Itsenäisyyspäiväksi Ruotsiin + vuosi Mandelasta

Puhuin yksi päivä kaverilleni, miten mulla alkaa olla jo melkeinpä tapana viettää joulu ja uusivuosi ulkomailla. ”Niin, ja itsenäisyyspäivä ja pääsiäinen ja juhannus ja oikeastaan kaikki muutkin juhlapyhät…”, ystäväni täydensi. Niin, oikeassahan tuo taisi osittain olla. Ainakin viimeisen vuoden aikana ovat vierähtäneet kaikki edellämainitut ulkomailla. Loppuvuosikaan ei ole poikkeus. Viime vuonna lensin itsenäisyyspäivänä kohti ensimmäistä Afrikan seikkailuani Etelä-Afrikkaan. Tänä vuonna epäisänmaallisempi reissukohdevalinta olisi luultavasti vain Venäjä – tänä iltana nimittäin seilaan laivalla kohti Tukholmaa, kun lähdetään pienellä reissubloggaajaporukalla parin yön reissulle. Tästä tulee kivaa!! Linnan juhlia en siis näe tänäkään vuonna. Viimeksi taisin niitä seurata vuonna 2011?

Vuosi sitten tänään oli merkittävä päivä. Tuolloin Nelson Mandela kuoli 5.12.2013 kunnioitettavassa 95 vuoden iässä. Itse kuulin suuren uutisen aamuyöllä itsenäisyyspäivänä, muutama tunti ennen lentoni lähtöä. Olin suunnitellut jatkavani matkaa suoraan Etelä-Afrikasta joko Zimbabween tai Swazimaahan, mutta heti uutisen kuultuani tiesin, että Etelä-Afrikkaan pitää jäädä. Maan rakastetun johtajan poismeno oli tapahtuma, joka tulisi näkymään ja kuulumaan kaikkialla viikkoja eteenpäin.

IMG_8283

Jäinkin Johannesburgiin seurailemaan tunnelmia neljäksi päiväksi ja kuten arvelinkin, Mandela oli yhtäkkiä kaikkia. Televisiosta oli mahdotonta nähdä mitään muuta kuin Mandelan kasvoja kanavien lähettäessä ohjelmaa hänestä vuorokauden ympäri. Sanomalehdet kävivät läpi Mandelan elämänkaarta ja kertoivat muistotitlaisuuden valmistelusta. Kaduilla jaettiin Mandela-julisteita ja hänen kasvonsa näkyivät kaikkialla. Lopulta kaikki huipentui FNB-stadionin muistotilaisuuteen, jonne kokoontuivat maailman johtajat kunnioittamaan Etelä-Afrikan apartheidista vapauttamaa johtajaa, josta myöhemmin tuli maan ensimmäinen musta presidentti. Paikan päällä kuulin puheet niin YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moonilta, Obamalta, Zimbabwen presidentti Mugaben ja Etelä-Afrikan nykyiseltä presidentiltä Jacob Zumalta, joka sai osakseen täystyrmäyksen yleisöltä buuausten muodossa. Todistin myös paikan päällä, miten Raul Castro ja Obama kättelivät.

IMG_8368IMG_8393 IMG_8387IMG_8485mvIMG_8516

Kirjoitin vuosi sitten muistotilaisuudesta sekä meiningistä Mandelan talolla. Lisäksi koostin videon muistotilaisuudesta. Se ei ole kovin taidokkaasti kasattu, mutta ainakin tunnelman pitäisi välittyä.

Nyt siis istun parhaillaan autossa kohti Helsinkiä ja viiden maissa on suunta kohti Tukholmaa. Meidän bloggaajareissua kannattaa seurailla Instagramissa, #SiljaSymphony-hashtag ainakin tulee olemaan käytössä. Ihanaa viikonloppua ja itsenäisyyspäivää kaikille!

