Kolme vuotta sitten elämäni alkoi

Tasan kolme vuotta sitten lähdin ensimmäiselle suurelle seikkailulleni, josta kaikki muut ovat saaneet alkunsa. Enpä arvannut silloin, mihin kaikkialle vielä seuraavina vuosina päätyisinkään. Erityisesti mikäli olet blogini uudehko lukija, tässä tarinaani hieman pähkinänkuoressa.

9. lokakuuta 2012 seisoin Helsinki-Vantaalla portilla numero 40. Ruudulla vilkkui Singapore, boarding. Olin juuri soittanut viimeisen puheluni rakkaalle ystävälleni ja olo oli sekava yhdistelmä uskomatonta onnellisuutta, riemua ja vapauden tunnetta, sisältäen kuitenkin ripauksen haikeutta.

Olin 18-vuotias, keväällä päättänyt lukioni ja lähdössä seitsemän kuukauden maailmanympärysmatkalle – yksin. Ajatuksena oli seikkailla välivuosi maailmalla, tehdä perinteiset aikuistumisriitit mitä nyt ulkomailla tavataan tehdä ja palata toukokuussa Suomeen kiltisti pääsykokeisiin ja opintoihin. Tiesin, ettei johonkin Juaniin tai Jamesiin kannata rakastua toisella puolen maapalloa, koska halusin kuitenkin pitää unelmistani kiinni ja opiskella toimittajaksi. Vanhemmat olivat kauhuissaan, kaverit kyselivät miten mä uskallan. Itse puhisin innosta ja naureskelin epäilijöille, joiden mukaan tulisin maitojunalla parin kuukauden päästä takaisin. Näin jälkeenpäin olen kyllä todennut, että en ainakaan turhan pienin suunnitelmin välivuotta viettänyt. Isosti unelmoiminen on kuitenkin aina ollut mun juttu, ja siitä piirteestäni olen yrittänyt pitää kiinni tähänkin päivään saakka.

602405_469191393133516_1001837469_n-1530271_483439235042065_1474608319_n-1

IMG_3783-1

Aikaisemmin olin Euroopan ulkopuolella käynyt ainoastaan siskoni luona Meksikossa sekä joskus lapsena lomareissuilla Egyptissä, Tunisiassa ja Turkissa. Ainoat ilman perhettä tehdyt reissut olivat uusivuosi kaverin kanssa Berliinissä ja lyhyt vaihtojakso lukioaikana Göteborgissa. Enpä olisi tuolloin arvannut, etteivät seikkailut tosiaankaan jää tähän välivuoteni maailmankiertueeseen. Hieman pessimistisesti olin kai ajatellut, ettei opiskelijana kuitenkaan ole varaa enää reissailla, vaan sitten opiskellaan ja valmistutaan.

Kaikkea muuta.

Täällä sitä istutaan Afrikka-luennolla Meksikossa, lukuisia siistejä seikkailuita rikkaampana ja monia edessä odottamassa. Tavallaan koen, että olen samalla matkalla edelleen. Samanaikaisesti olen tavattoman kiitollinen, että minulla on ollut takanani aivan uskomattomia tilaisuuksia ja mahdollisuus sekä opiskella täysipäiväisesti ammatillisista haaveistani ja tavoitteistani tinkimättä sillä kunnianhimolla kuin alunperin halusinkin, mutta silti olen kyennyt matkustamaan, seikkailemaan ja näkemään maailmaa. Halleluja akateeminen vapaus. Lisäksi maailma on inspiroinut minua myös tulevaisuuteni suhteen ja hieman muuttanut suunnitelmiani. Esimerkiksi alkuperäisen naiivin ja romanttisen ajatuksen matkatoimittajuudesta hautasin jo Aasian etapillani. Ei kovin paljoa hotelliarvostelut ja maailman parhaan rannan etsintä kiinnostanut nähtyäni, mitä maailmassa todella tapahtuu.

