Raidallisia sukulaisia katsomassa ratsain

Viimeisenä päivänä Swazimaassa päätin vielä käydä kurkkaamassa Mlilwane Wildlife Sanctuaryn, olihan hostellimme vain viitisen kilometrin päässä siitä. Koska puistossa ei petoeläimiä juurikaan ole, oli siellä mahdollisuus toteuttaa haaveilemani safari ratsain. Buukkasin siis hostellimme naapurissa olevan Swazi Toursin kautta kahden tunnin ratsastuksen puistossa ja hyppäsin minibussin kyytiin.

Jäätyäni tien varteen lähdin kävelemään kylttien mukaan puistoa kohti. Minua varoiteiteltiin epäuskoisin katsein, että puisto on muuten kaukana, kolmen kilometrin päässä. Naureskelin ja totesin, että kyllähän sen nyt jaksaa kävellä. Niin, ei se etäisyys nyt paha olisi ollutkaan. Mutta se kuumuus! Jo kilometrin jälkeen olin sitä mieltä, että homma ei vaan toimi. Joten ei muuta kuin peukku pystyyn ja liftaushommiin! Eka kyyti tärppäsikin ja perille pääsin ah niin ihanassa ilmastoidussa bemarissa. Hyvä niin, koska itse asiassa muutaman kilometrin päässä olleelta puiston portilta oli vielä parin kilometrin matka itse leiriin.

Maisemia matkalla Mlilwaneen.

Maisemia matkalla Mlilwaneen.

Ammut pois alta!

Ammut pois alta!

Muita ratsastajia ei tällä kertaa ollut, joten sain ihan ikioman privaattiretken. Alussa oppaani kertoi, että laukata ei voida ja ravatakin aika rajoitetusti kuumuuden takia. Oli kuitenkin kiva yllätys, kun lopulta päädyttiinkin ottamaan muutama vauhdikkaampi laukkapätkä.

Ratsunani toimi oli arabiori, jonka nimeä en tosin muista millään. Aika leppoisa tapaus oli hän, mutta innostui toki laukassa enemmän.

Nämä kaverit olivat jo käyneet aamulla lenkillä.

Nämä kaverit olivat jo käyneet aamulla lenkillä.

IMG_0178

Kirahvin luita.

Kirahvin luita.

Puistossa eläimiä riitti kaikkialla siitäkin huolimatta, että big fiveä puistosta ei voi bongata. Ei ole norsua, leijonaa, sarvikuonoa tai kirahvia, mutta paljon kaikkea muuta. Itselleni hienointa oli seeprojen bongaus.  Lisäksi aukeilla savanneilla kirmasi erilaisia antilooppeja ja impaloita sekä gnuita ja villisikoja. Kaukaa näimme paviaanilauman ja muutaman virtahevon polskimassa lammen toisella laidalla. Nopealla vilahduksella näimme myös krokotiilin, joka välittömästi meidät nähtyään sukelsi veden syvyyksiin.

Linnut ovat kauhean värikkäitä tällä pallonpuoliskolla.

Linnut ovat kauhean värikkäitä tällä pallonpuoliskolla.

IMG_0225 IMG_0221 IMG_0204 IMG_0203

Vauvaseepra! En kestä!

Vauvaseepra! En kestä!

IMG_0196 IMG_0195

Seeprat päästivät uskomattoman lähelle, kun niitä lähestyi ratsain

Seeprat päästivät uskomattoman lähelle, kun niitä lähestyi ratsain

IMG_0190 IMG_0187 IMG_0184Kiva reissu oli tuo ja parissa tunnissa ehti kyllä alueen kiertää aika perusteellisesti, iso kun ei tämäkään puisto ole. Lähtiessäni leiristä kohti portteja sain vielä nauttia seepralaumojen katselusta kaikessa rauhassa, paikalla olivat vain minä ja eläimet. Eron myös huomasi heti: Kun en ollut hevosen selässä, ne katsoivat minua tosi epäluuloisesti ja tien reunalla olleet eläimet siirtyivät vähän kauemmas.

Heppani hikisenä lenkin jälkeen.

Heppani hikisenä lenkin jälkeen.

IMG_0257 IMG_0247

Näitä kavereita sain ihailla aivan yksikseni seisoskellessani tienvarressa.

Näitä kavereita sain ihailla aivan yksikseni seisoskellessani tienvarressa.

