Kolin majesteettinen hiljaisuus

Reilu viikko on jo vierähtänyt, vaan vieläkään en ole ehtinyt kunnolla istua alas ja tuumata rauhassa, mitä viimeisen neljän kuukauden aikana oikein tapahtuikaan.

Ei sillä, että vielä haluaisinkaan. Kiire ja tohina on ollut siinä mielessä ihan hyväkin asia. Varsinaisen ajattelun on voinut jättää pois päiväjärjestyksestä kokonaan. Afrikka-postauksia on vino pino tulossa, mutta toistaiseksi haluan vielä tuumata niitä pari päivää, sysätä Tansanian tarinat vielä hieman tulevaisuuteen. Blogihiljaisuus ei kuitenkaan voi ikuisuutta kestää. Tajusinkin aivan juuri, että minullahan on edelleen julkaisematta kuvia Kolin kansallispuistosta reissulta, jonka teimme juuri ennen Suomesta lähtöäni. Niinpä suljetaan ympyrä ja jatketaan niillä ennen Afrikan seikkailujen jatkumista.

17 18  20 Olen kasvanut konkreettisesti metsän keskellä. Maaseudulla luonto on aina ollut melko itsestäänselvyys ja siellä olen teinivuosinani tykännyt liikkua lähinnä vain ratsain, muutoin en nenääni juuri metsään työntänyt. Kuitenkin kun sen keskellä on kasvanut, ei siitä ihan heti eroon pääse. Kolilla vasta huomasin, miten olinkin jo hieman ikävöinyt luontoa ja sen tarjoamaa rauhaa.

196Kolille saavuttuamme kävimme heti ensimmäisenä iltana hieman kurkkimassa Ukko-Kolin kallioilta Pieliselle avautuvaa maisema, joka oli aivan kivenheiton päässä hotelliltamme. Jatkoimme matkaa vielä Akka-Kolin huipulta kohti Paha-Kolin kielekkeitä, jossa meidät yllätti lumituisku. Toiveikkaina jäimme kuitenkin paikalle tuiskun ajaksi, mikä lopulta kannatti: pian pilvet väistyivät ja järvelle avautui uusi, selkeämpi näkymä. Täytyy myöntää, ensivaikutelmamme Kolista olisi voinut olla paljon huonompikin.

1245Tässä vaiheessa minun on ehkä pakko paljastaa jotain, mikä on kaikkia mantereita kolunneelle reissaajalla melkeinpä noloa. Koli oli ensimmäinen Suomen kansallispuisto, jossa vierailin. Niin, aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, sen oivalsin itsekin.

Toisena päivänämme pyrimme pääsemään liikkeelle ajoissa, jotta ehtisimme koluta polkuja mahdollisimman paljon. Suunnaksemme otimme aivan aluksi Tarhapuron vesiputouksen. Polut on mukavan selkeästi merkitty, mikä tekee lopulta kartastakin lähes tarpeettoman. Putous löytyi nopeasti ja pian löysimmekin itsemme kiipeilemästä sen päältä. – tosin allekirjoittanut puoliksi panikoiden jään luistaessa tassujen alla niin paljon, että olin varma meidän vähintäänkin murtavan luitamme hetkenä minä hyvänsä. Pääsimme kuin pääsimmekin lopulta ylittämään putouksen ja fiilis oli kuin voittajalla, tosin ei kovin kuivalla sellaisella.

8910

7Tarhapurolta matka jatkui kohti Mäkrän huippuja, joita kivutessa pääsi jo sykekin nousemaan. Kipuaminen oli kuitenkin vaivan väärti, sillä Mäkrän huipulta eteemme avautui ehkä koko puiston oma suosikkimaisemani. SInne istahdimmekin kalliolle hetkeksi vain katselemaan ja tankkaamaan välipalaamme.

11121315

16Viime keskiviikon (3.9.) Helsingin Sanomissa oli juttu, jossa kerrottiin Suomen uudesta matkailuvaltista, hiljaisuudesta. Kiinalaisryhmä kiersi ympäri Itä-Suomea tutustumassa maamme luontoon ja sen tarjoaman rauhaan ja luontoon. Ei ole vaikea arvata, miten juuri Koli päätyi heidän vierailulistalleen mukaan. Onhan se aivan uskomattoman hieno.

