Australia – mitä jäi mieleen?

Huomenna se koittaa. Lento Australiasta eteenpäin! Voi viude, en tiedä miten päin olisin, oon niin hirrrrveenhirrrveenhirrrveen innoissani ensi etapista! Toisin kuin äiti, joka about hyperventiloi äsken kun skypeteltiin… Äiti, rentoudu, en mä itse ole ainakaan suunnitellut joutuvani hankaluuksiin. Kuten toverini Sami tokaisi: “Uhkarohkeat eivät elä pitkään, mutta liian varovaiset eivät elä ollenkaan!” Tosin itse meinasin pysytellä jossain siellä puolivälissä.

Tähän väliin on ehkä hyvä tehdä vähän tiivistelmää Australiasta. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mulle Australia oli kuin lattea pannukakku. Ihan kiva, mutta ei kovin säväyttävä. Lämmintä riittää kyllä, mutta muuten kuitenkin ilmapiiri on kovin länsimaalainen, hirmu tutun tuntuinen ja vähän tylsä. Tietysti myös maan korkea hintataso vähän lieventää alkuinnostusta, koska rahaa ei nukkumisen ja syömisen jälkeen juuri jää hauskanpitoon tai aktiviteetteihin. Onhan luonto erilainen (ja koala yhä mun lempparieläin) ja täältä ehdottomasti löytyy upeimmat rannat mitä ikinä olen nähnyt, mutta silti jäin kaipaamaan jotain eksotiikkaa. Rantojen kanssa muuten huomasin, että kävi sama juttu kuin Aasiassa temppeleiden suhteen: vaikka näki todella upean rannan, huomasi tuumailevansa vain: “vitivalkoista samettista hiekkaa, kristallinkirkas meri, aurinko paistaa, autio ranta, nojooo, ihan kiva, nähty jo.” Silmä vain tietyllä tapaa tottuu, minkäs  teet.

Mietin alkureissusta pitkään mistä mun innostumattomuus johtui. Ehkä englannin kieli tuntui laimealta, niin tutulta? Liikenne oli normaalia (tosin vasemmanpuoleista). Missä tuktukit ja koko perhettä kuljettavat mopot kanoineen ja koirineen? Mitenkään erityistä arkkitehtuuria täällä ei näy, itse en ainakaan muista nähneeni yhtäkään erikoisempaa  tai silmiinpistävän hienoa rakennusta. Historiaa täältä ei juuri löydy, koska valtiona Australia on niin kovin nuori. Ruoka on melkoinen sekoitus kaikkea länsimaalaista, Australialla ei vain ole omaa erityistä keittiötään. Barbecuet ovat yleisiä kyllä, mutta ruoka mitä silloin syödään on ihan normaalia lihaa, salaattia, leipää ja niin edelleen. Suuri ero oli myös se, että uskonto ei enää näy kaduilla. Aasiassa ehti jo tottua, että ympärillä on jatkuvasti munkkeja, temppeleitä, rukoilevia ihmisiä ja että uskonto muutenkin näkyy jatkuvasti ihmisten arjessa. Australiasta puuttuvat hienot kirkot ja temppelit sekä museot. Kaiken kaikkiaan mulle jäi vähän persoonaton mielikuva. Näiden lisäksi eniten ehkä vaikuttaa juurikin se, että tulin Aasian kautta tänne ja mulla on paikka mihin verrata. Suoraan Suomesta tullessa varmasti Australia olisi ollut paljon säväyttävämpi ja jo pelkästään ilmasto ja kauniit rannat olisivat riittäneet viemään sydämen mennessään, mutta itse vain luontaisesti vertailin kaikkea pääni sisällä Aasiaan.

Tällaista rantaviivaa löytyy kyllä kilometrikaupalla, ei tarvii tapella omasta rantapaikasta

Tietenkään en väitä, ettenkö olisi nauttinut olostani Australiassa. Täällä reissatessa ei vain ollut samanlaista seikkailun ja heittäytymisen makua kuin Aasiassa. Ei enää tehnyt jatkuvasti mieli juosta paljain jaloin nurmella, hyppiä lätäköissä ja tanssia sateessa. Ehkä mun ajatusmaailmasta kertoo myös se, että yksi suurimmista kohokohdistani täällä oli ehdottomasti salsailta lattariklubilla Brisbanessa ecuadorilaisten seurassa, mikä on aika kaukana tyypillisestä aussi-illasta. Mutta siinä oli tiettyä eksotiikkaa ja uutuudenviehätystä, jota itse matkustelulta kaipaan.