IMG_4516-1

IMG_0115-1

IMG_0426-1

Palattuani Suomeen keväällä 2013 valmistauduin pääsykokeisiin, menin kesätöihin ja pääsin kouluun. Syksyllä koitti journalistiikan opintojen alku ja muutto Jyväskylään. Pimeys alkoi kuitenkin tympiä nopeammin kuin arvasinkaan, ja jo joulukuun alussa löysin itseni Nelson Mandelan muistotilaisuudesta Johannesburgista, valmiina kuuden viikon eteläisen Afrikan reppureissuun. Viittä kuukautta myöhemmin asuinkin jo Tansaniassa työharjoitteluani tehden. Hupsista.

27-1IMG_4965-44-1IMG_5829-23-1IMG_7184-1

Syksyllä 2014 pääsin ensimmäiselle blogimatkalleni Turkkiin ja vahingossa menin ja rakastuin maahan, mikä tuli täysin puskista ja odottamatta.  Vuodenvaihteessa vielä seikkailtiin liftaten Italiasta Kreikan kautta Istanbuliin muutaman viikon ajan, vain palatakseni bumerangina Istanbuliin seminaariin jälleen huhtikuussa. Myös Pietariin päädyin hieman sattumankaupalla kahdesti tuon samaisen viime kevään aikana, omalla reissulla sekä koulun kautta.

Viime kesäksi päädyin Lahteen, minkä jälkeen olenkin löytänyt itseni täältä Meksikosta. Tänä vuonna vietän joulua ensimmäistä kertaa Suomessa vietettyäni edelliset Balilla, Mosambikissa ja Roomassa. Tammikuun lopulla matka kuitenkin jatkuu Istanbuliin kevääksi. Eikä vielä tiedossa ole tarkalleen edes täältä ja Turkista käsin tehtävät reissut. Huh!

IMG_0379-1-1IMG_0729-1IMG_0885-1IMG_1207-1IMG_1113-1

Vaikka blogini onkin perustettu jo keväällä 2012, tämä päivä on henkilökohtaisesti minulle perustamispäivääkin tärkeämpi. Silloin alkoi mun uusi elämä ja elämäntyyli, josta en päivääkään vaihtaisi pois.

Vielä loppuun lista maista, joissa on tullut kolmen vuoden aikana seikkailtua. Toivotaan, että seuraavatkin kolme vuotta ovat yhtä reissurikkaita!

Singapore, Malesia, Indonesia (x2), Thaimaa, Laos, Kambodza, Australia, Chile, Argentiina, Bolivia, Peru, Ecuador, Panama, Espanja (x2), Etelä-Afrikka (x2), Swazimaa, Mosambik, Puola, Tansania, Burundi, Ruanda, Turkki (x3), Ruotsi, Italia, Kreikka, Venäjä (x2), Meksiko.

IMG_5861-43-1IMG_4168-1

Loppuun vielä kysyn teiltä lukijoilta, niin uusilta kuin vanhoiltakin näin kolmen vuoden kunniaksi: Mistä haluaisitte lukea lisää? Onko tiettyä maata tai kaupunkia, josta olen jättänyt jotain olennaista kertomatta? (On kyllä, tiedän sen itsekin. Tulossa ainakin asiaa Pietarista, Italiasta, Kreikasta, Turkista, Ruandasta… Lista on pitkä!) Mitkä teemat ja aihepiirit teitä kiinnostavat? Enemmän reissufiilistelyä ja vähemmän tiukkaa tietoa ja yhteiskunnallista asiaa vaiko päinvastoin? Valmiita postausideoitakin otan vastaan mielelläni ja toteutan parhaani mukaan.

Muistakaahan, että helpointa blogin päivittymisen seuraaminen on Facebook-sivusta tykäten. Lisäksi mut löytää Instagramista ja Twitteristä samaisella nimimerkillä @laurapylv. Hiljattain olen myös aktivoitunut Snapchatin puolella ja siellä näkyy se sensuroimattomin versio arjesta täällä Meksikossa. Snapchat-tunnukseni on myös samainen laurapylv.

 

VLOGI 2 // Hei hei mitä kuuluu

Toisessa videossani ajattelin tulla kertomaan kuulumiseni pikaisesti parissa minuutissa. Kerroin ne kymmenessä. Oho.

Ajatuksenvirtaa vapusta, jumaloimastani Istanbulista ja pelottavasta tulevaisuudesta. Niin, ja mainitsen mä sen Meksikon vaihdonkin seitsemän minuutin kohdalla, mikä taisi olla Youtube-kanavani idea.

