Junaillen halki Tansanian

”Miksi ihmeessä oikein haluatte mennä junalla?” paikalliset ystävämme kummastelivat kuultuaan päähänpistostamme.

Ai miksikö halusimme? Koska junat sattuvat olemaan ehkä yksi lempiasioistani ikinä.

Tiesin jo keväällä, että Tansanian naapurimaissakin haluan ehdottomasti käydä. Niinpä toinen hieman pidempi reissu Darin ulkopuolelle suuntautui tällä kertaa länteen, olihan pohjoinen jo nähty. Tansaniassa bussimatkustus ei ole järin miellyttävää, koska ikinä ei tiedä miten tiiviis tunnelma kyydissä on ja tiet ovat onnettomassa kunnossa. Juna tuntui kaiken kaikkiaan hyvältä idealta. SIllä pääsi Tansanian länsiosaan, josta oli helppo jatkaa matkaa rajojen toiselle puolen.

Dar es Salaamin juna-asema.

Dar es Salaamin juna-asema.

Omat hytit piti etsiä tauluilta ennen junaan nousua. Päivinkin nimi oli muuttunut matkan varralle Pain Lakaksi.

Omat hytit piti etsiä tauluilta ennen junaan nousua. Päivinkin nimi oli muuttunut matkan varralle Pain Lakaksi.

Suomessa VR on opettanut meidät ajattelemaan junaa nopeana kulkuvälineenä. Hauskaa onkin ollut huomata, miten maailmalla näin ei ole. Juna on monessa kolkassa se hidas menopeli, ja joskus sillä kulkemista pidetään ennemminkin elämyksenä kuin matkustuksena.

Tansaniassa kulkee tasan kaksi junarataa, Central Line ja Tazara. Ensimmäinen kulkee Dar es Salaamista länteen Kigomaan. Jälkimmäinen puolestaan puksuttaa Darista samaan suuntaan, mutta jatkaa rajan yli Sambiaan saakka New Kapiri-Mposhiin noin parinsadan kilometrin päähän pääkaupunki Lusakasta.

Koska Kigomaan halusimme mennä jokatapauksessa, tuntui junailu mainiolta idealta. Junat lähtivät ainoastaan tiistaisin ja perjantaisin, joten muuan tiistai-iltapäivä, viimein saatuamme liput kouraan melkoisen säätämisen jälkeen, nousimme junaan. Mahdollista on matkata ykkös-, kakkos- tai kolmosluokassa. Ykkösluokkaa kaikki tuttumme ehdottomasti suosittelivat, mutta sen lippuja ei meille enää riittänyt, Jouduimme tyytymään kakkosluokkaan, jossa ei tosin ollut mitään moitteen sijaa, vaikka sitä hieman kauhisteltiin etukäteen. Sen sijaan kolmosluokka, tarkemmin sanottuna siis istumavaunut, olisivat voineet hieman koetella kärsivällisyyttä ja istumalihaksia.

IMG_5519IMG_5571

Virkailija osasi kertoa matkan kestävän noin 48 tuntia, mutta me odotimme mitä tahansa välillä 48-X. Huhujen mukaan tansanialaisjunat ovat kymmenen kertaa pahempia aikataulujen kanssa kuin VR, eikä junan hajoaminenkaan kesken matkan ole täysin tavatonta.

Hyttimme oli pieni kuuden sängyn koppero. Matkaseuranamme oli raskaana oleva nainen ja tämän pieni poika. Lisäksi olimme siis vain minä, Hanna ja Päivi, joten kaksi sänkyä oli tyhjillään. Ekstratilaa meille jäi melko ruhtinaallisesti. Melkoisesti myös yllätyimme, kun meille kannettiin petivaatteet ja tyynyt, ja illallinen tarjoiltiin halukkaille peräti hyttiin saakka. Melko luksusta, tai ainakin odottamatonta!

Hyttimme oli tosi positiivinen ylllätys. Sinne peräti tuli juokevaa vettä.

Hyttimme oli tosi positiivinen ylllätys. Sinne peräti tuli juokevaa vettä.

Toimittajat - aina yhtä rattoisaa matkaseuraa. Tosin ei itsellänikään ole yhtään varaa syyllistää, been there, done that.

Toimittajat – aina yhtä rattoisaa matkaseuraa. Tosin ei itsellänikään ole yhtään varaa syyllistää, been there, done that.

IMG_5536

IMG_5573

Toki juna oli vanha – tai pikemminkin suosisin sanaa perinteinen. Hyttimme valot eivät kovin hyvin pysyneet päällä ja vessat olivat käytännössä reikä lattiassa. Mutta mitäs pienistä. Ei tältä etapilta mitään ylellisyyksiä odotettukaan.

