Kuumailmapallossa Kappadokian yllä vasta ymmärsin mitä rauha ja hiljaisuus todella ovat

Se, joka sanoi ettei omia ongelmia tai arkea voi vältellä pakenemalla reissun päälle, ei ole koskaan lipunut kuumailmapallon kyydissä auringonnousun aikaan.

Olen elämäni aikana ehtinyt nähdä melko eeppisiä auringonnousuja ja -laskuja ja jakanut muita tärkeitä, sydämeen jääneitä hetkiä. Nopeasti heittäisin esimerkeiksi ainakin jokailtaiset auringonlaskut Balilla, samoin kuin Lobitosin rannalla Perussa ja Tanganyika-järven rannalla Länsi-Tansaniassa – puhumattakaan auringonnousuista Angkor Watin temppeleillä ja Machu Picchulla.

Mutta voitteko uskoa, että Kappadokiassa jopa auringonnousu meinasi jäädä täysin huomioitta, niin pahasti se kalpeni maisemien, ilmaan kohoavien kuumailmapallojen ja hetken tuoman rauhan rinnalla. Tai ehkäpä rauha syntyi juuri siitä: kaikkien palasten symbioosista, siitä miten ne loksahtivat yhteen muodostaen täydellisen rauhan ja tasapainon tunteen. Sitä fiilistä vaikeaa väkisin tavoittaa. Kun se kuitenkin iskee, se meinaa vetää herkäksi ja käydä tunteisiin. Taivaalla liidellessä ei juuri osannut ajatella mitään muuta, sillä siinä hetkessä oli suorastaan pakko olla läsnä enemmän kuin pitkiin aikoihin olen ollut. Kaikki muu unohtui mielestä siltä seisomalta.

IMG_6651-18

Oman lentoni järjesti Royal Balloon, hieman ylellisempi kuumailmapalloyritys. En olisi voinut olla onnellisempi päätymisestäni heidän vierailijakseen. Sen verran once in a lifetime -tilaisuus kuumailmapallolento Kappadokian Love Valleyn yllä on, että sen ei halua olevan vain hieno vaan unohtumattoman täydellinen kokemus. Royal Balloonin kanssa oli koko ajan fiilis, että olin turvallisissa käsissä ja työntekijöillä oli homma hanskassa.

Lentoon kuuluu nouto hotellilta viiden aikaan aamulla. Paikan päällä odottaa aamupalabuffet, jonka syömiseen on varattu parikymmentä minuuttia aikaa. Itseäni jännitti jo niin, että varpaita kipristeli. Näykin hieman ruokaa ja keskityin pääasiassa kahvin kittaamiseen, sen verran meinasi silmäluomia painaa parin tunnin yöunien jäljiltä.

Seuraavaksi matkattiin aukean alueen keskelle jonkin matkan päähän, jossa seurasimme hetken aikaa kuumailmapallojen täyttöä. Ja viimein, viimein pallo malttamattomana jo pyrki yläilmoihin ja meitä kehotettiin kipuamaan korin kyytiin.

IMG_6487-1IMG_6490-2

Nousu oli kaiken kaikkiaan kutkuttavan tuntuinen. Se, miten kevyen tuntuisesti kuumailmapallo tuntui kohoavan korkeuksiin, olisi voinut saada mielen laukkaamaan villisti kehittelemään jos jonkinlaista skenaariota mahdollisista tavoista räsähtää alas – näin ainakin alunperin olin ennustanut ajattelevani. Mutta ei, keveydestään huolimatta kori tuntui yllättävän vakaalta ja tukevalta. Lennot tehdään aina auringonnousun aikaan, koska silloin sääolosuhteet ja tuulet ovat lentämiselle suotuisimmat. Lentoja myös perutaan usein liian villien tuulten takia, joten hieman onnea saa oman ajoituksen kanssa olla. Juuri ennen minun aamuani oli jouduttu lennot perumaan monena päivänä. Siksipä Kappadokiaan matkustavalla kannattaa olla aavistuksen joustava aikataulu, jottei lento jää kokematta sääjumalten oikuttelun vuoksi. Harvoin ajattelen, että jossain paikassa on yksinkertaisesti pakko tehdä jotain, mutta kyllä minusta on lähestulkoon rikollista vierailla Kappadokiassa kokematta kuumailmapallolentoa.

