Madventures-video: Mainettaan parempi Iran – Millaista on matkustusturvallisuus Iranissa naisen näkövinkkelistä?

Iranista puhuttaessa tuntuu, että maa assosioidaan automaattisesti naisiin ja naisten oikeuksien sortamiseen. Siellähän naiset kulkevat kaapuihin verhottuina, selkä kyyryssä ja alistunut katse kasvoillaan!

Niin varmaan juu.

En väitä, etteikö naisten oikeuksien parissa olisi Iranissa tekemistä. Itse varmastikin myös sohvasurffatessa olin pääasiassa tekemisissä liberaalimpien paikallisten kesken ja näkökulmani voi näin ollen olla hieman subjektiivinen. Toki olisi ollut hirmu mielenkiintoista päästä juttusille konservatiivista systeemiä kannattavan henkilön kanssa, mutta näin ei tällä reissulla kuitenkaan käynyt. Oma näkemykseni on, että vaikka systeemi joidenkin asioiden osalta sortaa naisia – esimerkiksi pukeutumisen tai valtion työpaikoissa saatavan ”asumislisän” pienuuden suhteen – yksilöinä ja perheenjäseninä naisia kunnioitetaan, suuresti. Kaikki tapaamamme miehet puhuivat naisista kunnioittavaan sävyyn ja niin miehet kuin naisetkin toivoivat huivipakon ja muiden pukeutumissäädösten poistumista. Näin muutoin moni Lähi-itää yleisesti koskeva ennakkoluulo ei pitänyt paikkaansa. Iranissa naiset saavat ajaa autoa ja suuri osa naisista on hyvinkin korkeakoulutettuja. Naiset ovat todella tietoisia omasta ulkonäöstään ja esimerkiksi nenäleikkaukset ovat kovassa huudossa. Metroissa vilisi valkoisia teippejä nenien päällä vähän väliä ja minultakin yksi sohvasurffaus-host kysyi, olenko käynyt nenäleikkauksesa. Näyttääkö nenäni tosiaan siltä, kysynpä vain? (toim. huom. En ole käynyt nenäleikkauksessa.)

Viimeisin Madventures-videoni kertoo nimenomaan turvallisuudesta naismatkailijan näkökulmasta Iranissa. Suoraan sanottuna en edes ymmärrä miksi me Suomessa pidämme Irania niin vaarallisena. Iran ja Irak ovat kaksi täysin eri asiaa, mutta minusta tuntuu, että ne sotketaan toisiinsa valitettavan usein. Tehdään se siis selväksi: Iranissa ei sodita. Viimeisin sota on ollut Iranin ja Irakin välinen sota vuosina 1980-1988. Iranissa terrorismi on ollut minimaalista, ainakin naapurimaihin verrattuna. Olemmeko mekin tosiaan vain Yhdysvaltojen sätkynukkeja ja uskoneet Bushin määritelmiä siitä, mitkä maat kuuluvat ”pahan akseliin” (The Axis of Evil)? Toisaalta, kyllähän  Kuubakin on näihin maihin niputettu, ja niihin turisteja virtaa turvallisuudestaan murehtimatta.

Me emme kokeneet mitään vaikeuksia tai ongelmia, vaikka naispuolisen ystäväni kanssa kahdestaan kuljimme. Toki vaatetukseen saa ja pitääkin kiinnittää huomiota, mutta se nyt on pikkujuttu, eikä vaadi paljoa vaivannäköä. Turvallisuuden osalta Iranissa ei kuitenkaan ole mitään pelättävää. Mekin Tehranissa kuljimme kahdestaan puolenyön aikaan kävellen, eikä minulla ainakaan ollut lainkaan turvaton fiilis. Parasta maassa oli ehkä se, että perään ei huudeltu eikä meitä tuijoteltu. Tämä tuli toisaalta jopa hieman yllätyksenä maassa, jossa turisteja on vielä suhteellisen vähän. Itse ainakin olin odottanut, että herättäisimme enemmän huomiota ja pitkiä katseita. Rauhassa kulkeminen oli juuri hyvä. Moni paikallinen halusi kyllä tulla juttelemaan, mutta kaikki saamamme huomio oli todella ystävällistä ja asiallista – ei lainkaan ahdistelevaa tai ärsyttävää. Suurin osa paikallisista oli lähinnä huolissaan siitä, mitä Iranista ja iranilaisista ajatellaan ulkomaailmassa. ”So, what do you think about Iranians?” oli kysymys, johon sai vastata lähes päivittäin.

