IG Travel Thursday: Levottomista jaloista ja syvistä ystävyyssuhteista

Nyt muutamassa eri maassa asuttuani, seilailtuani pitkin maapalloa ja Suomea olen oppinut erottamaan ystävät kavereista, kaverit hyvän päivän tutuista. Samalla olen huomannut, miten vaikeaa loppujen lopuksi uusien ystävien hankkiminen onkaan. Enää ei riitä kirkonrotan leikkiminen pari kertaa samassa porukassa, vaan ystävyyteen täytyy itsekin panostaa. Vielä vaikeammaksi sen tekee fyysinen välimatka.

Levottomat jalkani kaipasivat maailmalle ensimmäisen kerran syksyllä 2012. Seitsemän kuukauden maailmanympärysmatkasta jano kasvoi, ja seuraavana talvena olin pari kuukautta Afrikassa, muutamaa kuukautta myöhemmin neljä kuukautta Tansaniassa. Viihdyin enemmän tai vähemmän Suomessa vuoden verran, vietin seuraavan kesän jälleen uusissa kuvioissa Lahdessa, syksyn tullen lähdin Meksikoon vaihtoon, josta lähes suoraan jatkoin matkaa tänne Istanbuliin. Uusia kasvoja on tipahdellut elämääni lähes viikottain.

Boca de Iguanas -festari viime elokuussa ja joukko uusia festarikavereita.

Boca de Iguanas -festari viime elokuussa ja joukko uusia festarikavereita.

Lienee selvää, etteivät kaikki ystävät mitenkään pysy matkassa mukana. Vasta nyt olen oppinut arvostamaan niitä vanhoja ystäviä, joiden tietää pysyvän aina rinnalla, missä ikinä olenkaan. Suurin osan näistä on jo lukiossa läheisiksi tulleita, muutama myös yliopistossa Suomessa. On ihanaa tietää, että yhteyttä ei tarvitse väkisin pitää viikoittain, ei edes kuukausittain. Silti palatessani kotiin voimme viettää iltaa yhdessä jatkaen oikeastaan täsmälleen siitä mihin viimeksi jäätiin, tuntien samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin aina ennenkin.

Matkustamisen mahtavin puoli on uusiin ihmisiin tutustuminen ja heidän tarinoidensa kuuleminen. Tosiasia kuitenkin on se, että harva näistä jää vaikuttamaan elämäämme. Minulla on kavereita ympäri maailmaa. Lähes kaikille voin laittaa viestiä, kysyä sohvaa yöksi tai kahviseuraa sinne palatessani. Kaikille mieluusti tarjoan myös itse yöpaikan kotona ollessani. Kovin montaa heistä en kuitenkaan vaivaisi henkilökohtaisilla suruillani tai iloillani saatikka kutsuisi ystäväkseni, ainakaan siinä merkityksessä, että yhteyttä pitäisimme säännöllisesti vaikkapa whatsappissa.

On muuten jännää, miten suomen kielessä meillä ylipäänsä on omat sanansa erityyppisille tuttaville. Kertonee jotain jo kulttuuristammekin, että erottelemme mielessämme ihmiset kavereihin ja ystäviin.

Essin ja minun tarina on suhteellisen unohtumaton. Olemme tavanneet Berliinissä uutena vuotena 2011-2012. Reppureissasimme yhdessä Balilla muutaman viikon syksyllä 2012 ja viimein näimme ensimmäistä kertaa Suomessa käydessäni Oulussa viime kesänä. En malta odottaa, että näemme taas!

Essin ja minun tarina on suhteellisen unohtumaton. Olemme tavanneet Berliinissä uutena vuotena 2011-2012. Reppureissasimme yhdessä Balilla muutaman viikon syksyllä 2012 ja viimein näimme ensimmäistä kertaa Suomessa käydessäni Oulussa viime kesänä. En malta odottaa, että näemme taas!

Saksalainen ja sveitsiläinen vaihtarikaveri Meksikosta.

Saksalainen Lea ja sveitsiläinen Gina,  kaverini Meksikossa. Kuvittelin alussa, että meistä tulisi läheisiä ystäviä, mutta tässä kävi klassisesti: päädyimme kuitenkin viettämään liian vähän aikaa yhdessä.