Omasta mielestäni parasta Royal Balloonissa on yrityksen korien koot. Suurimmat Kappadokian kuumailmapallot lennättävät noin kolmeakymmentä henkeä kerrallaan. Yläilmoissa oli niin hiljaista ja rauhallista, etten olisi voinut olla tyytyväisempi meidän pienestä ryhmästämme. Lensin Royal Queen -lennon, johon mahtuisi mukaan 18 ihmistä samanaikaisesti. Meitä oli kuitenkin vaatimattomasti vain seitsemän, kaikki maiseman kauneudesta häkeltyneinä yhtä hiljaisia. En olisikaan kaivannut viereeni selfieitä räpsivää kaveriporukkaa. Onneksi myös kori on jaettu lokeroihin väliseinillä niin, ettei korin sisällä pääsekään liikkumaan toisten reviirille tuosta vain, vaan oma tila ja rauha on taattu. Lentoni kesti tunnin verran, mikä tuntui sopivalta siitäkin huolimatta, että kului nopeasti. 90 minuuttiakin taivaalla viettäisi vaivatta, mutta tuntia vähempää en missään nimessä ottaisi.

IMG_6603-11IMG_6621-14IMG_6623-15

Olin ajatellut, että mahtavinta lennon aikana olisi juuri silloin, kuin saavuttaisimme korkeimman mahdollisen pisteen ja voisimme vilkutella maailmalle kaikkien muiden kuumailmapallojen yläpuolelta. Kävimme kyllä reilussa sadassa metrissä ja maisema oli vaikuttava. Silti loppujen lopuksi nautin eniten Love Valleyn keijusavupiippujen väistelystä ja laakson solassa matalalla lentämisestä. Niin lähellä kallioiden seinämiä lensimme, ettei voinut kuin ihailla lentäjän tarkkuutta – kaasulla toimivan pallon liikkeitä kun ei voi sataprosenttisesti koskaan kontrolloida. Tosin hän myös muisti meitä lohduttaa korin olevan kestävää tekoa ja ottavan kolhun jo toisenkin vahingoittumattomana vastaan, mikäli virhearviointi sattuisi ja kallioon kolahtaisimme. Mutta olin luottavainen lentäjämme suhteen, erityisesti kuultuani millaisen koulutuksen työ vaatii. Tiesittekö, että Turkissa kaikilla kuumailmapallolentäjillä täytyy olla yliopistotutkinto lentäjäkoulusta?

IMG_6588-8IMG_6590-9IMG_6568-5IMG_6602-10

Loppuhuipennus lennolle oli tyylikäs laskeutuminen, joka oli kuin oppikirjasta. Koska ilmassa ollaan täysin tuulten armoilla, ei koskaan voi tietää mihin lopulta päätyy laskeutumaan. Auto ja traileri seuraavat kuumailmapalloa ja radiopuhelimilla kommunikoinnin avulla jäljittäminen ja laskeutumisen ajoitus sujuvat näppärän oloisesti. Meitä alussa ohjeistettiin, miten laskeutumisen aikana pitää painua kyyryyn ja suojata päätä. Juuri ennen h-hetkeä lentäjämme kuitenkin totesi, ettei sille ole tarvetta, sillä lasku tuntui sujuvan normaalia nätimmin ja saimmekin seistä aivan normaalisti. Laskeuduimmekin suoraan trailerin päälle, tyylikkäästi ja töyssyittä. Ei muuta kuin alas korista ja skumpalle!

Lennon lopuksi joimme after flight -skumpat mansikoiden kera ja saimme muistoksi mitalit todistuksena. Vaikka se varmaan jonnekin laatikoiden kätköihin päätyykin piiloon, oli se ihan hauska idea. Loppujen lopuksi aamu tuntui hurahtaneen vauhdilla ohi ja kahdeksaan mennessä olin jo takaisin hotellilla, pää tyynyllä ja valmiina vielä muutaman tunnin jatkounille – ennen toista aamupalakierrosta hotellin buffetissa.

IMG_6681-19IMG_6697-20

Juttu on toteutettu yhteistyössä Royal Balloonin kanssa. Pääsin ilmaiseksi kokeilemaan Royal Queen -lentoa, mutta kaikki ajatukseni ja mielipiteeni ovat omiani.

Royal Balloon:in Royal Queen -lento kestää 60 minuuttia (max 18 henkilöä) ja maksaa 175 euroa. Royal King -lento kestää 90 minuuttia (max 12 henkilöä) ja maksaa 240 euroa. 4- ja 5-vuotiaat lapset ilmaiseksi, 6-12 -vuotiaille 50% alennus. 

 

 

#LappiAdventure: Ilmassa on seikkailun tuoksu

Kuten hieman edellisessä hostellipostauksessa vihjailin, tie kutsuu jälleen! Muistatteko, miten olen harmitellut onnetonta Suomen tuntemistani? Enpä ole koskaan käynyt historiallisissa kohteissa kuten Rauma tai Porvoo, Koli on jäänyt ainoaksi kansallispuistokseni ja tosi moni suht suurikin kaupunki on minulle vieras, kuten Kuopio, Joensuu, Hämeenlinna, Savonlinna tai Oulu. Alkuvuodesta sentään otin viimein Tamperetta haltuun, mikä oli huippujuttu, mutta Pudasjärvi on edelleen jäänyt pohjoisimmaksi paikakseni.

