Festarikesä 2016 korkattu jo kolmesti – ja mitä onkaan vielä luvassa?

Tänä vuonna se viimein on: virallinen festarikesä! Ainakin minun osaltani.

Ne harvat festarit, joilla olen elämässäni ollut, ovat olleet ikimuistoisia. Olen festarityttö henkeen ja vereen, mutta minulle kesät ovat toistaiseksi olleet työnteon aikaa. On ollut hankala sovittaa ja saada vapaita festarointia varten, toissakesän olin Tansaniassa ja viime kesänä säästin ankarasti viimeisenkin sentin tulevaa vaihtovuotta varten. Suoraan sanottuna, en ole juuri hauskaa ehtinyt Suomen suvessa pitämään.

Tämä kesä on taas palautumista Suomen rytmiin ja hieman terveellisemmän elämäntavan hakemista Meksikossa ahdettujen tortilloiden ja lähes vuoden urheiluttoman elämän jälkeen. Vastapainona aion juhlia festareilla halki yöttömien öiden. Ja mikä parasta: takana on jo kolmet festarit ja edessä vähintäänkin yhtä monet!

Missä kaikkialla siis olenkaan ehtinyt piipahtamaan?

Park Fest 

Toukokuun 15. päivä korkkasin festarikauden yhden päivän festareilla Istanbulissa. Lippujen noin  28 euron hinta ei konkurssia tililläni tehnyt, varsinkaan kun illan pääesiintyjä oli peräti Azealia Banks. Parasta tietysti oli, että päivän vietimme yhdessä luonani tulleiden belgialaisystävieni Lukaksen ja Lisan kanssa. Päivän muita esiintyjiä olivat esimerkiksi Jain ja Riff Cohen, joista varsinkin ensimmäiseen olen ihastunut aivan valtaisasti! Oli toki muitakin, mutta näitä kolmea me tulimme nimenomaan katsomaan.

Park Festissä positiivisin yllätys oli festareiden pienehkö koko. Istanbulin kokoisessa kaupungissa olin valmistunut tungokseen, mutta alueella olikin kivasti tilaa. Jain sai aluksi vähän jäykähkön yleisön mahtavasti lopulta hyppimään ja tanssimaan mukana ja Riff Cohenin keikalla oli suorastaan maaginen tunnelma. Sen sijaan illan pääesiintyjä Azealia Banks oli pettymys.

Omaan kuin muidenkin fiilikseen varmasti vaikutti myös räppärin törkeä käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa juuri keikkaa edeltävinä päivinä, minkä vuoksi vastaanottokin oli mahdollisesti aika nihkeä. Mutta muutenkin Banks vaikutti kovin vaisulta. Rääväsuulta olin odottanyt räväkämpää esiintymistä. Noin puolen tunnin keikan aikana hän vain patsasteli keskellä lavaa ja vähän vaisusti räppäsi. Mutta onneksi pettymys ei ollut suuri, kun aiemmat artistit puolestaan yllättivät positiivisesti ja lippujen hinnatkin olivat kohtuulliset.

Festareiden lempibiisit: Jain – Makeba, Azealia Banks – The Big Big Beat & Riff Cohen – A Paris

Nämä festarikuvat on ottanut taitava ystäväni Lukas de Man. Täytyy muuten mainita, että Azealia laittoi yhden hänen ottamistaan kuvista Instagramiinsa, eikä vaivautunut edes merkitsemään kuvaajaa, vaikka niin erikseen jälkeenpäinkin pyydettiin.

13242088_10154037998096708_2095060796_o-813234645_10154037998846708_2109745878_o-713234593_10154038003136708_2026073631_o-613210960_10154038002986708_929102263_o-113225035_10154038002941708_2011927963_o-513224346_10154037997911708_2019245562_o-4

Maailma kylässä

Maailma kylässä -festareille olen aina halunnut, mutta olen aina ollut samaan aikaan kyläilemässä maailmalla itse – esimerkiksi viime vuonna Pietarissa, toissa vuonna Tansaniassa. Tänä vuonna järjestin asian niin, että lentoni Istanbulista saapui Helsinkiin sunnuntaiaamuna, josta kirmasin Kaisaniemeen samoilla vauhdeilla. Ironista sinänsä olikin, että ensimmäinen ihminen, jonka tunnistin väkijoukossa, oli turkkilaistaustalainen kansanedustaja Ozan Yanar.

