Blogihaaste | Hyvästit talvelle

Pientä blogihiljaisuutta havaittavissa, sillä kuun alusta muutin tavarat kämpästäni, jonka jo alivuokrasin eteenpäin elokuun loppuun saakka. Tällä hetkellä olen evakossa sukulaiseni kämpässä ja täältä siirryn vanhempieni luokse Tansaniaan lähtöön saakka – mulla on nimittäin toiseksi viimeinen luento jo tänä perjantaina! Täällä kuitenkin netti tökkii ja koneenikin vetelee viimeisiään (näytön toinen sarana on kokonaan irti ja tiedostoissa vilisee varmaan satoja viruksia, oho), joten kaikki ainekset bloggaamiseen on kaikkea muuta kuin kasassa juuri nyt. Mutta täältä pesee pitkästä aikaa, blogihaastepostauksen muodossa! Postausta kuvittaa tällä kertaa keväiset kuvat ympäri Jyväskylää sekä muutama talvisempi otos muutaman viikon takaa. Olen päättänyt ettei takatalvi enää vaan voi tulla, joten näiden myötä itse heitän hyvästit lumelle ja toivotan kevään erittäin tervetulleeksi.

Haasteen takana on tällä kertaa Pieniä polkuja maailmalle blogin Sanna. Ideana on kertoa 11 faktaa itsestään, vastata Sannan minulle esittämiin 11 kysymykseen ja lopuksi haastaa mukaan uusia blogaajia ja keksiä heille omat kysymykset x 11. Hmm, katsotaas mitä tästä tulee. Aluksi siis omat faktat tiskiin!

1. Vaikka olen tosi sosiaalinen luonne ja mun on helppo tutustua uusiin ihmisiin, viihdyn tosi hyvin myös omissa oloissani – se on tietyllä tapaa jonkinlaista terapiaa mulle. Toissaviikolla esimerkiksi kävin Samuli Putron keikalla ja leffassa yksinäni ja tykkäsin hirmuisesti. Ehkä tästä johtuu myös mieltymykseni matkustaa yksin. Tosi monesta asiasta saa vain enemmän irti, kun on ihan yksin, kaikki aistit avoinna.

Jyväsjärvi muutama viikko sitten...

Jyväsjärvi muutama viikko sitten…

...ja Jyväsjärvi huhtikuun alussa.

…ja Jyväsjärvi huhtikuun alussa.

2. “I can’t go back to yesterday because I was a different person then.”
Liisa Ihmemaassa on mun loputon inspiraation lähde. Lewis Carrollin luoma maailma on yksinkertaisesti mieletön (sanan kaikissa merkityksissään) ja alkuperäisen teoksen grafiikat niin kauniita, että jonain päivänä haluaisin jotain siitä ikuistaa ihooni tatuoinnin muodossa. Myös Disneyn animaatio toimii kerta toisensa jälkeen. Sääli, että Tim Burtonin elokuva floppasi niin pahasti. Ostin muuten Heathrow’n kentältä maailman kauneimman version Alice in Wonderland-kirjasta, toivottavasti ehdin pian lukemaan sen.

Ylistönrinne on kaukaisin yliopiston kampus, jossa majailevat mm. fyysikot, kemistit, matemaatikot ja biologit. Siellä on pieni humanisti hämillään. Mulla on siis espanjan tunnit siellä.

Ylistönrinne on kaukaisin yliopiston kampus, jossa majailevat mm. fyysikot, kemistit, matemaatikot ja biologit. Siellä on pieni humanisti hämillään. Mulla on siis espanjan tunnit siellä.

Kevään tullen onneksi ei jäätävän kylmän ja tuulisen sillan yli fillarointikaan enää ota päähän.

Kevään tullen onneksi ei jäätävän kylmän ja tuulisen sillan yli fillarointikaan enää ota päähän.

IMG_0334

3. Tykkään opiskelijaelämästä hurjan paljon. Itse opiskelu on kivaa, kuten myös kaikki opiskelun ulkopuolella tapahtuva. Olen journalistiopiskelijoiden ainejärjestön Lööpin kansainvälisyys- ja ekskursiovastaava sekä mukana myös Jyväskylän YK-yhdistyksen hallituksessa. Järjestötouhuista tykkäänkin tosi paljon, siellä tutustuu hyviin tyyppeihin ja pääsee tekemään kaikennäköistä mielenkiintoista. Facebookissa jo jaoinkin YK:n kansainvälisenä onnellisuuden päivänä tekemämme JyYkin tempauksen videon, mutta laitanpa sen vielä näkyviin tännekin.

