Johan oli vuosi

Nyt kun on viime vuosi paketissa, on aika jälleen kurkata mitä kaikkea siihen oikein mahtuikaan. Tänä vuonna mittariin tuli vähemmän maita ja kaupunkeja kuin parina edellisvuonna, mutta silti ulkomailla tuli vietettyä kiitettävästi aikaa, kiitos Meksikon vaihtojakson. Pari päivää kulunutta vuotta mietiskeltyäni oivalsin muutaman jutun tämän vuoden reissuista:

  1. Tänä vuonna reissuihin liittyi yhä enemmän opinnot ja koulutus. Niin Turkissa, Venäjällä kuin Meksikossakin tuli käytyä koulun tai seminaarin merkeissä.
  2. Tänä vuonna ymmärsin liftaamisen hienouden ja ryhdyin siihen toden teolla.
  3. Yksin tuli matkustettua vähemmän kuin ennen, mikä on vähän sääli. Kaliforniassa muistin taas, miten mahtavaa ja voimauttavaa yksin seikkaileminen onkaan. Sitä fiilistä lisää! Mutta missäs kaikkialla sitä loppujen lopuksi onkaan tullut rymyttyä?

Tammikuu

Vuosi vaihtui Ateenan taivaan alla vanhan tehtaan teknoreiveissä. Me palailimme sohvasurffi-hostimme luo jo kahdeksalta aamulla hänen jatkaessa iltaneljään. Läpsystä vaihto ja samalla ovenavauksella jatkoimmekin matkaamme Thessalonikiin. Kaupungissa muutaman päivän olon jälkeen tarkoituksenamme oli liftata Istanbuliin, mutta päädyimmekin sirkustaiteilijapariskunnan kyydissä Bulgarian maaseudulle yöksi, jossa paikallisen mamman kanssa joimme rakia savuisessa tuvassa. Seuraavana aamuna tosin viimein pääsimme rajan yli kävellen Turkin puolelle, päätyen jälleen illalliselle paikallisten juhlapöytään – tällä kertaa meille kyydin antaneen istanbulilaisen liikemiehen perheen luo. Istanbulissa lumimyrsky pääsi yllättämään, mutta silti kaupunki oli yhtä ihana kuin edelliskerrallakin. Olipahan reissu.

IMG_0729-1IMG_0766-2IMG_0915-3IMG_1207-5IMG_0995-4

Helmikuu-Maaliskuu

Alkuvuodesta hukutin itseni opintoihini tehden yli 60 opintopistettä pelkän kevätlukukauden aikana. Olen ollut aina huono valitsemaan ja valintatilanteissa ennemmin otan kaiken. Tämä on hieman aina hankaloittanut koulunkäyntiäni ja olen huomannut tekeväni elämästäni aivan turhaan liian hankalaa valitsemalla överimäärän kursseja. Helmikuussa kuulin myös päässeeni vaihtoon Meksikoon syksyksi, mikä motivoi melkoisesti painamaan koulun kanssa entistä enemmän.

Lisäksi helmikuussa matkablogimaailmaa kuohutti Tjäreborgin tiikeritapaus, joka starttasi bloggajien Reilut Blogit -kampanjan.

Huhtikuu

Kuun alussa lähdimme pääsiäisen viettoon Pietariin, käyttäen samalla edellisvuonna Sokos Hotellien synttärikampanjassa voitetut hotelliyöt. Sokos Hotel Palace Bridgen sviitissä lomailu kyllä kelpasi, erityisesti rankan kevään keskellä. Pietarin mahtipontisuus ja kultakupolit eivät vakuuttaneet, mutta taidegalleriat, graffitit ja muu urbaani kaupunkipöhinä kyllä.

Loppukuusta lähdin viikon varoitusajalla jälleen Istanbuliin päästyäni varasijalta EU:n kustantamalle matkalle European Youth Federalists’n seminaariin. Viikon reissuun sisältyi demokratiapuheiden lisäksi myös kiitettävästi juhlimista, uusia ihmisiä ja täyttä Istanbul-rakkautta. Suomeen paluu oli haikea. Kaupunki oli sinetöinyt paikkansa rakkaiden paikkojen joukossa. Päivä paluuni jälkeen hain Erasmus-jälkihaussa vaihtoon Istanbuliin seuraavaksi kevääksi.

IMG_1758-6IMG_1808-7IMG_1864-10IMG_1925-11IMG_1835-9IMG_2251-13IMG_2179-12

Toukokuu

Toukokuun lopulla tiedossa oli parin viikon loma ennen kesätöiden alkua. Ystäväni kanssa huomasimme, ettei kumpikaan meistä ollut ikinä käynyt Lapissa ja tämä vääryys oli korjattava. Lähdimme siis viikon liftausreissulle Lappiin, liftaten 1700 kilometriä pohjoiseen ja takaisin Suomen Hostellijärjestön kanssa yhteistyössä.