Rauha ja hiljaisuus ovat asioita, joita minäkin nostan Kolista esiin. Kaikkien lähtövalmistelujen hektisyyden keskellä pari päivää luonnon keskellä ystävän seurassa tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Poluilla emme tavanneet yhden ainuttakaan muuta retkeilijää, mistä tuli varsin etuoikeutettu olo. Kallioilla saimme katsella maisemaa pitkiäkin jaksoja täysin keskenämme. Edessä avautuva järvimaisema tuntui arvokkaalta ja majesteettiselta, ja hiljaisuus niin vallitsevalta, ettei sen äärellä edes halunnut muuta kuin hengittää sen tahtiin. Ei mikään ihme, että samainen maisema on inspiroinut vuosisatojen saatossa monia kansallistaiteiljoitamme aina Sibeliuksesta Juhani Ahoon ja Eero Järnefeltiin.

Vielä toisenakin päivänä oli Ukko-Kolin kallioille päästävä, ihan vain sanomaan maisemalle hyvästit – toistaiseksi. Lopuksi kiersimme takaisin autoa kohti Uhrihalkeaman kautta, johon on historian kuluessa liitetty monia tarinoita.

2124232225Vaan eipä Suomen kauneus lakannnut meitä hämmästyttämästä kotimatkallakaan. Vai mitäpä sanotte tästä näystä, jonka ääreen piti pysähtyä hetkeksi vain tuijottamaan? Suomalaiset kesäillat on melkoisia.

26

Hemmottelua Kolin maisemakylpylässä | #sokoshotels40

Kolin viikonloppulomalle kantavaksi teemaksi muotoutui selkeästi rentoutuminen. Sitä saimmekin melkein yliannostuksen (onko se edes mahdollista?) kansallispuiston puolella trekkaillessamme kuin hotellin alakerran kylpylässäkin. Koli Relax Spa pääsi yllättämään. Minulle sanalla ”kylpylä” on aina ollut perheloman, altaisiin pissivien lasten ja vesiliukumäkien kaiku – mikä tosin kertoo ennen kaikkea omista vähäisistä kylpyläkokemuksistani.  Kolin maisemakylpylä olikin paikka, jossa oli viboja siitä mitä sanalla vaikkapa antiikin Roomassa tarkoitettiin, tosin suomalaiseen kontekstiin asetettuna tietysti. Kaikki suomalaiselementit olivat läsnä: luonto, vesi ja rauha.

InstagramCapture_04782fea-4939-41c9-b4aa-03ca3dfa51f4_jpg

Kylpylän konseptista pidin kovasti. Sisäänpääsymaksu 37 euroa tuntui aluksi hieman suurelta, mutta lopulta täysin perustellulta, eihän kyseessä ole mikään uimahalli, vaikka vettä ja altaita löytyykin. Maksuun sisältyy oma löylykiulu, johon saa valita joko Lumenen tuotteita, skumppaa tai viiniä. Päätimme ystäväni kanssa ottaa sekä ihonhoitotuotteet että pullon skumppaa, sillä molemmista kyllä riitti kahdelle. Kylpylä muuten on k-18 kello 16 eteenpäin, mikä vaikutti kaikin puolin järkevältä.

InstagramCapture_71a0dd22-2ef7-4ca5-930d-7f69019d636e_jpg

Lehtisestä löytyi viisi erilaista saunapolkua joista valita, esimerkiksi ”kaunistava”, ”rentouttava” tai ”palauttava”. Aloimme aluksi seurata kaunistavaa polkua, mutta hoidot tehtyämme kyllästyimme ohjeiden pläräilyyn ja jatkoimme sooloillen. Kumpikin tapa siis käy.