4. Olen aina ollut kiinnostuneempi vähemmän kehittyneistä, hauraista valtioista. Omaksi alueekseni miellän Afrikan ja Latinalaisen Amerikan ja niitä haluaisinkin koluta niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi Kanadaan tai Itävaltaan en osaa itseäni kuvitella reissaamaan – ainakaan vielä.

5. Pidän kirjoittamisesta tosi paljon, mutta oman jälkeni suhteen olen tosi kriittinen. Aina on tunne, ettei teksti ole täysin valmis. Kuvallinen ilmaisu on myös kiinnostanut mua paljon ja vuosi sitten hainkin opiskelemaan myös dokumentaarista elokuvaa. Nyt tv-työn kurssin aikana kiinnostus sähköiseen puoleen on kasvanut entisestään, joten todella toivon tulevaisuuden työelämältäni mahdollisuutta tutustua myös siihen median ulottuvuuteen.

Silta on myös ainoa, jolta olen Jyväskylässä bongannut näitä rakkauslukkosysteemejä.

Silta on myös ainoa, jolta olen Jyväskylässä bongannut näitä rakkauslukkosysteemejä.

IMG_0313 IMG_0314

6. Meeri Koutaniemi, Kukka Ranta ja Lea Pakkanen on mun ehdottomia idoleita mitä journalismiin tulee. He tekevät tosi tärkeää työtä ja todella toivon itse kykeneväni tekemään joku kaunis päivä yhtä hienoja ulkomaan reportaaseja. Myös nuorten valokuvaajien kokoonpano 11-kollektiivin jälki on mielenkiintoista. Samuli Putron tekstien nerokkuudesta ei pääse yli eikä ympäri ja Pekka Haavisto… No, mä vain olen Pekan fani foreva.

6. Mun lempparilehtiä ovat Maailman Kuvalehti ja Image. Myös Kepan julkaisema Kehitys-lehti on tosi jees. Tällä hetkellä itse tilaan Hesaria, Imagea, Mondoa, Kangasniemen Kunnallislehteä ja postiluukusta tipahtaa myös Journalisti. Niin, ja tulee toki se Kehityskin, ilmainen kun on.

Kenkiä löytyy välillä tosi merkillisistä paikoista. Myös mun kotitalon koivu on vuorattu tennareilla.

Kenkiä löytyy välillä tosi merkillisistä paikoista. Myös mun kotitalon koivu on vuorattu tennareilla.

7. Olen melkoinen kielipoliisi. En voi sietää kirjoitusvirheitä, en yhtään – vaikka todennäköisesti itsekin niitä toisinaan viljelen. Yhdys sana virheiden lisäksi ärsyttävintä ikinä on se, kun joku kirjoittaa olevansa Suomalainen.

8. Vielä lukion aloittaessani olin vannonut valmistuvani yliopistosta eläinlääkäriksi. Olin vakaasti päättänyt tekeväni hevosista edes jollain tasolla ammattini. Lukiossa tajusin kuitenkin fysiikan, kemian, biologian ja pitkän matikan kurssien menevän aivan sumussa ja lopulta päätin keskittyä ennemmin johonkin minkä osaan: äidinkieleen ja kieliin. Matemaattisesta lahjattomuudestani huolimatta kahlasin kaikki pitkän oppimäärän pakolliset kurssit läpi, mistä olen aika ylpeä. Onneksi enää ikinä ei tarvitse ainetta opiskella ja tästä lähtien voin vedota humanistin matikkapäähän.

Vanha Juomatehdas on sisältä tosi kiva rakennus. Sääli, että se ei ole enää yliopiston käytössä sisäilmaongelmien vuoksi.

Vanha Juomatehdas on sisältä tosi kiva rakennus. Sääli, että se ei ole enää yliopiston käytössä sisäilmaongelmien vuoksi.

9. Mua ottaa päähän hirveästi se, että antiikkisen puhelimeni takia mulla ei ole Instagramia.

10. Hain juuri Intercultural Communication-opintokokonaisuutta (kulttuurienvälinen viestintä) sivuaineekseni ensi vuodelle ja toivon tosi paljon saavani sen. Hain myös kv-tutoriksi, joten jos tuuri käy ja tämän viikon haastattelu sujuu hyvin, seilaan ensi syksystä lähtien vaihtareiden messissä ympäri Jyväskylää.