Äkkilähtö koitti taas, kun – jälleen kerran – ponkaisin varasijalta kurssille. Perjantaina palatessamme pohjoisesta Jyväskylään sain hyväksymissähköpostin, jossa kerrottiin junan Pietariin lähtevän sunnuntaina, mikäli matkaan mukaan mielisin. Ei auttanut muuta, kuin paketoida oma asunto ja muuttokuorma kasaan, tehdä seuraavana päivänä extempore-muutto ja siirtää tavarani vanhempieni luo. Toukokuun viimeisen viikon vietin jälleen Pietarissa sosiaalisen median analytiikkaa opiskellen. Aika pihalla olin koko viikon ainoana viestinnän opiskelijana IT-opiskelijoiden joukossa, mutta olipahan hauska viikko ja ilmainen reissu.

IMG_2661-4-14IMG_3569-16IMG_3456-15IMG_1822-8

Kesäkuu-Heinäkuu

Kesän ajan asuin Lahdessa Etelä-Suomen Sanomilla työskennellen. Kesä oli antoisa ja pääsin tekemään paljon itse ideoimiani juttuja, mistä tykkäsin hirmuisesti. Liftasimme kuvaajan kanssa Vääksyyn ja takaisin matkan varrella videota tehden, osallistuin paikallisen muslimiyhteisön ramadan-illalliselle keskellä yötä ja raportoin Summer Up -festarin tunnelmista. Vapaa-ajallani seikkailin ympäri kaupunkia tutkien lähialueiden luontokohteita, joita riitti valtavasti.

IMG_3634-17

Elokuu

Elokuun alussa samantien karistin Suomen tomut jaloistani ja suuntasin kohti Meksikoa. Oli orientaatioviikkoa, luentojen alkua ja Boca de Iguanas -biitsifestareita. Pueblan sai nopeasti haltuun ja kaupunki alkoi pian tuntua kodilta.

IMG_3779-19

Syyskuu

Syyskuussa edelleen jatkoin  Pueblaan tutustumista, yritin laskeutua arkeen ja kehitellä omia rutiinejani. Viikonloppureissut tein Acapulcoon meren äärelle sekä pääkaupunki Meksiko Cityyn, jossa rakastuin Frida Kahlon kotitaloon Casa Azuliin.

IMG_4066-21IMG_3977-2-20

Lokakuu

Lokakuussa viimein pääsin reissaamisen makuun hieman enemmän. Koulun läsnäolovaatimukset olivat melko tiukat, minkä vuoksi viikolla tapahtuvia reissuja sai suunnitella ja laskea huolella. Kuubaan tiesin haluavani jo Suomessa, mutta silti päädyimme lennot varaamaan vasta viikkoa ennen lähtöä. Kuubassa reissasimme kymmenen päivän ajan neljässä eri kaupungissa. Mielenkiintoinen reissu, mutta silti olin ihan tyytyväinen kun pääsimme kuin pääsimmekin viimein lentokoneeseen, vaikka ensin äkäinen virkanainen lentokentällä ei meitä viisumin puutteen takia meinannutkaan lennolle laskea. Vaikeaa esittää viisumia, jota Suomen kansalainen ei Meksikoon tarvitse. Kuuuba  osoittautui kuitenkin melko karuksi maaksi, jonka todellisuus eroaa melkoisesti matkatoimistojen esitteiden puuterirantakulissista.

IMG_4958-25IMG_4916-24IMG_4868-23IMG_4721-22IMG_5223-26

Marraskuu

Marraskuun alussa lähdimme viikonlopun ja Dia de Los Muertosin viettoon Oaxacaan, jossa piipahdimme myös esimerkiksi Hierve del Aguasin henkeäsalpaavissa maisemissa. Lisäksi yllätin itsenikin ja löysin itseni  paria viikkoa myöhemminYhdysvalloista. Vaikka koskaan aiemmin en maasta ole järin kiinnostunut ollut, hetken mielijohteesta päädyin varaamaan lennot San Fransiscoon – onneksi. Kalifornia osoittautui aivan mahtavaksi, enkä malta odottaa pääseväni sinne uudestaan. Reissu oli melkoinen seikkailu, temmellystä pisteestä a pisteeseen b ja alkuperäinen ajatukseni seesteisestä kaduilla kuljeskelusta ei ihan mennytkään kuten olin ajatellut. Lopulta juhlittiin melkoisesti tai muuten vain päädyttiin omituisiin tilanteisiin omituisten ihmisten kanssa. Tämä reissu oli kuitenkin paras mahdollinen muistutus siitä, miksi rakastan matkustamista niin paljon. Suuri kiitos kuuluu mahtaville sohvasurffaus-hosteilleni sekä minulle kyydin antaneille ihmisille. Mielettömiä ihmisiä, mielettömiä kohtaamisia.