Kävelin tien reunaa aikomuksenani jälleen hankkia peukkukyyti tien laitaan, mutta leiristä poispäin ei ollut tosiaankaan ruuhkaa. Parinkymmenen minuutin päästä kuitenkin viimein tuli auto ja ensimmäinen yritys tärppäsi heti. Itävaltalainen lääkäri lopulta heitti minut hostellille saakka, samaan suuntaan kun oli menossa.

Oli vähän jänskää yksin kävellä tuolla, kun kyltissä varoitellaan krokotiileistä.

Oli vähän jänskää yksin kävellä tuolla, kun kyltissä varoitellaan krokotiileistä.

Samantien hostellilta suunnattiin minibusseille ja Manziniin, josta yritimme jatkaa matkaa Maputoon Mosamikin puolelle. Se on kuitenkin ihan toinen tarina jo se.

Safarihommia

Postausväli on taas päässyt venymään, sillä tällä hetkellä majailen Mosambikin Tofossa, joka on pieni rantakylä Intian valtameren äärellä. Rento meininki ja reggae soi, mikäs sen mukavampaa. Netti tosin täällä löytyy vain ja ainoastaan parista internet cafesta, joissa minuuttihinta on melkoinen.  Nyt kuitenkin asiaa villieläimistä!

Swazimaahan menin alun perinkin ajatuksenani bongata eläimiä ja mennä safarille. Etelä-Afrikassa olisi ollut suurempia luonnonpuistoja, joissa on enemmän eläimiä. Kruger olisi ollut lähellä Johannesburgia, mutta pikkukapinallinen sisälläni halusi mennä vähän pienempään, ei niin paljon vierailijoita vetävään puistoon. Espanjalainen Pablo sanoikin, että Krugerissa voi päätyä ajelemaan jeeppiletkassa turistilauman keskelle. En kuitenkaan halunnut myöskään reissata pitkiä matkoja vain safarin takia, ja kun Swazimaa osui kivasti reitille, oli luontohommat helppo tehdä siellä.

Ensimmäisenä matkasin Hlane Royal National Parkiin, joka oli parin minibussikyydin ja puolentoista tunnin päässä. Etukäteen ei tarvinnut varata mitään, sillä kahden ja puolen tunnin game drive oli joka päivä klo 11. Perillä olin kello kymmenen maissa, joten mukaan mahtui vielä helposti.

IMG_8721

Puiston sisäänkäynti, josta henkilökunnan kanssa käveltiin parinsadan metrin matka leiriin. Leirissä oli vuokramökkejä ja leirintäalue.

IMG_8718

Sarkikuonon pääkallo on aika kiitettävän kokoinen.

IMG_8716

Menopelimme. Itse valtasin etupenkkipaikan, koska totesin siinä olevan parhaat näkymät valokuvausta ajatellen.

Menopelimme. Itse valtasin etupenkkipaikan, koska totesin siinä olevan parhaat näkymät valokuvausta ajatellen.

Puisto ei ollut kovin iso, mutta kyllin suuri minulle. Alue oli jaettu aidoilla kolmeen osaan, minkä kerrottiin vähentävän erityisesti sarvikuonojen salametsästystä. Pienemmällä alueella eläinten lukumäärää on helpompi seurata. Kahdella alueella sai myös ajaa vapaasti omalla autolla, mutta leijonien ja norsujen alueella tarvittiin opas.

Leijonia mekin lähdimme ensimmäisenä etsimään. Matkalla teiden varret kuhisivat impaloita ja muita pieniä antilooppeja. Kolmossektorille päästyämme löytyi saman tien laumallinen norsuja. Ne on muuten valtavia eläimiä, huomattavasti aasialaisia sukulaisiaan suurempia. Muutama niistä tuli ihan auton lähellekin ihmettelemään vieraita.

IMG_8967 IMG_8756 IMG_8752 IMG_8747 IMG_8741

Villisiat on ihan mahdottoman hellyyttäviä otuksia. Niiden juoksu on huvittavan näköistä jos ei muuta.

Villisiat on ihan mahdottoman hellyyttäviä otuksia. Niiden juoksu on huvittavan näköistä jos ei muuta.

IMG_8979IMG_8862 IMG_8775

Sadekauden takia kaikkialla oli tosi vihreää ja pusikkoa riitti.

Sadekauden takia kaikkialla oli tosi vihreää ja pusikkoa riitti.

