Vaihto-opiskelijana Meksikossa tunsin itseni jälleen ysiluokkalaiseksi

On aika pistää viime lukukauden fiilikset yhteen pakettiin ennen kevään opintojen alkua. Muistatte ehkä, miten motivaatiota ja kunnianhimoa puhkuen lähdin Meksikoon. Opinnot Pueblan UPAEP-yliopistossa vaikuttivat valtavan mielenkiintoisilta ja olin vakaasti päättänyt ottaa opinnot tosissani. Ei juhlimista ja rellestämistä, kuten vaihdossa yleensä (ja koska olin ajatellut sen vaihtokokemuksen kokea myöhemmin Erasmus-vaihtarina Istanbulissa), vaan pänttäystä, espanjan oppimista, lukematta jääneiden kirjojen kahlaamista, itsestä huolta pitämistä ja mindfulnessia.

No eihän siinä kuitenkaan niin käynyt. Mitä ihmettä oikein kuvittelin?

Jo ensimmäisten viikkojen aikana kävi selväksi, että suomalaisen yliopisto-opiskelijan näkökulmasta opinnot meksikolaisessa korkeakoulussa tuntuvat aika pelleilyltä. Meininki oli toisinaan kuin peruskoulussa konsanaan ja koin vahvoja flashbackeja 2000-luvun alkupuolelle.

Kurssini

Mutta opiskelukulttuurista lisää lopussa. Tämä vuosi on opinnoissani pieni syrjähyppy, sillä journalistiikan sijaan opiskelen kansainvälisiä suhteita niin Meksikossa kuin Istanbulissakin. Näistä opinnoista saatavan laajan sivuaineen myötä haluan pitää ovet auki mahdollisille jatko-opinnoille kv-suhteiden ja kv-politiikan parissa kandidaatin tutkinnon jälkeen. Toimittajan hommia kyllä haluan ensisijaisesti tehdä, siitä ei ole epäilystäkään, mutta median nykytila ei lupaile liikoja tulevaisuuden työmarkkinoille. Plan B ei liene huono idea. Ja toisaalta, ulkomaantoimittajan työssä tietysti on ihan plussaa tietää mistä kirjoittaa – ja juuri se on työ, jota eniten haluaisin tehdä., ainakin tällä hetkellä.

Meksikossa valitsin ensi alkuun seitsemän kurssia. Siellä kaikki kurssit kestävät koko lukukauden, joten variaatiota kouluviikkoihin ei juurikaan ole. Seitsemän kurssin kanssa päivät olivat aika työllistettyjä, joten alun alkaenkin tiesin tiputtavani jotain pois niin, että minulle jäisi jotain vapaa-aikaakin. Lukujärjestykseen päätyivät seuraavat (jos ei yksityiskohtainen selostus kursseistani kiinnosta, hyppää tämän yli):

  • Negociación internacional y resolución de conflictos – Neuvottelu ja konfliktinhallinta
  • África – Afrikka
  • Relaciones internacionales – Kansainväliset suhteet
  • Español intermedio – Keskitason espanja
  • Derechos humanos – Ihmisoikeudet
  • Política internacional contemporánea – Nykypäivän kv-politiikka
  • Servicio social

Niinhän siinä lopulta kävi, että seitsemästä kurssista tiputin kolme viimeisintä pois. Ihmisoikeuskurssi oli yhteinen oikeustieteiden ja kansainvälisten suhteiden opiskelijoille ja näin ollen painottui aika paljon kuivaan lakitekstiin ja Meksikon lainsäädännön pykälöihin – ei erityisen relevanttia tietoa minulle. Política internacional contemporánea osoittautui keskittyvän pääasiassa Euroopan poliittiseen historiaan, joka käydään läpi Suomessa lukion historian tunneilla. Kertaus ei toki olisi ollut pahitteeksi, mutta keksin kyllä parempaakin tekemistä neljän viikkotunnin ajalle.

Servicio social oli hieno, vaihtareille kehitelty kurssikokonaisuus. Kyseessä oli siis vapaaehtoistyö jonkin paikallisen järjestön hyväksi. Suurin osa opetti englantia lapsille tai köyhän lähiön aikuisille, mutta osa meni myös orpokotiin. Vaihtoehtojen joukossa oli myös esimerkiksi sairaalan syöpälasten kanssa työskentelyä. Vapaaehtoistyötä oli neljä-viisi tuntia viikossa paikasta riippuen ja lisäksi kurssiin integroitiin kahdeksan tuntia opetusta meksikolaiseen kulttuuriin ja maan epäkohtiin liittyen.

