“Mene ja eksy”, hän sanoi

Eipä ollut minulla aavistustakaan, millaiseen paikkaan päädynkään Venetsiaan mennessäni. En ole kovin hyvä ottamaan asioista selvää etukäteen, se luultavasti on kaikille lukijoilleni käynyt varsin selväksi. Kuvat kapeista kanavista ja niitä pitkin turisteja kuljettavista gondoleista toki olivat mielessäni, mutta en jostain syystä aavistanut lainkaan koko kaupungin olevan itseasiassa vain ympäriinsä kiemurtelevia kanavia ja pikkuruisia siltoja. Ei busseja? Vain vesitakseja? Mitä ihmettä?

IMG_0050-104

Saavuimme perille parin paikallisen kyydissä, jotka ystävällisesti veivät meidät perille sillan toiseen päähän saakka, käytännössä siis niin pitkälle kuin autolla pääsi. Emme olleet liikaa vaivanneet päätämme selvittääksemme missä hotellimme – aivan, nyt olimme jo reppureissailun harmaalla alueella – sijaitsikaan. Sohvasurffausisäntiä ei Venetsiasta löytynyt ja lopulta budjettihotelliksi itseänsä kuvaillut Hotel Alla Salute oli meille edullisempi kuin yksikään hostelli. Joten mikäpä siinä, oma huone kanavanäkymällä Venetsian vanhan kaupungin ytimessä 30 eurolla. Milanossa valvotun yön jälkeen kuulosti varsin tervetulleelta.

Näkymät huoneemme ikkunasta - ei huono.

Näkymät huoneemme ikkunasta – ei huono.

IMG_0015-87

Mutta melkoisen urheilusuorituksen teimmekin hotellia etsiessämme. Koska vesitaksit tuntuivat rahastukselta kertalipun hinnan kieppuessa seitsemän euron kieppeillä, päätimme urheasti kävellä perille rinkkoinemme, olimmehan jo pistäneet elämän risaiseksi hotellin suhteen ja huono omatunto siitä hieman kohotti päätään. TripAdvisorin kännykkäsovelluksen kompassitoiminto ei kaipaa nettiyhteyttä toimiakseen, mutta se oli silti todella, todella huono idea Venetsian kujilla. Se, että nuoli osoittaa pohjoiseen, ei todellakaan tarkoita, että sitä kautta pääsee todellakin pohjoiseen. Kapeat kadut päättyivät usein kuin seinään ja joka nurkan takaa ei tosiaankaan päässyt jatkamaan matkaa eteenpäin. Lisäjännitystä seikkailuun lisäsivät kanavat ja niiden ylittämiseen sopivimpien reittien arvailu, suuresta Grand Canalista puhumattakaan.

Grand Canal on S-kirjaimen muotoinen valtava kanaali, joka halkoo kaupungin. Sen yli pääseminen vaatii hieman ennakointia.

Grand Canal on S-kirjaimen muotoinen valtava kanaali, joka halkoo kaupungin. Sen yli pääseminen vaatii hieman ennakointia ja suurten siltojen sijaintien tietämistä.

IMG_9936-44

Kysyessämme kuskiltamme vinkkejä Venetsiaan, hän vastasi: ”Kaupungissa ei ole juuri mitään mielenkiintoista nähtävää tai tehtävää. Sen sijaan, menkää, eksykää ja seikkailkaa.” Sen me totisesti teimme jo samana iltana.

IMG_8922-12

Lopulta tietysti löysimme määränpäämme, tosin puolen tunnin sijaan puolentoista tunnin päästä. Kaikki rinkka selässä noustut ja laskeudutut portaat tuntuivat lonkissa ja pikainenkin suihku tuntui jumalaiselta. Koska oli lauantai-ilta, suuntasimme kuitenkin keskustaa kohti aikomuksenamme ottaa selvää Venetsian yöstä.

Tässä vaiheessa luultavasti jokaista Venetsiassa käynyttä hymyilyttää huvittuneesti. Venetsia ja yö samassa lauseessa saavat melko vastakkaisia merkityksiä, kuin useimmat muut kaupungit. Huomasimme pian, että ravintolat alkoivat sulkea keittiöitään kymmeneen mennessä ja jopa jotkin baarit laittoivat ovia lukkoon. Mekin otimme seafood-pastojemme jälkeen suunnaksi Campo Santa Margheritan, jota meille suositteli niin kuskimme kuin respan iäkkäämpi työntekijäkin. Siellä kuulemma nuoret ja opiskelijat viettävät viikonloppuiltansa. Odotuksemme boheemista baarialueesta ja trendikkäästä hipsterikansasta kuitenkin tyssäsivät seinään yhtä nopeasti kuin suunnistuksemme Venetsiassa ylipäänsäkin: kyseessä olikin aukio, jossa arviolta teini-ikäiset nuoret hengailivat kaljat kädessä kuin Suomen vappuna konsanaan. Ei kiitos. Ulkona oli kaiken lisäksi kylmä.

IMG_9913-30

IMG_0066-110

IMG_0056-106

Mutta hiljaisella lauantai-illalla oli puolensa: Seuraavana päivänä heräsimme ajoissa, jotta ehdimme kaikessa rauhassa eksyä seuraavanakin päivänä, joka oli ainoa kokonaisemme Venetsiassa.

 

Buon Natale da Roma!