Ihan oikeita reissupostauksia luvassa taas pian – kuten videollanikin mainitsen, alkavat koulukiireet hiljalleen helpottaa ja loppukuu onkin silkkaa lomaa!

Mitkä ovat muuten kaupunkeja, jotka ovat vieneet teidän sydämenne?

2014 oli yllätysten vuosi

Kun vuosi lähenee loppuaan, on ihanaa monen muun matkabloggaajan tapaan koota menneen vuoden tapahtumia. On tapahtunut paljon, paljon enemmän kuin ikinä uskalsin toivoakaan. Kuten aiemmin sanoin, en paljoa joulun hartaudesta, perinteistä ja materialismista välitä. Uuden vuoden aatolla sen sijaan on ihan erityinen asema minun juhlakalenterissani. Se on päivä, jolloin voi haikeudella muistella menneen vuoden kauneimpia hetkiä ja toiveikkaana unelmoida tulevan vuoden seikkailuista. Haaveita, odotuksia ja toiveita tulevalle vuodelle piisaakin vaikka kuinka, mutta niistä ei nyt sen enempää. Ensin on mukavampi hetkeksi vielä pysähtyä tuumailemaan mennyttä. Tässä siis viime vuoteni. Ottakaa mukava asento – tässä riittää luettavaa.

(Vuoden 2013 kooste on myös vielä jemmassa, ei ollut huono vuosi sekään!)

Tammikuu

 

En ikinä unohda, miten vuosi 2014 alkoi. Oli Kapkaupunki, viinitila, teknoreivit ja valkoisiin pukeutunut juhlakansa. Kengät olin hävittänyt jo ennen keskiyötä, valkoinen paitani oli vihreiden ruoholäikkien peitossa. Istumaan emme olleet ehtineet kertaakaan sitten iltakuuden, mutta se ei haitannut. Nurmikin oli muuttunut ennemminkin mutakentäksi. Aamukahdeksan jälkeen ensimmäiset auringonsäteet ulottuivat teltan alle ja dj pyöräytti koko yön jatkuneen teknon ja trancen päätteeksi Toton African soimaan. Osa ihmisistä itki, onnesta tietenkin. Minä tanssin ja hymyilin. Olin valmis uuteen vuoteen.

1

Kapkaupunkiin päädyin vahingossa. Etelä-Afrikka ei muka kiinnostanut, halusinhan nähdä ei-niin-länsimaista, ”oikeaa Afrikkaa”. Mosambikissa matkan jatkaminen olisi saattanut kuitenkin olla riskialtista, joten lähdinkin hollantilaistyttöjen matkassa heidän kotikaupunkiinsa takaisin Etelä-Afrikan puolelle, mitä en ole jälkeenpäin katunut hetkeäkään. Kapkaupungista tuli yksi lempikaupungeistani.

3-1 2-2 4

Jatkettuani matkaa Nature’s Valleyyn varpaani tulehtui, kävin pienessä leikkausoperaatiossa ja jouduin unohtamaan Jeffrey’s Bayn surffisuunnitelmani. Vaikka loppureissu menikin hieman pilalle mokoman varpaan takia, muistelen reissua yhä lämmöllä. Olin rakastunut Afrikkaan.

5

Hyviä asioita tapahtui myös kotimaan kamaralla. Minulle ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista oli myös tammikuussa järjestetyt Matkamessut, joille sain bloggaajapassin. Ennen sitä olin puuhaillut blogini kanssa aika yksikseni ja muita matkabloggaajia tiesin tai tunsin aika rajoitetusti. Messuilla vihdoin tuttujen blogien kirjoittajat saivat kasvot ja tutustuin liutaan uusia blogeja ja bloggaajia. Siitä lähtien bloggaaminen ei ole enää ollut lähellekään samanlaista. Muilta saadut vertaistuki, ideat ja inspiraatio ovat jotain ihan korvaamatonta, jotain mikä motivoi aivan eri tavalla tähän. Bloggaaminen saattaa helposti vaikuttaa yksin tietokoneen ruudun kyyhöttämiseltä, mutta loppujen lopuksi se on yllättävän yhteisöllistä ja sosiaalista. Kiitos, kaikki te kanssabloggaajat. Myös te teitte viime vuodestani hienon.