Tajusin vasta viime viikolla mikä on kaupungin Kunnantalo. Se on hauskasti vielä nimetty (mun mielestä ainakin) vähän vanhahtavasti, "Kunnallistalo".

Tajusin vasta viime viikolla mikä on kaupungin Kunnantalo. Se on hauskasti vielä nimetty (mun mielestä ainakin) vähän vanhahtavasti, “Kunnallistalo”.

Sen edustalta Kirkkopuistosta bongasin myös (oletettavasti Ylen) toimittajia tositoimissa. Ah, politiikan uutisten kuvittaminen, helppoa kuin mikä. T: joku joka parhaillaan kasaa uutisrepparia kriiseistä ja psykologisesta avusta niiden aikaan. Kuvaa siinä sit uutiskuvaa...

Sen edustalta Kirkkopuistosta bongasin myös (oletettavasti Ylen) toimittajia tositoimissa. Ah, politiikan uutisten kuvittaminen, helppoa kuin mikä. T: joku joka parhaillaan kasaa uutisrepparia kriiseistä ja psykologisesta avusta niiden aikaan. Kuvaa siinä sit uutiskuvaa…

11. En itse pidä matkusteluani varsinaisena lomailuna ja jostain syystä mua alkaa helposti ärsyttää jos joku toivottaa vaikkapa mukavaa lomaa. Totta kai reissussa otetaan iisisti, mutta mä en lähde ulkomaille pelkästään löhöämään rannalle ja nollaamaan stressiä. Mä lähden ennen kaikkea seikkailemaan, oppimaan ja tutkailemaan mitä maailmalla on tarjota.

Kysymykset:

1. Kärsitkö lentopelosta?
En tosiaan, päinvastoin: mun mielestä lentäminen on ihan huippua. Mitä pidempi lento, sen parempi. Lentokenttien odottava tunnelma (varsinkin silloin kun on aikaa vain vaellella päämäärättömästi), mannertenvälisten lentojen leffavalikoima ja lämpöiset viltit. Tykkään jopa lentokoneruoasta, siinä on sitä jotain. Etenkin tykkään nousuvaiheesta. Lentokoneen kiihdytys tuntuu sen verran hauskalta, että yleensä toivon ettei kone vielä nousisikaan ilmaan, vaan voitaisiin tehdä pieni kunniakierros kentän ympäri.

Tuomiokirkko keskellä Kirkkopuistoa.

Tuomiokirkko keskellä Kirkkopuistoa.

2. Kerro jokin hauska kommellus, joka sinulle on matkalla sattunut.
Jostain syystä ekana mieleen tulevat kommellukset liittyvät kaikki liikkumiseen, siis itse matkustamiseen jollain tapaa – vaikka mun ja Essin kolme yhteistä viikkoa Balilla olikin yhtä kommellusta. Mutta ekana ehkä tulee mieleen se, miten meidän reissulla Johannesburgista Kapkaupunkiin taksikuski nukahti rattiin välittömästi auton rattiin saavuttuamme kaupunkiin ja seuraavana päivänä just ja just ehdittiin lennolle, kun kuski ei suostunutkaan heittämään meitä lentokentälle saakka. Tai kun Australian tulvista viimein päästyäni eroon, Chileen saavuttuani pohjoisessa alkoi tulvia. Jopa chileläinen kaverini Sergio sanoi, ettei ole kuullut alueen ikinä tulvivan, sillä Atacaman autiomaa on maailman kuivimpia paikkoja. Siispä en päässyt ikinä Atacamaan asti, vaan vaihdoin suunnitelmaa ja meninkin Buenos Airesiin. Bussimatkalla ei ekan rajan yli päästykään, sillä tielle oli vyörynyt iso kivi. Niinpä jouduimme menemään etelämmän rajan yli, jolloin matka venyi yli 40-tuntiseksi. Kaikki luonnonvoimat tuntuivat haluavan pitää mut Santiagossa. Onhan näitä sattunut melkoisesti, jos tarkemmin miettii. Yhteistä kaikille varmaan on se, että silloin on ottanut päähän melkoisesti, mutta jälkeenpäin jo naurattaa.

Graffitteja saisi mun puolesta olla niin paljon enemmän Jyväskylässä, niin kuin katutaidetta yleensäkin.

