina sellainen varsinaisesti ollut – vaikka toki Istanbulia melkein puolet pienempi onkin.

Menimme metrolla kaupungin eteläpäätyyn, tarkoituksenamme mennä tiemaksuaseman luo liftaamaan kyytiä. Muuan afgaanipoika auttoi meitä ja kyseli aseman jälkeen pysähtyneiltä autoilta, ottaisiko joku meidät kyytiin, tuloksetta. Ennen kuin ehdimme varsinaista liftausta edes aloittaakaan, muuan pariskunta pysähtyi ja tarjosi kyytiä jonkin matkaa etelään päin. Auton sivussa oli tarra, jossa luki “Life is a journey, enjoy the ride.” Pakkohan siihen kyytiin on nousta.

IMG_2110-10

Negar ja Mehdi osoittautuivat uskomattoman mukaviksi ja Iranin mittakaavassa mielestäni hieman poikkeukselliseksi pariskunnaksi. 37-vuotiaiden seurustelu ja yhdessä asuminen ei ole normi maassa, jossa yleensä avioidutaan nuorehkoina ja yhdessä ei yleensä asuta ennen kuin sormukset ovat sormessa. Negar myös vastustaa huivinpitosääntöä ja muita vaatetussäädöksiä ja kehotti meitäkin heti ne pois ottamaan autoon noustuamme. “Olette niin onnekkaita, minä vihaan näitä huiveja”, hän kommentoi kerrottuani, että Suomessa voi kulkea kaupungilla vaikka shortsit jalassa.

Reilun tunnin verran ajeltuamme pari oli ilmeisesti todennut meidän olevan ihan kelvollisia tapauksia, sillä he pudottivat kysymyksen: “Haluatteko liittyä seuraamme aavikolle?”

No ai että halutaanko? Todellakin!

He olivat matkalla aavikolle telttailemaan kolmen muun autolastillisen kanssa. Seurue oli melko kirjava, ikähaarukka oli luokkaa vauvasta vaariin. Kaikki olivat kuitenkin vain ystäviä keskenään ilman sukulaisuussuhteita, mikä oli melko hauskaa. Niin me vain lopulta päädyimme kuin päädyimmekin iranilaisen seurueen matkassa aavikolle. Ajatus tuntui samaan aikaan täysin absurdilta ja eeppiseltä ja silti niin luonnolliselta.

IMG_7666-23

Aavikko tuntuu olevan iranilaisille kova juttu. Tehranissakin panimme merkille retkeilykauppojen määrän, sillä hostellimme naapurikatu oli täynnä myytäviä telttoja ja muita varusteita. En ainakaan itse olisi assosioinut iranilaisia ensimmäisenä luontointoilijoiksi. Myös piknikit ovat iranilaiseen kulttuuriin kuuluvia – ei ole puistoja, joissa ei olisi vähintään yhtä seuruetta piknikillä, oli vuorokaudenaika mikä tahansa. Varsinkin iranilaisen viikonlopun aikaan, eli torstai-perjantaina iranilaiset suuntaavat puistoihin ja aavikoille. Myös me kävimme ensin piknikillä puistossa matkan varrella ennen aavikolle siirtymistä.

IMG_7621-6

Olin myös suorastaan liikuttunut, miten kasvissyöntini otettiin huomioon. Matkalla jo kysäisin, olisiko jotain kauppaa josta voisin omat sapuskani ostaa, koska epäilin heidän varautuneen melko lihapainotteisesti. “Höpöhöpö, te olette meidän vieraitamme nyt. Me hoidetaan”, kuului tiukka vastaus. Pian pysähdyimme kaupassa ja miehet palasivat ruokakassit täynnä munakoisoja, kananmunia ja muuta. Meille selvisi samantien, että huhupuhe iranilaisesta vieraanvaraisuudesta ei ollut pelkkää hölynpölyä, vaan totisinta totta.