Itse ilmoittauduin mukaan ja kävin tutustumassa orpokotiin, jossa minun oli määrä työskennellä. Kuitenkin vasta paikan päällä kävi ilmi, että he halusivat meidän työskentelevän joko iltapäivisin tai viikonloppuisin, sillä lapset ovat koulussa aamupäivästä. Minulle taas tämä oli mahdottomuus, koska iltapäivisin minulla oli kaikki muut kurssini ja viikonloppuni halusin pitää vapaana matkustelua varten. Siispä jouduin tästä valitettavasti myös luopumaan, mikä oli vähän sääli. Opetustyöhön minusta ei taas ole, kärsivällisyyteni ei riitä siihen millään.

IMG_5704-6Loppujen lopuksi neljä kurssia oli ihan hyvä lukumäärä, mutta aika helpoksi elämä kävi niiden kanssa. Jokaisesta sain kuusi opintopistettä. Lisäksi maan omalla kielellä opiskelusta yliopistomme kielikeskus antaa kahdeksan opintopistettä, joten koko lukukaudelta minulle pitäisi tulla 32 opintopistettä, mikä on varsin hyvin – etenkin siihen nähden, että mulle jäi fiilis että juuri mitään en kyllä tehnyt niitä ansaitakseni.

1) Relaciones internacionales oli johdantokurssi kansainvälisiin suhteisiin ensimmäisen vuoden opiskelijoille, jotka ovat pääasiassa 17-19-vuotiaita. Kurssin sisältö oli hieman sillisalaattia tarjoten pieniä palasia alan eri puolista. Kävimme läpi erilaisia hallintomuotoja (parlamentarismi, kommunismi, autoritarismi, totalitarismi, mitä on demokratia), kansainvälisen talouden perusteita, kansainvälisten suhteiden perusteorioita (realismi, liberalismi), kansainvälisten suhteiden historiaa ja maailmanpolitiikan eri aikakausia sekä tiettyjä maailmanpolitiikan tapahtumia hieman niitä analysoiden (Kuuban kriisi, Jugoslavian hajoamissodat, Ukrainan sota).

Vaikea sanoa, miten hyödyllinen kurssi oli. Monia asioita tiesin ennestään, mutta toki moniin asioihin sain myös teoreettisemman näkökulman. Opettaja puhui hitaasti, joten tällä kurssilla opin myös paljon espanjaa, erityisesti hyödyllistä sanastoa ja käsitteistöä. Kurssiin sisältyi neljä välikoetta, jotka olivat pääasiassa monivalintakysymyksiä. Vasta loppukokeessa piti vastata kirjallisesti viiteen eri kysymykseen parin kappaleen verran. Loppuarvosanaksi kurssista sain 9.1.

2) Negociación internacional y resolución de conflictos oli mielenkiintoinen, mutta helppo kurssi. Opettaja oli suosikkini, vaikka hänellä olikin hieman hankala aksentti. Alkukurssista kävimme läpi erilaisia neuvottelutaktiikoita läpi, ja niihin liittyen meillä oli noin kymmenen kysymyksen monivalintakoe, josta sain parhaan arvosanan koko luokasta yhdellä väärällä vastauksella. Kertonee luokan ja opetuksen tasosta jotain, sillä itse en edes ymmärtänyt kokeeseen luetusta materiaalista kaikkea, kokeessakin jouduin joitain sanoja varten käyttämään sanakirjaa. Ehkä olin ainoa, joka ylipäänsä tekstin oli lukenut, kuka tietää. Sen jälkeen luimme kirjaa Negociando con el diablo, josta analysoimme jokaista kappaletta parin luentokerran verran. Joka kappaleessa oli esimerkkitapaus, esimerkiksi Churchillistä neuvottelemassa natsien kanssa tai Mandelasta neuvottelemassa valkoisten kanssa mustien oikeuksista.

Loppukurssista pidimme jokainen lyhyen, melko epämuodollisen esitelmän jostakin konfliktista, jota ei ole saatu ratkaistua ja esittää vaihtoehtoratkaisu ja neuvottelumenetelmä. Itse pidin esitelmäni armenialaisten kansanmurhasta vuonna 1915, jota Turkki ei edelleenkään tunnusta tapahtuneeksi. Esitelmän oheen piti myös kirjoittaa noin viisisivuinen essee, ainoa jonka jouduin koko lukukauden aikana kirjoittamaan espanjaksi. Siitä huolimatta, etten kurssilla aina kyennyt seuraamaan opetusta, tuntui kurssi helpolta ja professori vähän turhankin rennolta. Arvostin häntä kyllä suuresti, hän oli tosi fiksu ja kykeni vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, mutta olisi hän voinut vähän enemmän opiskelijoiltaan vaatia – varsinkin kun kyse oli neljännen vuoden opiskelijoista. Arvosanaksi sain tältä kurssilta 9.5.