Festarit olivat aika pitkälti juuri sellaiset kuin aina kuvittelinkin. Samanhenkisten ihmisten kokoontuminen, jossa supermielenkiintoisista ohjelmista on suorastaan mahdoton valita. Samalla ehdimme treffata myös urbaanin seikkailijattaren Lauran kanssa. Herkuttelin tofunuudeleilla ja kevätkääryleillä, kuuntelin vangitsevaa live-musiikkia ja katsoin afro-tanssia. Mieleen jäi erityisesti Teho Majamäki & Travelogue Ensemblen keikka, joka oli mieletön fuusio musiikista eri puolilla maailmaa eri solistien kera. Voi kun olisimme olleet metsäfestareilla ja voineet vain kaatua nurmelle makaamaan, katselemaan taivasta ja kuuntelemaan. Katsokaa linkin videolta erityisesti noin 13 minuutin kohdalla alkava kappale. Taianomaista!

Lisäksi kävin katsomassa ystäväni Sannan (tutustuimme Istanbulissa löydettyämme toisemme Twitterissä, kaikkea sitä) juontaman paneelikeskustelun Turkin sananvapaustilanteesta, jossa keskustelemassa Turkin toimittajat ilman rajoja -järjestön Erol Önderoglu ja ulkomaantoimittaja Tom Kankkonen. Nasrin Madanin naisten oikeudet Iranissa -keskustelu puolestaan oli vähän pettymys. Pienessä, ahtaassa teltassa ääni kuului jotenkin tosi huonosti ja minulta meni puolet ohi. Mutta, näin vielä lopulta ystävääni Emmaa, jonka kanssa tutustuimme ja viimeksi näimme Istanbulissa, joten päivä oli kaiken kaikkiaan onnistunut! Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan ja vähän pidemmän kaavan mukaan, sillä lähdin jo ajoissa kohti Mikkeliä, jossa seuraavana päivänä starttaisi kesätyöni. Oli hieman hektinen paluu Suomeen, sanoisin.

YleX-pop

YleX-poppiin lähdin Ylen ja Lahti Regionin kutsumana. Voi olla, etten pelkkään poppiin olisi ensimmäisen työviikon jälkeen, hädin tuskin Suomeen kotiutuneena lähtenyt matkaamaan Mikkelistä saakka. Kun ohjelmassa kuitenkin oli ruokaa, suppaamista ja muuta kivaa ennen varsinaisia keikkoja, ei tarvinnut juuri miettiä. Lisäksi sain tähänkin reissuun yhdistettyä rakkaan ystävän näkemistä, jonka kanssa ei olla edes ehditty yhteyttä hirveästi pitää ulkomailla oloni aikana.

Starttailimme päivän Seurahuoneen aamupalalta, josta jatkoimme matkaa suppaamaan Kitetirrille. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin. Päivän aikana kävimme syömässä Hello! -jenkkidinerissa, jonka vegeburgeri yllätti positiivisesti, vaikka mikään hampparifani en edes oikein ole. Sinne Storen kahvien kautta menimme YleX:n pressitilaisuuteen, jossa olisi ollut tilaisuus räpsiä yhteiskuvia esiintyjien kanssa, mutta tietysti juuri se ainoa, jonka kanssa otetusta yhteiskuvasta olin haaveillut – Antti Tuisku – oli se ainoa kiireinen, joka ei moiseen ehtinyt vaan katosi paikalta jo ennen pressin loppua. Höh!

Illan vietimme keikkoja kuunnellen. Antti Tuisku tietysti veti parhaan keikan ja ilmassa oli nostalgiaa. Viimeksi Antin olen nähnyt livenä muistaakseni vuonna 2003, 10-vuotiaana Jyväskylässä. Silloin jammailtiin En halua tietää -biisin parissa, nyt aika monen muunkin. Antin lantio pyöri, lavalta heiteltiin kesäkumeja, sanoitukset ovat toisinaan välillä vähintäänkin kyseenalaisia ja eturivin olivat valloittaneet noin 10-vuotiaat fanit. Vähän ristiriitaisia ajatuksia nousi mieleen. Mutta tätä tää on. (Mikä kukkahattutäti mustakin on tulossa?)