Niin, ja viisuminkin sai lentokentällä aivan vaivatta sukupuolesta huolimatta. Käsittääkseni Saudi-Arabia on maa, jonne naisilla ei ole asiaa ilman miespuolista matkakumppania. Yleisesti ottaen minua kovin helposti alkaa ärsyttämään se, miten saman maanosan kaikki maat niputetaan samaan kategoriaan. Tähän olen törmännyt erityisesti Afrikan ja Lähi-idän maiden kohdalla. Ymmärrän toki, että kyse on ihan vain tiedon puutteesta, siitä että nämä maat eivät ole meille tuttuja ja se on täysin inhimillistä. Toivoisin kuitenkin vähän hienotunteisuutta sen suhteen, ettei heti oletettaisiin, että kaikissa Lähi-idän maissa naisia sorretaan ja kaikkien Afrikan maiden kaduilla köyhät nälkäiset mustat lapset kulkevat kaduilla odottaen valkoisia vapaaehtoistyöntekijöitä heitä pelastamaan. Nämä ovat todella mustavalkoisia ajatustapoja. Nämä maat ovat niin paljon muutakin – tai jopa jotain aivan päinvastaista.

Joka tapauksessa, nyt alkoi ajatus jo hieman karkailemaan. En osaa muuta tähän enää sanoa, kuin että Iran on turvallinen ja suosittelen siellä matkustamista, olit sitten mies tai nainen. Videosta löytyy kaikki tarvittava tämän lisäksi. Mitä muuten tykkäsit videopätkästä?

Edellisen Madventures-videoni tein terrorismista Turkissa ja se löytyy täältä. Lisätietoa kampanjasta, matkustusturvallisuudesta ja 4 M:n säännöstä löytyy osoitteesta http://matkustusturvallisuus.fi. Samaisesta osoitteesta Kirjeenvaihtajat-osiosta löytyvät myös muiden kirjeenvaihtajien tekstit ja videot.

Aavikkokaupunki Yazdin lumoissa

Yazd oli kaupunki, jolle olin jo ladannut mielessäni kovat odotukset ennen saapumistamme. Olin etukäteen saanut käsityksen, että se on Iranin kaupungeista yksi mieleenpainuvimmista. Väite piti täysin paikkansa.

Unescon mukaan yksi maailman vanhimmista kaupungeista on onnistunut säilyttämään uniikkiutensa. Keskelle ei-mitään pystytetty aavikkokaupunki erottuu muiden iranilaiskaupunkien joukossa edukseen. Rakennukset ovat matalia ja ruskeasta savesta paljolti rakennettua. Matalien rakennusten joukosta nousee siellä täällä suorakulmaisia torneja, badgireja. Badgirit ovat eräänlaisia tuulitorneja tai tuulensieppaajia, jotka muinaisesta keksimisvuodestaan huolimatta ovat kesähelteissä edelleen varsin käteviä. Yazd käy kesällä melko paahtavaksi saunaksi, kun ilma seisoo paikallaan. Badgirit varmistavat sen, ettei yksikään tuulenvire mene hukkaan, vaan sieppaa sen käytäviinsä ja kuljettaa sisälle asumukseen mukavaksi tuulenhenkäykseksi.