Kylpylässä pidin eniten sen pienehköstä koosta, sisustuksesta ja sen luomasta tunnelmasta. Suurista lasi-ikkunoista (vai pitäisikö sanoa lasiseinästä?) avautui näkymä Pieliselle ja materiaalit olivat pääasiassa tumma kivi ja puu. Pidin myös istumanurkkauksesta ikkunoiden äärellä sekä rentoutumishuoneesta laiskanlinnoineen. Kylpylässä ei olekaan pakko käyttää koko aikaa itse altaissa. Rentoutumishuoneessa olisi ollut tarjolla myös teetä ja hedelmiä, mutta itse emme ikinä ehtineet sinne saakka.

InstagramCapture_5d364866-7770-468b-8db3-ffd4f2750d61_jpg-2

Edustalla kylmäallas (ainoa jota itseasiassa ei kokeiltu), taempana poreallas (jota kyllä kokeiltiin kylmäaltaankin edestä).

 

Valo-ääniallas, josta me emme hirveästi innostuneet.

Valo-ääniallas, josta me emme hirveästi innostuneet.

Lopulta kylpylässä altaat ovat vain osa kokonaisuutta. Löytyy kylmäallas, poreallas, valo-ääniallas ja ulkopaljut. Kokonaisuuden kuitenkin täydentävät kylmä-kuuma-altaat jaloille, erillinen nurkkaus jalkojenhoitopisteille, ”Kolin kuohu” -kylmäsuihku sekä elämyssuihku. Elämyssuihku olikin yksi omista lemppareistani, mikä ei kyllä yllättänyt lainkaan. Nappuloista painaen suihku vei veden ja äänen keinoin keskelle Karibian myrskyä tai kihelmöivään valtameren sumuun. Silmät kiinni painaen pystyi kuvittelemaan itsensä keskelle Amazonin sademetsää tai Brittien saarten sumua. Kolin kuohu taas ei lukeutunut tämän vilukissan suosikkeihin. Kylmän saavillisen vettä niskaansa sai vetämällä ensin itse lenkistä katossa, mikä tekee koko hommasta vielä kieroutuneemman. Täytyy silti myöntää, että jäätävän suihkun jälkeen poreallas tuntui paremmalta kuin koskaan ennen. Silti yksi kierros kuohuja riitti minulle.

InstagramCapture_957a747d-2588-46e7-bf6a-9e7b5c5483a0_jpg

Kylmä-kuuma-allas jaloille, jossa tosin kuumaa vettä olisin kuvaillut ennemmin lämpöiseksi. Myös ulkopaljujen vesi tuntui viileältä. En tiedä tosin oliko sillä vaikutusta asiaan, että menimme sinne vasta seitsemän maissa, tuntia ennen sulkemisaikaa.

Hoitoja, kuten kasvo- ja käsikuorintoja, tehtiin pääasiassa kolmen eri saunan yhteydessä. Jokainen oli nimetty edustamansa elementin mukaan: Kivi (aromisauna), Vesi (höyrysauna) ja Tuli (perinteinen suomalainen sauna). En oikeastaan ole suuri saunojen ystävä (hyi minua, mikä suomalainen minä muka olen?), joten en osaa hirveästi ottaa kantaa saunoihin. Kuitenkin nauratti melkoisesti, kun suomalaiseen saunaan astuessamme vastassa odotti kaksi lauteellista keski-ikäisiä miehiä, jotka mieluusti antoivat parille neidille tilaa. Miehet olivat osa 50-vuotissynttäriporukkaa ja kellonaikaan nähden jo ihan sopivassa maistissa. Jep, perinteinen suomalainen sauna – olen samaa mieltä nimen suhteen.

Niin, alkoholin nauttiminen kylpylässä on melko näkyvä osa konseptia. Teimme havainnon, että suurin osa oli valinnut hoitotuotteiden sijaan pullon. Lisäksi rentoutumishuoneessa on puhelin, jonka kautta läheisestä Kirjastobaari Hiekkapakasta sai tilattua juomia suoraan altaille. Tämäkin nivoutuu keskeiseen teemaan, hemmotteluun (ja suomalaisuuteen, heh), ja me siitä kaiken ilon otimmekin irti: skumppaa ulkopaljussa, skumppaa porealtaassa, skumppaa pehmustetulla löhöilytuolilla… vähemmästäkin tulee kuninkaallinen fiilis. Mutta vaarana toki on, että kanssakylpijöistä löytyy myös heitä, joille maistuu muutama lasi liikaa. Meitä nämä hieman humaltuneet ukot eivät tosin liiemmin häirinneet, lähinnä huvitti.