Video muistotilaisuudesta

Tässäpä siis viimein koko päivän ladannut video, jonka väsäsin suht nopeasti Mandelan muistotilaisuudesta (Swazimaan nopea wi-fi <3 NOT.)

Mitä muuten tykkäätte videoista? En ole muistaakseni aiemmin niitä ladannut tänne blogiin, mutta koska uudella järkkärilläni voi ottaa myös elävää kuvaa, voisi videopätkät olla jatkossakin mahdollisia mielenkiintoisimmista jutuista.

Legenda jo eläessään – Mandelan muistotilaisuus

Tiistai oli ainutlaatuinen päivä. Nelson Mandelan muistotilaisuus FNB-Stadionilla oli todellakin once in a lifetime  –tilaisuus. En voi käsittää, miten alun perin meinattiin jättää se väliin. Vasta maanantai-illalla myöhään päätettiin jäädä kaupunkiin vielä yhdeksi ekstrapäiväksi.

Tilaisuus alkoi vasta yhdeltätoista, mutta lähdettiin jo hieman ennen kahdeksaa kohti stadionia. FNB:n lisäksi tapahtumaa varten oli varattu kolme stadionia, joissa tapahtuma näytettiin screeniltä. Pari saksalaistyttöä oli aamulla lähtenyt jo neljältä stadionille saadakseen hyvät paikat, ja kuulin jo edellisiltana juttua pääovien edessä nukkuvista surijoista. Raukkaparat, ihan turhaan he siellä kyyhöttivät.

Me puolestamme arvoimme vielä aamullakin, mahdammeko edes mahtua päästadionille, mutta päätettiin kuitenkin kokeilla onneamme. Mentiin viiden hengen porukassa, johon kuuluivat minä ja Mikko, espanjalaiset Pablo ja Antonio ja kanadalainen Peter. Koko päivän ajan julkinen liikenne oli ilmaista, joten ajateltiin huristella bussilla sinne. Harmi vain, että meidän hostellia lähimmät bussit kuljettivat Ellis Parkin stadionille, jonne ei siis haluttu. Ongelma ratkesi sillä, että yksi kuski heitti meidät yksityiskyydillä lähimmälle pysäkille, jolla FNB:lle menevä bussi pysähtyy. Olipa hassua istua viidestään typötyhjässä bussissa, heh.

Joukkoliikenne oli ilmaista koko päivän.

Joukkoliikenne oli ilmaista koko päivän.

Ennen FNB:lle saapumista bussi oli luonnollisesti aivan täynnä. Ihmismassa purkautui pysäkillä valtavaksi kulkueeksi, joka tanssi ja lauloi matkallaan. Kaikki kulkueessa olevat tunsivat laulut ja seuraava, eri laulu alkoi heti perään kuin yhteisestä päätöksestä. Suurimmalla osalla oli päällä jotain Mandela-aiheista, tarra selässä, t-paita, ruusuke rinnassa tai valtava Etelä-Afrikan lippu hänen naamallaan varustettuna. Ilmassa oli karnevaalin tuntua.

Saapuminen FNB-stadionille aamulla.

Saapuminen FNB-stadionille aamulla.

Stadionilla meitä odotti yllätys: paikkoja oli vaikka kuinka paljon! Suurin osa ihmisistä hakeutui ihan ylös, koska se oli ainoa sateelta katettu osa. Sinne mekin lopulta kivuttiin. Perillä oltiin yhdeksän maissa aamulla ja katsomossa karnevaali jatkui.

Alhaalla riitti paikkoja, mutta lipan alla ylhäällä oli aika tiivis tunnelma.

Alhaalla riitti paikkoja, mutta lipan alla ylhäällä oli aika tiivis tunnelma.

Pressi paikalla.

Pressi paikalla.

IMG_8367 IMG_8365Itse tapahtuma alkoi myöhässä, hieman ennen kahtatoista. Koko päivän jatkunut sade selkeästi verotti yleisömäärää, sillä alhaalla oli runsaasti tilaa. Lopulta stadion oli ehkä noin puolillaan, mihin oltiin lievästi pettyneitä. Tosin valtavasti ihmisiä siellä oli joka tapauksessa, ainakin 40 000.

IMG_8379 IMG_8368IMG_8429

Pelkästään jo ajatus siitä, miten arvovaltaisten vieraiden kanssa olimme samassa paikassa, sai vatsanpohjassa kutisemaan. Suomesta paikalla olivat ainakin Niinistö ja Ahtisaari. Lisäksi eri maiden presidenttejä ja pääministerejä oli reilu 90, mukaan lukien Barack ja Michelle Obama, prinsessa Victoria ja Daniel sekä Monacon prinsessa Charlene. Oli Mandelan ex-vaimo Winnie, leski Graca Machael ja lapsenlapsia.  Julkkiksista paikalla olivat ainakin screenissä vilahtanut aurinkolasipäinen U2:n Bono ja Swaziland Timesin mukaan myös Oprah.

Ohjelma koostui lähinnä puheista, ellei tilaisuutta avannutta kansallislaulua ja paria musiikkiesitystä lasketa. Perheen ja lastenlasten puheet menivät multa vähän ohi, samoin kuin Afrikan Unionin edustaja Dr Nkosazana Dlamini Zuman puhe, jotka olivat aika perinteistä settiä. YK:n edustaja Ban Ki-Moon oli taitava puhuja ja sai myös yleisöltä valtavat suosionosoitukset. Mielenkiintoisinta antia olivat kuitenkin presidenttien puheet. Puheiden vivahde-erot olivat mielestäni varsin mielenkiintoisia.

Vaikuttavan kokoinen kuoro esiintyi päälavalla ohjelman alkupuolella.

Vaikuttavan kokoinen kuoro esiintyi päälavalla ohjelman alkupuolella.

Ylivoimainen oli tietysti Obama. En ole suuri jenkkifani, mutta häntä kyllä arvostan paljon – ja entistä enemmän nyt nähtyäni hänen karismansa. Hieno puhe, taitava puhuja. En ihmettele lainkaan miksi hän on asemassaan. Puhe oli pitkä, mutta ei pitkästyttävä. Puheessaan hän kunnioitti Mandelan perintöä ja kysyi yleisöltä, mitä se voisi tehdä jatkaakseen hänen työtään. ”He moved the nation towards justice and moved millions around the world. Mandela taught us the power of logic, the power of reason and ideas”, hän sanoi.

En olisi kyllä ikinä uskonut näkeväni Obamaa omin silmin elinaikanani. Niin vain kävi, ihan vahingossa.

Ihmisten hurrauksen volyymitaso oli uskomaton, kun Obama ensimmäisen kerran näytettiin screenillä. Vasemmalla Tanskan pääministeri.

Ihmisten hurrauksen volyymitaso oli uskomaton, kun Obama ensimmäisen kerran näytettiin screenillä. Vasemmalla Tanskan pääministeri.

IMG_8485 IMG_8482

Tämän parempaa kuvaa en ilman screeniä saanut, heh. Obaman naaman puolikas sentään näkyy lipun takaa!

Tämän parempaa kuvaa en ilman screeniä saanut, heh. Obaman naaman puolikas sentään näkyy lipun takaa!

 

Brasilian presidentti Dilma Rousseffin ja Kiinan varapresidentti Li Yuanchaon puheet tulkattiin. Aluksi paheksuin hieman sitä, ettei englantia osata edes sen verran, ettei voi yhtä puhetta pitää. Peruin kuitenkin sanani, kun Intian presidentti Pranab Mukherjee puhui englanniksi. Ei siitä saanut mitään tolkkua. Ihmettelin kuitenkin suuresti, miksi Kiinan edustaja piti puheen maailman tunnetuimman ihmisoikeustaistelijan juhlassa – Kiinassahan tunnetusti ihmisoikeus-sanaa ei juuri tunneta. Onneksi Yuanchao ei edes yrittänyt julistaa ihmisarvon ilosanomaa, sillä se olisi ollut ihan liian tekopyhää. Sen sijaan puhe oli hyvin poliittinen ja keskittyi lähinnä Etelä-Afrikan ja Kiinan taloudellisiin suhteisiin.

Namibian presidentti Hifikepunye Pohamba sai yleisöltä suuret suosionosoitukset ja piti aika neutraalin puheen.   Kuuban presidentti Raul Castron puhe oli näistä viimeisenä ja tunnustan, että sitä en enää jaksanut juuri kuunnella monen tunnin istumisen jälkeen. Huikea oli kuitenkin Obaman ele ennen puhettaan – hänen ja Castron kättely olivat median kuumin puheenaihe heti tilaisuuden jälkeen. En voi vieläkään käsittää olleeni paikalla, kun historiaa kirjoitettiin. Näistä asioista tulevat sukupolvet lukevat historiankirjoista.

Itse yllätyin suuresti, miten rajun vastaanoton nykyinen Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuma sai. Yleisö buuasi moneen otteeseen, kun hän vilahti ruudulla, samoin kuin ennen hänen puhettaan. En tiennyt yhtään, että hänestä ei pidetä. Sain selville syynä olevan ennen kaikkea hänen aikanaan kasvanut korruptio. Lisäksi tieliikennelakiin on tullut viime vuosina muutos, jonka mukaan autoilijat joutuvat maksamaan valtiolle ajamiensa kilometrien mukaan. Tämä on ollut merkittävää etenkin maan köyhille. Edellinen presidentti Thabo Mbeki sen sijaan sai hurrauksia ja hänen ollessaan lavalla yleisö hoki ”Mbeki, Mbeki, Mbeki…”

Zumasta ei tykätä.

Zumasta ei tykätä.

Kerran screenillä vilahti myös katsomossa istunut ryhmä punapukuisia Economic Freedom Fightersin (EFF) jäseniä. Yleisön reaktiona oli raivokas buuaaminen. Olen yrittänyt onkia lisää tietoa tästä puolueesta, mutta vähän huonolla menestyksellä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin hyvin radikaali mustien puolue, joiden tavoitteet ajavat mustien oikeuksia – mikä tarkoittaa valkoisten syrjäyttämistä.

Kokonaisuudessaan muistotilaisuus oli upea. Ohjelma oli välillä hieman pitkäveteistä, kestihän se kokonaisuudessaan nelisen tuntia. Tunnelma kuitenkin oli uskomattoman lämmin ja uskon, etten tule samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kokemaan ikinä enää. Nelson Mandela oli rakastettu sankari, johtaja ja isä koko kansalle, koko maailmalle. Ulkopuolisena en tule takuulla koskaan täysin ymmärtämään hänen saavutustensa arvoa, koska apartheidia on mahdoton käsittää täydellisesti valkoisena länsimaalaisena.  Tälle kansalle hän on kuitenkin ollut mahdottoman tärkeä ja rakas, täysin aiheesta.

mv IMG_8399 IMG_8397

En voi kuvitellakaan kenenkään muun kuoleman Suomessa tai edes koko maailmassa aiheuttavan samanlaista reaktiota ihmisissä, mediassa ja maailmassa. Tulisiko kenenkään muun muistotilaisuuteen hallitsijat ympäri maailmaa? Kirjoittaisiko ja puhuisiko media kenenkään muun kuolemasta taukoamatta vielä viikonkin päästä? Tuskinpa. Edes Martin Luther Kingin tai prinsessa Dianan poismeno eivät aiheuttaneet tällaista sirkusta.

IMG_8393 IMG_8387 IMG_8395

Suomessa ei myöskään koskaan tule olemaan samanlaista tapahtumaa, jossa olisi yhtä lämmin tunnelma. Ulkopuolisenakin tunsin kuuluvani joukkoon, vaikka en osannut yhtäkään lauluista tai tansseista. Tällä hetkellä Mandelan kuolema yhdistää koko kansaa. Muistotilaisuudessa ei surtu tai itketty, vaan iloittiin hänen saavutuksistaan. That’s the spirit, sanon minä.

IMG_8363 IMG_8354

Poikkeuksellisen lämpimästä ja ystävällisestä tunnelmasta meidän yksityisen bussikyydin lisäksi kertoo esimerkiksi se, että meidän vierustoveri tarjoili meille leipiä. Siis kolmioleipiä. Meille, tuiki tuntemattomille. ”Näytätte nälkäisiltä”, hän sanoi. Mieletöntä. Paluubussissa taas muuan mies antoi istumapaikkansa minulle, kun seisoin käytävällä. Johannesburg ei ikinä näyttänyt meille vaarallisia, saastaisia kasvojaan. Minulle kaupunki on kaunis.

Paluu stadionilta busseilla oli myös aika tiivis, laulut kaikuivat ja tunnelma oli kuin karnevaalissa.

Paluu stadionilta busseille oli myös melkoista, laulut kaikuivat ja tunnelma oli kuin karnevaalissa.

IMG_8523 IMG_8516En malta odottaa, että saisin videon paikan päältä nettiin. Kaikki ne laulut, se tunnelma. Ei sitä vaan voi kuvin välittää tarpeeksi hyvin.

FAKTA

NELSON MANDELA – RAKASTETTU PRESIDENTTI, IHMISOIKEUSTAISTELIJA, ISÄ JA ISOSISÄ

  •  Kutsutaan usein hänen klaaninimellään ”Madiba” tai ”Tata”, joka tarkoittaa isää.
  • Syntyi 18.7.1918.
  • Liittyi 25-vuotiaana African National Congressiin (ANC).
  • Valmistui lakimieheksi ja perusti ystävänsä Oliver Tambon kanssa ensimmäisen mustien lakitoimiston Johannesburgiin.
  • Meni naimisiin Evelyn Nomathamsanqa Masen kanssa 1945. Olivat naimisissa 14 vuotta ja saivat neljä lasta: Thembekilen (1946), Makaziwen (1947, kuoli 9kk ikäisenä), Makgathon (1951) ja edesmenneen isosiskonsa mukaan nimetyn Makaziwen (1954). Pari erosi vuonna 1958.
  • Mandela oli avainhenkilö ANC:in kehityksessä ja pyrki kiivaasti muuttamaan politiikkaa. Oli mukana aktivismissa ja lopulta radikaaleissakin toimissa.
  • Meni naimisiin Winnie Madikizelan kanssa 1958. Saivat kaksi lasta, Zenanin (1958) ja Zindziswan (1960). Pari asui erillään vuodesta 1992 lähtien ja erosi lopullisesti 1996.
  • Pidätettiin 1962. Kaksi vuotta myöhemmin pidetyssä oikeudenkäynnissä hän sanoi: ”I have fought against White domination and I have fought against Black domination. I have cherished the ideal of a democratic and free society in which I hope to live for and to achieve. But if needs be, it is an ideal for which I am prepared to die.”
  • Tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja lähetettiin Robben Islandin vankilaan Kapkaupunkiin. Vankilassa ollessaan hän kieltäytyi vapauttamisestaan tietyin ehdoin: ”Vangit eivät voi tehdä sopimuksia. Vain vapaat miehet voivat neuvotella,” hän perusteli.
  • Oli vankilassa 27 vuotta ja lopulta vapautettiin 11.2.1990.
  •  Otti vastaan Nobelin rauhanpalkinnon 1993.
  • Valittiin Etelä-Afrikan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi 1994. Oli presidenttinä vain yhden kauden, mutta jatkoi työtään ihmisoikeuksien parissa senkin jälkeen.
  • On tunnettu rakkaudestaan lapsiin sekä työstään HIVin ja AIDSin ehkäisyssä.
  • Kuoli 5.12.2013 klo 20.50.

IMG_8283