Olen suomalainen matkabloggaaja, joka ei koskaan ole käynyt Lapissa, Suomen turistimekassa. Arvatkaa, onko siinä riittänyt selittelemistä ulkomaalaisille ystävilleni. On aika korjata tämä vääryys.

IMG_3323

Torstaina suuntaamme ystäväni (jonka pohjoisin kohde tähän saakka itseasiassa on Kuopio) kanssa siis kohti pohjoista ja reissullle on aikaa noin viikko, sillä takaisin Keski-Suomessa pitäisi olla 22. päivän aikana. Muutoin tie on avoin, tarkemmista suunnitelmista puhumattakaan. Mutta näillä näkymin varmaan tulemme käymään Oulussa, Rovaniemellä, Levillä ja jossain Sodankylän ja Rovaniemen välimaastossa. Miksikö näissä? Koska näillä paikkakunnilla on hostelleja!

Toteutamme reissumme siis yhteistyössä Suomen Hostellijärjestön kanssa. Saamme yöpyä ilmaiseksi heidän verkostonsa hostelleissa, mikä tulee olemaan superjännää, sen verran erilaisia paikkoja näyttäisi olevan luvassa. Koska tähän aikaa keväästä alkavat opiskelijabudjetit olla vähissä, päämuotoinen matkustusmuoto on liftaus ja ennalta ainakin odotan jo aika monia tyhjien teiden varressa vietettyjä tunteja. Lisäksi toukokuu vaikuttaisi Lapin osalta olevan low seasonia parhaimmillaan talvi- ja kesäkauden välissä ja suuri osa paikoista pitää oviansa kiinni. Mutta silti, tässä reissussa ovat kaikki palikat niin kohdallaan, että olen jo superinnoissani. Liftaten Lappiin, hostelleja, ei tarkkaa aikatauluja tai suunnitelmia, seikkailu! Suoranainen pieni tutkimusretki Suomen reppureissaus- ja hostellikulttuuriin, sanoisin.

IMG_0885-1

Reissua voi seurata Instagramissa ja Twitterissä hashtageilla #LappiAdventure sekä #hifinland. Pistäkäähän myös tilini seurantaan, elleivät ole jo – löydyn molemmista nimimerkillä @laurapylv. Jos näette kaksi pohjoiseen pyrkivää neitokaista tien varressa, napatkaa ihmeessä kyytiin! Me ei purra ja ollaan ihan mukavaa juttuseuraa.

Oho, Suomessakin on hostelleja!

Minussa on selkeästi kaksi puolta: säntillinen ja järjestelmällinen, perfektionismiin pyrkivä suomiminä sekä sen totaalinen vastakohta, kaoottinen “carpe diem” -reissuminä. Moodini on aina joko-tai. Eihän Suomessa ole seikkailuja, eihän täällä edes reppureissata. Vai hetkonen, mitä jos…?

Koin herätyksen tammikuussa vieraillessani Tampereella aivan tavallisena turistina. Olin tullut vain yhdeksi yöksi, jonka vietin Sokos Hotel Villassa. Kun kuitenkin kuulin mahdollisuudesta jäädä toiseksi yöksi, päätin samantien venyttää reissuani. Syy oli ennen kaikkea se, että pääsin viimein kokeilemaan hostellielämää ensimmäistä kertaa ihan Suomessa.

Majoituin siis Tampereen Dream Hostellissa, jonka Suomen Hostellijärjestö (tai silloinen Retkeilymajajärjestö) on valinnut vuoden hostelliksi vuonna 2011 ja käsittääkseni hostelli on muitakin palkintoja ja tunnustuksia keräillyt kiitettävästi. Pyysin päästä isoimpaan dormiin – mitä enempi väkeä sen parempi, totesin – ja intoa puhkuen painelin sisään. Hieman pettyneenä totesin siellä olevan vain yhden ihmisen lisäkseni, mutta mitäpä muuta voi harmaan tammikuun Suomelta odottaa, se kun ei liene viehättävintä aikaa turisteille.

IMG_1433-7

Dream Hostellissa kiva lisä on yläkertaan viime vuonna perustettu Dream Hotel, joka oli ainakin omaan silmääni tyylikäs, skandinaaviseen tyyliin sisustettu edullinen design-hotelli. Minua viehättää tosi paljon valoisuus, avaruus ja luonnonmateriaalien, kuten vaalean puun käyttö, ja niitä juuri yläkerrasta löytyi. Hotelli on herättänyt kiinnostusta kansainvälisestikin, ainakin uusimman Mondon (5/2015) sivun pituisen jutun mukaan, juurikin sisustuksensa ansiosta. Enkä kyllä ihmettele, sillä itse olisin voinut kotiuttaa samantien keittiötilan pöödät ja tuolit sekä käytävällä roikkuneen rottinkikeinun. Meidän porukastamme Angata-blogin Rosita ja Popot pogoillen -blogin Anna majoittuivat hotellin puolella ja he ovat kirjoittaneet tästä omat postauksensa.