Muutamia heitäkin on ja heistä olen äärimmäisen kiitollinen. Kaikki ovat tulleeni elämääni hyvin eri tavoin; ugandalainen ystäväni yhteisen ystävän kautta Tansaniassa, belgialainen oltuani hänen tutorinsa hänen ollessaan vaihtarina Suomessa ja San Fransiscossa asuva meksikolainen hostattuaan minua couchsurfingin kautta – näin muutama minulle tärkeä ihminen mainitakseni. Toisten kanssa olimme tekemisissä neljä-viisi kuukautta, toisaalta esimerkiksi hostini kanssa vain viisi päivää. Kaikki on niin kiiinni henkilökemioista. Esimerkiksi meksikolaisen kämppikseni kanssa jaoimme huoneen viiden kuukauden ajan ja vietin peräti kymmenen päivää hänen perheensä luona joululomalla. Siltikään en usko, että tulevaisuudessa tulemme paljoakaan pitämään yhteyttä – olemme kuitenkin aika erilaisia ihmisiä.

Monesti on sääli, miten ei tule ystävystyttyä ihan siitä syystä, että molemmat osapuolet tiedostavat ystävyyden ylläpidon hankaluuden. Vähän kuin parisuhteessakin; jos tiedossa on pitkä välimatka, ei välttämättä motivaatio riitä ystävyyden rakentamiseen, vaikka se voisikin muuten olla varsin hedelmällinen. Tätä olen kuullut vaihtareiden valittelevan Suomessa. Suomalaisten ystävien hankkiminen on hankalaa, koska kukaan ei vaivaudu uhraamaan aikaansa tutustuakseen heihin. Saman ilmiön huomasin toisinaan myös itse Meksikossa. Joihinkin kaveriporukoihin oli hankalaa päästä, koska aina minua ei pidetty vaivan arvoisena, lähtisinhän pois kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua.

Ex-kämppikseni Meksikossa on ehkä maailman kultaisin ihminen ikinä. Fernanda myös opetti minulle espanjaa enemmän kukaan muu vaihtoni aikana.

Ex-kämppikseni Meksikossa on ehkä maailman kultaisin ihminen ikinä. Fernanda myös opetti minulle espanjaa enemmän kukaan muu vaihtoni aikana.

Koulukaverini, jonka kanssa ystävystyimme valitettavan myöhään Meksikossa.

Koulukaverini Julio, jonka kanssa ystävystyimme valitettavan myöhään Meksikossa.

Oikeastaan vahvimmat ystävyyssuhteet ulkomailla olen luonut muiden suomalaisten kanssa, mikä on toisinaan jopa vähän nolottanut minua. Mitä järkeä on lähteä maailmalle ja tulla takaisin suomalaisystävien kera? Olen vain huomannut, että yhdessä ongelmia ratkoessa vieraassa kulttuurissa yhdistää kummasti. Meksikossa meitä oli yhteensä neljä suomalaista, kaikki samasta yliopistosta. Aluksi ajattelin, että me emme tule ystävystymään, emme sitten mitenkään. Kaksi toisistaan hyvin erilaista kauppatieteilijää, toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija tuntui omituiselta kombolta, enkä usko että Suomessa olisimme liiemmin ikinä jutelleet tai tutustuneet. Vieraassa ympäristössä kummasti kuitenkin ystävystyimme väkisinkin ja nyt en voisi siitä olla onnellisempi.

Suomalaismimmit Zanzibarilla. Tansanian kesästä on ehkä päällimmäisenä jäänyt mieleen seikkailut juuri näiden naisten kanssa ja heistä olen äärimmäisen kiitollinen.

Suomalaismimmit Zanzibarilla. Tansanian kesästä on ehkä päällimmäisenä jäänyt mieleen seikkailut juuri näiden naisten kanssa ja heistä olen äärimmäisen kiitollinen.

Itsenäisyyspäivää vietimme Meksikossa brunsseillen ja linnan juhlia striimaten suomalaisporukalla.

Itsenäisyyspäivää vietimme Meksikossa brunsseillen ja linnan juhlia striimaten suomalaisporukalla.