Aavikolle saavuttuamme aluksi ajattelin sen olevan pikemminkin erämaata, pientä kasvustoa oli siellä sun täällä. Eipä ollut minulla hajuakaan, mitä oli luvassa. Selvisi, että osa hupia – varsinkin kuskeina toimiville miehille – oli nimenomaan matka aavikon halki. Me tosiaankin menimme keskelle ei mitään. Kruisailimme ylös ja alas ihan älyttömiä dyynejä, töyssyjen tahdissa pomppien ja välillä jännityksestä vähän ehkä kiljuenkin. Välillä autot eivät päässeetkään ylös ja piti palata alas ottamaan lisää vauhtia. Toisinaan ne jäivät jumiin, jolloin matkassa olleet lapiot, vetoköydet ja muiden autojen apu tuli tarpeen. Olin todella vaikuttunut kaikkien ajotaidoista ja siitä, miten jyrkimmätkin dyynit kivuttiin ylös yksi toisensa jälkeen. Totisesti tätä oli tehty ennenkin. Huh miten oli hauskaa!

Tässä esimerkki siitä, miten helposti hiekkaan voi jäädä jumiin.

Tässä esimerkki siitä, miten helposti hiekkaan voi jäädä jumiin.

Samantien aavikon maaperälle saavuttuamme meitä komennettiin heittämään huivit auton takapenkille, avaamaan puseroidemme napit ja jättämään kengätkin suosiolla kokonaan pois. Paljas hiekka tuntuikin varpaiden alla paljon paremmalta. Matkalla pysähdyttyämme kaivamaan autoa irti hiekasta hieman vanhempi herra Yosef lähestyi meitä ja dialogi meni kutakuinkin näin:

Yosef: “Do you want a drink?”
Annikki: “I already have water” (näyttäen pulloa)
Yosef: “I mean VODKA” (nauraen)

IMG_7955-113IMG_7660-21IMG_7678-28

Oivalsin samantien aavikon suosion syyn. Siellä ei ole sääntöjä vahtivia poliiseja ja paikalliset voivat elää rennosti mistään huolehtimatta, ainakin niiden parin siellä vietetyn päivän ajan. Saa pukeutua vaikka napapaitaan jos huvittaa, voi jopa humaltua jos siltä tuntuu. Aavikolla iranilaiset ovat vapaita. Koko loppureissun Yosef vähän väliä vinoili meille siitä, halusimmeko drinkin. Välillä halusimmekin. Vaikka kotipolttoinen viina oli mahdottoman pahaa, tuntui sen juonti muiden seurassa asialta, jota vaan aavikolla kuuluu tehdä.

Auringonlasku aavikolla on ehkä kaunein näky, jonka olen saanut nähdä pitkään aikaan. Ensin on punaisen eri väreissä leiskuva taivas ja hiekka, minkä jälkeen hiljalleen maisema taittuu lämpimän eri sävyistä kohti sinistä hetkeä. Sen jälkeen yllä aukeaa mieletön tähtitaivas. Me olimme onnekkaita, sillä kuukin oli melkein täysi. Taivas oli niin kirkas, ettemme olisi oikeastaan valojakaan tarvinnut.

DCIM100GOPROGOPR0628.

IMG_7731-3-1 IMG_2142-21 IMG_2124-17IMG_7751-54

Illalla söimme, istuimme nuotion ääressä ja nautimme toistemme seurasta. Vain muutama seurueesta puhui englantia, hekin varsin kömpelösti. Olikin hassua, miten luonnollista yhteisolomme silti oli. Yleensä on aina hieman kiusallista kommunikoida ilman yhteistä kieltä, mutta tämän seurueen kesken seurustelu tuntui uskomattoman mutkattomalta kielimuurista huolimatta.

Yöllä oli kylmä, mutta meille onneksi lainattiin lämpimiä vaatteita. Saimme ikioman teltan Annikin kanssa, mistä tuli hieman huono omatunto: muutama muu joutui siis nukkumaan autossa. Heille ei mikään muu järjestely sopinut, joten oli turha inttää vastaan ja tarjoutua nukkumaan missään muualla.

IMG_7809-70IMG_7823-4-72

Seuraavana päivänä vietimme aavikolla aikaa iltapäivään saakka. Autojen väliin viriteltiin suojaa, jonka alle pääsi pakoon paahtavaa aurinkoa. Kiipesimme ylös dyyneille katsomaan maisemia ja meille selvisi, ettemme olleetkaan laisinkaan ainoat lähistöllä, kuten olimme koko ajan kuvitelleet. Dyynien toisella puolella oli muutamia muita telttaseurueita. Monet myös ajelivat maastureillaan dyynejä ylös ja alas, melko uhkarohkeasti. Hymyilytti. Juuri silloin en olisi keksinyt parempaa tapaa viettää viikonloppua.