Graffitteja saisi mun puolesta olla niin paljon enemmän Jyväskylässä, niin kuin katutaidetta yleensäkin.

3. Jos rahasta ei tarvitsisi välittää, mikä olisi unelmiesi matka?
No näitähän riittäisi. Trans-Siperian junarata Siperian ja Mongolian halki ehkä olisi selkein valmis reitti mielessä ja siitä haluaisin jatkaa vielä Tiibetiin. Bangladesh, Nepal, Bhutan ja Sri Lanka on myös Aasian bucket-listillä. Ai niin ja Papua-Uusi Guinea ihan ehdottomasti! Toisaalta Väli-Amerikan halki haluaisin reissata myös, koluten myös Kuuban ja Jamaikan. Afrikka kuitenkin mua näistä kaikista kiehtoo just nyt eniten. Afrikka on vaan siitä jännä mantere, että siellä mulla ei ole varsinaisia must see-maita. Ennemmin haluaisin saada siitä sellaisen selkeän kokonaiskuvan reissaten tasapuolisesti eri puolilla.
Mitähän tästä nyt sitten tiivistäisi. Uusi maailmanympärysmatka, johon sisältyisi kaikki ylläolevat toiveet?

4. Lempijuomasi?
Riippuu täysin ajasta ja paikasta. Aamuisin tee, helteellä jäätee, ruoan kanssa maito ja huvin vuoksi skumppa, valkkari tai punkku.

Söpöjä rakennuksia sivuteillä. Ah, värejä!

Söpöjä rakennuksia sivuteillä. Ah, värejä!

5. Mitä kotimaankohdetta suosittelet?
Mä olen valitettavan vähän Suomessa matkaillut, mutta väittäisin Hangon olevan tosi idyllinen kaupunki.

6. Kun olet matkalla, mitä kaipaat kotoa eniten?
Mun vastaus on kyllä nyt vähän nolo, mutta… jääkaappia. Siis sitä tunnetta, että voi vain kävellä keittiöön ja napata jotain pientä välipalaa tai syödä edellispäivän jämiä. Vaikka aluksi rafloissa istuminen tuntuu luksukselta, alkaa se pidemmissä reissuissa hiljalleen tympiä, mutta ruokakassien jatkuva mukana raahaaminen on aika uuvuttavaa. Siksi katukeittiökulttuuri on aina kivaa Lisäksi huomaan aina kaipaavani karvaista kaveriani. Ekalla reissulla se oli hevonen, tokalla koira. Mä en ole ikinä ollut taipuvainen ikävöimään ihmisiä: Kun sähköposteista ja skype-puheluista kuulee perheellä ja ystävillä kaiken olevan hyvin, se yleensä riittää pitämään ikävän loitolla.

7. Miten reagoisit, jos sinut vietäisiin tunnin varoitusajalla yllätysmatkalle, jonka kohde selviäisi vasta lentokentällä?
Minne vaan, milloin vaan, mä olen mukana joka tapauksessa. Tuohan olisi ehkä siisteintä ikinä, siis istua lentokoneeseen vailla harmainta aavistusta kohteesta!

Harju on tosi kiva alue keskustan laidalla, varsinkin koiran kanssa lenkkeiltäväksi. Talvella sieltä levittäytyvät kaupungin valot hienosti. Iltapäivisin harjun portaat puolestaan valloittavat lenkkeilijät ja urheiluseurat.

Harju on tosi kiva alue keskustan laidalla, varsinkin koiran kanssa lenkkeiltäväksi. Talvella sieltä levittäytyvät kaupungin valot hienosti. Iltapäivisin harjun portaat puolestaan valloittavat himourheilijat ja urheiluseurat.

8. Jos sinusta tehtäisiin elokuva, kenet valitsisit näyttelemään pääosaa eli sinua?
Huh, vaikea. Koska nuoria suomalaisnäyttelijöitä on aika heikonlaisesti, loikkaan samantien Hollywoodin puolelle. Haluaisin valita karismaattisen Emma Stonen, Natalie Portmanin, Angelina Jolien tai Penelope Cruzin, mutta en kyllä osaa kenenkään näistä kuvitellakaan esittävän minua. Toisaalta Jennifer Lawrencen tietynlainen peloton ja itsenäinen ote voisi vedota tai toisaalta taas Mila Kunisin rämäpäinen, mutta sopivasti överi heittäytyminen ja avoimen oloinen luonne. Jompikumpi näistä siis. En toki väitä kummankaan olevan kaltaiseni, mutta kerran sain ihan itse valita :D

9. Rakkain matkamuistosi?
Tämä on ehkä vaikein kysymys kaikista, koska rakkaita muistoja löytyy niin valtavan paljon. Jos puhutaan kuitenkin nimenomaan rakkaista muistoista, ehkä kuitenkin kärkeen nousevat ne monet auringonlaskut autiolla rannalla Balilla tietyn/tiettyjen ihmisten kanssa. Bali itsessään on jo täynnä ihania muistoja.