Oma lempikaupunkini Brisbane ja ainoa siellä otettu kuva

Muita kohokohtia ovat ehdottomasti olleet myös mm.:
– koalan ja kengurun kohtaaminen ja rapsuttelu, joka oli mun Australian must do-listalla ensimmäisenä
– villin kengurun näkeminen luonnossa
– surffaus Noosassa
– huvittelupäivät Wet’n’Wild-vesipuistossa ja Movie Worldissa
– reissu hippikylä Nimbiniin
-reissu Blue Mountainsille, ei niinkään vuorien, vaan Laran loistoseuran ansiosta

Metsäpalo? Vaiko stunttishow Movie Worldissa?

Sea World Gold Coastilla

Sea World

Wet’n’Wild-puisto ja tubingia melkeen kun Laosissa konsanaan. Toverina Anni!

Wet’n’Wild ja loppuköllimiset poreissa

Movie World ja tukkijokimeininkiä

Ja fiilikset märän kyydin jälkeen

Kandeis varoo ku tämmösen koplan näätte

Mä tulen itse muistamaan Australian ikuisesti erityisesti sen hyvinkin mielenkiintoisista ja vaihtelevista luontoilmiöistä: saapuessani täällä riehuivat metsäpalot ja lopulta löysin itseni tulvien saartamana. Jokainen lukijani varmaan tietääkin mitä sitten kävi. Nyt olenkin noin yhden viikon budjettia jäljessä mokomien tulvien takia, luvassa siis säästökuuri!

Suurkiitokset myös Annille ja Annikalle, jotka olitte iso osa mun reissua täällä! Ootte huippuja! Anni, vie hobiteille terkkuja! Ens kerralla leivotaan vähän parempi porkkanakakku, eiksje?

Tiivistelmänä siis: iloinen olen että tulin, mutta iloinen olen jo myös siitä, että huomenna lennän eteenpäin. Kuukausi oli mulle ihan sopiva aika viettää täällä “sivistyksen parissa.” Väittäisinkin, että Australiasta saisi ehkä parhaiten kaiken irti Work and holiday-vuodella, mutta mulla ei moiseen nyt ollut aikaa. Maailmassa on niin paljon muutakin nähtävää!

Laura kiittää ja kuittaa ja lähtee nyt nauttimaan ruhtinaallisista viiden tunnin unistaan ennen lentokentälle lähtöä. Kohdetta en vieläkään kerro, mutta paljastan, että aikamatkailua olisi luvassa: Kone nousee Sydneyn lentokentältä sunnuntaiaamuna 9:20. Välissä matkustan noin 16 tuntia yhdellä välilaskulla ja perille saavun 11:35 sunnuntaiaamuna. Ihan kuin aikakoneeseen astuisi, ihan absurdia! Joko arvaatte mihin nyt mennään? (kaverit jotka tiedätte tän, hys!)

Tässä mun eväät, joita ilman en maasta poistu: TimTam-keksejä ja Vegemitea paahtoleivän päälle. Nam!

Loppuun vielä toivottu kuva (vihdoin ja viimein) tatuoinnista, joka on jo siis täysin parantunut. Lovin’ it!

“Doing what you like is freedom, liking what you do is happiness” on tietyllä tapaa mun molempien tatuointien yhteinen ajatus ja pikku hiljaa siitä on muodostunut myös mun koko matkan teema.

Ai niin, vielä pari juttua!

Te, jotka kotikonnuiltani olette kotoisin, kurkatkaapa tuoreinta, 31.1 ilmestynyttä Kunnallislehteä. Sieltä voi bongailla mun kolumnia reissun päältä.
Myös Australialle olen tehnyt oman soittolistan Spotifyyn, pääasiassa biiseistä, jotka täällä radiossa ja hostelleilla ovat soineet ja jotka mulle tuo muistoja mieleen. Listan voi kurkata täältä.

Eniten vituttaa kaikki

Voin luvata heti alkuun, että tässä postauksessa ärräpäät lentelee ja häivähdystäkään sateenkaaria, auringonpaistetta ja kirjavia poneja ei näy. Nyt Laura on äkäinen eikä aio mökömököpuusta laskeutua ihan justiinsa. Jos et jaksa kuunnella kunnon vuodatusta, lopeta lukeminen tähän.