IMG_7909-98

Jälleen auto dyynin päällä erittäin jumissa.

Jälleen auto dyynin päällä erittäin jumissa.

IMG_7892-6-89IMG_7919-102 IMG_7907-97 IMG_7895-90 IMG_7857-5-81

Päivällä vielä lounastimme ja siinä yhdessä syödessämme Mehdi kehui meitä uskomattoman kilteiksi ja ystävällisiksi. Kehu tuntui hämmentävältä ihmisiltä, jotka olivat juuri tarjonneet meille yhden unohtumattomimmista matkakokemuksistani, pelkästään vilpittömyydestä ja hyvästä tahdosta. Oli uskomattoman kiitollinen ja siunattu olo.

Näin se vain sattuma tuo ihmisiä yhteen. Jälkeenpäin on tuntunut, että meidän oli tarkoituskin tavata nämä ihmiset, eikä kyseessä välttämättä ollutkaan pelkkä sattuma. Jokatapauksessa, uskoni ihmiskuntaan, ihmisten hyvyyteen ja liftaamisen hienouteen kasvoi monella pykälällä. Matkafilosofiani “sano kaikkeen kyllä, vastaa aina myöntävästi ehdotuksiin ja uusiin ideoihin” ainakin tässä tapauksessa oli kultainen.

IMG_7969-127 IMG_7965-121IMG_7966-123

Iltapäivällä muut palasivat takaisin Tehraniin, mutta me jäimme lähimmälle tiemaksuasemalle liftaamaan kyytiä Esfahaniin. Auto pysähtyi kohdallemme noin kahdessa minuutissa ja matka jatkui.

53 vastausta artikkeliin ”Tarina siitä, miten päädyimme liftaten aavikolle telttailemaan, ihan vahingossa

  1. Mahtava kertomus! Tiedän, että Saudi-Arabiassa harrastetaan aavikkoajeluita, mutta en tiennyt, mitä niillä tehdään. Kauhistuttaa ajatuskin, mitä tapahtuu, jos tuollaisesta jää kiinni. Hienoa on kuitenkin tavata toisinajattelijoita sekä miehiä, joiden ajatukset naisista ovat puhtaat. Teokratiat ovat kaiken lisäksi täynnä ulkokultailijoita.
    Olen kuullut, että liftin saaminen Iranissa on kiven alla, joten teillä taisi käydä tuuri.
    Tuosta ulkokultailusta sen verran, että aikoinaan, joskus 1950-luvulla, suomalaiset homomiehet matkustivat seksilomalle Marokkoon. Sama islam siellä oli kuin nykyäänkin. Kaikki on sallittua, kunhan ei jää kiinni ja mitä aavikolla tapahtuu, pysyy aavikolla.

    • Kiitos hurjan paljon Stacy! Tää oli kyllä hauska kokemus kaikinpuolin, juurikin osittain siksi miten olennainen osa se tuntuu olevan ainakin joidenkin iranilaisten elämää. Voin kuvitella, että tiukkojen lakien yhteiskunnassa pieni breikkki aavikolla sääntöjen ulottumattomissa tulee muutaman kuukauden välein tarpeeseen – mahtuu vähän hengittämään. Hmm meidän kokemus liftaamisesta Iranissa on täysin päinvastainen, saatiin kyyti aina alle kymmenessä minuutissa ja eräs yksin siellä yli kuukauden liftannut suomalaisnainen sanoi samaa. Mutta varmasti aina ei näin olekaan, ainahan jossain vaiheessa voi jäädä vähän jumiin. Heh, tuosta Marokosta en olekaan ennen kuullut, aika jännä.

  2. Kuulostaa jännältä teijän matka. Ja oli kiva seurata matkaa myös Snapissa. Jos mä ite lähtisin liftaamaan, maalaisin seinälle vaan kaikensortin kauhuskenaarioita. Toisaalta se taas vähän kiehtoo, mutta eipä mulla taida olla tarpeeks kanttia siihen.