Pueblaan paluun jälkeen hieman masensi – olisin vain halunnut jäädä Kaliforniaan, aika Los Angelesissa jäi aivan kesken. Onneksi kuitenkin heti muutaman päivän päästä alkoi UPAMUN, koulumme järjestämä malli-YK -seminaari, joka oli meille kansainvälisten suhteiden opiskelijoille pakollinen. Edustin Nigeriaa turvallisuusneuvostossa ja yritimme vaatimattomasti ratkaista Syyrian sotaa ja Euroopan pakolaiskriisin humanitaarista hätää. Seminaarin ja sen jälkeisten after partyjen jälkeen palautuminen vei vielä viikon.

IMG_5260-27IMG_5302-28IMG_5393-29IMG_5488-30IMG_5643-31

Joulukuu

Joulukuun alusta alkoivat jo hyvästien jätöt. Oli loppukokeita, jäähyväisjuhlia ja hyvästejä. Kaikki lähtivät yksi kerrallaan reissuihinsa. Itse hiljalleen pääsin takaisin Meksikon makuun ja aloin päästä yli Kalifornia-ikävästäni. Loppuarvosanoiksi sain yli ysejä joka aineesta, vaikka käytännössä en syksyllä liiemmin kirjoja koulun eteen avannut. Oli hieman pettynyt fiilis kouluun ja olin onnellinen, kun se oli ohi. Ylpeyttä tunsin kuitenkin siitä, että olin oppinut espanjaa sen verran kuin halusinkin, ellen enemmänkin.Viimeiseksi viikoksi ennen kotiinpaluutani lähdin Acapulcoon kämppikseni perheen luo. Vaihtojakso tuntui hyvältä päättää rentoon lomaan meren äärellä, ihan vain biitsillä löhöten ja auringosta nauttien.

IMG_3768-18IMG_5726-5-32

Jouluksi pääsin kuin pääsinkin kotiin, ensimmäistä kertaa neljään vuoteen, vaikka Iberia hieman meinasikin heittäytyä hankalaksi. Vietin rauhallisen suomijoulun perheen kesken jouluruokaa ahmien ja kiireettömyydestä nauttien. Uudenvuodenaattonakaan ei edellisvuosien tapaan reivattu teknobileissä viinitiloilla tai vanhoilla tehtailla. Sen sijaan vuosi vaihtui ystävien kesken paljussa kotinurkilla Kangasniemellä.

Ihanaa uutta vuotta kaikille ja upeita seikkailuja vuodelle 2016, niin lähelle kuin kauaskin!

(Vuoden 2013 ja 2014 vuosikoosteet ovat edelleen myös luettavissa).

1

 

 

2014 oli yllätysten vuosi

Kun vuosi lähenee loppuaan, on ihanaa monen muun matkabloggaajan tapaan koota menneen vuoden tapahtumia. On tapahtunut paljon, paljon enemmän kuin ikinä uskalsin toivoakaan. Kuten aiemmin sanoin, en paljoa joulun hartaudesta, perinteistä ja materialismista välitä. Uuden vuoden aatolla sen sijaan on ihan erityinen asema minun juhlakalenterissani. Se on päivä, jolloin voi haikeudella muistella menneen vuoden kauneimpia hetkiä ja toiveikkaana unelmoida tulevan vuoden seikkailuista. Haaveita, odotuksia ja toiveita tulevalle vuodelle piisaakin vaikka kuinka, mutta niistä ei nyt sen enempää. Ensin on mukavampi hetkeksi vielä pysähtyä tuumailemaan mennyttä. Tässä siis viime vuoteni. Ottakaa mukava asento – tässä riittää luettavaa.

(Vuoden 2013 kooste on myös vielä jemmassa, ei ollut huono vuosi sekään!)

Tammikuu

 

En ikinä unohda, miten vuosi 2014 alkoi. Oli Kapkaupunki, viinitila, teknoreivit ja valkoisiin pukeutunut juhlakansa. Kengät olin hävittänyt jo ennen keskiyötä, valkoinen paitani oli vihreiden ruoholäikkien peitossa. Istumaan emme olleet ehtineet kertaakaan sitten iltakuuden, mutta se ei haitannut. Nurmikin oli muuttunut ennemminkin mutakentäksi. Aamukahdeksan jälkeen ensimmäiset auringonsäteet ulottuivat teltan alle ja dj pyöräytti koko yön jatkuneen teknon ja trancen päätteeksi Toton African soimaan. Osa ihmisistä itki, onnesta tietenkin. Minä tanssin ja hymyilin. Olin valmis uuteen vuoteen.