Aiemmin kerroin meidän jumiutumisesta Hervey Bayhyn. Turha rahanmeno megakalliiseen lentoon ärsytti, suututti, ketutti ja harmitti. Hieman kuitenkin lohdutti ajatus, että bussiyhtiön ainakin on pakko palauttaa rahat takaisin matkasta, jonka he itse peruivat. Elättelin kyllä myös toiveita, että ehkä vakuutusyhtiöstä saisi puhuttua Hervey Bay-Brisbane-lentoon menneet rahat, sieltä nyt oli tietyllä tapaa pakko päästä pois nappaamaan seuraava lento ja tulva-alueelta pois haluaminen on musta muutenkin aika perusteltua, mutta tämä nyt on ollut vaan villiä haaveilua.

Tänään matkalla Sydneyn lentokentältä Mijalle käväisin Greyhound-bussiyhtiön toimistolla. Ja mitä neiti tiskin takana siellä tekee? Ojentaa mulle Terms & Conditions-lapun, jossa alleviivattuna kohta, joka menee näin: “Greyhound Australia will not be responsible for any costs incurred as a result of cancelled services due to natural disasters or unforeseen operational circumstances. For example: flooding, landslide, road closures, bushfire; which are out of the control of Greyhound Australia.” Kassaneiti vain hymyili mulle maireasti ja kehotti ottamaan yhteyttä omaan matkavakuutusyhtiöön. Just. Haistakaa paska.

Siis mitä? Näinkö täällä toimitaan? Mä en saa rahoja takaisin matkasta, jota en ikinä matkustanut? Toinen uskoamaton juttu mun mielestä on, että vakuutusyhtiön kommentti tähän on, että luonnonkatastrofeista aiheutuvia kuluja ei korvata. Eikö matkavakuutuksen pitäis olla just tämmösiä tilanteita varten: kun reissun päällä sattuu ja tapahtuu itsestäni huolimatta? Lento oltaisiin korvattu esimerkiksi jos olisin sairauden vuoksi estynyt matkustamaan. Syyksi ei kuitenkaan kelpaisi vaikkapa vaara-alueelta poismatkustus. Eli jos olen saarrettuna metsäpalojen keskellä, mun pitää kärventää itseni ennen kuin vakuutusyhtiö maksaa helikopterin noutamaan mut, niinkö?! Mun mielestä tässä vaiheessa vakuutusyhtiön pitäisi vähintään korvata mulle bussimatkaan menetetyt rahat, mutta koska syyssä on sana luonnonkatastrofi se ei ilmeisestikään mene läpi millään. No, yritetään kumminkin. Kerron miten kävi.

Sitten kun itse törppöilen ja vaikkapa viskaan kameran mereen, se kyllä korvataan. Mä en oikein tajua tätä logiikkaa. Omat törppöilyt yhtiö maksaa kernaasti, mutta ei luonnon järkkäämiä yllätyksiä, jotka voi olla ihan yhtä arvaamattomia kuin oman käden katkaisu tai hervoton ripuli reissun päällä.

Kysehän ei loppujen lopuksi ole kuin 45 dollarista, siis bussimatkan osalta, mutta mulle se on puolentoista päivän päiväbudjetti.

Toimistolta palatessani istuin junassa ankaran vitutuksen vallassa ja sillä hetkellä vihasin mm. kaikkea. Mua vitutti australialaiset, kuin humalaisten keksimät paikannimet, jotka vilahtelivat asemakylteissä (Turramurra? Bullaburra? Minnamurra? Woonona? Woy Woy? Zig Zag? Oikeesti?!). Mua vitutti partiolaisasuja muistuttavat koulupuvut. Miksi poikien asuun kuuluu polvisukat? Mua alkoi vituttaa, kun muistin kärryjen olleen maksullisia lentokentällä. Sen myötä alkoi vituttaa enemmän kun tajusin, että Australiassa ihan kaikella rahastetaan aina hostellien tallelokeroista wi-fi yhteyksiin ja pikaruokaravintolan ketsuppiin (keskikokoinen ketsuppikippo 3,50 dollaria kun kaupassa kokonainen ketsuppipullo maksaa 1,50 dollaria!). Ainoa mikä ei tuntunut vituttavan, oli korvaani laulava Lenny Kravitz, jonka “Oh I want to get away, I want to fly away”- lyriikoihin mä niin samaistuin. Kyllä Lenny, lennetään ihan mihin vaan… Sitten alkoi taas vituttaa Lykke Lin jatkaessa “dance dance dance…” No saatana kun ei vaan nyt tee mieli tanssia. Ja ennen kaikkea, mua vitutti Australian sää ja luontoilmiöt aina metsäpaloista tulviin.