    • Hei mahtavaa kuulla, että snäppääminen tuolta ei ollut ihan turhaa, sen verran vaivalloista se välillä oli! Liftaaminen ehkä pelottaa monia, koska siitä maalaillaan kauhukuvia ja harva tuntee liftareita – liikkellä on siis helposti enemmän huonoja kuin hyviä juttuja. Yhtäkään oikeasti huonosti päättynyttä tarinaa en ole onneksi kuullut :)

    • Tässä oli kyllä kaikki palaset niin kohdallaan, ihan mieletön tuuri ja kaikkea! Suomessa nimenomaan on ollut helpointa (ja turvallisimman tuntuista toki myös) liftata. Mä kyllä suosittelen suuresti, mut ymmärrän ettei se ole kaikkia varten.

  3. Mie en kestä! Oon vaan ihastellut näitä kuvia instassa ja koittanut aina ehtiessä snäpissä seurata teidän menoa. Vitsi miten hurja Iran-kuume voi olla. En tiedä tuosta maasta MITÄÄN, joten kaikki asiat on niin uusia. Aavikkoseikkailu tuntuu ihan unenomaiselta. Varsinkin jos sinne noin yhtäkkiä eksyy :D Upeaa…

    • Hahhahh joo oon jotenki aiemminki ymmärtänyt että sua ilmeisesti vähän kiinnostais? ;D Tää oli kyllä ihan mieletön seikkailu, varsinkin just siksi että se tuli niin puskista :)

  4. Mahtava kokemus, hienoja kuvia ja upea kirjoitus! Olen nähnyt kuviasi Instagramissa ja jään niitä aina hetkeksi katselemaan, koska haluaisin itsekin päästä asuinauleillesi.

    • Kiitos paljon kivasta kommentista! Istanbuliin kannattaa matkustaa, ihan mun lempikaupunki maailmassa, jossa riittää aina uutta tutkittavaa jopa täällä asuvalle. Kesällä voi olla vähän paahtavan kuuma, mutta esimerkiksi syys-lokakuu ois aika kiva matkustusajankohta, mikäli syyslomakohde on mietinnässä :)

  5. Tää sun Iranin reissu vaikuttaa kyllä aivan älyttömältä! Todella upeeta, että pääsitte viettämään aikaa paikallisten kanssa. Aavikolla en ole koskaan käynyt, mutta olisi varmasti kokemus, varsinkin, jos siellä pääsisi yöpymään. Aivan mahtavaa vieraanvaraisuutta. Nää tällaset reissut on parhautta. <3

    • Tää oli paras reissu pitkiin aikoihin, vaikka toki hyviä reissuja kaikki ovatkin omalla tavallaan. Iranissa kyllä paikallisten kanssa päätyi tekemisiin, halusi tai ei. Me liftattiin ja sohvasurffattiin, mutta ilman sitäkin kyllä pääsee rupattelemaan iranilaisten kanssa ihan mihin vain ikinä meneekään, he ovat tosi uteliaita ulkomaalaisista. Vieläpä sellaisella mukavalla, ei lainkaan ahdistelun tapaisella tavalla!

  6. No nyt kyllä Laura pistit semmosen kokemuksen ilmoille, että ei paremmasta väliä! Osasin instan ja fb:n perusteella odotellakin jotain upeeta, joten tätä postaista onkin ooteltu :) Reissun päällä vahvistuva usko ihmisten hyvyyteen on parasta ja tekee nöyräksi. Mieletöntä! Kiitos, että jaoit tämän meidän kanssa. Ei ole nimittäin itselläni aavistustakaan Iranista reissukohteena, joten kaikki tämä on samalla silmiä avartavaa ruudun tälläkin puolen. -Milla

    • Vaatikin vähän ensin sulattelua (ja kuvakansioiden läpi kahlailua), ennen kuin tämän sai puettua kirjalliseen muotoon. Tämä kyllä meni ihan ehdottomasti omien matkakokemusten top 10-listalle, tosi unohtumaton juttu kaikessa yllättävyydessään. Kiitos itsellesi, että luit ja kommentoit. Lisää Iran-juttuja tulossa! :)

  7. Hurjalta kuullostaa tuo liftailu minun korviin ja etenkin ulkomailla… Jännä reissu teillä on ollut ja kyllä tuo pariskunta on ollut todella vieraanvarainen. Kiva tarina ja kauniita aavikkokuvia!