IMG_5700-5

3) Kolmas kurssini oli espanjan kielikurssi, jonka valitsin tukemaan kielen oppimistani. Ajattelin, että arjessani tulen kuitenkin käyttämään suullista espanjaa, joten olisi hyvä opetella kieltä myös kirjallisena, kielioppia ja oikeinkirjoitusta. Opettaja yritti kuitenkin olla moderni ja keskittyä nimenomaan suulliseen kielenkäyttöön. Häntä ei kiinnostanut kielioppi lainkaan, eikä hän puhuessammekaan korjannut meitä, vaan oli iloinen kun sitä puhuimme, oli se sitten oikein tai väärin. Voitte arvata, että tuolla kurssilla en kyllä mitään oppinut. Arvosana kurssilta oli 9.8.

4) Neljäs kurssini oli África, joka saamistani ennakkotiedoista poiketen olikin englanniksi. Opettaja oli melko suomalaismentaliteettinen nainen, joka opetti aina kahvikuppi kädessä, eikä ikinä hymyillyt. Hänelle oli käytännössä aivan sama mitä tunneilla teimme, niin kauan kun tunneilla ei ollut hälinää ja poissaolomäärät eivät ylittyneet. Itse kurssi oli sisällöltään pettymys. Opettaja oli todella älykäs ja tunsi Afrikan erittäin hyvin siihen nähden, että hänen erityisalansa on oikeastaan Lähi-Itä. Kuitenkin koko lähes koko kurssin ajan kävimme Afrikan muinaishistoriaa, alkaen tuhansia vuosia sitten. Opettelimme kuninkaallisten ja heimojen nimiä, niiden liikkeitä mantereella ja muinaista kulttuuria. Loppua kohden siirryimme orjakauppaan, valkoisten valtaan, kolonialismiin ja Afrikan maiden itsenäistymiseen. Nykypäivää ja mantereen nykytilaa käsittelimme viimeisten kahden luennon ajan. Todella sääli. Mielestäni muinaishistoriaa olisi voinut käydä vain hieman alussa, siirtyä saman tien 1900-luvun tapahtumiin ja loppukurssi käsitellä nimenomaan siitä, mitä mantereella tapahtuu juuri nyt. Afrikan nykypolitiikka ja nyky-yhteiskunta jäi aika tuntemattomaksi tämän kurssin raameissa. Kurssilla meillä oli viisi koetta: kolme välikoetta, loppukoe ja maantiedon koe jossa piti osata kaikki mantereen maat, pääkaupungit, vuoret, joet ja järvet. Lisäksi pidimme esitelmän jostain maasta – minulle osui Mosambik – ja tehdä maahan liittyen 5-7-sivuinen essee. Itse kirjoitin naisten roolista Mosambikin sisällissotien jälkeisessä rauhanrakennusprosessissa. Ai miksikö? Koska olen viime keväänä kirjoittanut jo yhden esseen naisten asemasta rauhanrakennuksessa, joten pystyin kopioimaan puolet vanhasta esseestäni ja liittämään siihen uuden osion tapausanalyysia. Afrikka-kurssista sain loppuarvosanakseni 10, sillä osallistuminen UPAMUNiin korotti arvosanaa yhdellä automaattisesti, ja kokeiden perusteella arvosanani oli hieman yli 9.

 Mikä ihmeen UPAMUN?

UPAMUN oli koulumme oma kolmipäiväinen Malli-YK-seminaari, joka oli kansainvälisten suhteiden opiskelijoille pakollinen. Muiden kurssien opettajat vapauttivat vaihto-opiskelijat tästä pakosta, mutta relaciones internacionales –kurssin opettaja vaati myös minua ja toista vaihtaria kurssillamme osallistumaan. Ja vaikka ei olisikaan, olisin osallistunut silti. Malli-YK on siis tietynlainen YK-stimulaatio, voisi jopa sanoa roolipeli. Jokainen delegaatti edustaa jotain maata tietyssä neuvostossa. Itse edustin Nigeriaa turvallisuusneuvostossa ja aiheinamme oli ISIS, sen pysäyttäminen, kemikaaliaseet Syyriassa ja humanitaarinen apu Eurooppaan pyrkiville pakolaisille. Nigerian delegaattina pyrin kantamaan huolta erityisesti terrorismin leviämisen estämisestä ja onnistuin puhumaan muut Afrikan valtiot kanssani taistoon Boko Haramia vastaan. Sattuuhan sitä.