Poreallas

Poreallas

Vietimme kylpylässä lauantai-iltaa, mikä on odotetusti vilkkain aika. Respan tyttöjen suosituksesta menimme vasta hieman ennen kuutta, jolloin synttäriporukka oli jo aikansa kylpenyt. Idea oli hyvä, sillä seitsemän jälkeen väki alkoi vähetä. Lopulta viimeisen puolituntisen saimme olla lähes kahdestaan, katsellen taivaalta laskeutuvia lumihiutaleita porealtaan lämmöstä. Kahdeksalta kuitenkin kylpylä sulki ovensa ja meidän oli aika jatkaa matkaa illalliselle.

Kylpylän maisemat Pieliselle oli tosi kauniit ja ne oli huomioitu altaiden sijoittelussa.

Kylpylän maisemat Pieliselle oli tosi kauniit ja ne oli huomioitu altaiden sijoittelussa.

Postaus on tehty yhteistyössä Koli Relax Spa:n kanssa ja osana Rantapallon ja Sokos Hotellien 40-vuotiskampanjaa. 

Viikonloppubreikki Kolilla | #sokoshotels40

Moni lukijani varmaan edellisen suomiretken aikaan bongailikin jo Instagramista (#sokoshotels40), mihin tuo mystinen viikonloppureissuni suuntautui. Vietimme siis ystäväni kanssa rentouttavaa minilomaa Pohjois-Karjalassa, kuvankauniissa Kolin kansallispuiston maisemissa.

Syykin tälle pikaiselle visiitille löytyy: Rantapallo ja Sokos-hotellit käynnistivät keväällä yhteistyökampanjan hotelliketjun 40-vuotisen taipaleen kunniaksi. ”40 vuotta – 40 blogitarinaa” -kampanja viekin touko-elokuun aikana 40 matkabloggaaja vieraiksi Suomen, Tallinnan ja Pietarin hotelleihin.

Päästyäni näiden 40 bloggaajan joukkoon olin tositosi mielissäni. Olen aiemminkin valitellut, että Suomessa olen matkustanut hävyttömän vähän. Lisäksi toki tyypilliselle hostelliasukille yö hotellissa tuntui jo ajatuksena luksukselta.

Hotellitoivetta ei tarvinnut juurikaan miettiä. Selvää oli, että haluan kokeilla jotain Sokoksen Break-hotellia, joissa on hieman twistiä vaikkapa laskettelurinteiden tai kylpylän muodossa. Kolille meidät puolestaan vei sijainti kansallispuistossa. Mikä olisikaan parempi tapa heittää hyvästit Suomelle taas muutamaksi kuukaudeksi, kuin käydä ihailemassa kotimaan huikeita maisemia? Samalla myös juhlistimme ystäväni Sannin 21-vuotissynttäreitä. Tulipa nekin juhlittua kerrankin tyylillä, usein kun tuo merkkipäivä meinaa jäädä vapun varjoon.

IMG_2943

Sokos Hotel Kolilla parkkipaikat olivat alatasanteilla, joten itse hotelliin noustiin hissillä.

Sokos Hotel Kolilla parkkipaikat olivat alatasanteilla, joten itse hotelliin noustiin hissillä.

Pieni breikkimme oli kokonaisuudessaan onnistunut ja Kolilla koimme mieleenpainuvaa vieraanvaraisuutta. Hotellissa meitä ilahdutti erityisesti sen kohtuullinen koko. Vastassa ei ollut hillittömän valtava kompleksi, vaan maisemaan sulautuva järkevän kokoinen hotelli. Ensimmäinen huomioni olikin, että Kolin hotelli oli ihanan persoonallinen. Pidän visuaalisesti kauniista asioista ja siksi sen väri- ja materiaalivalinnat kiinnittivät heti huomioni: tummia sävyjä, hieman turkoosia ja keltaista korostusväreinä ja luonnollisia materiaaleja kuten puuta ja kiveä.