Siinä sitten rohkaistuin ja päätin laskea paljonko mulla oikeesti paloi rahaa mun paluumatkaan Hervey Baysta Sydneyyn. Lento Hervey Bay-Brisbane 382 dollaria (297 euroa). Lento Brisbane-Sydney 82 dollaria (64 euroa). Peruutettu bussimatka Hervey Bay-Brisbane 45 dollaria (35 euroa). Yhteensä 509 dollaria eli n. 396 euroa. Jumalauta, tolla rahalla oisin saanut menopaluun melkein mihin tahansa Eurooppaan. Se on mun kolmentoista-viidentoista päivän kokonaisbudjetti!

Onni onnettomuudessa tällä kertaa on se, että mun kaiken sohvasurffailun ja muiden nurkissa loisimisen jälkeen olin itseasiassa saanut säästöjä kasaan (mikä on mun mielestä Australiassa aika saavutus maan hintatasoon nähden, etenkin kun mun budjetti tänne oli ihan sama kuin Aasiassa) Mutta tietysti se harmittaa, juuri kun olin ehtinyt riemuita, että niillä säästöillä voisi tehdä jotain kivaa ekstraa ensi maanosassa, lähteä vaikka pidemmälle retkelle johonkin tai jotain. Ja kyllähän mulla tietysti on pieni hätävararahasto juuri tällaisten yllätyskulujen varalle, mutta tavoitehan olisi saada ne säästettyä, etenkin kun nyt on tiedossa kesäkin ulkomailla.

Mainitsinko muuten jo, että yhtenä aamuna meidän hostellihuoneen lattia tulvi? Entä siitä, että kahtena aamuna mun piti käydä kitisemässä respassa kun leipä oli aamupalalla loppunut? Mites sitten se, että viimeisenä aamuna meidän huoneen vessanpönttö oli haljennut kahtia? Ai niin ja meidän lento oli eilen niin pahasti myöhässä, että päätettiinkin tyttöjen kanssa jäädä yöksi Brisbanen lentokentälle (koska sleepinginairports.net kehui Brisbanen kenttää hyväksi nukkumapaikaksi, pah!), jossa oli jäätävän kylmä.

Joo-o, taitaa olla tämän Neiti Päivänsäteen aika poistua nurisemasta. Elämähän on oikeesti ihanaa ja sillee, loppujen lopuksi mä täällä mieluummin olen kun hyytävässä pakkasessa. Huomenaamuna Mijan suunnatessa kohti toista lomanjälkeistä koulupäivää, itse suuntaan Mijan isosiskon Taylan kanssa biitsille. Sunnuntaiaamuna hypätään taas lentokonekyytiin, halleluja!

Tässä vähän vielä loppukevennyskuvia, ettei nyt jää tämä postaus ihan niin negatiivisiin meininkeihin.

Siinä ois meidän vessa… Kukaan ei tiedä mitä sille yöllä tapahtui. Mielenkiintoista.

Kerrankin ajoissa kentällä!

Annin teki lentokentällä mieli jätskiä. Homppelijätskiä.

Wet’n’Wild:issä lounastauolla. Annika on kans ihan fiiliksissä. Toisin sanoen sille taisi tulla kiire ehtiä kuvaan…

Surffipysäkki Noosassa

Perjantaiaamuna kello seitsemän reikä reikä oli aika hypätä taas Greyhoundin kyytiin Brisbanesta suuntana siis Noosa. Torstai-ilta meni railakkaissa merkeissä Nelsonin ja Nelsonin about kymmenhenkisen ecuadorilaiskaveripoppoon seurassa klubilla, jossa torstaisin on lattari-ilta. Ihan yllätyin miten hauskaa mulla oli eikä mun osaamattomuus loppujen lopuksi haitannut mitään kun antoi poikien viedä vaan. Huippua! Huvittava ilmiö oli vain suomalaisilta tanssilavoiltakin tuttu kuvio: tanssikursseilla kuvionsa rikkeettömäksi hioneet länkkärit keskittyivät esittelemään kaikki hallitsemansa liikkeet ja muuvit, kun taas paikan lattariosasto selkeästi oli vain pitämässä hauskaa. He välillä tanssivat kaikki keskenään ringissä, lauloivat mukana ja nauroivat. Siellä oli meksikolainen bändikin soittamassa ja tunnelma katossa Seuraavana aamuna jalat huusivat armoa.