Italialaisen eläinlääkärin takapenkillä matka sujui jouhevasti ja pari tuntia sitten saavuimme Roomaan. Koska ylimääräistä aikaa oli juurikin sopivasti muutama tunti, suuntasimme samoilla vauhdeilla Colosseumille asti katsomaan ihmisvilinää ja toteamaan itse areenan menneen kiinni jo puoli viideltä. Katselimme hetken ulkoapäin, ahdistuimme ihmisjoukoista ja jatkoimme Terminin päärautatieaseman suuntaan haaveissamme panini ja kunnon kahvi.

Halusinkin nyt vain tulla toivottamaan teille rauhallista joulua. Minulle tämä on jo kolmas peräkkäinen joulu ulkomailla, mutta sentään tällä kertaa en vietä sitä vasta tapaamieni, satunnaisten reppureissareiden seurassa – edistystä kai sekin. Nauttikaa lumesta, hyvästä ruoasta ja erityisesti läheistenne seurasta. Me vietämme joulun pyhät Roomassa ja suuntaamme nyt sohvasurffareiden jouluillalliselle erään paikallisen kotiin.

Siispä vielä toistamiseen: Ihanaa joulua kaikille blogini lukijoille!

IMG_1361

Milano aamuyön usvan alla

Kovin monelle tuskin edellispostauksista epäselväksi jäi, mihin tämänkertainen seikkailumme meidät johdattikaan. Niin vain perjantai-iltana kohosimme taivaalle Italian seikkailut ajatuksissamme. Takana on yksi viikonloppu saapasmaata, edessä vielä lähes 20 päivää. Reitti ei ole täysin lukkoon lyöty vieläkään, mutta ainakin siihen tulee kuulumaan joulun pyhät Roomassa, laivoja, uusi vuosi Ateenassa ja ihana, inspiroiva Istanbul. Kaikki muu välillä selkiytyköön kun sen aika on.

Milanon koneemme oli puolenyön jälkeen Bergamon lentokentällä, josta nappasimme samantien viisi euroa lompakkojamme keventäneen bussin kohti Milanoa. Tunnin kyydissä torkuttuamme löysimme itsemme juna-aseman edestä rinkkoinemme vailla määränpäätä. “Kahden aikaan yöllä ei ole enää mitään järkeä maksaa hostellista”, sanoi reppureissaajan maalaisjärki ja luikahdimme kalliin näköisen hotellin aulaan. Sohvilla joulukuusen takana onnistuimmekin piileksimään lämpimässä yli tunnin, ennen kuin kadut kutsuivat jälleen. Juna-asema oli aamuviiteen asti suljettu, mutta sen kyljestä bongasimme kuitenkin kivan, ylihinnoitellun 24h-kahvilan, jonka pakistanilaistarjoilijan kanssa A tuli hyvin juttuun.

IMG_9835-21

Kuudelta viimein asema ja laukunsäilytys aukesi ja suuntasimme sinne. Ilman painavia rinkkoja oli heti helpompi hengittää. Kello 6.15 olimme jo lyhyen metromatkan päätteeksi päätyneet ihailemaan dramaattisen usvan keskeltä kohoavaa majesteettista Duomoa. Söimme omenat, räpsimme kuvat ja jatkoimme matkaamme.

IMG_9825-11IMG_9830-16

Aamun vietimmekin kierrellen katuja, etsien mielenkiintoisia yksityiskohtia ja seuraten Milanon heräämistä lauantaiaamuun. Kymmenen aikoihin jalat alkoivat pyytää armoa ja suuntasimme kahvilaan aamupalalle cappucchinon kera nettiyhteyden ääreen suunnittelemaan sitä, miten pääsisimme jatkamaan saman päivän aikana seuraavaan kaupunkiin ja missä siellä yöpyisimmekään. Mutta se on jo toinen tarina se.

IMG_8771-2IMG_9833-19

Milanon helmiksi jäivätkin ehdottomasti aamukuuden kohtaaminen Duomon kanssa sekä panzerotteja tarjoillut katuruokakeittiö Luini. Vaikka jonoa riitti kahteen suuntaan sellaisella volyymilla, että väkijoukkoa kontrolloimassa oli vartija, oli odotus kaiken arvoista. 2,60 euroa maksanut tomaatilla ja juustolla täytetty, paistettu leipäasia oli päivän harhailun jälkeen maultaan jumalainen. Duomoa en päiväsaikaan sen sijaan suosittelisi kenellekään, elleivät turisteja kuhiseva aukio, pulut ja selfietikkujen myyjät säväytä.

IMG_9866-43IMG_9851-36

Piipahdus Milanossa ei varsinaisesti sykähdyttänyt, mutta oli ihan piristävä. Kaupunki jäi minulle etäiseksi, tietysti siellä vietetyn lyhyen ajan kuin myös kylmän ensivaikutelman vuoksi. Mikäpä kaupunki parhaita puoliaan aamukolmelta esittelisikään. Lopulta hostellissa säästetty rahakin kului laukkusäilöön, joka kustansi kymmenen euroa. Vaikka rahallisesti tilanne oli plus-miinus-nolla, olin kuitenkin iloinen. Hostellissa olisin vetänyt sikeitä check out -aikaan saakka, mutta näin pääsin kokemaan Milanon aamun alusta loppuun. Illalla jatkoimmekin kimppakyydillä kohti Venetsian katuja.

IMG_9873-46