    • Mulle liftaamisesta on jo tullu yksi tapa matkustaa muiden joukossa ja sen kautta pääsee mielestäni vielä paremmin tutustumaan maahan paikallisten kautta, siksi siitä niin kovasti pidän. Törmättiin vieraanvaraisuuteen kyllä kaikkialla mihin vain käveltiin Iranissa, mutta tämä taisi silti viedä voiton. Kiitos! :)

  8. No huh ja vau, mikä elämys! Nää aavikkokuvat on tosi upeita ja huokuu tunnelmaa, ja nää oot kyllä aikamoinen seikkailija. Mahtavaa päästä mukaan noille retkille blogin kautta.

    Tää oli muutenkin tosi mielenkiintoinen postaus, odotan suurella innolla lisätarinoita Iranista!

  9. Ompa ollut kaiken kaikkiaan upea kokemus ja tuli erittäin hyvä mieli tätä lukiessa! Tällaista matkailu on parhaimmillaan :-) Ei kannata tuomita koko kansaa esimerkiksi valtion johdon vuoksi, tässäkin hyvä esimerkki siitä.

    Tuollainen reissu olisi kyllä aivan mahtava. Tietysti ikimuistettavaksi sen tekee se, että se oli todellinen ex-tempore.

    Todella huippu postaus!

    • Nimenomaan, tää on niin malliesimerkki siitä, miten maailma vastaa, kun sinne huutaa ja pistää vähän luottamusta peliin. Iranilaiset itsessään pääasiassa inhoavat hallintoaan ja ovat tosi huolissaan siitä, millainen kuva Iranista ja iranilaisista on maailmalla – aivan suotta ainakin mun kohdalla, aivan loistavia tyyppejä. Kiitos Rami! :)

  10. Tämä kiinnostava postaus siinäkin mielessä, että aika moni (minäkin) on miettinyt onko Iraniin turvallista matkustaa ja millasta siellä on. Uskomattoman hyvä onni teillä, olisi tosi hienoa päästä aavikolle joskus. Kuinka kuuma tuolla on?

    • Iran meidän kokemuksemme mukaan on turvallisempi kuin moni Euroopan kohde. Kun maassa vallitsee kova kuri, ei kukaan edes halua kokeilla tehdä mitään laitonta, – varsinkaan ulkomaalaisia kohtaan, jolloin rangaistuksen voivat olla jopa kovempia. Mekin kävelimme Tehranissa ulkona puolen yönkin aikaan ihan ongelmitta.

      Huhtikuun lopulla lämpötila oli ihan ok, varsinkin kun varjon alle pääsi suojaan. Dyynien huipulla käytiinkin juuri siksi heti aamusta, koska hiekka kuumeni muuten liikaa, eikä olisi paljain varpain kärsinyt kävellä. Kesäkuukausina iranilaiset eivät kuulemma aavikolle edes mene, koska on liian kuuma. Talvella puolestaan yöt ovat liian kylmiä. Aika ideaali ajankohta lienee siis nimen omaan maalis-toukokuu ja syys-lokakuu, näin mututuntumalla heitettynä.

    • Sellainen se kyllä olikin. Koko reissu aika pitkälti oli paikallisten matkassa kulkemista, niin helppoa ja vaivatonta liftaus ja sohvasurffaus tuolla oli. Ei tosiaan unohdu!

  11. Vau mikä seikkailu! Aiemmissa kommenteissa on postausta jo niin hehkutettu, että en tiedä mitä lisättävää minulla on, mutta todellakin hieno reissu :D

  12. Mikä seikkailu. <3 Olitte kyllä onnekkaita, kun tuollaiseen satuitte pääsemään mukaan. Kuulostaa ihanan rennolta porukalta ja ikimuistoiselta retkeltä. Ja hauskaa, miten olitte kuvitelleet olevanne yksin, mutta ette sitten olleetkaan. Muutkin ovat kaivanneet pientä get awayta aavikolle. :)

    • Tämä kyllä oli niin huikea juttu! Mä en ymmärrä, oliko kaikki tosiaan vaan niin hiljaa, vai eristääkö dyynit ääntä niin hyvin vai mitä? Toisaalta ihan hauska yllätys – varsinkin kun todella oltiin tosi kaukana kaikesta, joten tämä tietty spotti oli jotenkin spessu. Hyvät navigointitaidot ainakin kaikilla!