IMG_5667-1

Malli-YK on aika raskas rysäys, mutta palkitseva sellainen. Taustatyö on tehtävä huolella, muuten siitä ei nauti lainkaan. On tutustuttava omaan maahansa, käsiteltävään aiheeseen ja YK:n aiempiin päätöksiin aiheesta. Lisäksi on tutustuttava muihin delegaatioihin ja yritettävä ennakoida heidän kantojaan, jotta voi jo päätellä potentiaalisia liittolaisia tai konflikteja. Itse kuitenkin innostuin tästä sen verran, että maaliskuussa odottaa Roomassa seuraava Malli-YK osana Suomesta lähetettävää delegaatiota, johon hieman hetken mielijohteesta hain, ja ihme kumma pääsin! Kyseessä on Harvard World MUN, Euroopan suurin ja maailman toisiksi suurin Malli-YK, joita myös MUNien olympialaisiksi kutsutaan. Olen yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani. Viiden päivän seminaariin kuuluu myös joka päivä iltaohjelmaa ja onpa ohjelman sekaan ujutettu jopa virallinen tapaaminen paavin kanssa. Huh! Tulen edustamaan Mosambikia Afrikan Unionin neuvostossa ja onneksi olemme täällä pareittain, joten aivan yksin ei tarvitse seminaarihuoneessa hikoilla.

IMG_5698-4

Meksikolainen opiskelukulttuuri eroaa melkoisesti suomalaisesta

Meksikossa opiskelu on helppoa, jopa silloinkin kun opetuksesta ei edes aina kaikkea ymmärrä. Siksi ehdottomasti kannustaisinkin kaikkia sinne vaihtoon lähtijöitä ottamaan kurssinsa espanjaksi, jotta edes kielenopiskeluun saa lisätehoa tunneilta, sillä itse kurssien sisältö ei välttämättä aina anna niin paljon kuin odottaisi. Opiskelutahti tuntuu suomalaiseen verrattuna tehottomalta ja hitaalta. Koko lukukauden kestänyt kurssi käytäisiin samoine sisältöineen suomalaisessa yliopistossa parissa kuukaudessa. Tunneille ei juurikaan tarvinnut lukea muuta kuin joitain yksittäisiä kappaleita tai artikkeleita, mutta yhtäkään kirjaa kannesta kanteen ei vaadittu lukemaan. Kaikki kokeet olivat pääasiassa monivalintakysymyksiä tai oikein-väärin-kysymyksiä. Yhtäkään esseetä en kokeessa joutunut kirjoittamaan.

IMG_5710-7

Kerran ääneen ihmettelin, miten kursseilla opetellaan niin paljon pientä nippelitietoa; vuosilukuja, nimiä, yksittäisiä tapahtumia. Tiedot eivät aina tuntuneet lainkaan relevanteilta ja paikallisilla opiskelijoilla tuntui puuttuvan kyky yhdistellä tietoaan kokonaisuuksiksi. Koin olevani jälleen yhdeksännellä luokalla peruskoulussa. Ystäväni selitti, että kansainvälisissä suhteissa vuosiluvut ja tapahtumat ovat tärkeitä osata ulkoa, koska pienikin poikkeavuus niiden kulussa olisi voinut kirjoittaa historian täysin uusiksi. Ehkä tietysti niinkin, mutta itse koen, että yliopistossa tärkeintä on opetella laajoja kokonaisuuksia, analysoida niitä, kriittiselläkin otteella. Meksikolaisessa yliopistosysteemissä ei kannusteta kriittiseen omaan ajatteluun tai pohdintaan. Asiat opetetaan ja ne tulee vastaanottaa sellaisenaan.

Läsnäolo tunneilla oli ehdottoman tärkeää, ja niistä pidettiin kirjaa. Tunnit alkoivat aina nimenhuudolla. Itse kampesin tunneille sairaanakin, sillä olin laskenut käytössäni olevat poissaolotunnit melko tarkalleen reissujani varten. Yleensä poissa sai olla noin 12 tuntia, mikä tarkoitti kuutta kertaa, eli kolme viikkoa. Siispä pystyin ihan hyvin tekemään kaksi kymmenen päivän reissua Kaliforniaan ja Kuubaan.

Meksikolaisessa järjestelmässä kandidaatin tutkintoa vastaava ”Licenciatura” kestää viisi vuotta. Mikäli he siis mielivät maisterinkin tehdä, opintojen kokonaiskestoksi tulee seitsemän vuotta. Yliopisto aloitetaan nuorena, 17-18-vuotiaana, ja homma hoidetaan yhdessä putkessa, toisin kuin Suomessa, jossa opiskelijat harhailevat, eksyvät ja lopulta ehkä puolivahingossa valmistuvat. 25-vuotias lääkäri oli ihan normijuttu, vaikka se minua vähän ajatuksen tasolla kauhistuttikin. Jos täysin rehellisiä ollaan, en myöskään ole varma miten valmiita ”diplomaatteja” kansainvälisistä suhteistakaan valmistuneista opiskelijoista tulee. Vaikka kandidaatin tutkinto kestää peräti viisi vuotta, tuntui minusta välillä, että neljännen vuosikurssin opiskelijat olivat opintovuosiinsa nähden hämmästyttävän pihalla maailmanmenosta. Mutta kaikki tietysti pyrkivät Yhdysvaltojen, Englannin, Saksan tai Espanjan suurlähettiläiksi, tietysti. Välillä kävi mielessä, ettei kaikilla tainnut olla ihan jalat maan pinnalla tulevaisuudensuunnitelmien suhteen, varsinkin siihen nähden että harva opiskelija oli koskaan ollut päivääkään minkäänlaisessa työssä.