Puita norsujen jäljiltä.  Ne ovat kuitenkin sen verran fiksuja eläimiä, etteivät ne koske hedelmäpuihin ollenkaan, koska vioittuneista puista ei saisi hedelmiä.

Puita norsujen jäljiltä. Ne ovat kuitenkin sen verran fiksuja eläimiä, etteivät ne koske hedelmäpuihin ollenkaan, koska vioittuneista puista ei saisi hedelmiä.

Mutanttietana. Ihan valtavan kokoinen, hyi.

Mutanttietana. Ihan valtavan kokoinen, hyi.

Pari hippoa polskimassa.

Pari hippoa polskimassa.

Mutakuopalla riitti norsuja.

Mutakuopalla riitti norsuja.

IMG_8889 IMG_8887 IMG_8870 IMG_8844 IMG_8836 IMG_8831

Tiellä oli pieni este.

Tiellä oli pieni este.

IMG_8814 IMG_8798 IMG_8795 IMG_8789 IMG_8785

Meidän seurue oli ilmeisen onnekas, sillä löysimme kuin löysimmekin leijonia, kolme naarasta ja uroksen köllimässä auringossa. Päiväsaikaan ne lähinnä laiskottelevat ja useimmiten pusikossa puiden varjossa.  Näin sadekauden aikaan kasvusto on korkeaa, joten eläimiä voi olla vaikeampi bongata. Harmitti vain hieman se, että nämä kisut olivat päättäneet valita auringonottopaikakseen kohdan aidan luota, joten kuvissa ei ole kovin villi fiilis. Mutta pääasia, että ne löytyivät kuitenkin!

IMG_8957 IMG_8937

Kisuilla oli väsy.

Kisuilla oli väsy.

IMG_8931 IMG_8908

Yritin kysyä oppaaltamme Ndumalta eläinten lukumääriä, mutta vastaus oli vain ”If I tell you I have to kill you.” Ainoastaan puiston työntekijät tietävät eläinten lukumäärät, ja salametsästyksen takia niitä ei luovuteta eteenpäin. Vaikutti fiksulta, tosin itse en ole tällaista käytäntöä tavannut ikinä missään.

Norsujen ja leijonien jälkeen olin jo aika tyytyväinen, koska kumpienkaan löytämistä ei luvattu varmuudella, ihan ymmärrettävistä syistä. Matka jatkui kuitenkin ykkös- ja kakkossektoreille, jossa käytiin ihmettelemässä sarvikuonoja. Niiden koko yllätti täysin. Norsujen odotinkin olevan suuria, mutta sarvikuonot myös ovat tosi massiivisia.

IMG_9055 IMG_9054 IMG_9041 IMG_9037 IMG_9028 IMG_9024 IMG_8999 IMG_9060Big fivestä (leijona, sarvikuono, norsu, leopardi ja puhveli) on nyt bongattuna kolme. Safari oli omatoimireissuna helppo tehdä ja tuli paljon halvemmaksi  kuin matkatoimiston kautta tehtynä. Onnistunut päivä kaiken kaikkiaan. Me happy.

 

Swazimaa, hassu pieni kuningaskunta

Tunnustan, että joitain viikkoja sitten valtio nimeltä Swazimaa oli minulle vieras. Nyt mentiin tosiaankin tuntemattomaan. Kai nimen joskus olin kuullut, mutta itsenäisenä valtiona tuskin Swazimaata olen pitänyt. Joka tapauksessa, kun lähdin tutkailemaan eteläisen Afrikan karttaa, pienen pieni rinkula Etelä-Afrikkassa kiinnitti huomioni. Onko tuolla pikkuruinen maa? On! Nevahööd siitä, mennään!

Tällä logiikalla mun matkustus aika useinkin on mennyt. Paikkoihin on ryntäilty sen enempää niistä tietämättä, kunhan tietää tarvitseeko viisumin vai ei. Tämä mielijohde oli kuitenkin enemmän kuin onnistunut.

Keskiviikkona huristeltiin täyteen tuupatulla minibussilla rajan yli Swazimaahan. Matka kesti vain nelisen tuntia ja rajalla passiin leiman iski hymyilevä virkailija värikkäässä asussaan. Minibusseista muuten tykkään kovasti. Voi kun Suomessakin olisi niin paljon väkeä julkisissa aina, että systeemi olisi mahdollinen. Kyyti lähtee, kun se on täynnä. Ei aikatauluja. Elämä on helppoa. Ei voi tosin ikinä tietää milloin on perillä määränpäässä, mutta väliäkös tuolla? Kyydin voi myös sormen nostamalla pysäyttää missä vain, vaikka keskellä moottoritietä.