Jos en asuisi jo maailman ihanimmassa kämpässä, haaveilisin tähän taloon muutosta. Ihan vaan, koska a) se on ihan yliopiston vieressä Yliopistonkadulla b) se on sinapinkeltainen ja c) no hei, kattokaa tuota talon päätyä!

Jos en asuisi jo maailman ihanimmassa kämpässä, haaveilisin tähän taloon muutosta. Ihan vaan, koska a) se on ihan yliopiston vieressä Yliopistonkadulla b) se on sinapinkeltainen ja c) no hei, kattokaa tuota talon päätyä!

10. Onko olemassa jokin matkakohde, joka on vienyt sydämesi ja jonne haluat palata aina uudelleen?
Montakin. Bali, aina rakas paikka täynnä rakkaita ihmisiä. Karibian seutu, jossa on maailman kauneimmat rannat ja lämpimimmät vedet. Afrikan koko valtava mantere, jossa on kaikista vierain, mutta vastaanottavaisin kulttuuri. Mosambikin Tofoon luultavasti palaisin ensimmäisenä jos mahdollista. Mun sydän on ihan palasina ympäri maailmaa.

Paras pieni yksityiskohta koko kaupungista löytyy mun kotimatkan varrelta.

Paras pieni yksityiskohta koko kaupungista löytyy mun kotimatkan varrelta. Linja 42 näyttäisi vievän Lievestuoreelle. Löytyisköhän sieltä tosiaan elämäni tarkoitus? Mikä-Mikä-Maahan ainakin voisin lähteä ihan samantien.

11. Mikä on ollut koskettavinta, mitä olet matkalla nähnyt/kokenut?
Tämäkin on aika hankala. Kyllähän köyhyyttä, kurjuutta ja aika usein siitä riippumatonta onnellisuutta on tullut nähtyä ympäri maailmaa. Itseeni on ehkä eniten vaikuttanut Kambodzan Siem Reap, jossa sukelsin päiviksi tutkailemaan 1970-luvun kansanmurhaa. Sen konkretisoituminen tapaamiini ihmisiin sai kyllä puntaroimaan omia arvoja.

Lopuksi voisin itse haastaa mukaan Liikkeellä-blogin Maisan, Siljan siivin -blogin Siljan sekä Fat in Bangkok -blogin Katjan. Toivottavasti lähdette mukaan haasteeseen! Kysymykset olisivat seuraavat:

1. Harrastatko lentokentillä tai juna- ja bussiasemilla nukkumista? Miksi/Miksi et?
2. Onko sinulla mitään reissuharrastusta?
3. Mikä on villein matkahaaveesi?
4. Mikä on upein luontoon liittyvä matkamuistosi?
5. Entä mikä on reissaamiseen liittyvä lempikirjasi ja miksi?
6. Jos matkustat yksin eikä rahalla ole niin väliä, yövytkö ennemmin dormissa vai ikiomassa huoneessa?
7. Minkä eläimen haluaisit nähdä luonnossa?
8. Suunnitteletko paljon matkojasi etukäteen vai oletko ennemminkin spontaani matkaaja?
9. Oletko joutunut luopumaan tai tinkimään jostain matkustamisen vuoksi?
10. Onko matkustaminen muuttanut sinua? Miten?
11. Oletko ikinä joutunut käyttämään paikallisia terveyspalveluita ulkomailla?

Tsemppiä!