IMG_5696-3

UPAEP oli yksityinen koulu, johon sisälle pääsee rahalla. Kuten valitettavan usein maailmalla, omilla kyvyillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen suhteen, mitä alaa kukakin opiskelee. Suomessa tottuu helposti siihen, että vaikkapa lääketieteiden tai oikeustieteiden opiskelijoita väkisinkin katsoo hieman yläviistoon ihaillen – ”vau, tuo tyyppi ei ole mikään turha tapaus.” Meksikossa moisen ajatusmaailman voi unohtaa. Muutama toki pääsee sisälle kykyjensä avulla stipendin kautta, mutta muiden sisäänpääsy on tullut isin lompakon kautta. Karua, mutta totta. Näin ollen isi on monen tulevaisuuden suhteen ottanut vallan omiin käsiinsä. Usein kysyin uusilta tuttavilta, miksi he halusivat tulla opiskelemaan kv-suhteita. Muutaman kerran sain vastaukseksi seuraavan: ”En minä tätä valinnut. En ollut oikein varma mitä opiskelisin, niin vanhempani päättivät että tulen tänne opiskelemaan tätä.”

Opettajat olivat kyllä mukavia, siitä suuri kiitos koululle. He vain saisivat vaatia enemmän, hieman haastaa opiskelijoita omaan ajatteluun ja ylipäätään itsenäiseen opiskeluun lisää.Alakoulun tasolle opiskelijat tuntuivat vajoavan silloin, kun heidän odotettiin tekevän jotain. Puskaradiossa kulki esseiden pimeä kauppa ja noin kuuden euron hinnalla sai jonkun tekemään viisisivuisen esseen toisen puolesta. Kokeissa oli normi, että takarivissä istuvat googlasivat vastaukset tai kopioivat ne kaverin paperista. Ensimmäisten kokeiden aikaan homma tuntui pöyristyttävältä, varsinkaan kun en usko opettajien olleen sokeita sille, ainoastaan välinpitämättömiä.

Vaikka tekstini ehkä vaikuttaa varsin pessimistiseltä, olen silti tyytyväinen vaihtooni Meksikossa. Se oli vain loppujen lopuksi aika erilainen kuin olin odottanut ja kyllähän se loppujen lopuksi juhlimisen ja ikuisen kesän puolelle meni. Vaikka kunnianhimoiset haaveet todellisesta kv-suhteiden haltuunotosta sain unohtaa, päätavoitteeni täyttyi: opin espanjaa sille tasolle kuin toivoinkin. Toisaalta, olen pari viimeistä vuotta painanut aika kovaa vauhtia opinnoissani eteenpäin, joten puolen vuoden – tai oikeastaan vuoden Istanbul mukaan luettuna – breikki tekee ihan hyvääkin ennen kandin tutkinnon loppurutistusta ensi vuonna. Maanantaina menen tekemään kurssivalinnat yliopistolleni täällä Istanbulissa ja veikkaan, että samalla linjalla jälleen mennään: valitsen ensin kasan kursseja, joista karsin epämieluisat pois. Ainakin kurssivalikoima vaikuttaa valtavan mielenkiintoiselta, toivotaan että edes puolet niistä olisivat myös todellisuudessa antoisia.

IG Travel Thursday: Vuoden 2015 tykätyimmät kuvat

Tässä vaiheessa varmaan pitäisi jo katsoa tähän vuoteen ja jättää menneet taakse. Se vain tuntuu hieman hankalalta nyt, kun valtavasti juttuja on kirjoittamatta viime vuodelta ja tämä vuosi on yksi suuri mysteeri. Muutaman viikon päästä olen Istanbulissa ja siellä vierähtää kevät. Parhaillaan yritän saada töitä Suomesta kesäksi (nyt kaikki sormet ristissä siellä ruudun toisella puolen) ja syksyllä pitäisi vielä aloittaa viimeistä vuotta niin, että joskus vielä saisin kandin paperitkin. Suuret linjat ovat siis aika pitkälti selvillä, mutta mistään muusta ei ole havaintoakaan.