Matka taittui siis nopeasti radiossa soivien Roxeten ysärihittien tahdissa kuskin kaahatessa ylinopeutta keskellä tietä. Onneksi auton nopeusmittari ei toiminut, niin ei hirvittänyt. Kun viimein teiden reunoille ilmestyivät lehmälaumat, joita välillä piti päästää tien yli, tunsin oloni taas kotoisaksi. Matkatessa tunnen aina pystyväni hengittämään paremmin poissa isoista kaupungeista.

Swazimaa on jotenkin hassu pikkuruinen maa. Etelä-Afrikka ympäröi sitä muuten, paitsi idässä, jossa maa lepää Mosambikin kupeessa. Pituutta maalla on noin 176, leveyttä 135 kilometriä. Maisemaan kuuluu paljon vuoristoa. Pienestä koostaan huolimatta maassa on myös viisi kansallispuistoa, josta kolme erityisen tunnettuja ja yllättävänkin kattavia eläimistöltään ja kasvistoltaan: Mkhaya, Hlane ja Mlilwane.

Maata selkeästi leimaa sen kuningas, vuodesta 1986 saakka hallinnut Mswati III. Swazimaa on Afrikan ainoa monarkia ja myös yksi maailman viimeisistä absoluuttisista monarkioista. Puolueet lakkautettiin itsenäistymisen yhteydessä -86. Kuninkaasta kirjoitetaan mediassa runsaasti ja hän on käytännössä koko maan kasvot.

Toinen valitettava maata määrittelevä asia on sen HIV-positiivisten määrä. Swazimaassa on monien tilastojen mukaan maailman eniten HIV-tartuntoja, sillä jopa 26% väestöstä tautia sairastaa – joka neljäs! Tämän vuoksi swazimaalaisten keskimääräinen eliniän odote on vain 49 vuotta, joka on 2000-luvulla mielestäni surullisen matala. Swazimaan perässä HIV- ja AIDS-tilastoissa tulevat Botswana, Lesotho ja Etelä-Afrikka. Taudin yleisyys näkyy kaduilla saakka. Kaupungilla on valtavia mainostauluja kuten ”Cheating or cheated? No matter what, use condom” ja tienvarressa ollut liikennemerkki ”trust condom” sai kyllä mun leuan loksahtamaan auki. Joissain vessoissa on myös ollut ilmaisia kondomeja jaossa. Ihan hienoa, että asiasta kuitenkin puhutaan.

Olen hieman seuraillut Swaziland Timesia täällä ollessani, ja otsikoissa selkeästi toistuvat raiskaustapaukset. Erään artikkelin mukaan seksuaalirikokset ovat lisääntymään päin jatkuvasti. Tämän päivän etusivulla isä raiskasi 14-vuotiaan tyttärensä. Toissapäivänä uutisoitiin 14-vuotiaasta, joka meni naimisiin – kauhistelevaan sävyyn, onneksi. Täällä kaikki tämä on kuitenkin arkipäivää. Reilu vuosi Swazimaan kuningas kielsi naisia pukeutumasta paljastavasti, ellei kyseessä ole jokin vuosittaisten juhlien yhteydessä vietettävistä rituaaleista. Minihameissa kulkevat naiset ovat kuulemma itse syypäitä miesten rikoksiin.

Toisaalta ilmapiiri tuntuu turvalliselta, eikä täällä edes ole Johannesburgin kaltaisia miljoonakaupunkeja. Koko maassa on vain noin 1,4 miljoonaa ihmistä, joista vajaa miljoona asuu pääkaupunki Mbabanessa. Olen tosin ottanut paikallisten vihjeistä jo opikseni ilman kantapäätäkin, enkä pimeällä liiku hostellin ulkopuolella yksin. (Eron huomaa jo päiväsaikaankin: noin 300 metrin matkalla läheisestä kaupasta hostellille meille ei tarjota kyytiä jos kävellään Mikon kanssa yhdessä. Yksin kävellessäni olen saanut parhaimmillaan kolme hyvinkin sinnikästä kyytitarjousta.) Älä huoli, äiti.