IMG_8364-7

Kaupungin korkein 3 metriä korkea badgir löytyy Bagh-e Dolat Abadin puutarhasta, joka on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon. Tornikin oli tietysti hienon näköinen ja puutarha kaiken hiekan ja saven jälkeen tuntui hyvältä ympärillä. Paikan hienointa – tai ainakin valokuvauksellisinta antia – oli kuitenkin badgirin alla olevan paviljongin sisäpuoli. Sieltä löytyi kauniita värikkäitä lasi-ikkunoita, joiden edessä olisi voinut leikkiä kameran kanssa ikuisuuden.

IMG_8571-82IMG_8629-101IMG_8615-95

Yazdista löytyy niukasti nähtävyyksiä, joten sielläkin aika kuluu parhaiten kierrellen, katsellen ja kummastellen. Muutamat muut näkemämme nähtävyydet olivat zarahustralaisuuden pyhiä paikkoja, mutta tästä mystisestä uskonnosta kirjoitan ihan oman postauksen, jossa esittelen myös nämä paikat. Meille osui tietyssä mielessä aivan mahtava sohvasurffausisäntä, joka ajelutti meitä autollaan kaukanakin kaupungista. Jo ensimmäisenä iltana ajoimme kauas pieneen kylään hänen ystävänsä normaalisti tyhjillään olevalle talolle, jossa vietimme varsin mökkihenkisen illan savupiippua poltellen ja pelejä pelaillen. Aamulla auringon noustua vasta huomasimme, miten majesteettisella paikalla lumihuippuisten vuorten juurella talo sijaitsikaan. Sieltä käsin palasimme Yazdiin hiljalleen, piipahtaen muitakin vuoria ihailemassa ja enemmän tai vähemmän villiä aasia rapsuttelemassa. Maisemat Yazdin ympäristössä olivat aivan uskomattomat. Pari kertaa näimme myös trombien tapaisia pyöriviä hiekkamyrskyjä teiden varsilla. Aivan uusi juttu minulle!

IMG_8512-68IMG_8422-28
IMG_8415-231E5A9312-29Amirin ottamat2IMG_2507-15

Toisena päivänä puolestaan ajoimme Sar Yazd -linnalle. Veikeä savilinnoitus oli ihan hauska pysähdys, mutta itse en yleensäkään hirveästi linnoista innostu, joten siellä seikkailuun ei kauaa aikaa tarvittu. Mutta tiedän, että historia- ja arkkitehtuurifanit olisivat linnalla takuulla haltioissaan.

IMG_2521-35IMG_8451-42IMG_2559-36

Kolme yötä vierähti Yazdissa yllättävän nopeasti suht verkkaisesta tahdistamme huolimatta. Söimme hyvin, nukuimme hyvin. Päällimmäisenä kaupungin erikoisen arkkitehtuurin ja aavikkomeiningin lisäksi jäi myös se, miten mekin pääsimme Annikin kanssa autolla kruisailemaan. Nauratti, kun sohvasurffausisäntämme Amir kertoi olevansa naisen kyydissä ensimmäistä kertaa elämässään. Lisäksi Yazdista löytyy runsain mitoin hyviä ruokapaikkoja, joista mainitsemisen arvoinen on erityisesti hieman hipsterihkö Art Cafe, jonka lista oli lähes täysin vegeystävällinen. Ainakin meidän syömämme lounaskeitot olivat mielettömiä. Paikan päällä kannattaa piipahtaa vaikka vain kahvilla ihan jo maisemien vuoksi: kattoterassilta näkee yli koko kaupungin. Esimerkiksi postauksen ensimmäinen kuva on otettu Art Cafesta. Myöskään eräänä aamuna nauttimamme iranilainen aamupala ei juuri kalpene turkkilaiselle sukulaiselleen.

IMG_8518-71IMG_8377-11IMG_8506-64

Viimeisenä päivänä hostimme oli näyttänyt kaikki haluamansa paikat kaupungin ympäristössä ja pääsimme viimein kiertelemään itse kaupungin kapeita kujia. Tykkään eksyä, nähdä paikallista elämää ja kuvata ihmisiä. Monessa maassa on usein kiusallista kysyä lupaa kuvaamiselle, koska moni paikallinen hieman nihkeästi siihen suhtautuu. Iranissa asia on täysin päinvastoin: lupa heruu helposti ja ihmiset tuntuvat poseeraavan kameralle suorastaan mielellään.