1

Kapkaupunkiin päädyin vahingossa. Etelä-Afrikka ei muka kiinnostanut, halusinhan nähdä ei-niin-länsimaista, ”oikeaa Afrikkaa”. Mosambikissa matkan jatkaminen olisi saattanut kuitenkin olla riskialtista, joten lähdinkin hollantilaistyttöjen matkassa heidän kotikaupunkiinsa takaisin Etelä-Afrikan puolelle, mitä en ole jälkeenpäin katunut hetkeäkään. Kapkaupungista tuli yksi lempikaupungeistani.

3-1 2-2 4

Jatkettuani matkaa Nature’s Valleyyn varpaani tulehtui, kävin pienessä leikkausoperaatiossa ja jouduin unohtamaan Jeffrey’s Bayn surffisuunnitelmani. Vaikka loppureissu menikin hieman pilalle mokoman varpaan takia, muistelen reissua yhä lämmöllä. Olin rakastunut Afrikkaan.

5

Hyviä asioita tapahtui myös kotimaan kamaralla. Minulle ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista oli myös tammikuussa järjestetyt Matkamessut, joille sain bloggaajapassin. Ennen sitä olin puuhaillut blogini kanssa aika yksikseni ja muita matkabloggaajia tiesin tai tunsin aika rajoitetusti. Messuilla vihdoin tuttujen blogien kirjoittajat saivat kasvot ja tutustuin liutaan uusia blogeja ja bloggaajia. Siitä lähtien bloggaaminen ei ole enää ollut lähellekään samanlaista. Muilta saadut vertaistuki, ideat ja inspiraatio ovat jotain ihan korvaamatonta, jotain mikä motivoi aivan eri tavalla tähän. Bloggaaminen saattaa helposti vaikuttaa yksin tietokoneen ruudun kyyhöttämiseltä, mutta loppujen lopuksi se on yllättävän yhteisöllistä ja sosiaalista. Kiitos, kaikki te kanssabloggaajat. Myös te teitte viime vuodestani hienon.

6-1

Tammikuun lopussa sain myös huikeita uutisia: kesällä kutsuisi Tansania! Joulukuussa sain jo kieltävän vastauksen, mutta jälkeenpäin projektille oltiinkin saatu kaivettua sen verran lisärahoitusta, että minutkin päätettiin lähettää mukaan koulumme North-South-South-harjoitteluvaihtoon.

Helmi- ja maaliskuu

 

Alkuvuodesta pari kuukautta kuluivat Jyväskylää fiilistellen ja tulevaa kesää tuumaillen. Oli Arktisen upeeta -leffafestarit, hieman retkeilyä lähimaastoissa ja muutenkin pohdintaa matkailusta Suomessa ja lähiympäristössä. Oivalsin, miten huonosti tunnen Eurooppaa ja olin onnellinen, että edes yksi Euroopan reissu oli tiedossa.

retki

Huhtikuu

 

Pääsiäinen koitti, mikä tarkoitti Puolan reissua opiskelijaporukalla. Kyseessä oli jokakeväinen Lööpin eli Jyväskylän yliopiston journalistiopiskelijoiden ekskursio. Noin kymmenen hengen porukalla matkustaminen ja näin ollen kompromissien teko jännitti, mutta aivan turhaan. Kun kaikki olivat reissussa ilman odotuksia tai suunnitelmia, tuli reissusta huikea, sellainen jota nostalgialla muistelee vielä keinutuolissakin. Kävimme Wieliczkan suolakaivoksessa ja Auschwitzissa, vietimme kummallisen yön Varsovassa, tapasimme paikallisia freelance-toimittajia ja tutustuimme melko huolellisesti Krakovan yöelämään. Oli hauskaa.

Löysin Krakovasta unelma-autoni

Löysin Krakovasta unelma-autoni

9107-1

Toukokuu

 

Sokos-hotellien 40 vuotta – 40 blogitarinaa –kampanjan siivittämänä suomiretkeilimme ystäväni kanssa Kolilla. Hemmottelimme itseämme kansallispuiston maisemilla, kylpylällä, skumpalla ja hyvällä ruoalla. Parempaa tapaa sanoa hyvästit hetkeksi Suomelle en olisi keksinyt.