  13. Munkin on nyt pakko tulla hehkuttamaan tätä näin vähän muiden suitsutusten jälkeen. :) Aivan uskomattomalta kuulostava kokemus, varmasti yksi mieleenpainuvimmista. Iran on niin helppo niputtaa turvattomaksi matkailumaaksi sijaintinsa takia ja siksi tällaiset kirjoitukset ja kokemukset ovat aivan täyttä kultaa. Jee, lisää näitä. :)

    • Oli tosiaan! Niinhän se on, Iran ei itse juuri turismiaan halua mainostaa, nimen takia se sotketaan Irakiin ja yleisesti ottaen ihmiset eivät tunnu tietävän maasta mitään. Hauskaakin kirjoittaa paikasta, josta pohjatieto monella (myös minulla ennen reissua) on hataraa, pääsee toivottavasti hieman tuulettamaan ennakkoluuloja :) Tulossa!

  14. Ihan mahtava sattuma! Yleensäkin kaikki sellainen, jota ei ole ennalta suunnitellut, on yleensä parasta. Tuo kuulostaa kyllä vieläkin paremmalta. Ihan mieletöntä, että pääsitte kokemaan jotain tuollaista!

    • Jep! Mä yleensäkin reissaan vähän mututuntumalla seikkaillen sinnepäin, mutta tää oli munkin mittakaavassa jo aika randomia. Tämä saattaa olla tapaus, jota muistellaan vielä kiikkustuolissakin, toivottavasti myös monta muuta Iranin reissua rikkaampana.

  15. Vitsi miten mahtavaa! Itsekin pitäisi muistaa uskaltaa heittäytyä matkoilla enemmän tilanteiden vietäväksi. Usein ne spontaanit kohteet ja jutut on niitä ikimuistoisimpia! Ja mäkin uskon myös, että tietyt ihmiset tai jutut on vaan tarkoitettu kohdattavaksi tai tapahtuvaksi. Niitä ei välttämättä aina siinä hetkessä tajua, mutta viimeistään jälkeenpäin kyllä. Iran on kiehtova maa. Mua kiinnostaa paljon islamilainen kulttuuri ja taide. Oon sitä jonkin verran lukenut ja visiitti viime syksyllä Istanbuliin vaan vahvisti fiilistä.

    • Musta taas tuntuu, että välillä heittäydyn vähän liikaakin. Pari kertaa olen löytänyt itseni vähän pihalla, kun suunnitelmia ei ole ollut vähääkään ja sattuma ei olekaan puuttunut peliin :D Mä olen myös täällä Istanbulissa asuessani kiinnostunut yhä enemmän ja enemmän Lähi-idästä. Jotenkin tämä on ehkä suhteellisen helppo ja pehmeä laskeutuminen juurikin islamilaiseen kulttuuriin, koska näin modernisssa kaupungissa se ei tule ihan niin näkyvänä ja raskaana vasten kasvoja, kulttuurishokki on lievä tai oikeastaan lähes olematon.

  16. Ihan mieletön kokemus, melkein sanattomaksi vetää jo pelkästä lukemisesta. Aika hyvä tuuri, toisaalta näitä sattuu kun mieli avoinna matkustaa. Oot kyllä aikamoinen seikkailijatar. Iranista oon kuullut tosi paljon juttua, että paikalliset on uskomattoman ystävällisiä, ja teidän reissu kyllä vaan vahvistaa käsitystä.

    • Iranilaisilla on tosiaan mieletön maine reissareiden keskuudessa (ja he ihan suotta ovat tosi huolissaan siitä, joka puolella kysellään mitä me ajatellaan iranilaisista) ja tämä maine piti täysin paikkansa. Uskomattoman ystävällisiä ihmisiä tavattiin kaikkialla. Kiitos kommentista!

  17. Mahtavalta seikkailulta kuulosta ja näyttää, kuvat ovat upeita! Ja niistä välittyy mahtava fiilis. Olette kyllä rohkeita, mutta toisaalta juuri mieli avoinna kohtaa upeita ihmisiä ja seikkailuita.

    • Kiitos Jonna! Ihan mieletön parin päivän seikkailu tämä olikin, välillä piti nipistää itseään, että onko tämä edes tottakaan. Tämän yritän pitää aina mielessä – sano kyllä mahdollisimman usein, luottamus kanssaihmisiin usein palkitaan ruhtinaallisesti. Ainakin tämä on ollut aina mun kokemukseni!