IMG_8688-116IMG_8467-46IMG_8702-122IMG_8711-127

Kyllä vain, Yazd hyppäsi helposti Iranin lempikaupunkieni kärkeen – jopa siinä määrin että muutimme alkuperäistä suunnitelmaamme ja vietettiin kaupungissa kahden yön sijaan kolme, vaikka se tarkoittikin varsin pikaista pysähdystä seuraavassa paikassa Shirazissa.. Muiden, suurempien kaupunkien jälkeen alle puolen miljoonan pikkukaupunki tuntui mukavan helpolta hahmottaa eikä paikan päällä vielä huhtikuun lopussa ollut liian kuuma, kunhan päivällä muisti välillä hakeutua varjoon. Joten, pieni vinkki jokaiselle Iranin matkaajalle: Älä vaan missaa Yazdia!

 

 

 

 

 

Esfahanin basaarikujilla ja moskeijoissa

Aavikolta jatkoimme matkaa Esfahaniin, Iranin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin. Kolmen yön visiittimme perusteella voisin vain todeta, että samanaikaisesti kaupungissa ei ole mitään pakollista must see -nähtävää, ja silti kuitenkin niin paljon kaikkea.

Me hieman loikimme yöpaikasta toiseen, sillä ensimmäisen yön meille tarjonnut sohvasurffausisäntä joutuikin lähtemään töihin seuraavaksi yöksi. Toiseksi yöksi siirryimme halpaan hostelliin, josta löysimme kolmanneksi yöksi toisen sohvasurffaus-hostin. Meidän sohvasurffauskokemuksistamme tulen kuitenkin kirjoittamaan ihan oman postauksensa myöhemmin.

Tehranin ja aavikon paahteen jälkeen Esfahan tuntui ihanan raikkaalta. Kaupunkia halkoo Zayanderud-joki, teiden varsilla kasvaa viilentäviä puita ja kaupungista löytyy puistoja joka nurkalta. Vajaan kahden miljoonan asukkaan kaupungiksi Esfahan ei ole liian kiireinen. Joen yli menee myös useita näyttäviä siltoja, joista upein kivinen Si-o-Seh Pol. Huokuuko se kenenkään muun mielestä jotenkin todella italialaista tunnelmaa?

IMG_8212-47

Monen muun turistin tavoin suuntasimme askeleemme ensimmäisenä Naqsh-e Jahan -aukiolle. Annikin shoppailujalkaa jo vipatti, joten kiertelimme verkkaisesti sen ympärillä olevia kauppoja. Aukion takaa myös aukeavat kaupungin basaarin kiemurtelevat kujat, joilla oli mukava kierrellä ja katsella, vaikka itseäni ei juuri kiinnostanut mitään ostaakaan. Lopulta päädyin kuitenkin yhden muiston Iranista ostamaan itselleni, noin 1m x 1m -kokoisen neliönmallisen pöytäliinan kauniilla printillä. Basaarissa miellyttävin yllätys oli se, että tavaroita sai katsella melko rauhassa ilman että kukaan tulee tyrkyttämään ja myymään väkisin.

Kesken kiertelyä päädyimme juttelemaan erään kauppiaan, Abedin kanssa. Hän tarjosi meille take away -kahvit läheisestä uudesta hipsterikahvilasta Meydoon cafesta, minkä seurauksena päädyimme istuskelemaan hänen ystävänsä mattokauppaan loppuiltapäiväksi. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että hän tuntee ystäväni Emman, joka oli joitain viikkoja ennen meitä liftannut ympäri maata ja matkallaan kohti Irania yöpynyt luonani Istanbulissa. Kyllä maailma on välillä pieni.