Siispä, vältellään vielä hetki tulevaa ja mietitään mennyttä. IG Travel Thursday muuttuu tänä vuonna niin, että joka toinen kuukausi päivällä on teema. Arvaattekin varmaan mikä teema tänään on? Aivan, mennyt vuosi. Siispä ajattelin esitellä vuoden 2015 15 tykätyintä kuvaani Instagramissa ja loppuun yhdeksän omaa suosikkiani, jotka eivät edellä mainittujen joukossa olleet.

 

15 tykätyintä kuvaani Instagramissa vuonna 2015

 

15. & 14.  Koirakuvat näemmä toimivat Instagramissa, sillä niitä löytyi sijalta 15 ja 14. Ensimmäinen on napattu Varaderon biitsillä Kuubassa meidän matkaamme lähteneen kulkukoiran kanssa, jälkimmäinen ystäväni perheen koiranpentujen kanssa Tlaxcalassa Meksikossa. Mielestäni minulla olisi erinomainen potentiaali crazy dog ladyksi joku päivä. Tykkäyksiä: Molemmilla 105.

151413. Acapulcosta napatun biitsikuvan suosio hieman yllätti, sillä tämä ei mielestäni ollut kovinkaan jännittävä kuva. Viimeisen Meksikossa viettämäni viikon aikana en tehnyt mitään muuta kuin nautin rannasta ja auringosta lukien, uiden, aurinkoa ottaen ja hyviä radio-podcasteja kuunnellen. Tykkäyksiä: 106.

1312. Myös Oaxacassa sijaitsevien Monte Albanin pyramidien suosio yllätti. Ehkä syynä on se, että itse en kovin paljoa innostu arkeologisista kohteista, rakennelmista tai rakennuksista matkaillessani ja parit pyramiditkin kävin Meksikossa katsomassa vähän sillä mentaliteetilla, että ”täytyyhän näissä käydä kun Meksikossa ollaan”.  Siksi ne eivät ehkä kuvassakaan omaan silmään olleet järin mielenkiintoisia. Tykkäyksiä: 106.

12

11. Kuva on otettu mökiltämme, muistaakseni toukokuun alussa. Vietimme pientä, osittain kieli poskessa järjestettyä maakuntaekskursiota ainejärjestömme Lööpin kanssa paikallislehtien toimituksissa ja pubeissa vieraillen, ja Kangasniemi oli ensimmäinen kohde. Vanhempieni mökillä nukuimme yhden yön, ennen kuin konkkaronkka jatkoi Mäntyharjun kautta Jämsään. Tykkäyksiä: 106.

11.

10. Molemmat kuvani Ylläkseltä saivat aika saman määrän tykkäyksiä, joten sijoitetaan ne sijalle kymmenen yhdessä. Toukokuun liftausreissullamme vietimme yhden yön myös Ylläksellä ja kipusimme tunturin päälle syömään eväslounaamme. Oli kylmä, mutta kannatti. Tykkäyksiä: 107 (vas) ja 103 (oik).

10

9. Dia de Los Muertosin aikaan teimme parin päivän reissun Oaxacaan ja siellä piipahdimme myös Hierve el Agualla. Mieletön luonnonkohde, jossa vuoristomiljöössä on luonnonaltaita. Ehdittyämme sinne aamutuimaan, ei ihmismääräkään ollut mitenkään överi. Tykkäyksiä: 108. 

9

8. Toiseksi viimeisenä iltana Kuubassa menin itsekseni katsomaan Varaderon auringonlaskun. Pistin kamerastani videon pyörimään timelapse-video mielessäni, avasin pari bisseä ja nautin. Tykkäyksiä: 108.

8

7. Toukokuisellamme Lapin liftirundilla Rovaniemi muuttui yhtäkkiä aivan siniseksi. Taivas heijastui myös aika upeasti tulvavesiin, jotka pitivät maata hallussaan. Tykkäyksiä: 110.

7.

6. Kesällä monena iltana viikossa säntäsin lähestulkoon suoraan töistä luontoon. Lahti on täynnä upeita paikkoja, joista ehkäpä vaikuttavin on varsin lappimaisia maisemia muistuttava Linnaistensuo. Matkaa keskustasta kertyy 8 kilometrin verran, joten se on mainio päivälenkkikohde. Tykkäyksiä: 113.

6.

5. Tänä vuonna oivasin, että Instagramissa monet kuvat keräävät tykkäyksiä jo pelkän kuvatekstinsä ansiosta. Positiivinen havainto sinänsä – jotkut siis todellakin myös lukevat mitä kuvan alle on naputeltu. Luulen, että tämä kuva on kerännyt tykkäyksiä ennen kaikkea kuvauksensa vuoksi: siinä jätän hyvästejä Suomelle ja kerron lähteväni puoleksi vuodeksi vaihtoon Meksikoon seuraavana päivänä. Tykkäyksiä: 117.