6-1

Tammikuun lopussa sain myös huikeita uutisia: kesällä kutsuisi Tansania! Joulukuussa sain jo kieltävän vastauksen, mutta jälkeenpäin projektille oltiinkin saatu kaivettua sen verran lisärahoitusta, että minutkin päätettiin lähettää mukaan koulumme North-South-South-harjoitteluvaihtoon.

Helmi- ja maaliskuu

 

Alkuvuodesta pari kuukautta kuluivat Jyväskylää fiilistellen ja tulevaa kesää tuumaillen. Oli Arktisen upeeta -leffafestarit, hieman retkeilyä lähimaastoissa ja muutenkin pohdintaa matkailusta Suomessa ja lähiympäristössä. Oivalsin, miten huonosti tunnen Eurooppaa ja olin onnellinen, että edes yksi Euroopan reissu oli tiedossa.

retki

Huhtikuu

 

Pääsiäinen koitti, mikä tarkoitti Puolan reissua opiskelijaporukalla. Kyseessä oli jokakeväinen Lööpin eli Jyväskylän yliopiston journalistiopiskelijoiden ekskursio. Noin kymmenen hengen porukalla matkustaminen ja näin ollen kompromissien teko jännitti, mutta aivan turhaan. Kun kaikki olivat reissussa ilman odotuksia tai suunnitelmia, tuli reissusta huikea, sellainen jota nostalgialla muistelee vielä keinutuolissakin. Kävimme Wieliczkan suolakaivoksessa ja Auschwitzissa, vietimme kummallisen yön Varsovassa, tapasimme paikallisia freelance-toimittajia ja tutustuimme melko huolellisesti Krakovan yöelämään. Oli hauskaa.

Löysin Krakovasta unelma-autoni

Löysin Krakovasta unelma-autoni

9107-1

Toukokuu

 

Sokos-hotellien 40 vuotta – 40 blogitarinaa –kampanjan siivittämänä suomiretkeilimme ystäväni kanssa Kolilla. Hemmottelimme itseämme kansallispuiston maisemilla, kylpylällä, skumpalla ja hyvällä ruoalla. Parempaa tapaa sanoa hyvästit hetkeksi Suomelle en olisi keksinyt.

121315-414

Hieman myöhemmin lähdin Tansaniaan innosta puhkuen. Vaikka lähtö olikin yhtä kohellusta, onnistuin saamaan passini juuri lentoani edeltävänä päivänä takaisin Tukholman lähetystöstä. Asuimme kymmenen päivää hotellissa namibialaisten ja sambialaisten journalistiopiskelijoiden sekä opettajien kanssa kriisijournalismia opiskellen. Kävimme Morogorossa opintomatkalla ja Mikumin kansallispuistossa safarilla sekä vierailimme mediataloissa. Kurssin jälkeen muutimme uuteen kotiimme, jonka nimesimme Peach Castleksi ja tutustuimme parin viikon ajan Dar es Salaamiin.

16171819

20

Kuun vaihteen tienoilla aloin kasvissyöjäksi.

Kesäkuu

 

Aloitin työharjoitteluni Tanzania Broadcasting Corporationilla eli TBC:llä, tansanialaisen julkisen palvelun televisiokanavan uutisissa. Työkieli oli swahili, joten todellisuudessa en kovinkaan paljoa päässyt tekemään varsinaista journalistista työtä. Pääasiassa kiersin toimittajien matkassa lehdistötilaisuuksissa, kieltäydyin korruptiokirjekuorista ja kirjoitin radiosähkeitä eteläafrikkalaisille kumppanimedioille. Pääsin myös tapaamaan kirjon poliitikkoja pääministereistä presidenttiin, presidentin vaimoon ja Kiinan varapresidenttiin.

Osallistuimme myös hämmentävään Goat Race –hyväntekeväisyystapahtumaan.