 

Taidetta tiellä | #suomiretki

Sähkökaapit ovat pömpeleitä, joita on vähän joka kulmalla, mutta niiden olemassaoloa harvoin huomaa. Silloin kun huomaa, yleensä se on poikkeuksellisen törkeän graffitin tai vaikkapa päällä nököttävän kaljatölkin ansiota. Kas näin:

SURKEEVaan Jyväskylän kaupunkipa keksi vuosi sitten näppärän tavan piristää kaupunkikuvaamme. Koulumatkallani pari mielenkiintoista kuvaa kiinnittivät katseeni ja niiden yläreunan teksti “Taidetta tiellä” painui mieleen. Yksi päivä googletin sen ja kappas vain: kyseessä onkin Jyväskylän Energian, Jyväskylän taiteilijaseuran, Yläkaupungin Yö-tapahtuman ja Äkkigallerian yhteistyönä toteutettu taideprojekti. Taidetta kadulle jalkautettuna ja rumia sähkökaappeja piiloon. Voilá, kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Tähän alkuun pieni pohjustus niille, jotka eivät Jyväskylää tunne. Kaupungin keskustahan on mahdottoman helppo hahmottaa. Ensinnäkin, se on melko mäkinen. Toisekseen, on kolme pitkää katua. Keskellä kulkeva Kauppakatu on pääkävelykatu, jonka toisessa päässä on keskustan kaupat, toisessa päässä yliopiston pääkampus, Seminaarinmäki. Kauppakadun yläpuolella kulkee Yliopistonkatu (jonka yläpuolella puolestaan kuuluisa Harju) ja ihan alimmaisena (Vapaudenkatu ja) Hannikaisenkatu, jota myöten junarata kulkee, ja jonka varrelta löytyy Matkakeskus busseineen ja junineen. Kolmanneksi, pituussuunnassa kaupunki jaetaan ylä- ja alakaupunkiin. Alakaupungilla tarkoitetaan kauppojen valloittamaa ydinkeskustaa, yläkaupungilla opiskelijoita vilisevää Seminaarinmäkeä ja sen lähiympäristöä. Näiltä huudeilta löytyvät esimerkiksi kaupungin kivoimmat kahvilat ja muut kuppilat – ja halvimmat.

Tästä viimein päästään palaamaan aiheeseen. Taidetta tiellä -projekti sijoittuu siis yläkaupungille. Kun näin netissä vieläpä kartan sähkökaapeista, tiesin kaupunkisuunnistusta olevan tiedossa. Niinpä yksi päivä hyppäsin pyörän selkään ja lähdin kiertämään sähkökaappeja!

Ensimmäinen löytyi suoraan kirkkopuistosta. Puistossa kävellessäni tajusin ensinnäkin, että Jyväskyälään muutettuani en ole kertaakaan tässä kaupungin ehkä tunnetuimmassa puistossa käynyt, aina vain kiitänyt ohi. Nyt ainakin tuli kirkon ympäri käveltyä etsiessäni ekaa taideteosta kuumeisesti. Tämä oli lopulta ehkä yksi lemppareistani.Kirkkopuistosta olisi ilmeisesti pitänyt löytyä toinenkin taidekaappi, mutta tajusin sen vasta kotona.

Tuomas Mikkonen, Green Effect

1. Tuomas Mikkonen, Green Effect

Toinen löytyi Lucky Balwin’s-irkkupubin vierestä kirkkopuistoa vastapäätä. Sijoituspaikkojakin on taidettu miettiä teoksia tehdessä – vai lieneekö teoksen lucky bastards-teksi vain sattumaa?

2. Tuukka Toijanniemi, Music Is The Best

2. Tuukka Toijanniemi, Music Is The Best

Kolmannen sijoituspaikka oli hieman outo ja jälkeenpäin luin, että tämän kääntöpuolella olisi ollut vielä toinenkin kuva. Meni multa kyllä aivan ohi, mutta ei mahda mitään.

3. Laura Dahlberg, Kädelliset

3. Laura Dahlberg, Kädelliset

Kaupunginkirjaston lähellä oleva apina on kuitenkin ehkä mun ihan lemppari. Se jotenkin vaan sopii paikalleen tosi hyvin.

4. Mikko Hietaharju, (m)animalism

4. Mikko Hietaharju, (m)animalism

Seuraavan, Tero Ahosen teoksen ohi taas kävelen useasti viikossa, mutta ikinä ennen sen olemassaoloa en ole tajunnut. Kertoo niin hyvin siitä, miten vähän todellisuudessa tutkimme tuttua ympäristöä.

5. Tero Ahonen,

5. Tero Ahonen

6. Maija Holma, Pohjoinen

6. Maija Holma, Pohjoinen

7. Pertti Karjalainen

7. Pertti Karjalainen

Punainen oli teos, josta alunperin bongasin koko projektin. Ylistönrinteeltä espanjan tunneilta tullessani se osuu matkan varrelle ja kerran jäin sitä ihmettelemaan hetkeksi. Mitähän kieltä kauniz mahtaa olla?