IMG_8297-74 IMG_8118-29IMG_8170-42 IMG_8161-40IMG_8159-39 IMG_8154-37 IMG_8147-36IMG_8224-52 IMG_8108-26Pari moskeijaakin kävimme vilkaisemassa, vaikka tiesimme tulevissa kaupungeissa niitä vielä riittävän pilvin pimein. Sheikh Lotfollah Mosque oli samaisen aukion toisella sivulla, mutta 200 000 rialin hinnallaan (n. 6 euroa) tuntui vähän ylihintaiselta, vaikka upea olikin. Toisena päivänä kävelimme myös basaarin pohjoispuolelle Masjed-e Jameh -moskeijaan, joka oli ilmainen. Ihmettelin hieman, miten se oli nostettu ykkösnähtävyyksien joukkoon, koska ei se omaan silmääni niin erikoinen ollut (seuraavista kuvista kaksi viimeisintä ovat sieltä).

IMG_7995-8IMG_8016-16IMG_8076-22IMG_8271-63IMG_8260-61

Tykkäsimme kovasti myös armenialaiskortteli Jolfasta. Armenialaiset muodostavat suurimman kristillisen yhteisön Iranissa, mikä tietysti on melko mielenkiintoista tiukasti islamiin sitoutuneessa valtiossa. Jolfasta löytyy esimerkiksi Vank-katedraali, jonka muuriin oli kiinnitetty lakanoita julistamaan Turkin syyllisyyttä armenialaisten kansanmurhaan vuonna 1915 anteeksipyyntöä vaatien. Sisälle saakka emme menneet, vaikka kuulemma katedraali on näyttävä. Muutoin Jolfa oli täynnä toinen toistaan persoonallisempia kahviloita ja ravintoloita. Jolfassa sijaitsevalla aukiolla myös törmäsimme moraalipoliiseihin ja saimme noottia, mutta tästäkin lisää myöhemmin oman postauksensa verran.

Jolfassa mieleen jäi aivan mielettömän upea kahvila, Firouz Sherbat House, joka ilmeisesti on hiljattain remontoitu, koska tällä nimellä googlaamalla löytyy aivan eri näköinen, mutta selkeästi samalla paikalla sijainnut paikka. Näin jälkeenpäin ajateltuna en ole edes varma, kantaako paikka edes tuota samaa nimeä enää – nimi kun on ulko-oven yläpuolella farsiksi, mitä on aivan mahdotonta latinalaisin aakkosiin tottuneena lukea. Siellä saimme koko reissun ehdottomasti parhaimman kahvimme. Muutenkin hyvän kahvin metsästys käy teekulttuurin maassa aina työstä, mutta tällä kertaa pitkä kävely palkittiin. Tämän kahvilan meille näytti sohvasurffaushostimme Vahid ja hämmästelin, miten tätä ei löydy Lonely Planetista, mutta ehkäpä se päätyy seuraavaan painokseen. Konsepti oli kaikin puolin herttainen; seiniltä löytyi persialaisille tuttujen tarinoiden kuvia, pöydissä oli pöytäliinat, kukkia ja persialaisrunoilijoiden farsinkielisiä runokirjoja. Kävimme Jolfassa myös illallisella tunnelmallisessa Romanos-ravintolassa, jossa oli mukavan paljon vaihtoehtoja kasvissyöjälle.

IMG_8314-82IMG_8324-85

Esfahanissa Unescon maailmanperintöluetteloonkin nostettu Naqsh-e Jahan -aukio on toki todella upea keskellä olevine altaineen, nurmineen ja kukkaistutuksineen. Muutoin Esfahanin parhainta antia nähtävyysjahdin sijaan on päämäärätön haahuilu, erinäisiin paikkoihin päätyminen ja paikallisten kanssa jutusteleminen – jolta muuten kaupungissa ei voi välttyä, vaikka yrittäisikin. Jos kuitenkin kaupunkiympäristö ja jatkuva sosiaalisuus alkaa ahdistamaan, voi aina paeta Mount Sofen rinteille chillaamaan.

IMG_8335-87