21'

Juhannuksen pitkä viikonloppu vierähti Sansibarin kansainvälisillä leffafestareilla (Zanzibar International Film Festival / ZIFF), mikä oli melkoinen kokemus. Vaikka yhden yön ajan kiemurtelinkin ruokamyrkytyksen kourissa, oli viikonloppu positiivisessa mielessä unohtumaton. Leffafestareiden miljöönä Sansibarin linnake on upea.

21222324

Heinäkuu

 

Heinäkuussa matkustimme Pohjois-Tansaniaan Arushaan ja Moshiin. Kävimme muutaman päivän safarilla Tarangiren kansallispuistossa ja henkeäsalpaavan upeassa Ngorongoron kraaterissa. Reissuun kuului myös vierailu maasaikylässä, mitä pidimme hieman eettisesti arveluttavana. Yövyimme Mama C:n hostellileirissä keskellä metsää ja inspiroiduimme tuon vahvan naisen elämäntarinasta.

25262728

Välissä olimme pari viikkoa Darissa ennen seuraavaa reissua ja nautimme arjesta. Upotimme varpaamme rantahiekkaan, pelasimme rantafutista Intian valtameren äärellä. Sitten lähdimme länteen. Puksuttelimme junalla 42 tuntia Kigomaan lähelle Kongon rajaa. Junamatka oli kaikkien varoituksista huolimatta hauska kokemus, jonka tekisin uusiksi milloin vain. Kigomassa sohvasurffasimme paikallisen perheen luona, opettelimme tekemään itse chapati-leipiä perheen äidin opastuksella, uimme Tanganyika-järvessä ja ihailimme järven toiselle puolelle Kongon taakse laskevaa aurinkoa.

juna29-5

Elokuu

 

Kigomasta suuntasimme kohti Tansanian toisiksi pienintä kansallispuistoa Gombea. Neljä tuntia kestäneen, täpötäyteen lastatun puisen veneen kyydissä ehdimme jo hetken pelätä kuolemaa, mutta lopulta pääsimme perille ja oivalsimme löytäneemme paratiisin. Uimme, katsoimme auringonlaskuja ja trekkasimme vuorilla simpansseja samoja polkuja pitkin, joita legendaarinen simpanssitutkija Jane Goodall talsi vuosikymmeniä aiemmin. Geneettisten sukulaistemme seuraaminen lähietäisyydeltä on kokemus, jota ei hevillä unohda. Gombessa läppärini hajosi ja bloggaaminen päätyi tauolle.

3032-73133-6IMG_6136

Jatkoimme matkaamme Burundiin ja Ruandaan. Ruandan rajalla muovipussit takavarikoitiin rinkastani ja maan siisteys ja turvallisuus tekivät vaikutuksen, kuten myös uskomattoman kauniit maisemat. Tutustuin maan synkkään historiaan, valoisampaan nykyisyyteen ja naisten erinomaiseen asemaan yhteiskunnassa. Kävin ratsastamassa maan ainoalla ratsutallilla pitkin Kigalin rinteitä. Tiesin, että Ruandaan haluan joskus takaisin.

Kigali kaupungin korkeimman rakennuksen katolta.

Kigali kaupungin korkeimman rakennuksen katolta.

37-8

Kibuye ja Kivujärven maisemia.

Kibuye ja Kivujärven maisemia.

Kuun lopussa palasimme vielä Sansibarille sanomaan hyvästejä Itä-Afrikalle. Vuokrasimme auton ja ajelimme ympäriinsä paratiisirantoja. Olo oli haikea ja paluu Suomeen tuntui pahalta.

38-12

Vuoden yksi ihanimmista asioista on ehdottomasti nämä tytöt, joiden kanssa sain jakaa kesän <3

Vuoden yksi ihanimmista asioista on ehdottomasti nämä tytöt, joiden kanssa sain jakaa kesän <3

Syyskuu

 

Arki iski vasten kasvoja. Tutoroin ulkomaisia opiskelijoita ja luennotkin alkoivat vauhdilla. Ikävä Afrikkaan oli suuri.