5

4. Tämä kuva on ehkä suurin mysteeri muiden joukossa. Miksi ihmeessä hieman suttuinen ja huonolaatuinen selfie on saanut tällaisen kasan tykkäyksiä? Ainoa selitys voisi olla ehkä bikinit, mutta kun niitäkään ei oikeastaan kuvassa edes näy? En ymmärrä. On mulla mielestäni ollu parempiakin selfieitä. Joka tapauksessa, tämä on otettu Boca de Iguanas -biitsifestareilla elokuussa, joilla olin erittäin onnellinen. Tykkäyksiä: 127.

4

3. Hevonen ja mies ilta-auringon aikaan Acapulcon rannalla myös näemmä sulatti monien sydämen. Onhan tässä tunnelmaa ja hetki oli paikan päällä myös kaunis, mutta silti tämä ei ole omia suosikkejani. Tykkäyksiä: 132.

3

2. Palacio de Bellas Artes Mexico Cityssä vastapäisestä tavaratalosta kuvattuna oli jostain syystä myös tykätty. Tykkäyksiä: 135.

2

1. Ykkönen ylitse muiden oli kuva, josta itsekin pidän kovasti. Varaderon rannalla Kuubassa minusta napattu kuva huokuu onnellisuutta. Voihan Karibia, sinne kun pääsisi takaisin pian. Tykkäyksiä: 139.

1

Omat suosikkini Instagramissa 2015

 

Vuoteen mahtui myös paljon kuvia joista itse pidin kovasti, seuraajat ehkä eivät niinkään. Usein se voi johtua jo ihan siitä, että itselle moniin kuviin voi liittyä muistoja, tunteita tai hetkiä, jotka kuvan välityksellä eivät katsojalle välity, mutta henkilökohtaisesti ottajalle voi kuvalla olla suurikin merkitys. Tässä omat yhdeksän lemppariani, jotka eivät mahtuneet edelliseen listaan, järjestettynä tykkäyksien mukaan.

9. Rovaniemen Arktikumin lasiseinä oli mielestäni todella kuvauksellinen, varsinkin keväisten tulvavesien aikaan. Tykkäyksiä: 58.

9

8. En tiedä miksi, mutta tämä kuva vain naurattaa. ”Missä tequila?” kysyy ilmeeni, ainakin ystäväni mukaan. Oaxacassa taisi olla tämä kuva napattu. Tykkäyksiä: 76.

7

7. Harvoin otan lifestyle-bloggaajille tyypillisiä ”ah, miten ihana aamu, vähän joogaa ja superfood-smoothieita” -kuvia (anteeksi yleistys), mutta kerran ainakin olen todistetusti sortunut. Tässä kuvassa valo on onnistunut ja suosikki se on Liisa Ihmemaassa -kirjan vuoksi, maailman inspiroivin teos ja oma suosikkini, nyt ja aina. Tykkäyksiä: 85.

6

6. Lokakuussa yliopistollamme oli Feria Internacional, kansainväliset messut. Ideana oli, että vaihtarit jakautuivat tiimeihin kotimaidensa mukaan ja esittelivät maitaan ja kotiyliopistojaan paikallisille. Koska Suomi oli melkoinen vähemmistö – meitä oli vain neljä – meidät laitettiin samaan tiimiin sveitsiläisten ja itävaltalaisten kanssa, joita molemmista oli vain kaksi. Lisäksi joka joukkueella oli pari meksikolaista jeesaamassa käytännön järjestelyjen kanssa. Leivoimme karjalanpiirakoita (ensimmäistä kertaa elämässämme), tarjoilimme salmiakkia, jaoimme yliopistomme esitteitä ja rupattelimme ihmisten kanssa. Päivä oli uskomattoman hauska! En odottanut juuri mitään ja päivä pääsi yllättämään täysin. Oli myös yllättävää, miten kiinnostuneita paikalliset todellakin olivat vaihto- ja jatko-opintomahdollisuuksista meillä – monella muulla ständillä väki tuntui käyvän vain ilmaisen ruoan houkuttelemana. Tykkäyksiä: 43 (vas) ja 86 (oik).

Omat lempparit

5. Tämä kuva on vastine aikaisemmin olleelle suomalaispellolla otetulle jäähyväiskuvalleni. Nämä puolestaan olivat jäähyväiseni Meksikolle, asianmukaisesti Acapulcon rannoilla annettuina. Lipun ostin itsenäisyyspäivän juhlintoja varten ja ajattelin, että perinteiden mukaisesti pyydän ystäviäni kirjoittamaan minulle jotain sen täyteen. Arvatkaa muistinko? Tykkäyksiä: 86.