8. Päivi Hintsanen, Punainen

8. Päivi Hintsanen, Punainen

Läpinäkymän juju piilee selkeästi sijoittelupaikassa. Hetken pyörinkin risteyksessä teosta etsiessäni, kunnes tajusin seisovani sen edessä – sulautuminen ympäristöön onkin koko tämän kaapin idea.

9. Jenni Sormunen, Läpinäkymä

9. Jenni Sormunen, Läpinäkymä

Seuraava kaappi ei mua erityisesti sykähdyttänyt, sillä nimestä huolimatta mulle ei vaan tule teoksesta Bangkok mieleen? Lisäksi on ihme, että tuonkin ohi olen kävellyt tosi usein ja silti en ikinä ennen ollut huomannut tuota – toisin kuin saman tien varressa olevan Punainen-teoksen.

10. Johanna Pisto, Bangkok

10. Johanna Pisto, Bangkok

Lopuksi kierroksen sympaattisimmat: kuvataidekoulun nuorten oppilaiden teokset, jotka sijaitsevat hieman syrjässä muista, Mäki-Matin perhepuiston läheisyydessä. Näistä jälkimmäisen olinkin kotimatkallani joskus nähnyt. Molemmat jotenkin sopivat miljööhön tosi hyvin ja ovat mukavan freesejä.

11. Jyväskylän kuvataidekoulun 9 - 10 v oppilaat

11. Jyväskylän kuvataidekoulun 9 – 10 v oppilaat

12. Jyväskylän kuvataidekoulun 8 v oppilaat

12. Jyväskylän kuvataidekoulun 8 v oppilaat

Sellainen päiväsuunnistus oli se. Reilu tunti meni kaikkiaan kiertämiseen ja mulla oli itseasiassa tosi hauskaa, sillä tuli kuljettua paljon teitä pitkin, joilla harvoin muuten liikkuu. Kiva uutinen on myös se, että tänä keväänä tempaus uusitaan. Maaliskuun lopussa julkistettiin kilpailu, jossa etsitään uusia taideteoksia seuraavaan projektiin Raadin valitsemista ehdotuksista lopulliset voittajat valitaan yleisöäänestyksellä Facebookissa ja kaapit kuvitetaan toukokuussa. Multa iso peukku! Katutaidetta ei ikinä voi olla liikaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos metsään haluat mennä nyt | #suomiretki

Aloitin mun suomiretkeilyn toissa viikonloppuna. Aika kesysti suuntasin tuohon parin kilometrin päähän Haukanniemeen, jossa olen silloin tällöin käynyt Pluton kanssa. Niemessä riittääkin peltoa ja metsää koiralle touhuttavaksi. Nyt kuitenkin nappasin kämppikseni koirineen mukaan. Sullottiin polttopuut, makkarat ja termospullot reppuihin ja pistettiin nuotio pystyyn. Pitäisi eräjormailla useamminkin!

Muuta sanottavaa ei tällä kertaa aamupäivästä ole, joten antaa kuvien puhua puolestaan.

IMG_9995IMG_9998

IMG_0008

Keskellä peltoa ja metsää helposti unohtaa, miten lähellä todellisuudessa kaupunkia onkaan. Takana Laajavuoren laskettelurinne ja hyppyri.

IMG_0003IMG_0016

Moona, Pluton tyttöystävä.

Moona, Pluton tyttöystävä.

IMG_0029 IMG_0061 IMG_00712

Tuuli niin kovaa, että meitä alkoi jo jännittää saadaanko tulta aikaiseksi.

Tuuli niin kovaa, että meitä alkoi jo jännittää saadaanko tulta aikaiseksi.

IMG_0130

Nuotiopaikan sijainti on tosi kiva, nimensä mukaisesti niemessä veden ympäröimänä.

Nuotiopaikan sijainti on tosi kiva, nimensä mukaisesti niemessä veden ympäröimänä.

IMG_0190

IMG_0161 IMG_0183IMG_01672

Makkaranpaistoapulainen.

Makkaranpaistoapulainen.

IMG_0230 IMG_0220Seuraavaksi aion tutkailla kaupunkimaisemia, kunhan taas tuo tämän päivän aikana satanut hillitön lumimäärä vähän sulaisi – kaipaan jo kevättä!