121315-414

Hieman myöhemmin lähdin Tansaniaan innosta puhkuen. Vaikka lähtö olikin yhtä kohellusta, onnistuin saamaan passini juuri lentoani edeltävänä päivänä takaisin Tukholman lähetystöstä. Asuimme kymmenen päivää hotellissa namibialaisten ja sambialaisten journalistiopiskelijoiden sekä opettajien kanssa kriisijournalismia opiskellen. Kävimme Morogorossa opintomatkalla ja Mikumin kansallispuistossa safarilla sekä vierailimme mediataloissa. Kurssin jälkeen muutimme uuteen kotiimme, jonka nimesimme Peach Castleksi ja tutustuimme parin viikon ajan Dar es Salaamiin.

16171819

20

Kuun vaihteen tienoilla aloin kasvissyöjäksi.

Kesäkuu

 

Aloitin työharjoitteluni Tanzania Broadcasting Corporationilla eli TBC:llä, tansanialaisen julkisen palvelun televisiokanavan uutisissa. Työkieli oli swahili, joten todellisuudessa en kovinkaan paljoa päässyt tekemään varsinaista journalistista työtä. Pääasiassa kiersin toimittajien matkassa lehdistötilaisuuksissa, kieltäydyin korruptiokirjekuorista ja kirjoitin radiosähkeitä eteläafrikkalaisille kumppanimedioille. Pääsin myös tapaamaan kirjon poliitikkoja pääministereistä presidenttiin, presidentin vaimoon ja Kiinan varapresidenttiin.

Osallistuimme myös hämmentävään Goat Race –hyväntekeväisyystapahtumaan.

21'

Juhannuksen pitkä viikonloppu vierähti Sansibarin kansainvälisillä leffafestareilla (Zanzibar International Film Festival / ZIFF), mikä oli melkoinen kokemus. Vaikka yhden yön ajan kiemurtelinkin ruokamyrkytyksen kourissa, oli viikonloppu positiivisessa mielessä unohtumaton. Leffafestareiden miljöönä Sansibarin linnake on upea.

21222324

Heinäkuu

 

Heinäkuussa matkustimme Pohjois-Tansaniaan Arushaan ja Moshiin. Kävimme muutaman päivän safarilla Tarangiren kansallispuistossa ja henkeäsalpaavan upeassa Ngorongoron kraaterissa. Reissuun kuului myös vierailu maasaikylässä, mitä pidimme hieman eettisesti arveluttavana. Yövyimme Mama C:n hostellileirissä keskellä metsää ja inspiroiduimme tuon vahvan naisen elämäntarinasta.

25262728

Välissä olimme pari viikkoa Darissa ennen seuraavaa reissua ja nautimme arjesta. Upotimme varpaamme rantahiekkaan, pelasimme rantafutista Intian valtameren äärellä. Sitten lähdimme länteen. Puksuttelimme junalla 42 tuntia Kigomaan lähelle Kongon rajaa. Junamatka oli kaikkien varoituksista huolimatta hauska kokemus, jonka tekisin uusiksi milloin vain. Kigomassa sohvasurffasimme paikallisen perheen luona, opettelimme tekemään itse chapati-leipiä perheen äidin opastuksella, uimme Tanganyika-järvessä ja ihailimme järven toiselle puolelle Kongon taakse laskevaa aurinkoa.

juna29-5

Elokuu

 

Kigomasta suuntasimme kohti Tansanian toisiksi pienintä kansallispuistoa Gombea. Neljä tuntia kestäneen, täpötäyteen lastatun puisen veneen kyydissä ehdimme jo hetken pelätä kuolemaa, mutta lopulta pääsimme perille ja oivalsimme löytäneemme paratiisin. Uimme, katsoimme auringonlaskuja ja trekkasimme vuorilla simpansseja samoja polkuja pitkin, joita legendaarinen simpanssitutkija Jane Goodall talsi vuosikymmeniä aiemmin. Geneettisten sukulaistemme seuraaminen lähietäisyydeltä on kokemus, jota ei hevillä unohda. Gombessa läppärini hajosi ja bloggaaminen päätyi tauolle.

3032-73133-6IMG_6136

Jatkoimme matkaamme Burundiin ja Ruandaan. Ruandan rajalla muovipussit takavarikoitiin rinkastani ja maan siisteys ja turvallisuus tekivät vaikutuksen, kuten myös uskomattoman kauniit maisemat. Tutustuin maan synkkään historiaan, valoisampaan nykyisyyteen ja naisten erinomaiseen asemaan yhteiskunnassa. Kävin ratsastamassa maan ainoalla ratsutallilla pitkin Kigalin rinteitä. Tiesin, että Ruandaan haluan joskus takaisin.

Kigali kaupungin korkeimman rakennuksen katolta.

Kigali kaupungin korkeimman rakennuksen katolta.

37-8

Kibuye ja Kivujärven maisemia.

Kibuye ja Kivujärven maisemia.

Kuun lopussa palasimme vielä Sansibarille sanomaan hyvästejä Itä-Afrikalle. Vuokrasimme auton ja ajelimme ympäriinsä paratiisirantoja. Olo oli haikea ja paluu Suomeen tuntui pahalta.

38-12

Vuoden yksi ihanimmista asioista on ehdottomasti nämä tytöt, joiden kanssa sain jakaa kesän <3

Vuoden yksi ihanimmista asioista on ehdottomasti nämä tytöt, joiden kanssa sain jakaa kesän <3

Syyskuu

 

Arki iski vasten kasvoja. Tutoroin ulkomaisia opiskelijoita ja luennotkin alkoivat vauhdilla. Ikävä Afrikkaan oli suuri.

Lähdin yllättäen Itä-Turkkiin blogimatkalle, muistaakseni neljän-viiden päivän varoitusajalla. Van oli mielenkiintoinen ja minulle todella uudenlainen reissukohde kurdikulttuureineen. Lopuksi pysähdyimme Istanbuliin yhdeksi yöksi. Rakastuin kaupunkiin ensisilmäyksellä ja vannoin palaavani sinne mahdollisimman pian. Reissu helpotti Afrikka-ikävää.

404142

Lokakuu

 

Blogin puolella hiljeni samaa vauhtia kuin koulukiireet tihenivät. Osallistuin journalismiseminaareihin niin Turussa kuin Helsingissäkin, juhlin syntymäpäiviäni ja hostasin luonani vieraillutta kolumbialaiskaveriani, johon tutustuin Auschwitzissä aiemmin samana vuonna. Oli YK-päiviä, kehitysyhteistyöviikkoa, hevosnäyttelyitä ja kaikkea muuta, johon olin onnistunut nenäni työntämään tai epäonnistunut eitä sanomaan.

Aloin seurustella ja alle kaksi viikkoa A:n kanssa tunnettuamme varasimme lennot vuodenvaihteen reissuun.

Processed with VSCOcam with t1 preset

Marraskuu

 

Koulukiireet, ahdistus ja stressi jatkuivat, blogi oli yhä pimennossa. Miksi vuorokaudessa on vain 24 tuntia? Kävin journalistiristeilyllä vajaan 200 muun opiskelijan kanssa ja kuulin voittaneeni Sokos-hotellien 40-vuotiskampanjan parhaan postauksen äänestyksen Kolin kylpyläpostauksellani.

Joulukuu

 

Kävimme bloggaajaporukan kesken risteilyllä ja vietimme itsenäisyyspäivän Tukholmassa, jossa inspiroiduin valtavasti Jimmy Nelsonin valokuvanäyttelystä Fotografiskassa.

434445

Sain kuulla, että yliopistoni on nimennyt minut Euroopan ulkopuoliseen vaihtoon syksyksi 2015. Minne, se selviää ensi keväänä. Onni vyöryi koko kehooni päästä varpaisiin.

Pakkasimme rinkkamme ja huikkasimme kavereillemme lähtevämme ”joululomareissulle Lappeenrantaan ja Milanoon”, jotka samassa lauseessa huvittivat monia. Todellisuudessa kuitenkin reissasimme Italian halki melko ripeällä tahdilla reittiä Milano-Venetsia-Firenze-Rooma-Napoli-Bari-Brindisi ja nappasimme laivan päivä Adrianmeren onnettomuuden jälkeen kohti Kreikan Patrasia.

4647

Tänä vuonna uusi vuosi vaihtuu Ateenassa, jossa punkkaamme mukavan paikallisen kaverin kaverimme sohvalla.

Niin, ja pian olen takaisin siellä Istanbulissa, aivan kuten muutama kuukausi sitten itselleni lupasin. Jännittää, tuleeko välillemme tuon kaupungin kanssa jotain kestävämpää, vai oliko viimekertainen vain hetken huumaa.

VUOSI 2014

 

Maita 9: Etelä-Afrikka, Puola, Tansania, Ruanda, Burundi, Turkki, Ruotsi, Italia, Kreikka.

Mantereita 2 (/3): Eurooppa ja Afrikka (+Itä-Turkki).

Uusia rakkauksia: Kapkaupunki, Ruanda, Istanbul, Sansibar

Maita, joihin tuskin palaan kovin pian: Italia, Burundi

Lentoja 11

Risteilyjä 3: Journalistiristeily, bloggaajaporukan Tukholman risteily, Italia-Kreikka -väli

Pisin bussimatka: Plettenberg Baysta Johannesburgiin (1142km, 18h)

Henkisesti pisin bussimatka: Kigoma-Bujumbura (229 km, aivan liian monta tuntia ja omituisin rajanylitys ikinä epämääräisen metsän halki taksilla), Bujumbura-Kigali (289km, päättymätön päivä, krapula eikä käteistä mukana rajalla varten maksettavaa viisumia varten), Kigali-Mwanza (633km, ikuisuus ja vähän päälle).

Pisin junamatka: Dar es Salaamista Kigomaan (42h)

Mitkä ovat olleet teidän vuotenne vuorenhuiput ja aallonpohjat?

 

Juhannus Sansibarin elokuvafestareilla

Siinä missä perinteekseni on muodostunut uuden vuoden viettäminen ulkomailla, on juhannus aina kuulunut viettää Suomessa. Kuka nyt ulkomaille haluaisi silloin, kun kotimaan kesä on parhaimmillaan ja päivä pisimmillään? Tänä vuonna hämmennys olikin suuri: miten ihmeessä juhannusta vietetään Afrikassa?

Kuultuamme vinkin Sansibarin elokuvafestareista (Zanzibar International Film Festival – ZIFF) oli päätös helppo. Sinne oli päästävä.

IMG_4008 Ajatus Sansibarista tuntui muutenkin jotenkin absurdilta. Monelle tuolla paratiisisaarella on kaukainen kaiku ja se on pikemminkin Madagascarin tai Havaijin kaltainen tavoittamattomalta tuntuva unelma. Muistan lukeneeni artikkelia Sansibarista lentokoneessa matkalla Johannesburgiin viime joulukuussa. Silloinkin nuo valkeat hiekkarannat tuntuivat tosi kaukaisilta, vaikka olin jo matkalla samalle mantereelle. Sitten me vain tempaisemme ja lähdemme sinne viikonloppureissuun laivalla. Ihan kreisiä.

Sansibar ei tuottanut pettymystä, päinvastoin. Odotin paljon, sain enemmän.

IMG_4090 IMG_4089 IMG_4083 IMG_4051 Mitäkö odotin? Ehkä ennen kaikkea kauniita rantoja, palmuja ja rantahotelleja. Toki saarelta löytyy niitäkin, mutta minun Sansibarini oli lopulta jotain aivan muuta.

Jo laivalta maihin tähyillessäni tunsin hypänneeni aikakoneen kyytiin. Ei ollut vaikeaa kuvitella, millainen maisema löytöretkeilijöitä ja muinaisia valloittajia odotti joitain vuosisatoja sitten Sansibarille saapuessaan. Kaupungin siluetti ja rakennusten arkkitehtuuri viestivät heti, ettemme olleet enää Tansanian mantereella. Sansibar on erilainen, niin autonomiselta hallinnoltaan kuin kulttuuriperinnöltään. Jos minut olisi lennätetty paikkaan side silmilläni ja käsketty sijoittamaan itseni kartalle, en siihen varmaan olisi kyennyt, sen verran jännä oli tuo yhdistelmä afrikkalaista ja arabialaista perinnettä.

Lopulta minun Sansibarini oli Stone Townin kapeita, hämmästyttävän siistejä kujia, joiden varrella ihmiset istuskelevat, illallistavat ja jutustelevat ja joita pitkin kaapupukuiset muslimimiehet ajelevat skoottereillaan ja pikkupojat pyörillään. Joulun makuisilla mausteilla maustettua teetä ja kahvia. Värikkäisiin huiveihin kietoutuneita naisia. Turvallisuuden tunnetta ja ystävällisiä ihmisiä (tässä kohdassa Hanna ja Ella nauraisivat isosiskomaisesti hyväntahtoisuudelleni). Ihanaa katuruokaa sataman tuntumassa. Niin, ja elämäni ensimmäistä ruokamyrkytystä. Pitäähän sekin jokaisen vakavasti otettavan maailmankansalaisen jossain vaiheessa kokea. Minun kohdallani kauan sen saamisessa kestikin, mistä en toki valita.

Sansibarilainen kahvi oli tyttöjen mielestä viimein "oikeaa kahvia".

Sansibarilainen kahvi oli tyttöjen mielestä viimein “oikeaa kahvia”.

Itse pysyttelin teessä, joka oli tositosi hyvää. Erityisesti tykkään siitä, että aamuteen saa pienessä kannussa ja sitä riittää useampaankin kupilliseen.

Itse pysyttelin teessä, joka oli tositosi hyvää. Erityisesti tykkään siitä, että aamuteen saa pienessä kannussa ja sitä riittää useampaankin kupilliseen.

IMG_4124 IMG_4117 IMG_4111 IMG_4103 IMG_4102 Festivaali oli hieno, vaikka lopulta emme kovin monessa näytöksessä ehtineetkään käydä. Juhlan ajaksi taide rantautui saarelle monella tapaa: elokuvanäytösten lisäksi löytyi taidenäyttelyitä, elävää musiikkia ja aihepiireihin liittyviä työpajoja. Elokuvista vaikutuksen teki albiinovainoista kertova, Noaz Deshen ohjaama White Shadow. Kauniita kuvia ja vaikuttava tarina, tosin pituutta ehkä ripauksen liikaa minulle. Silti suosittelen!

Ohjaajan kanssa juteltiinkin muutamaan otteeseen, tosin aluksi oikeastaan tajuamatta kuka on kyseessä. Tai siis, tiesimme tämän kyllä olevan ohjaaja, mutta vasta kun kävi ilmi elokuvan kiertäneen maailmalla läpi Venetsian elokuvajuhlat ja Sundancet tajusimme kuka oli kyseessä. Muutenkin tavattiin ohjaajia, tuottajia ja muita elokuvantekijöitä ympäri maailmaa, mikä oli tosi mielenkiintoista. Ja paljon nigerialaisia. Nigerialaisia kaikkialla.

IMG_4013 Elokuviin pääsi naurettavan halvalla, sillä yksi näytös kustansi 3000 shillinkiä (1,40e) ja koko päivän ranneke 10 000 shillinkiä (4,50e). Joka ilta linnakkeessa oli myös iltajuhla esiintyjineen, joista mieleenpainuvin oli varmaan lauantain pääjuhlan malilainen Habib Koité. Myös torstain Mzungu Kichaa oli ihan hauska.

Festarin miljöö oli mielettömän hieno, sillä iltamenot olivat vanhassa linnakkeessa.

Festarin miljöö oli mielettömän hieno, sillä iltamenot olivat vanhassa linnakkeessa.

Käytiin myös katsomassa yksi swahilinkielinen tansanialaisleffa, Bado Natafuta. Se esitettiin ulkoilma-amfiteatterissa tosi hienoissa puitteissa. Ikimuistoisen kokemuksesta teki kuitenkin aivan joku muu. Leffa oli ensinnäkin kiusaannuttavan huono aina näyttelijöistä, vaivaannuttavasta juonesta, kuvauksesta, musiikista ja leikkauksista lähtien. Siis varsinkin ne musiikit, en tajunnut niitä alkuunkaan. Suurin inhokki oli renessanssia henkivä keskiaikamusiikki, joka toistui aina mitä omituisimmissa kohdissa ja vaimennettiin loppukohtauksen ajaksi hiljaisemmalle niin, että huomasin melodian soivan takaraivossani vielä illallakin.

Hauskan leffaelämyksestä teki kuitenkin yleisö: ne reaktiot, aplodit ja vislaukset. Suurimmat hurraukset elokuva sai jos miespääosa kosketti naissankarittaren kättä tai vastaavaa. Itse puolestani en taas kertaakaan osannut nauraa oikeassa kohdassa. Sen sijaan kulttuurierot pistivät naurattamaan kesken leffankin. IMG_4044 Mandelasta kertova Long Walk to Freedom jäi edelleen näkemättä aikatauluongelmien vuoksi, samoin kuin Half of a Yellow Sun. Erityisesti jälkimmäistä kyllä odotin kovasti, sillä viime Afrikan reissulla luin samaisen romaanin. Mutta toisaalta, molemmat on helppo saada käsiin jälkeenpäinkin.

Päivi ja ystävät.

Päivi ja ystävät.

IMG_4138 Sansibar kyllä teki lähtemättömän vaikutuksen ainutlaatuisuudellaan. Sunnuntaisen ruokamyrkytykseni takia visiittimme venyi yhdellä yöllä, sillä pomppuisa laivamatka ei tuntunut hyvältä idealta vatsalaukun muutenkin ollessa solmussa. Maanantaina kuitenkin saavuimme takaisin kotiin Dariin ja tiistaina koitti paluu töihin. Lupasin kuitenkin jo itselleni, että takaisin on päästävä tuota mystistä saarta tutkailemaan ennen Suomeen paluuta, sillä nyt festivaalin takia näin itse Sansibarista vasta pintaraapaisun.

IMG_4132Lopuksi muuten vielä yksi juttu: kiitos tositosi paljon kaikille teille lukijoilleni! Aakkospostaukseni viikko sitten keräsi paljon kivoja kommentteja, mistä tuli hyvä mieli. Muutenkin kommentointi tuntuu vilkastuneen viime kuukausina melkoisesti ja toivon toki, että suunta on yhä vain ylöspäin. Arvostan suuresti aina, jos jätät jälkesi kommentin muodossa – bloggaaminen on heti paljon motivoivampaa, kun se ei tapahdu yksinpuheluna :)