4

4. Lahden Kahvisaaressa vietimme Päijät-Hämeen kesätoimittajille järjestettyä kesuri-iltaa saunoen, syöden ja juoden. Oli mielettömän tuulista ja kylmää, mutta kaunista. Tykkäyksiä: 95.

3

3. Santa Monicassa istuimme katsomassa auringonlaskua viimeisenä iltanani Los Angelesissa marraskuussa. Vaikka LA ei varmastikaan ulotu lempikaupunkieni listaan ihan jo logististen ongelmiensa takia, olivat päiväni siellä aivan mahtavia ja takaisin palaisin ihan milloin vain. Tykkäyksiä: 96.

8

2. Trinidadissa Kuubassa hevoset ovat se juttu, kuten maassa ylipäänsä. Hevosilla köpöttelevät sedät olivat minusta mainioita. Tämän kuvan myös Mondo jakoi Instagram-tilillään. Tykkäyksiä: 101.

2

1. Hierve el Agualla marraskuun alussa napattu vuorikuva huokuu jälleen onnea. Eipä tästä juuri muuta sanottavaa ole. Matkustaminen vain on parhautta, enkä vaihtaisi yhtään päivää tien päällä pois. Tykkäyksiä: 104. 

1
Mikä/mitkä olivat teidän suosikkejanne? Muistakaahan muuten, että mut löytää Instagramista nimimerkillä @laurapylv. Samainen nimimerkki käy myös Snapchatissa, jossa voi seurata jokapäiväistä arkeani.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Koti, kohta saavun

Viisi kuukautta hujahti aivan huomaamatta. Kyllä sen osasin arvatakin, mutta silti hieman yllätyn nyt katsoessani taaksepäin. Mihin se aika meni?

Nyt istun Mexico Cityn kentällä ja boarding koneeseen alkaa puolen tunnin kuluttua. Jälleen Iberian kanssa oli ongelmia ja Madridissa vaihto täytyy tehdä itse manuaalisesti, koska täällä check inissä ei nähty jatkolentoani. Kuitenkin netissä pystyin Madrid-Helsinki check inin tekemään itse, joten sydämentykytysten jälkeen olen nyt aika varma, että enköhän kotiin saakka jouluksi pääse. Mutta näistä lentokonesäädöistä lisää myöhemmin ihan oman postauksen verran, niitä kun on ollut koko vaihtoaika täynnä.

Blogi valitettavasti hiljeni viimeisen kuukauden aikana, sillä Kalifornian reissun jälkeen elämä on ollut melkoista myllytystä. Oli YK-mallikokousta, siitä palautumista, jäähyväisjuhlintaa ja hieman pikkureissuja. Viimeisen viikon käytinkin ihan vain rauhoittuen ja rentoutuen rannalla, samalla kämppikseni perheen luona Acapulcossa kyläillen. Tästä on hyvä jatkaa kotiin ja rauhoittumaan joulun viettoon. Joululomalla suunnitelmia on aika vähän tiedossa, joten haaveissani on vihdoin palata takaisin blogin ääreen ja alkaa kirjoittelemaan juttuja ulos. Hirveästi olisi asiaa, niin Meksikosta, siellä opiskelusta, espanjan oppimisesta, Kaliforniasta, Kuubasta ja tietysti myös tulevasta Istanbulin keväästä!

Matkani Istanbuliin nimittäin jatkuu aika tasan kuukauden päästä, 24. tammikuuta. Sitten alkaakin orientaatioviikot ja lukukauden aloitusbileet taas uudestaan, voi tulla lievä déjà-vu. Kivaa kuitenkin lähteä, kun muutama nettituttu on kaupungista jo löytynyt, mukaanlukien suomalainen samassa koulussa opiskeleva tyttö, paikallinen saman alan opiskelija sekä ruotsalainen vaihtari, jonka kanssa näillä näkymin aiotaan etsiä yhteistä kämppää. Tukiverkosto check, pärjää hieman vähemmälläkin valmistautumisella ja stressaamisella. Kunhan opiskelijaviisumin lomani aikana hankin, niin olen valmis lähtöön.

Nyt kuitenkin lento kutsuu. Toivottakaa onnea, ettei matkani tyssää Madridiin, vaan minä ja laukkukuormani päästään huomisiltaan mennessä Suomen kamaralle.

Hei muuten, minua kannattaa seurata snapchatissa, mikäli yhtään behind the scenes -meininki kiinnostaa. Nimimerkkini @laurapylv takaa löytyy sensuroimattomampaa versiota reissuistani.

THE NEW YOU-1 Acapulco Acapulco1

IMG_5712-1IMG_5726-5IMG_5735-9