Itseäni maassa kiehtoo sen moniavioinen kulttuuri. Älkää nyt ymmärtäkö tätä väärin, en vain ole aiemmin ollut maassa, jossa se on tavallista ja hyväksyttyä. Kuninkaallakin on netin mukaan 13 vaimoa, tosin hostellimme siivooja sanoi luvuksi jo 14. Kuninkaan ja kuningattarien luksukseen kallistuvaa elämäntyyliä on kritisoitu paljon ja lopulta kaikki siihen viittaavat kirjoitukset sensuroitiin mediasta. Moniavioisuus on maassa yleisintä maaseudulla ja kouluttamattomampien keskuudessa. En ole vielä ketään tavannut, joka itse sitä kannattaisi tai haluaisi moniavioisen liiton. Matkallamme Etelä-Afrikasta tänne juttelin miehen kanssa, jonka isä on swazimaalainen. Tällä on neljä vaimoa, eikä poika edes tiennyt tarkkaa sisarustensa lukumäärää. Itse hän kuitenkin haluaa kuulemma tavallisen, miehen ja naisen välisen avioliiton, koska Raamattu sanoo niin.

Pari ekaa päivää täällä vaan otettiin rennosti. Syötiin hyvin, nukuttiin paljon, luettiin ja vähän seurailtiin mikä täällä on meininki. Onko se sitä kuuluisaa downshiftausta? Eilen mentiin läheiseen Cultural Villageen, joka sijaitsee Mantengan luonnonpuiston alueella parin kilometrin päässä majapaikastamme. Pääsymaksu oli 100 randia eli noin seitsemän euroa, ja lipun hinnalla pääsi tutustumaan perinteiseen swazikylään, näkemään tanssi- ja lauluesityksen ja kävelemään puiston alueelle, jossa oli mm. Mantengan vesiputoukset.

Me ei reissulta oikeastaan odotettu mitään, kunhan mentiin katsomaan kun paikka tässä lähellä oli. Yllätys olikin iloinen, kun tanssi- ja laulushow oli peräti 45 minuutin pituinen ja oikeastikin tosi mielenkiintoinen. Oli naisia ja miehiä, rumpuja ja laulua, eteeristä meininkiä ja vauhtia ja potkuja. Lopussa katsojatkin napattiin mukaan tanssiin. Videoin esitystä aika paljon, joten onko lukijoilla kiinnostusta nähdä videomateriaalia?

Teloituskallio, jolta noidat ja murhaajat tuupattiin alas aikoina ennen maan itsenäistymistä 1968.

Matkalla kulttuurikylään. Teloituskallio, jolta noidat ja murhaajat tuupattiin alas aikoina ennen maan itsenäistymistä 1968.

Naamani oli takuullanäkemisen arvoinen, kun kadulla tuli vastaan SUOMEN konsulaatti, Swazimaassa, häh?

Naamani oli takuulla näkemisen arvoinen, kun kadulla tuli vastaan SUOMEN konsulaatti, Swazimaassa, häh?

Esitys oli mietitty asuja myöten tosi tarkkaan. Näitä isoja huiveja tosin olen nähnyt myös kaduilla joillain naisilla päällä. Tykkäsin kovasti myös noista korujen tapaisista soittimista naisten nilkoissa, niiden ääni oli tosi kiva.

Esitys oli mietitty asuja myöten tosi tarkkaan. Näitä isoja huiveja tosin olen nähnyt myös kaduilla joillain naisilla päällä. Tykkäsin kovasti myös noista korujen tapaisista soittimista naisten nilkoissa, niiden ääni oli tosi kiva.

IMG_8661 IMG_8656 IMG_8655 IMG_8643

Tämän kaverin syvin merkitys jäi mulle epäselväksi. Hän oli vain vieraileva tähti yhdessä kappaleessa. Jotenkin jäin miettimään, oliko hän tarkoituksella jotenkin tosi feminiininen, hame päällä, nilkoissa naisten käyttämät soitinkoruasiat, huivi kaulassa ja pitkien hiuksien takaa ei missään vaiheessa vilahtanutkaan kasvoja. Toisaalta hän oli lihaksikas ja jäntevä ja tanssi oli tosi maskuliininen. Tiedä siitä sitten.