Totta puhuen Meksikosta minulle ei jäänyt yhtäkään paikallista niin rakasta ystävää, jonka takia voisin kuvitella esimerkiksi matkustavani maahan takaisin. Kavereita kyllä, pari tärkeämpääkin, mutta ei eliniän kestäviä suhteita, en ainakaan itse usko. Monet vaihdosta palanneet puhuvat lämpimästi vaihtoaikanaan saamistaan ystävistä, jotkut heistä ovat jopa vierailleet toistensa kotimaissa. Nyt kun toinen vaihtoni on juuri käynnistymäisillään, haastan itseni: aion vaalia joka ikistä täällä luomaani ystävyyssuhdetta kuin kukkaa kämmenellä ja pyrkiä rakentamaan mahdollisimman monesta kaveruudesta ystävyyden. Luulen, että olen ainakin jo hyvällä mallilla. Tänään ainakin tuli se fiilis, kun tanskalainen ystäväni – kyllä, näin jo häntä kutsuisin – kysyi voiko hän tulla luokseni kahville. Kyllä ystävän kanssa aina kahvitella ehtii, mikä ettei. Hymyilytti.

Onko teidän mielestänne ystävyyssuhteiden luominen vaikeaa yhdistää matkustelun kanssa? Miten ylläpidätte suhteitanne ystäviin ympäri maailmaa ja Suomessa?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogiTravellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @laurapylv.

IG Travel Thursday: Vuoden 2015 tykätyimmät kuvat

Tässä vaiheessa varmaan pitäisi jo katsoa tähän vuoteen ja jättää menneet taakse. Se vain tuntuu hieman hankalalta nyt, kun valtavasti juttuja on kirjoittamatta viime vuodelta ja tämä vuosi on yksi suuri mysteeri. Muutaman viikon päästä olen Istanbulissa ja siellä vierähtää kevät. Parhaillaan yritän saada töitä Suomesta kesäksi (nyt kaikki sormet ristissä siellä ruudun toisella puolen) ja syksyllä pitäisi vielä aloittaa viimeistä vuotta niin, että joskus vielä saisin kandin paperitkin. Suuret linjat ovat siis aika pitkälti selvillä, mutta mistään muusta ei ole havaintoakaan.

Siispä, vältellään vielä hetki tulevaa ja mietitään mennyttä. IG Travel Thursday muuttuu tänä vuonna niin, että joka toinen kuukausi päivällä on teema. Arvaattekin varmaan mikä teema tänään on? Aivan, mennyt vuosi. Siispä ajattelin esitellä vuoden 2015 15 tykätyintä kuvaani Instagramissa ja loppuun yhdeksän omaa suosikkiani, jotka eivät edellä mainittujen joukossa olleet.

 

15 tykätyintä kuvaani Instagramissa vuonna 2015

 

15. & 14.  Koirakuvat näemmä toimivat Instagramissa, sillä niitä löytyi sijalta 15 ja 14. Ensimmäinen on napattu Varaderon biitsillä Kuubassa meidän matkaamme lähteneen kulkukoiran kanssa, jälkimmäinen ystäväni perheen koiranpentujen kanssa Tlaxcalassa Meksikossa. Mielestäni minulla olisi erinomainen potentiaali crazy dog ladyksi joku päivä. Tykkäyksiä: Molemmilla 105.

151413. Acapulcosta napatun biitsikuvan suosio hieman yllätti, sillä tämä ei mielestäni ollut kovinkaan jännittävä kuva. Viimeisen Meksikossa viettämäni viikon aikana en tehnyt mitään muuta kuin nautin rannasta ja auringosta lukien, uiden, aurinkoa ottaen ja hyviä radio-podcasteja kuunnellen. Tykkäyksiä: 106.

1312. Myös Oaxacassa sijaitsevien Monte Albanin pyramidien suosio yllätti. Ehkä syynä on se, että itse en kovin paljoa innostu arkeologisista kohteista, rakennelmista tai rakennuksista matkaillessani ja parit pyramiditkin kävin Meksikossa katsomassa vähän sillä mentaliteetilla, että ”täytyyhän näissä käydä kun Meksikossa ollaan”.  Siksi ne eivät ehkä kuvassakaan omaan silmään olleet järin mielenkiintoisia. Tykkäyksiä: 106.

12

11. Kuva on otettu mökiltämme, muistaakseni toukokuun alussa. Vietimme pientä, osittain kieli poskessa järjestettyä maakuntaekskursiota ainejärjestömme Lööpin kanssa paikallislehtien toimituksissa ja pubeissa vieraillen, ja Kangasniemi oli ensimmäinen kohde. Vanhempieni mökillä nukuimme yhden yön, ennen kuin konkkaronkka jatkoi Mäntyharjun kautta Jämsään. Tykkäyksiä: 106.

11.

10. Molemmat kuvani Ylläkseltä saivat aika saman määrän tykkäyksiä, joten sijoitetaan ne sijalle kymmenen yhdessä. Toukokuun liftausreissullamme vietimme yhden yön myös Ylläksellä ja kipusimme tunturin päälle syömään eväslounaamme. Oli kylmä, mutta kannatti. Tykkäyksiä: 107 (vas) ja 103 (oik).

10

9. Dia de Los Muertosin aikaan teimme parin päivän reissun Oaxacaan ja siellä piipahdimme myös Hierve el Agualla. Mieletön luonnonkohde, jossa vuoristomiljöössä on luonnonaltaita. Ehdittyämme sinne aamutuimaan, ei ihmismääräkään ollut mitenkään överi. Tykkäyksiä: 108. 

9

8. Toiseksi viimeisenä iltana Kuubassa menin itsekseni katsomaan Varaderon auringonlaskun. Pistin kamerastani videon pyörimään timelapse-video mielessäni, avasin pari bisseä ja nautin. Tykkäyksiä: 108.

8

7. Toukokuisellamme Lapin liftirundilla Rovaniemi muuttui yhtäkkiä aivan siniseksi. Taivas heijastui myös aika upeasti tulvavesiin, jotka pitivät maata hallussaan. Tykkäyksiä: 110.

7.

6. Kesällä monena iltana viikossa säntäsin lähestulkoon suoraan töistä luontoon. Lahti on täynnä upeita paikkoja, joista ehkäpä vaikuttavin on varsin lappimaisia maisemia muistuttava Linnaistensuo. Matkaa keskustasta kertyy 8 kilometrin verran, joten se on mainio päivälenkkikohde. Tykkäyksiä: 113.

6.

5. Tänä vuonna oivasin, että Instagramissa monet kuvat keräävät tykkäyksiä jo pelkän kuvatekstinsä ansiosta. Positiivinen havainto sinänsä – jotkut siis todellakin myös lukevat mitä kuvan alle on naputeltu. Luulen, että tämä kuva on kerännyt tykkäyksiä ennen kaikkea kuvauksensa vuoksi: siinä jätän hyvästejä Suomelle ja kerron lähteväni puoleksi vuodeksi vaihtoon Meksikoon seuraavana päivänä. Tykkäyksiä: 117.

5

4. Tämä kuva on ehkä suurin mysteeri muiden joukossa. Miksi ihmeessä hieman suttuinen ja huonolaatuinen selfie on saanut tällaisen kasan tykkäyksiä? Ainoa selitys voisi olla ehkä bikinit, mutta kun niitäkään ei oikeastaan kuvassa edes näy? En ymmärrä. On mulla mielestäni ollu parempiakin selfieitä. Joka tapauksessa, tämä on otettu Boca de Iguanas -biitsifestareilla elokuussa, joilla olin erittäin onnellinen. Tykkäyksiä: 127.

4

3. Hevonen ja mies ilta-auringon aikaan Acapulcon rannalla myös näemmä sulatti monien sydämen. Onhan tässä tunnelmaa ja hetki oli paikan päällä myös kaunis, mutta silti tämä ei ole omia suosikkejani. Tykkäyksiä: 132.

3

2. Palacio de Bellas Artes Mexico Cityssä vastapäisestä tavaratalosta kuvattuna oli jostain syystä myös tykätty. Tykkäyksiä: 135.

2

1. Ykkönen ylitse muiden oli kuva, josta itsekin pidän kovasti. Varaderon rannalla Kuubassa minusta napattu kuva huokuu onnellisuutta. Voihan Karibia, sinne kun pääsisi takaisin pian. Tykkäyksiä: 139.

1

Omat suosikkini Instagramissa 2015

 

Vuoteen mahtui myös paljon kuvia joista itse pidin kovasti, seuraajat ehkä eivät niinkään. Usein se voi johtua jo ihan siitä, että itselle moniin kuviin voi liittyä muistoja, tunteita tai hetkiä, jotka kuvan välityksellä eivät katsojalle välity, mutta henkilökohtaisesti ottajalle voi kuvalla olla suurikin merkitys. Tässä omat yhdeksän lemppariani, jotka eivät mahtuneet edelliseen listaan, järjestettynä tykkäyksien mukaan.

9. Rovaniemen Arktikumin lasiseinä oli mielestäni todella kuvauksellinen, varsinkin keväisten tulvavesien aikaan. Tykkäyksiä: 58.

9

8. En tiedä miksi, mutta tämä kuva vain naurattaa. ”Missä tequila?” kysyy ilmeeni, ainakin ystäväni mukaan. Oaxacassa taisi olla tämä kuva napattu. Tykkäyksiä: 76.

7

7. Harvoin otan lifestyle-bloggaajille tyypillisiä ”ah, miten ihana aamu, vähän joogaa ja superfood-smoothieita” -kuvia (anteeksi yleistys), mutta kerran ainakin olen todistetusti sortunut. Tässä kuvassa valo on onnistunut ja suosikki se on Liisa Ihmemaassa -kirjan vuoksi, maailman inspiroivin teos ja oma suosikkini, nyt ja aina. Tykkäyksiä: 85.

6

6. Lokakuussa yliopistollamme oli Feria Internacional, kansainväliset messut. Ideana oli, että vaihtarit jakautuivat tiimeihin kotimaidensa mukaan ja esittelivät maitaan ja kotiyliopistojaan paikallisille. Koska Suomi oli melkoinen vähemmistö – meitä oli vain neljä – meidät laitettiin samaan tiimiin sveitsiläisten ja itävaltalaisten kanssa, joita molemmista oli vain kaksi. Lisäksi joka joukkueella oli pari meksikolaista jeesaamassa käytännön järjestelyjen kanssa. Leivoimme karjalanpiirakoita (ensimmäistä kertaa elämässämme), tarjoilimme salmiakkia, jaoimme yliopistomme esitteitä ja rupattelimme ihmisten kanssa. Päivä oli uskomattoman hauska! En odottanut juuri mitään ja päivä pääsi yllättämään täysin. Oli myös yllättävää, miten kiinnostuneita paikalliset todellakin olivat vaihto- ja jatko-opintomahdollisuuksista meillä – monella muulla ständillä väki tuntui käyvän vain ilmaisen ruoan houkuttelemana. Tykkäyksiä: 43 (vas) ja 86 (oik).

Omat lempparit

5. Tämä kuva on vastine aikaisemmin olleelle suomalaispellolla otetulle jäähyväiskuvalleni. Nämä puolestaan olivat jäähyväiseni Meksikolle, asianmukaisesti Acapulcon rannoilla annettuina. Lipun ostin itsenäisyyspäivän juhlintoja varten ja ajattelin, että perinteiden mukaisesti pyydän ystäviäni kirjoittamaan minulle jotain sen täyteen. Arvatkaa muistinko? Tykkäyksiä: 86.

4

4. Lahden Kahvisaaressa vietimme Päijät-Hämeen kesätoimittajille järjestettyä kesuri-iltaa saunoen, syöden ja juoden. Oli mielettömän tuulista ja kylmää, mutta kaunista. Tykkäyksiä: 95.

3

3. Santa Monicassa istuimme katsomassa auringonlaskua viimeisenä iltanani Los Angelesissa marraskuussa. Vaikka LA ei varmastikaan ulotu lempikaupunkieni listaan ihan jo logististen ongelmiensa takia, olivat päiväni siellä aivan mahtavia ja takaisin palaisin ihan milloin vain. Tykkäyksiä: 96.

8

2. Trinidadissa Kuubassa hevoset ovat se juttu, kuten maassa ylipäänsä. Hevosilla köpöttelevät sedät olivat minusta mainioita. Tämän kuvan myös Mondo jakoi Instagram-tilillään. Tykkäyksiä: 101.

2

1. Hierve el Agualla marraskuun alussa napattu vuorikuva huokuu jälleen onnea. Eipä tästä juuri muuta sanottavaa ole. Matkustaminen vain on parhautta, enkä vaihtaisi yhtään päivää tien päällä pois. Tykkäyksiä: 104. 

1
Mikä/mitkä olivat teidän suosikkejanne? Muistakaahan muuten, että mut löytää Instagramista nimimerkillä @laurapylv. Samainen nimimerkki käy myös Snapchatissa, jossa voi seurata jokapäiväistä arkeani.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Johan oli vuosi

Nyt kun on viime vuosi paketissa, on aika jälleen kurkata mitä kaikkea siihen oikein mahtuikaan. Tänä vuonna mittariin tuli vähemmän maita ja kaupunkeja kuin parina edellisvuonna, mutta silti ulkomailla tuli vietettyä kiitettävästi aikaa, kiitos Meksikon vaihtojakson. Pari päivää kulunutta vuotta mietiskeltyäni oivalsin muutaman jutun tämän vuoden reissuista:

  1. Tänä vuonna reissuihin liittyi yhä enemmän opinnot ja koulutus. Niin Turkissa, Venäjällä kuin Meksikossakin tuli käytyä koulun tai seminaarin merkeissä.
  2. Tänä vuonna ymmärsin liftaamisen hienouden ja ryhdyin siihen toden teolla.
  3. Yksin tuli matkustettua vähemmän kuin ennen, mikä on vähän sääli. Kaliforniassa muistin taas, miten mahtavaa ja voimauttavaa yksin seikkaileminen onkaan. Sitä fiilistä lisää! Mutta missäs kaikkialla sitä loppujen lopuksi onkaan tullut rymyttyä?

Tammikuu

Vuosi vaihtui Ateenan taivaan alla vanhan tehtaan teknoreiveissä. Me palailimme sohvasurffi-hostimme luo jo kahdeksalta aamulla hänen jatkaessa iltaneljään. Läpsystä vaihto ja samalla ovenavauksella jatkoimmekin matkaamme Thessalonikiin. Kaupungissa muutaman päivän olon jälkeen tarkoituksenamme oli liftata Istanbuliin, mutta päädyimmekin sirkustaiteilijapariskunnan kyydissä Bulgarian maaseudulle yöksi, jossa paikallisen mamman kanssa joimme rakia savuisessa tuvassa. Seuraavana aamuna tosin viimein pääsimme rajan yli kävellen Turkin puolelle, päätyen jälleen illalliselle paikallisten juhlapöytään – tällä kertaa meille kyydin antaneen istanbulilaisen liikemiehen perheen luo. Istanbulissa lumimyrsky pääsi yllättämään, mutta silti kaupunki oli yhtä ihana kuin edelliskerrallakin. Olipahan reissu.

IMG_0729-1IMG_0766-2IMG_0915-3IMG_1207-5IMG_0995-4

Helmikuu-Maaliskuu

Alkuvuodesta hukutin itseni opintoihini tehden yli 60 opintopistettä pelkän kevätlukukauden aikana. Olen ollut aina huono valitsemaan ja valintatilanteissa ennemmin otan kaiken. Tämä on hieman aina hankaloittanut koulunkäyntiäni ja olen huomannut tekeväni elämästäni aivan turhaan liian hankalaa valitsemalla överimäärän kursseja. Helmikuussa kuulin myös päässeeni vaihtoon Meksikoon syksyksi, mikä motivoi melkoisesti painamaan koulun kanssa entistä enemmän.

Lisäksi helmikuussa matkablogimaailmaa kuohutti Tjäreborgin tiikeritapaus, joka starttasi bloggajien Reilut Blogit -kampanjan.

Huhtikuu

Kuun alussa lähdimme pääsiäisen viettoon Pietariin, käyttäen samalla edellisvuonna Sokos Hotellien synttärikampanjassa voitetut hotelliyöt. Sokos Hotel Palace Bridgen sviitissä lomailu kyllä kelpasi, erityisesti rankan kevään keskellä. Pietarin mahtipontisuus ja kultakupolit eivät vakuuttaneet, mutta taidegalleriat, graffitit ja muu urbaani kaupunkipöhinä kyllä.

Loppukuusta lähdin viikon varoitusajalla jälleen Istanbuliin päästyäni varasijalta EU:n kustantamalle matkalle European Youth Federalists’n seminaariin. Viikon reissuun sisältyi demokratiapuheiden lisäksi myös kiitettävästi juhlimista, uusia ihmisiä ja täyttä Istanbul-rakkautta. Suomeen paluu oli haikea. Kaupunki oli sinetöinyt paikkansa rakkaiden paikkojen joukossa. Päivä paluuni jälkeen hain Erasmus-jälkihaussa vaihtoon Istanbuliin seuraavaksi kevääksi.

IMG_1758-6IMG_1808-7IMG_1864-10IMG_1925-11IMG_1835-9IMG_2251-13IMG_2179-12

Toukokuu

Toukokuun lopulla tiedossa oli parin viikon loma ennen kesätöiden alkua. Ystäväni kanssa huomasimme, ettei kumpikaan meistä ollut ikinä käynyt Lapissa ja tämä vääryys oli korjattava. Lähdimme siis viikon liftausreissulle Lappiin, liftaten 1700 kilometriä pohjoiseen ja takaisin Suomen Hostellijärjestön kanssa yhteistyössä.

Äkkilähtö koitti taas, kun – jälleen kerran – ponkaisin varasijalta kurssille. Perjantaina palatessamme pohjoisesta Jyväskylään sain hyväksymissähköpostin, jossa kerrottiin junan Pietariin lähtevän sunnuntaina, mikäli matkaan mukaan mielisin. Ei auttanut muuta, kuin paketoida oma asunto ja muuttokuorma kasaan, tehdä seuraavana päivänä extempore-muutto ja siirtää tavarani vanhempieni luo. Toukokuun viimeisen viikon vietin jälleen Pietarissa sosiaalisen median analytiikkaa opiskellen. Aika pihalla olin koko viikon ainoana viestinnän opiskelijana IT-opiskelijoiden joukossa, mutta olipahan hauska viikko ja ilmainen reissu.

IMG_2661-4-14IMG_3569-16IMG_3456-15IMG_1822-8

Kesäkuu-Heinäkuu

Kesän ajan asuin Lahdessa Etelä-Suomen Sanomilla työskennellen. Kesä oli antoisa ja pääsin tekemään paljon itse ideoimiani juttuja, mistä tykkäsin hirmuisesti. Liftasimme kuvaajan kanssa Vääksyyn ja takaisin matkan varrella videota tehden, osallistuin paikallisen muslimiyhteisön ramadan-illalliselle keskellä yötä ja raportoin Summer Up -festarin tunnelmista. Vapaa-ajallani seikkailin ympäri kaupunkia tutkien lähialueiden luontokohteita, joita riitti valtavasti.

IMG_3634-17

Elokuu

Elokuun alussa samantien karistin Suomen tomut jaloistani ja suuntasin kohti Meksikoa. Oli orientaatioviikkoa, luentojen alkua ja Boca de Iguanas -biitsifestareita. Pueblan sai nopeasti haltuun ja kaupunki alkoi pian tuntua kodilta.

IMG_3779-19

Syyskuu

Syyskuussa edelleen jatkoin  Pueblaan tutustumista, yritin laskeutua arkeen ja kehitellä omia rutiinejani. Viikonloppureissut tein Acapulcoon meren äärelle sekä pääkaupunki Meksiko Cityyn, jossa rakastuin Frida Kahlon kotitaloon Casa Azuliin.

IMG_4066-21IMG_3977-2-20

Lokakuu

Lokakuussa viimein pääsin reissaamisen makuun hieman enemmän. Koulun läsnäolovaatimukset olivat melko tiukat, minkä vuoksi viikolla tapahtuvia reissuja sai suunnitella ja laskea huolella. Kuubaan tiesin haluavani jo Suomessa, mutta silti päädyimme lennot varaamaan vasta viikkoa ennen lähtöä. Kuubassa reissasimme kymmenen päivän ajan neljässä eri kaupungissa. Mielenkiintoinen reissu, mutta silti olin ihan tyytyväinen kun pääsimme kuin pääsimmekin viimein lentokoneeseen, vaikka ensin äkäinen virkanainen lentokentällä ei meitä viisumin puutteen takia meinannutkaan lennolle laskea. Vaikeaa esittää viisumia, jota Suomen kansalainen ei Meksikoon tarvitse. Kuuuba  osoittautui kuitenkin melko karuksi maaksi, jonka todellisuus eroaa melkoisesti matkatoimistojen esitteiden puuterirantakulissista.

IMG_4958-25IMG_4916-24IMG_4868-23IMG_4721-22IMG_5223-26

Marraskuu

Marraskuun alussa lähdimme viikonlopun ja Dia de Los Muertosin viettoon Oaxacaan, jossa piipahdimme myös esimerkiksi Hierve del Aguasin henkeäsalpaavissa maisemissa. Lisäksi yllätin itsenikin ja löysin itseni  paria viikkoa myöhemminYhdysvalloista. Vaikka koskaan aiemmin en maasta ole järin kiinnostunut ollut, hetken mielijohteesta päädyin varaamaan lennot San Fransiscoon – onneksi. Kalifornia osoittautui aivan mahtavaksi, enkä malta odottaa pääseväni sinne uudestaan. Reissu oli melkoinen seikkailu, temmellystä pisteestä a pisteeseen b ja alkuperäinen ajatukseni seesteisestä kaduilla kuljeskelusta ei ihan mennytkään kuten olin ajatellut. Lopulta juhlittiin melkoisesti tai muuten vain päädyttiin omituisiin tilanteisiin omituisten ihmisten kanssa. Tämä reissu oli kuitenkin paras mahdollinen muistutus siitä, miksi rakastan matkustamista niin paljon. Suuri kiitos kuuluu mahtaville sohvasurffaus-hosteilleni sekä minulle kyydin antaneille ihmisille. Mielettömiä ihmisiä, mielettömiä kohtaamisia.

Pueblaan paluun jälkeen hieman masensi – olisin vain halunnut jäädä Kaliforniaan, aika Los Angelesissa jäi aivan kesken. Onneksi kuitenkin heti muutaman päivän päästä alkoi UPAMUN, koulumme järjestämä malli-YK -seminaari, joka oli meille kansainvälisten suhteiden opiskelijoille pakollinen. Edustin Nigeriaa turvallisuusneuvostossa ja yritimme vaatimattomasti ratkaista Syyrian sotaa ja Euroopan pakolaiskriisin humanitaarista hätää. Seminaarin ja sen jälkeisten after partyjen jälkeen palautuminen vei vielä viikon.

IMG_5260-27IMG_5302-28IMG_5393-29IMG_5488-30IMG_5643-31

Joulukuu

Joulukuun alusta alkoivat jo hyvästien jätöt. Oli loppukokeita, jäähyväisjuhlia ja hyvästejä. Kaikki lähtivät yksi kerrallaan reissuihinsa. Itse hiljalleen pääsin takaisin Meksikon makuun ja aloin päästä yli Kalifornia-ikävästäni. Loppuarvosanoiksi sain yli ysejä joka aineesta, vaikka käytännössä en syksyllä liiemmin kirjoja koulun eteen avannut. Oli hieman pettynyt fiilis kouluun ja olin onnellinen, kun se oli ohi. Ylpeyttä tunsin kuitenkin siitä, että olin oppinut espanjaa sen verran kuin halusinkin, ellen enemmänkin.Viimeiseksi viikoksi ennen kotiinpaluutani lähdin Acapulcoon kämppikseni perheen luo. Vaihtojakso tuntui hyvältä päättää rentoon lomaan meren äärellä, ihan vain biitsillä löhöten ja auringosta nauttien.

IMG_3768-18IMG_5726-5-32

Jouluksi pääsin kuin pääsinkin kotiin, ensimmäistä kertaa neljään vuoteen, vaikka Iberia hieman meinasikin heittäytyä hankalaksi. Vietin rauhallisen suomijoulun perheen kesken jouluruokaa ahmien ja kiireettömyydestä nauttien. Uudenvuodenaattonakaan ei edellisvuosien tapaan reivattu teknobileissä viinitiloilla tai vanhoilla tehtailla. Sen sijaan vuosi vaihtui ystävien kesken paljussa kotinurkilla Kangasniemellä.

Ihanaa uutta vuotta kaikille ja upeita seikkailuja vuodelle 2016, niin lähelle kuin kauaskin!

(Vuoden 2013 ja 2014 vuosikoosteet ovat edelleen myös luettavissa).

1