Iranin ihmeet odottavat

Tänä aamuna viimein mennään. Siinä missä Meksikoon vaihtoon lähtiessäni Kuuban reissu oli aivan ehdoton, olen odottanut Iranin reissua siitä lähtien kun Istanbuliin kuulin pääseväni. En edes tiedä mikä tarkalleen ottaen tuossa maassa on jo pitkään kiehtonut. Ehkäpä persialainen historia, sen menneet kuninkaalliset ja muutenkin dramaattinen historia muinaisista ajoista viime vuosikymmeniin? Upeasta luonnosta olen kuullut myös paljon positiivista. Ehkä kuitenkin maan paras käyntikortti on ollut sen uskomattoman lämpimän oloiset ihmiset. Olen kotiyliopistossani Suomessa tavannut muutamia iranilaisia ja myös yksi kulttuurienvälisen viestinnän professorini oli Iranista kotoisin. Kaikki ovat olleet mahtavia persoonia ja kaikin puolin niin cooleja tapauksia, että pakkohan se on päästä näkemään mistä nämä tyypit oikein ovat kotoisin.

Luulen, että kiinnostukseni heräsi kesän 2014 jälkeen, kun Tansaniassa kanssani ollut ystäväni suositteli minulle Persepolis-sarjakuvaromaania ja lainasi kyseisen teoksen minulle. Se oli ensimmäinen kunnon kosketukseni persialaiseen kulttuuriin, islamilaiseen vallankumoukseen ja Iranin islamilaisen tasavallan nykytilanteeseen. Poliittisesti mielenkiintoiset maat ovat aina kiehtoneet minua, eikä Iran ole tässä genressä poikkeus.

Siispä, viimein minulla on huivit, läkähdyttävän kuumat, peittävät vaatteet pakattuna rinkassani, luottokorttini visusti kotiin jemmattuna ja kasa käteistä lompakossa valmiina. Koska lähtö tulikin vähän extempore, en ehtinyt viisumia lähetystöstä hankkia. Siispä ensimmäinen jännitysmomentti lienee viisumin (visa on arrival) hankkiminen lentokentällä. Wish us luck!

RezaShrine

Luit oikein – meille, ei minulle. Joitain päiviä sitten ystäväni Annikki päätti liittyä seuraani, joten yhden sijasta meitä lähteekin kaksi. Annikki on onneksi myös melkoinen reissumimmi ja on esimerkiksi liftannut Portugalista Suomeen, joten eiköhän meidän reissufilosofiat yhteen sovi. Fun fact: me ollaan itseasiassa tavattu Snapchatissa. Sen kautta jonkin aikaa keskusteltuamme selvisi, että olemme aivan naapureita ja asumme linnuntietä noin 50 metrin päässä toisistamme. Aivan uskomaton sattuma, ainakin ottaen huomioon että Istanbulissa on yli 15 miljoonaa ihmistä!

Vaikka vpn-sovelluksia minulla on useampikin niin puhelimessa kuin läppärissäkin, en ole kovin luottavainen paikallisten nettiyhteyksien suhteen – valtio kun on blokannut sosiaalista mediaa ja paikallisetkin siitä termiä filternet usein käyttävät. Saa siis nähdä pääsenkö päivittämään Facebookia, Twitteriä, Instagramia ja Snapchatia tavalliseen tapaan. Toivotaan kuitenkin parasta, joten kannattaa blogini oman FB-sivun lisäksi pistää minun some-kanavani seurantaan, kaikista löydyn nimimerkillä @laurapylv. Nettirajoitusten vuoksi en myöskään uskalla luvata blogipäivityksiä tien päältä, mutta palaan tänne jälleen viimeistään toukokuun alussa, jolloin palaan Turkin maaperälle.

Kuva: Wikimedia Commons. Iahsan at the English language Wikipedia [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], via Wikimedia Commons

Kevät toikin reissuja tullessaan

Alkuvuonna kevään reissusaldo näytti vielä vähän säälittävältä.Tammikuun puolessa välissä palasin Istanbulista Suomeen ajatuksenani, että seuraavan kerran Helsinki-Vantaa todennäköisesti kutsuu vasta elokuussa vaihtoon lähtiessäni, mikä hieman kyllä masensi. Suuri haaveemme lähteä elektronisen musiikin Transahara-festareillekin keskelle Marokon aavokkoja tyssäsi raha- ja aikaongelmaan. Mistä lähtien opiskelija on muka ollut niin kiireinen, ettei pariksi viikoksi voi aavikolle lähteä, kysynpä vaan! Mutta, elämällä on tapana yllättää ja niin se teki nytkin. Kevään kaksi reissuani, olkaa hyvät:

1. Pietari

IMG_1660-2Tänne tupsahdimme tänään! Kolin kylpyläpostauksella voitettu viikonloppuloma Sokos-hotelleille poltteli hieman ja mieli janosi kotimaan ulkopuolelle. Tallinnan ja Pietarin välillä valinta oli selvä ja viisumiväännön jälkeen päädyimme pääsiäisen viettoon itänaapuriimme. Koskaan en megakiinnostunut ole Venäjästä ollut (paitsi Transsiperian junaradasta!), mutta mielestäni siellä käynti kuuluu jo ihan suomalaiseen yleissivistykseen ja viime aikoina ujo kiinnostus Pietaria kohtaan on kasvanut. Nyt kun tuli hyvä sauma lähteä, oli tilaisuus käytettävä. Lisäksi täällä hotellilla kelpaa nollata ja kerätä akkuja oikein kunnolla, sillä kevät on ollut ihan mielettömän raskas koulun osalta ja tulee olemaan melko intensiivinen vielä muutaman viikon ajan. Tällä pienellä viikonloppubreikillä en aio kiirehtiä yhtään tai hötkyillä nähtävyyksien perässä, vaan ihan vain kuljeksia jos siltä tuntuu. Sunnuntaina palataan Suomeen, mutta eiköhän sitä ennen jonkinlainen yleiskuva kaupungista saada. Ja alakerran kylpylä… sinne on huomenna päästävä!