IMG_1438-12

Hostellin puolella oli kuitenkin myös tosi siistiä ja minun silmääni jopa hieman hotellimainen fiilis sielläkin, ainakin moniin varsin vaihteleviin maailmalla nähtyihin hostelleihin verrattuna. Jotenkin on jo oppinut odottamaan mahdollisimman vähän, jotta ei pety, sen verran epäilyttävissä loukoissa sitä on toisinaan tullut öitään vietettyä. Pitänee opetella nostamaan kriteereitä suomalaishostelleissa, jos taso muuallakin on näin korkea. Keittiö oli suuri, ja iso plussa reppureissaajalle on aina kaapeista löytyvät valmiit ruokaöljyt ja mausteet ruoanlaittoon sekä ilmainen tee. Paikallisuutta oli tuotu mukaan nimeämällä huoneet tamperelaisten nähtävyyksien mukaan ja ovista pystyi bongailemaan nimiä kuten Särkänniemi, Vakoilu, Pyynikki, Näsinneula ja Kalevan kirkko. Oleskelutilan televisiossa pyöri päiväsaikaan Ylen uutistiedotteet englanniksi, mikä oli tosi fiksu idea. Itse ainakin reissatessa tykkäisin seurata hieman mitä maassa tapahtuu ja useimmiten seuraankin, mutta se yleensä vaatii englanninkielisen sanomalehden maanista metsästystä. Myös ilmoitustaulun viikkokalenteri oli mainio, sillä sinne oli merkattu niin keikkoja, museoiden ilmaispäiviä kuin naapurin joogatuntejakin.

IMG_1432-6IMG_1430-5IMG_1436-10 IMG_1435-9IMG_1441-15

Huoneeni oli 16 hengen dormi, mutta tilaa oli silti riittävästi – toki osittain siitäkin syystä, että meitä oli vain kaksi. Sänkyjen alla oleviin puulokeroihin sai näppärästi arvotavarat jemmaan ihan ilman rämiseviä metalliovia, jotka tuntuvat olevan monessa maassa suosittuja, mutta joita kanssanukkujat inhoavat yli kaiken. Joka punkan oma lukulamppu on myös aina mahtava juttu. Mikään ei ole inhottavampaa kuin siristellä printtiä taskulampun valossa, jos haluaa lukea ennen nukkumaanmenoa muita herättämättä.

IMG_1336-3

Dream Hostel on ehdottomasti tunnustuksensa ansainnut, sillä niin puitteet, rautatieaseman läheinen sijainti kuin asiakaspalvelukin ovat enemmän kuin kunnossa. En tiedä olenko sitten hieman kiittämätön asiakas vai kuinka, kun jopa hieman toivoin lisää rähjäisyyttä ja rosoa – tai ehkä pikemminkin lisää persoonallisuutta ja väriä – kaiken sinivalkeuden ja siisteyden keskelle. Ehkäpä seinämaalauksia tai jotain johon voisi kerätä terveisiä tai viestejä hostellissa majoittuneilta reissaajilta? Hostelleissa mielestäni siellä käyneiden jälki saisikin hieman näkyä, sillä se inspiroi myös muita. En itse ikinä unohda sitä, että idean omaan maailmanympärysmatkaani sain Helter Skelter -hostellissa Berliinissä chileläiseltä reppureissaajaystävältäni. Näitä tarinoita kuuluisi ehdottomasti jakaa. Silti, vaikka henkilökohtaisesti pidin enemmän hotellipuolen sisustuksesta, olen aika vakuuttunut siitä, että varsinkin kesäaikaan parempi meininki löytyy alakerran puolelta, ja se on se mikä minulle merkitsee kaikista eniten reissussa: hyvä fiilis ja mahtavat uudet tuttavuudet, joihin yleensä juurikin hostelleissa tutustuu!

Tämän myötä paljastan, että jonkinlaista jatkoa on tälle kokemukselle luvassa, sillä ilmassa on jälleen seikkailun tuoksu. Mutta mistä ihmeestä on kyse, sen kerron myöhemmin – ehkäpä jo myöhemmin tänään.

Postaus on kirjoitettu yhteistyössä Dream Hostellin kanssa. Bloggaaja yöpyi ilmaiseksi yhden yön ajan dormissa.