    • Osoittautui todellakin, parin viikon aikana se tuli huomattua. Ihaninta siinä ehdottomasti oli se, että paikalliset olivat vilpittömästi ystävällisiä ja vieraanvaraisia, ilman taka-ajatuksia – tai ainakin näin me sen koimme. Monessa muussa maassa on “avun” jälkeen käsi ojennettuna odotettu pientä vaivanpalkkaa, silloinkin kun apua ei ole itse alun alkaenkaan pyytänyt.

  18. Iran on sellainen paikka, mistä olen haaveillut jo jonkin aikaa. Maasta en tosin paljoa tiedä, vaikka mulla oli joskus kirjekaveri Teheranista. Mukavan kuuloinen seikkailu autiomaassa. Keskellä ei mitään auringonlaskut- ja nousut todellakin ovat upeita, kuten sain Ulurun luon Australiassa kokea :)

    • Tämä oli munkin mielessä pitkään, nyt viimein pääsi ajatuksista tekoihin. Mielenkiintoista, että sulla on ollut kirjekaveri Tehranista. Kirjeet ovat kuitenkin kulkeneet maasta toiseen, vaikka muutoin maa on ollut kovin salainen, ainakin aiemmin. Musta tuli nyt ainakin kertaheitolla aavikkofani, pakko päästä uudestaan!

  19. Onpa ollut retki. Aivan ihanaa heittäytymistä ja rohkeutta liftata Iranissa. Yllättävän vieraanvaraisia on ihmiset olleet mutta nyt muistan ajan kun olin täällä Suomessa Iranilaisten ym ulkomaalaisten kanssa tekemisissä. Hirvittävän ystävällisiä. Meilläkin tarjosi Iranilainen koko poppoolle 20 hengelle sapuskat. Ehkä juuri nuo protokollat siitä, kuinka toimia on se, mikä askarruttaa tuossa maassa. Oliko aavikolla auringon laskiessa skorpioneja? Niin olen ainakin kuullut, että mönkivät esiin silloin.

    • Moni tuntuu vierastavan Irania jonkinlaisen eksoottisuuden ja erilaisuuden takia, mutta aivan suotta. Minusta ainakaan ei se mitenkään liian oudolta maalta tuntunut ja varsinkin paikallisten mieletön ystävällisyys ja avuliaisuus auttoi valtavasti “sopeutumisessa”. Lisäksi kaikki paikalliset kyllä tunnistavat turistit ja ehkä meidän toimia katsotaankin vähän sormien läpi. Metrossa selkeästi naiset esimerkiksi puhuivat aika hiljaa, mutta meidän kovaääniselle jutustelulle paikalliset vain tuntuivat naureskelevan, ennen kuin hoksattiin ettei se ollut ehkä tapojen mukaista. Me ei ainakaan nähty aavikolla mitään muita eläimiä kuin kameleita, mutta en toki tiedä, voihan skorpionejakin olla.

  20. Onpas ollut huikean eeppinen reissu teillä! Olen kuullut, että Iran kaikkinensa on ihan mielettömän hieno paikka ja ihmiset tosiaan ovat vieraanvaraisia. Upee sattuma ja kohtalo teillä on ollut, kun olette päässeet kokemaan noin hienon asian paikallisten kanssa. :) Varmasti ikimuistoinen reissu!

    • Iran on todella, todella upea jai ihmettelen suuresti miksi sillä on niin älyttömän huono maine. Oli meillä kyllä onneakin valtavasti matkassa. Edelleen kiitollinen olo!

  21. Aivan upea kertomus! Kuin jostakin romaanista… Ihan uskomattomalta kuulostaa! Olette saaneet kokea mielettömän arvokkaan elämyksen paikallisten iranilaisien seurassa.

  22. Mä päädyin tänne etsiessäni kuvia Iranin Isosta Hiekka-aavikosta. Vähän aikaa karttaa tutkailtuani ja tarinaa kerrattuani totesin, ettei taida olla oikea aavikko tämä, mutta voi vitsi tämä tarina oli mukava lukea joka tapauksessa. :)

  23. Päivitysilmoitus: 21 uutta maailmanperintökohdetta aavikolta merenpohjaan ja vuorenhuipuille | Globe Called Home -matkablogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *