Tuumailutauko ohi ja aika kertoa kuulumisia – tule moikkaamaan Matkamessuille!

Hei vaan kaikille! Onkohan mulla edes lukijoita enää?

Kesästä saakka päädyinkin pitämään enemmän tai vähemmän spontaania blogitaukoa. Toisaalta, kun tänne on kirjoitellut vuodesta 2012 saakka, tuntui pikkupaussi jo ihan tarpeelliselta. Etäisyyttä ottaessa oli hieman aikaa tuumailla, mihin suuntaan haluan jatkossa blogiani viedä – ja mihin ylipäänsä itsekään haluan jatkaa matkaani tulevaisuudessa.

En pitänyt mitään sen suurempia taukojulistuksia, koska en itsekään ihan tiennyt mistä on kyse, ja tauko tuli vähän vahingossa ja itsekseen. Elämä tapahtui siinä välillä. Tiesin kuitenkin, että lopettamassa bloggaamista en ole, palaisin kyllä tänne jälleen, kun aika tuntuu kypsältä.

Göteborg 1/2017

Nyt tuli fiilis, että kirjoittaminen luistaa jälleen, vaikka uusia suuria seikkailuja ei vielä olekaan luvassa. Onneksi on kuitenkin valtavat määrät tarinoita, joista en ole täällä hiiskunutkaan, joten materiaalin puutteesta ei ainakaan tule ongelmaa. Tosin, kamerani objektiivi on ollut rikki Kyproksen reissusta toukokuusta saakka, mikä tekee tietysti valokuvaamisesta hieman haastavaa. Tekevälle sattuu.

Suomeen paluun jälkeen kesäkuusta lähtien on ollut vähän hämmentynyt fiilis, kuin tuuliajoilla olisi. Asiat ovat periaatteessa hyvin ja Suomessa olen viihtynyt vallan mainiosti, mutta silti mieli kaipaa maailmalle – tietämättä kuitenkaan sen tarkemmin miksi, mihin ja miten. Parhaillaankin yritän tehdä päätöstä siitä, haluaisinko jatkaa matkaani syksystä eteenpäin Suomessa vai ulkomailla. Mikäli jään Suomeen, toivoisin ainakin kotini olevan jossain muualla kuin Jyväskylässä. Se kaupunki on jo antanut minulle kaiken mitä sillä on annettavanaan.

Bryssel 12/2016

Reissuja on ollut, mutta ei mitään missä olisi ollut kunnon tekemisen meininkiä, reissufiilistä ja seikkailua. Syksyllä oli nuorten pohjoismaisten toimittajien seminaari Kööpenhaminassa, Ulkomaantoimittajien yhdistyksen mentoriohjelman EU-opintomatka Brysseliin ja pari viikkoa sitten kävin Göteborgissa viemässä koiranpennun uudelle omistajalleen ja jäin viikonlopuksi kaupunkiin. Kaikki olivat minulle ilmaisia reissuja, jotka pitivät pahinta reissukuumetta kurissa, mutta yksikään kohde tai matkustustapa ei ollut sellainen, että olisin omalla rahallani vastaavaa reissua tehnyt. Tosin, Brysselin reissu yllätti erityisen positiivisesti. Vaikka Bryssel tai Belgia ylipäätään ei juurikaan sykähdyttänyt, oli reissun ohjelma mieletön, ja tulin takaisin rutkasti viisaastuneena ja EU-asioista kiinnostuneena.

Helsinki-Vantaa 1/2017

Syksyn suuriin muutoksiin lasketaan varmaan myös oma perheenlisäykseni. Marraskuussa dream teamiini liittyi brasilianterrierinpentu Tyyne, joka täyttää tänään neljä kuukautta. Lentolaukku ja EU-passi pikkutyypillä on jo, joten saa nähdä pääseekö sekin vielä joskus reissun päälle Suomea kauemmas.

Tyyne marraskuussa 2016.

Keväällä levoton mieleni pääsee hieman tuulettumaan maisemanvaihdosten myötä. Yritän saada kandidaatin tutkielmani tehtyä maaliskuuhun mennessä ja koko tutkintoni ulos samaa vauhtia. Maaliskuussa teen työpätkää Mikkelissä ja huhtikuussa reissaan Istanbuliin, jonne ikävä on kaihertanut taukoamatta viime kesästä saakka. Huhtikuun lopussa on seuraava nuorten toimittajien seminaari Oslossa, ja toukokuun alussa muutan Helsinkiin, josta sain kesätöitä ulkomaantoimittajana, vihdoinkin. Mitä tapahtuu syyskuun alusta eteenpäin, sen haluaisin tietää itsekin.

Kööpenhamina 9/2016

Nyt olen junassa matkalla Helsinkiin, kohti Matkamessuja. Alunperin meinasin jättää koko messut väliin tänä vuonna, olenhan siellä pyörinyt jo aika monena edellisvuonna. Vaan kuinkas kävikään. Vinkkinä muuten teillekin, että kannattaa hyödyntää Turkish Airlinesin Istanbul-tarjous: kevään meno-paluulennot maksavat nyt viikonlopun aikana vain 99 euroa! Tähän tarjoukseen itsekin eilen tartuin ja lennot lunastin.

Tulkaa myös ihmeessä katsomaan, kun esiinnyn messuilla sunnuntaina. Olen mukana Ulkoministeriön reissupaneelissa kahden muun Madventures-kirjeenvaihtajan, Juhon ja Samin kanssa Suomi-lavalla kello 14-14.30 puhumassa reissukokemuksista ja turvallisuudesta tien päällä. Saa nähdä mitä meillä onkaan luvassa, koska koko homman juontaa Jethro Rostedt – veikkaan, että häneltä voi odottaa suunnilleen ihan mitä vain, kun kysymyksiä ei olla etukäteen sovittu. Voisin yrittää striimata facebook-sivullani paneelin – kiinnostaisiko teitä?

Siispä, reissujuttuja alkaa jälleen tipahdella, enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Toiveitakin siitä, mistä haluaisitte lukea, kuuntelen mielelläni. Mutta nyt, seuraava pysäkki: Pasila.

Kolme vuotta sitten elämäni alkoi

Tasan kolme vuotta sitten lähdin ensimmäiselle suurelle seikkailulleni, josta kaikki muut ovat saaneet alkunsa. Enpä arvannut silloin, mihin kaikkialle vielä seuraavina vuosina päätyisinkään. Erityisesti mikäli olet blogini uudehko lukija, tässä tarinaani hieman pähkinänkuoressa.

9. lokakuuta 2012 seisoin Helsinki-Vantaalla portilla numero 40. Ruudulla vilkkui Singapore, boarding. Olin juuri soittanut viimeisen puheluni rakkaalle ystävälleni ja olo oli sekava yhdistelmä uskomatonta onnellisuutta, riemua ja vapauden tunnetta, sisältäen kuitenkin ripauksen haikeutta.

Olin 18-vuotias, keväällä päättänyt lukioni ja lähdössä seitsemän kuukauden maailmanympärysmatkalle – yksin. Ajatuksena oli seikkailla välivuosi maailmalla, tehdä perinteiset aikuistumisriitit mitä nyt ulkomailla tavataan tehdä ja palata toukokuussa Suomeen kiltisti pääsykokeisiin ja opintoihin. Tiesin, ettei johonkin Juaniin tai Jamesiin kannata rakastua toisella puolen maapalloa, koska halusin kuitenkin pitää unelmistani kiinni ja opiskella toimittajaksi. Vanhemmat olivat kauhuissaan, kaverit kyselivät miten mä uskallan. Itse puhisin innosta ja naureskelin epäilijöille, joiden mukaan tulisin maitojunalla parin kuukauden päästä takaisin. Näin jälkeenpäin olen kyllä todennut, että en ainakaan turhan pienin suunnitelmin välivuotta viettänyt. Isosti unelmoiminen on kuitenkin aina ollut mun juttu, ja siitä piirteestäni olen yrittänyt pitää kiinni tähänkin päivään saakka.

602405_469191393133516_1001837469_n-1530271_483439235042065_1474608319_n-1

IMG_3783-1

Aikaisemmin olin Euroopan ulkopuolella käynyt ainoastaan siskoni luona Meksikossa sekä joskus lapsena lomareissuilla Egyptissä, Tunisiassa ja Turkissa. Ainoat ilman perhettä tehdyt reissut olivat uusivuosi kaverin kanssa Berliinissä ja lyhyt vaihtojakso lukioaikana Göteborgissa. Enpä olisi tuolloin arvannut, etteivät seikkailut tosiaankaan jää tähän välivuoteni maailmankiertueeseen. Hieman pessimistisesti olin kai ajatellut, ettei opiskelijana kuitenkaan ole varaa enää reissailla, vaan sitten opiskellaan ja valmistutaan.

Kaikkea muuta.

Täällä sitä istutaan Afrikka-luennolla Meksikossa, lukuisia siistejä seikkailuita rikkaampana ja monia edessä odottamassa. Tavallaan koen, että olen samalla matkalla edelleen. Samanaikaisesti olen tavattoman kiitollinen, että minulla on ollut takanani aivan uskomattomia tilaisuuksia ja mahdollisuus sekä opiskella täysipäiväisesti ammatillisista haaveistani ja tavoitteistani tinkimättä sillä kunnianhimolla kuin alunperin halusinkin, mutta silti olen kyennyt matkustamaan, seikkailemaan ja näkemään maailmaa. Halleluja akateeminen vapaus. Lisäksi maailma on inspiroinut minua myös tulevaisuuteni suhteen ja hieman muuttanut suunnitelmiani. Esimerkiksi alkuperäisen naiivin ja romanttisen ajatuksen matkatoimittajuudesta hautasin jo Aasian etapillani. Ei kovin paljoa hotelliarvostelut ja maailman parhaan rannan etsintä kiinnostanut nähtyäni, mitä maailmassa todella tapahtuu.

IMG_4516-1

IMG_0115-1

IMG_0426-1

Palattuani Suomeen keväällä 2013 valmistauduin pääsykokeisiin, menin kesätöihin ja pääsin kouluun. Syksyllä koitti journalistiikan opintojen alku ja muutto Jyväskylään. Pimeys alkoi kuitenkin tympiä nopeammin kuin arvasinkaan, ja jo joulukuun alussa löysin itseni Nelson Mandelan muistotilaisuudesta Johannesburgista, valmiina kuuden viikon eteläisen Afrikan reppureissuun. Viittä kuukautta myöhemmin asuinkin jo Tansaniassa työharjoitteluani tehden. Hupsista.

27-1IMG_4965-44-1IMG_5829-23-1IMG_7184-1

Syksyllä 2014 pääsin ensimmäiselle blogimatkalleni Turkkiin ja vahingossa menin ja rakastuin maahan, mikä tuli täysin puskista ja odottamatta.  Vuodenvaihteessa vielä seikkailtiin liftaten Italiasta Kreikan kautta Istanbuliin muutaman viikon ajan, vain palatakseni bumerangina Istanbuliin seminaariin jälleen huhtikuussa. Myös Pietariin päädyin hieman sattumankaupalla kahdesti tuon samaisen viime kevään aikana, omalla reissulla sekä koulun kautta.

Viime kesäksi päädyin Lahteen, minkä jälkeen olenkin löytänyt itseni täältä Meksikosta. Tänä vuonna vietän joulua ensimmäistä kertaa Suomessa vietettyäni edelliset Balilla, Mosambikissa ja Roomassa. Tammikuun lopulla matka kuitenkin jatkuu Istanbuliin kevääksi. Eikä vielä tiedossa ole tarkalleen edes täältä ja Turkista käsin tehtävät reissut. Huh!

IMG_0379-1-1IMG_0729-1IMG_0885-1IMG_1207-1IMG_1113-1

Vaikka blogini onkin perustettu jo keväällä 2012, tämä päivä on henkilökohtaisesti minulle perustamispäivääkin tärkeämpi. Silloin alkoi mun uusi elämä ja elämäntyyli, josta en päivääkään vaihtaisi pois.

Vielä loppuun lista maista, joissa on tullut kolmen vuoden aikana seikkailtua. Toivotaan, että seuraavatkin kolme vuotta ovat yhtä reissurikkaita!

Singapore, Malesia, Indonesia (x2), Thaimaa, Laos, Kambodza, Australia, Chile, Argentiina, Bolivia, Peru, Ecuador, Panama, Espanja (x2), Etelä-Afrikka (x2), Swazimaa, Mosambik, Puola, Tansania, Burundi, Ruanda, Turkki (x3), Ruotsi, Italia, Kreikka, Venäjä (x2), Meksiko.

IMG_5861-43-1IMG_4168-1

Loppuun vielä kysyn teiltä lukijoilta, niin uusilta kuin vanhoiltakin näin kolmen vuoden kunniaksi: Mistä haluaisitte lukea lisää? Onko tiettyä maata tai kaupunkia, josta olen jättänyt jotain olennaista kertomatta? (On kyllä, tiedän sen itsekin. Tulossa ainakin asiaa Pietarista, Italiasta, Kreikasta, Turkista, Ruandasta… Lista on pitkä!) Mitkä teemat ja aihepiirit teitä kiinnostavat? Enemmän reissufiilistelyä ja vähemmän tiukkaa tietoa ja yhteiskunnallista asiaa vaiko päinvastoin? Valmiita postausideoitakin otan vastaan mielelläni ja toteutan parhaani mukaan.

Muistakaahan, että helpointa blogin päivittymisen seuraaminen on Facebook-sivusta tykäten. Lisäksi mut löytää Instagramista ja Twitteristä samaisella nimimerkillä @laurapylv. Hiljattain olen myös aktivoitunut Snapchatin puolella ja siellä näkyy se sensuroimattomin versio arjesta täällä Meksikossa. Snapchat-tunnukseni on myös samainen laurapylv.

 

VLOGI 2 // Hei hei mitä kuuluu

Toisessa videossani ajattelin tulla kertomaan kuulumiseni pikaisesti parissa minuutissa. Kerroin ne kymmenessä. Oho.

Ajatuksenvirtaa vapusta, jumaloimastani Istanbulista ja pelottavasta tulevaisuudesta. Niin, ja mainitsen mä sen Meksikon vaihdonkin seitsemän minuutin kohdalla, mikä taisi olla Youtube-kanavani idea.

Ihan oikeita reissupostauksia luvassa taas pian – kuten videollanikin mainitsen, alkavat koulukiireet hiljalleen helpottaa ja loppukuu onkin silkkaa lomaa!

Mitkä ovat muuten kaupunkeja, jotka ovat vieneet teidän sydämenne?