Seuraavana aamuna oltiin perillä Noosassa yhdeksän jälkeen ja  tapettiin aikaa kahvilassa meidän surffituntiin asti. Satoi kaatamalla ja ensin ei oikein idea mereen menosta napannut, mutta heti kun saatiin märkäpaidat päälle ja laudat kouraan niin fiilis alkoi nousta rytinällä. Ryhmätunnilla meitä oli viisi ja meistä mun lisäksi yksi oli aiemmin surffannut. Käytiin perusteet läpi ja jotain turvajuttuja ja mentiin mereen. Ranta oli mielettömän kaunis ja autio (siihen saakka kunnes muutama surffari tuli myös sinne myöhemmin), harmi että myrskysää ei antanut sille kaikkea oikeutta. Ja merivesi oli ihanan lämmintä, ihan erilaista kun Sydneyssä! Pari tuntia meni tosi nopeasti ja kaikki ensikertalaistkin pysyi pystyssä. Annikakin tykkäsi hirmuisesti. Anni pysytteli rannalla hovikuvaajana, mutta lopulta se oli kyllä ihan yhtä märkä kuin mekin. Loppua kohden meri alkoi aika raivoisaksi, mutta onneksi ranta oli aika matala, noin rintaan asti korkeimmillaan, joten voimakkaammatkaan aallot eivät olleet liian hurjia.

Itse nyt en oikein kurssilta mitään uutta tuntunut saavan, opettaja Daven ainoa ohje tuntui olevan jatkuvasti “keep on doing what you do, you’re doing well!” mikä oli toisaalta vähän harmi, mutta toisaalta nautin vain laudalle pääsystä pitkästä aikaa, kun Balin jälkeen en ole surffaamaan päässyt. Oltiin siis Learn To Surf-surffikoulun kahden tunnin kurssilla, joka maksoi 60 dollaria. Itse ainakin suosittelisin, homma toimi ja opettaja oli mukava.

Turha varmaan mainitakaan, että seuraavana aamuna olo oli kuin hakattu kaiken salsan ja surffin jälkeen. Jalat, hartiat, käsivarret, selkä… Auts! Mutta ihan hyväkin että välillä tulee jotain tehtyäkin kaikkien Tim-Tam-keksien syömisen jälkeen. Me ollaan Annin kanssa ihan koukussa niihin, ne on niiiiiin hyviä! Miksi oi miksi niitä ei tuoda Suomeen?

Sit mennää! Meressä vielä käytykään ja hiukset jo ihan läpimärät. Ai että satoiko? Takana tulossa Annika.

Tuo ranta ois ollut niiiiin kaunis aurinkoisella säällä! Just sellanen unelmaranta jolla ois ihana laukata auringonlaskuun.

Tosi skarpin näkösenä kuuntelen siellä ohjeita…

Kuvien laatu ei ehkä päätä huimaa, pikku pokkari, pitkä etäisyys ja sadesää ei ehkä ole paras yhdistelmä, mutta ehkä siitä jonku punasen pisteen meressä tunnistaa.

Sellasta. Äsken Anni löysi tällasen linkin netistä: http://yle.fi/uutiset/australian_tulvat_vaatineet_kuolonuhreja/6468874

“Maanantaina löydettiin kahden miehen ruumiit, jotka huuhtoutuivat tulvaveden mukana Queenslandin osavaltion pääkaupungissa Brisbanessa ja pohjoisessa Gympien kaupungissa”

” Useat lentokentät ovat joutuneet keskeyttämään toimintansa Australian kaakkoisosassa kovan sateen ja tuulen takia. Esimerkiksi Sydneyn lentoasemalla on peruttu satoja lentoja.”

Nonii, hienoa. Huomenna mennään Brisbaneen ja keskiviikkoaamuna kova yritys ois ainakin päästä lentämään Sydneyyn.

Äsken syötiin iltapalasta ruokajämistä jotka piti yrittää tuhota ja nautiskeltiin hostellin tarjoamista juustosta, kekseistä ja  pahasta viinistä. Nyt alkaa meidän leffailta Tomb Raider kakkosen parissa!