2. Istanbul

IMG_1011-1

Kyllä, taas! Istanbulilla ja minulla alkaa olla mielenkiintoinen suhde. Tuohon kaupunkiin päädyn aina vähän jotenkin vahingossa, suunnittelematta ja yllättäen. Näin myös nyt, sillä reissuun kuulin lähteväni noin viikko sitten ja reissu tulee olemaan 16.-20. huhtikuuta. Tämä reissu onkin kolmas Istanbulin reissu yhdeksän kuukauden sisään. Kyseessä on Eurooppanuorten kansainvälinen konferenssi, jonka aiheina on demokratian tila Euroopassa. Workshoppeja on myös esimerkiksi vihapuheesta, flashmobin järjestämisestä tai onnistuneen somekampanjan vetämisestä. Toivottavasti vapaa-aikaakin riittää sopivasti. Alunperin jäin hakuprosessissa varasijoille, joten siksi lähtö tulee vähän pikaisesti – ja siksi se on myös vieläkin mahtavampaa!

Miltäs teidän reissukevät ja -kesä näyttävät?

 

Pakkaushommia – arvaatteko jo mihin mennään ylihuomenna?

Vielä viimeisiä esseitä (tänä syksynä yhdeksän tehty ja neljä jäljellä) ja kesätyöhakemuksia (24 jo lähetetty, vielä neljä jäljellä) pitäisi koota kasaan, mutta jotenkin vain pakkaaminen vei voiton tänäänkin, vaikka yleensä inhoan pakkaamista yli kaiken. Perjantai-iltana siis olemme jo matkalla kohti meidän reilun kolmen viikon pituista joululomareissua.

Tällä kertaa kerrankin jaksoin päivittää matkalääkesetinkin sisällön - nyt on lääkkeet ja rakkolaastarit kohdillaan.

Tällä kertaa kerrankin jaksoin päivittää matkalääkesetinkin sisällön – nyt on lääkkeet ja rakkolaastarit kohdillaan.

Lyhyissä reissuissa ihanaa on kaikki suloiset pienet matkarasvat ja -saippuat.

Lyhyissä reissuissa ihanaa on kaikki suloiset pienet matkarasvat ja -saippuat.

Mutta millainen reissu onkaan tulossa? Yksityiskohdat ovat meillekin vielä hämärän peitossa, mutta ainakin reissun alku ja loppu sekä joulun ja uudenvuoden viettopaikat on jo lyöty lukkoon. Mutta eipäs tehdä tätä niin helpoksi. Arvaatteko meidän reissun kulun seuraavien vihjeiden perusteella?

1) Lennämme Lappeenrannasta. Reissumme tosin alkaa ja päättyy täysin eri paikkoihin, niin kohteissa kuin Suomessakin.

2) Olen joskus tainnut joskus puhuakin, että minulla on aina ollut hieman alemmuuskompleksi matkustajana, koska olen kolunnut aika harvoja ”must see” -Euroopan suurkaupunkeja (tai edes maita) läpi? Tälle reissulle näitä kaupunkeja osuu matkan varrelle kaksi. Riippuu toki miten näitä haluaa määritellä.

Tälle matkalle ei olla ostettu mitään matkaoppaita. Sen sijaan Tukholmasta Fotografiska-valokuvagallerian kaupasta tarttui mukaan Anywhere-matkakortit, jotka toimivat meidän oppaina tällä kertaa. Näistäkin lisää myöhemmin, kunhan olemme kokeilleet.

Tälle matkalle ei olla ostettu mitään matkaoppaita. Sen sijaan Tukholmasta Fotografiska-valokuvagallerian kaupasta tarttui mukaan Anywhere-matkakortit, jotka toimivat meidän oppaina tällä kertaa. Näistä lisää myöhemmin, kunhan olemme kokeilleet.

3) Reissuumme mahtuu kolme maata.

4) https://www.youtube.com/watch?v=ASywAfBAVrQ

Keksittekö?

Matkaevästä! Tulee tosin todennäköisesti tuhottua jo bussimatkalla Lappeenrantaan.

Matkaevästä! Tulee tosin todennäköisesti tuhottua jo bussimatkalla Lappeenrantaan.

Huomenna lähdemmekin jo bussilla siskoni luo Lappeenrantaan. Tämä reissu on siitäkin poikkeuksellinen, että tällä kertaa en olekaan yksin – mutta siitä ehkä enemmän myöhemimin. Tiedän vain, että kompromissien teosta tulee minulle vaikeaa, se on tullut huomattua jo suunnittelutasolla, vaikka sitäkin on aika minimaalisesti tullut tehtyä. Mutta nyt, viimeisten esseiden pariin!

Äidiltä joululahjaksi saadut maailman hienoimmat villasukat on pakko ottaa mukaan. Pakko.

Äidiltä joululahjaksi saadut maailman hienoimmat villasukat on pakko ottaa mukaan. Pakko.