Nikke Ankarat, Benjaminit ja Eveliinat skippasin, koska heiltä en yhtään biisiä edes tiedä, eikä oikein kiinnostakaan. Venioria sen sijaan odotin innolla. Sugar Rush ja Na Na Na ovat aika tiuhaan soittolisotillani soineet kevään mittaan ja ensimmäistä kertaa jopa kesäkumibiisi Veniorin ja Tungevaag & Raabanin yhteistyönä syntynyt Stay Awake kuulosti korvaani mainiolta. Muuten ulkomaan tähtien duo Tungevaag & Raaban soitti sellaista musaa, että minulle väkisinkin nousi mieleen assosiaatioita ysäribiitteihin, auton takapenkkeihin ja wunderbaumeihin. He soittivat johonkin väliin Petru Nygårdin Pannaan Suomi kuntoon -biisiä ja toivon todella, todella, että heille on edes kerrottu mitä sanat tarkoittavat. Tuo on ehkä mauttomin ikinä kuulemani biisi, joten Norjan ja Ruotsin poikien pisteet tipahti samantien nollille.

Venior oli kuitenkin livenäkin mainio ja toivon, että tämä nainen pääsee vielä pitkälle – myös ulkomaan markkinoilla, koska sinne hän todellakin voisi kivuta.

Itse hieman tosin mietin, että koulujen päättäjäisviikonloppu ei välttämättä ole paras ajankohta festareiden järjestämiselle. Onhan sekin toki tapa juhlia saatua ylioppilaslakkia tai ylipäänsä loman alkua, mutta toi myös oman lieveilmiönsä: yleisöstä suuri siivu oli humaltuneita teinejä ja yksi jos toinenkin piti viedä kaverin tukemana yleisöstä pois. Vaikka itsekin löysin esiintyjien joukosta ne pari itseäni kiinnostavaa, ehkä ensi vuonna voisi olla vähän tasapainoisemmin tarjontaa eri-ikäisille. YleX on kuitenkin radiokanava 15-29-vuotiaille, mutta pääasiassa nämä artistit lienevät 10-20-vuotiaille.

Hyvä reissu joka tapauksessa, oli ihanaa päästä fiilistelemään taas Lahtea. Viime kesän kotikaupungistani mulla on vain ja ainoastaan lämpimiä ajatuksia.

Festareiden lempibiisit: Venior – Na Na Na, Antti Tuisku – Keinutaan, Antti Tuisku – Sata salamaa

IMG_9796-9IMG_9802-12

Mitäs sitten vielä onkaan luvassa? Nämä kolmehan ovat olleet vasta lämmittelyä tulevaan festarikesään. Vaikka festareita nämäkin ovat, mulla on pieni päähänpinttymä siitä, että oikeisiin festareihin kuuluu camping tai muu paikan päällä yöpyminen. Parhaat festarit ovat ne, joissa meininki ei pääty silloin, kun päivän viimeinen artisti lopettaa keikkansa.

Tällä hetkellä liput löytyvät takataskusta kolmeksi päiväksi jo Ruisrockiin. Hieman haaveilemme myös roadtripistä Ouluun Bätrre Folk -festareille, mutta tämä on vielä hieman auki. Tammerfesteillä esiintyisi Hurts, mutta sinne kanssani mahdollisesti lähtevä ystäväni ei vielä tiedä työvuorojaan. Samana viikonloppuna toisaalta olisi myös H2Ö Turussa, joka kiinnostaisi, mutta sinnekään kukaan ei ole vielä ilmoittautunut olemaan innokas lähtemään kanssani. Anyone, Tammerfest tai H2Ö? Jurassic Rockin aikaan näyttäisi minulla myös olevan vapaa viikonloppu, joten kun huudeilla ollaan, on sinne varmaan vähintäänkin mentävä perjantaina mentävä The Sounds ja Vesala kuuntelemaan. Niin ja se Flow, sekin kiinnostaisi ja olisi vapaa viikonloppu! Liput sinne vain ovat niin pahuksen kalliita, että tätä täytyy harkita vielä.

Tänä vuonna on käynyt tuuri ja vapaat viikonloppuni töistä osuivat juuri kaikkien niiden festareiden kohdalle, jonne halusinkin. Joten, päädyinpä sitten kaikkiin yllä mainitsemiini tai vain puoleen, tästä tulee mieletön kesä! Mihin festareille sä olet menossa?