Lähdin yllättäen Itä-Turkkiin blogimatkalle, muistaakseni neljän-viiden päivän varoitusajalla. Van oli mielenkiintoinen ja minulle todella uudenlainen reissukohde kurdikulttuureineen. Lopuksi pysähdyimme Istanbuliin yhdeksi yöksi. Rakastuin kaupunkiin ensisilmäyksellä ja vannoin palaavani sinne mahdollisimman pian. Reissu helpotti Afrikka-ikävää.

404142

Lokakuu

 

Blogin puolella hiljeni samaa vauhtia kuin koulukiireet tihenivät. Osallistuin journalismiseminaareihin niin Turussa kuin Helsingissäkin, juhlin syntymäpäiviäni ja hostasin luonani vieraillutta kolumbialaiskaveriani, johon tutustuin Auschwitzissä aiemmin samana vuonna. Oli YK-päiviä, kehitysyhteistyöviikkoa, hevosnäyttelyitä ja kaikkea muuta, johon olin onnistunut nenäni työntämään tai epäonnistunut eitä sanomaan.

Aloin seurustella ja alle kaksi viikkoa A:n kanssa tunnettuamme varasimme lennot vuodenvaihteen reissuun.

Processed with VSCOcam with t1 preset

Marraskuu

 

Koulukiireet, ahdistus ja stressi jatkuivat, blogi oli yhä pimennossa. Miksi vuorokaudessa on vain 24 tuntia? Kävin journalistiristeilyllä vajaan 200 muun opiskelijan kanssa ja kuulin voittaneeni Sokos-hotellien 40-vuotiskampanjan parhaan postauksen äänestyksen Kolin kylpyläpostauksellani.

Joulukuu

 

Kävimme bloggaajaporukan kesken risteilyllä ja vietimme itsenäisyyspäivän Tukholmassa, jossa inspiroiduin valtavasti Jimmy Nelsonin valokuvanäyttelystä Fotografiskassa.

434445

Sain kuulla, että yliopistoni on nimennyt minut Euroopan ulkopuoliseen vaihtoon syksyksi 2015. Minne, se selviää ensi keväänä. Onni vyöryi koko kehooni päästä varpaisiin.

Pakkasimme rinkkamme ja huikkasimme kavereillemme lähtevämme ”joululomareissulle Lappeenrantaan ja Milanoon”, jotka samassa lauseessa huvittivat monia. Todellisuudessa kuitenkin reissasimme Italian halki melko ripeällä tahdilla reittiä Milano-Venetsia-Firenze-Rooma-Napoli-Bari-Brindisi ja nappasimme laivan päivä Adrianmeren onnettomuuden jälkeen kohti Kreikan Patrasia.

4647

Tänä vuonna uusi vuosi vaihtuu Ateenassa, jossa punkkaamme mukavan paikallisen kaverin kaverimme sohvalla.

Niin, ja pian olen takaisin siellä Istanbulissa, aivan kuten muutama kuukausi sitten itselleni lupasin. Jännittää, tuleeko välillemme tuon kaupungin kanssa jotain kestävämpää, vai oliko viimekertainen vain hetken huumaa.

VUOSI 2014

 

Maita 9: Etelä-Afrikka, Puola, Tansania, Ruanda, Burundi, Turkki, Ruotsi, Italia, Kreikka.

Mantereita 2 (/3): Eurooppa ja Afrikka (+Itä-Turkki).

Uusia rakkauksia: Kapkaupunki, Ruanda, Istanbul, Sansibar

Maita, joihin tuskin palaan kovin pian: Italia, Burundi

Lentoja 11

Risteilyjä 3: Journalistiristeily, bloggaajaporukan Tukholman risteily, Italia-Kreikka -väli

Pisin bussimatka: Plettenberg Baysta Johannesburgiin (1142km, 18h)

Henkisesti pisin bussimatka: Kigoma-Bujumbura (229 km, aivan liian monta tuntia ja omituisin rajanylitys ikinä epämääräisen metsän halki taksilla), Bujumbura-Kigali (289km, päättymätön päivä, krapula eikä käteistä mukana rajalla varten maksettavaa viisumia varten), Kigali-Mwanza (633km, ikuisuus ja vähän päälle).

Pisin junamatka: Dar es Salaamista Kigomaan (42h)

Mitkä ovat olleet teidän vuotenne vuorenhuiput ja aallonpohjat?