Tämän kaverin syvin merkitys jäi mulle epäselväksi. Hän oli vain vieraileva tähti yhdessä kappaleessa. Jotenkin jäin miettimään, oliko hän tarkoituksella jotenkin tosi feminiininen, hame päällä, nilkoissa naisten käyttämät soitinkoruasiat, huivi kaulassa ja pitkien hiuksien takaa ei missään vaiheessa vilahtanutkaan kasvoja. Toisaalta hän oli lihaksikas ja jäntevä ja tanssi oli tosi maskuliininen. Tiedä siitä sitten.

Rumpuja. Me like!

Rumpuja. Me like!

IMG_8611 IMG_8608

Voisin veikata, että lampaankarvavarustuksissa tuli miehille lämmin.

Voisin veikata, että lampaankarvavarustuksissa tuli miehille lämmin.

IMG_8591 IMG_8583 IMG_8571 IMG_8566Esityksen jälkeen kierrettiin oppaan johdolla kylässä. Kuulemma kylässä asuu enää ”joitain heistä esityksessä olleista”, eli uskon suurimman osan todellisuudessa asuvan muualla. Näitä kyliä kuitenkin oikeasti on maaseudulla paljonkin, joten oli ihan jännää tutustua kylän rakenteeseen.

Isoäidin majassa. Miehet menevät aina ennen naisia majaan ja asettuvat oviaukosta katsottuna oikealle, naiset vasemmalle.

Isoäidin majassa. Miehet menevät aina ennen naisia majaan ja asettuvat oviaukosta katsottuna oikealle, naiset vasemmalle.

Swazimajat on tehty heinästä niin, että ne päästävät savun ulos (ruoanlaitto sisällä mahdollista), mutta eivät päästä vettä sisään.Yksi maja kestää noin viisi vuotta ja sen rakentaminen kahdeksalta mieheltä vie noin kolme viikkoa.

Swazimajat on tehty heinästä niin, että ne päästävät savun ulos (ruoanlaitto sisällä mahdollista), mutta eivät päästä vettä sisään.Yksi maja kestää noin viisi vuotta ja sen rakentaminen kahdeksalta mieheltä vie noin kolme viikkoa.

Kokkausaluetta

Kokkausaluetta

Jos miehellä on useampia vaimoja, on joka vaimolla oltava oma majansa ja miehen majaan saa tulla vain luvan saatuaan. Oviaukko on syystäkin matala: aikoinaan majaa oli helppo puolustaa, koska vastustajan oli pakko työntää sisään ensimmäisenä pää. Nykyään puolestaan sisääntulijan ajatellaan kumartavan majan asukille könytessään sisään.

Jos miehellä on useampia vaimoja, on joka vaimolla oltava oma majansa ja miehen majaan saa tulla vain luvan saatuaan. Oviaukko on syystäkin matala: aikoinaan majaa oli helppo puolustaa, koska vastustajan oli pakko työntää sisään ensimmäisenä pää. Nykyään puolestaan sisääntulijan ajatellaan kumartavan majan asukille könytessään sisään.

Mielestäni hauska fakta oli myös se, että naiset eivät saa syödä lehmän päätä eivätkä sorkkia. Erityisesti kieli ja aivot ovat ehdoton nou nou: jos nainen syö lehmän kieltä, hänestä tulee liian puhelias. Jos hän syö aivoja, hänestä tulee liian viisas.

Mielestäni hauska fakta oli myös se, että naiset eivät saa syödä lehmän päätä eivätkä sorkkia. Erityisesti kieli ja aivot ovat ehdoton nou nou: jos nainen syö lehmän kieltä, hänestä tulee liian puhelias. Jos hän syö aivoja, hänestä tulee liian viisas.

Swazikulttuurin mukaan mies ostaa vaimonsa lehmillä.

Swazikulttuurin mukaan mies ostaa vaimonsa lehmillä.

Lopuksi viellä vaelleltiin alueella katsellen ympärillemme ja käytiin tsekkaamassa vesiputoukset, jotka nyt eivät kovin kummoisia mielestäni olleet. Bongattiin myös apinoita, jotka tosin eivät olleet valokuvauksellisella päällä.

Pikkuputoukset

Pikkuputoukset

Tänään oli mielettömän kuuma päivä. Ja koska oli s niin kuin saturday, oli myös s niin kuin safari! Tehtiin päiväreissu ja käytiin bongailemassa vähän eläimiä. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa toisessa kansallispuistossa, tällä kertaa ratsain. Safarihommista kuitenkin myöhemmin lisää oman postauksen verran. Jos ehditään, vaihdetaan myös maisemaa huomenna uuteen maahan. Arvaatteko mihin?