IMG_2265

Respasta sai lainata Reinot vierailun ajaksi. Sympaattinen idea!

Respasta sai lainata Reinot vierailun ajaksi. Sympaattinen idea!

Lauantaina saavuimme paikalle iltapäivällä, Valamon luostarin ja Joensuun kautta ensin koukattuamme, halusimmehan ottaa pienestä roadtripistämme kaiken irti. Saimme samantien huoneen (joka osoittautui isommaksi kuin kummankaan meidän kämppä, voitte vain kuvitella meidän ilmeet astuessamme sisään), korkkailimme skumpat ja säntäsimme ikkunaan ihailemaan maisemia. Huoneesta aukeni maalauksellinen maisema suoraan Pieliselle, joka varsinkin illan sinisen hetken aikana oli jotenkin taianomainen. Sannin sanoin: ”Mun sielu lepää jo nyt.”

Huoneemme, josta yritimme pikaiseen napata edustavia kuvia ennen kuin tavaramme ottivat vallan.

Huoneemme, josta yritimme pikaiseen napata kuvia ennen kuin tavaramme ottivat täysin vallan.

IMG_2275 IMG_2278IMG_1870

Arvostimme kyllä kovasti sitä, että respan tytöt muistivat Sannin synttäreitä.

Respan tytöt muistivat Sannin synttärit!

 

Cheers!

Cheers!

Vallattuamme huoneen, korkattuamme skumpat ja huokailtuamme maisemalle aikamme, oli aika suunnata kansallispuistoa kohti. Kiskoimme ulkovaatteet ylle ja suuntasimme koleja kohti. Kävimme tsekkaamassa Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Paha-Kolin, jotka kaikki ovat kivenheiton päässä hotellilta. Lumituisku pääsi hieman yllättämään, ja vaikka se loppuikin yhtä nopeasti kuin alkoikin, alkoi kuitenkin ajatus kylpylästä houkuttaa ja varsinainen vaeltaminen sai odottaa seuraavaan päivään.

Pihapiirin toisella laidalla on Luontokeskus Ukko, josta mekin kävimme kyselemässä vinkkejä kansallispuiston tutkimiseen. Sisällä näytti olevan myös ainakin taidenäyttely ja myymälä.

Pihapiirin toisella laidalla on Luontokeskus Ukko, josta mekin kävimme kyselemässä vinkkejä kansallispuiston tutkimiseen. Sisällä näytti olevan myös ainakin taidenäyttely ja myymälä.

IMG_1919

IMG_1929

Loma Kolilla koostui ennen kaikkea luonnon rauhasta, kauniista asioista, hyvästä ruoasta ja rentoutumisesta. Kun samasta paikasta löytyi suoraan ikkunasta aukeava kansallispuisto, kylpylä, ravintola ja ihana ystävä, ei mitään muuta osannut kaivatakaan.

Huoneesta löytyvä Mökö-kivi oli stressin poistoon - me ei tosin sitä edes tarvittu, rento fiilis löytyi muutenkin.

Huoneesta löytyvä Mökö-kivi oli stressin poistoon – me ei tosin sitä edes tarvittu, rento fiilis löytyi muutenkin.

Huoneen takka ei ollut enää käytössä, mutta asiasta kysyttyämme saimme matkaamme tarjottimen täynnä kynttilöitä.

Huoneen takka ei ollut enää käytössä, mutta asiasta kysyttyämme saimme matkaamme tarjottimen täynnä kynttilöitä.

Hotellin sängyt ja lakanat - niissä vaan jostain syystä aina nukkuu niin paljon paremmin?

Hotellin sängyt ja lakanat – niissä vaan jostain syystä aina nukkuu niin paljon paremmin?

Pari päivää vilahtivat nopeasti, mutta siitä huolimatta olo oli sunnuntaina kotiinpaluun koittaessa levännyt.

Kokonaisuudessaan materiaalia viikonlopulta on niin valtavasti, että postauksia on tulossa vielä itse kansallispuistosta ja kylpylästä, joten pysykäähän matkassa mukana! :)