Junaan noustuamme tuntui, kuin olisimme hypänneet aikakoneen halki muutama vuosikymmentä taaksepäin. Puksuttelimme verkkaiseen tahtiin kylien halki ja pysähtelimme mitä omituisimmissakin paikoissa keskellä ei mitään. Pysähdyspaikoilla kyläläiset myivät milloin mitäkin ikkunoista ja lapset juoksivat junan rinnalla sen jatkaessa matkaa. Erityisen hyvin viihdyimme istuksien retrohenkisessä ravintolavaunussa, jonka sisustuksesta viimeistään tuli tosi nostalginen olo, vaikka niillä vuosikymmenillä en edes itse ole elänyt.

IMG_5488

Aamupala: kahvia tai teetä, paahtoleipää ja spagettia pelkiltään.

Aamupala: kahvia tai teetä, paahtoleipää, munakas ja spagettia pelkiltään.

IMG_5511

Mummolakupit pohjan ”made in China” -leimoineen keräsivät mun sympatiapisteet välittömästi.

IMG_5512IMG_5590 IMG_5587

Molempina öinä junassa nukuin kuin tukki. Junan tasaiseen liikkeeseen ja puksuttavaan ääneen oli jotenkin tosi rauhoittavaa nukahtaa.

Kun viimein saavuimme perille Kigomaan, emme olleet uskoa silmiämme. Olihan kulunut vasta 43 tuntia! Mitä tapahtui junan hitaudelle? Eikös meidän kuulunut jäädä radanvarteen ainakin kerran?

IMG_5525IMG_5605

Koko junasta jäi tosi positiivinen mielikuva ja tuntuu sääliltä, että sillä on niin huono maine. Kyllä itse mieluummin matkustan pari vuorokautta tasaisella junakyydillä kuin kymmenen tuntia pomppivassa, ahtaassa bussissa. Samalla pidin tätä pienenä tulikokeena haaveilemalleni Trans-Mongolian junaradalle ja kyllä – olen yhä sitä mieltä, että tuo reissu olisi aika todella mieletön toteuttaa lähivuosina.

IMG_5565

Kaikki mitä kaipaan

Kun Tansaniaa oli jäljellä enää kaksi viikkoa, aloin kirjaamaan ajatuksiani ikävän muotoon. Otin tavakseni listata joka päivä kaksi asiaa: yhden, jota kaipaan jo Suomesta ja yhden, jota tulen kaipaamaan Tansaniasta. Nyt, paluun häämöttäessä nurkan takana, lista on viimein valmis. Kaikki on siis vain satunnaista ajatuksenjuoksua, eikä missään varsinaisessa tärkeysjärjestyksessä.

Päiviä jäljellä 14

Suomi: Asioiden järjestelmällisyys ja teknologia, joka tekee elämästä toisinaan tosi helppoa. Yhteystiedot löytyvät netistä, ihmiset saa kiinni sähköpostilla, lippuja voi varata verkossa, laskun ja vuokran voi maksaa nettipankissa. Puhelinkin toimii aina, kunhan vain muistaa kerran kuussa maksaa laskun.

Tansania: Tansanialaismiesten kimeä huudahdus, kun he ovat pöyristyneitä.

Päiviä jäljellä 13

Suomi: Joukkoliikenne. Kaipaan jo kulkuneuvoja, jotka kulkevat aikataulun mukaisesti ja joissa saattaa peräti mahtua istumaan. Myös hyvät tiet tulevat tuntumaan luksukselta.

Tansania: Hintataso. Tansaniassa minulla on enemmän varaa tehdä asioita: käydä lasillisilla lähes milloin vain, syödä ulkona ja liikkua muullakin kuin polkupyörällä. Suomessa koittaa jälleen paluu kitkutteluun, tilin tarkkailuun ja eurojen laskemiseen.

Päiviä jäljellä 12

Suomi: Suihkusta aina tuleva kuuma vesi, vedenpaine sekä sähkö, joka ei katkeile päivittäin. Toimivat vessat.

Tansania: Lämpö ja aurinko. Melko itsestäänselvyys, mutta maininnan arvoinen. Kylmyys ei ole mun juttu. Jo Pohjois-Tansanian Arushassa aloin ikävöimään villasukkia.

Päiviä jäljellä 11

Suomi: Nopea internet. Hetki, jolloin pääsen katsomaan ensimmäisen Youtube-videon tai jakson mitä tahansa Netflixistä tulee olemaan juhlava.

Tansania: Meren läheisyys. Intian valtameri on oma suosikkini, niin lämmin ja kirkas. Kivoja rantoja löytyy mantereeltakin, joissa on näppärää vaikka pelata biitsifutista porukalla.

Päiviä jäljellä 10

Suomi: Opiskelu. En yritäkään uskotella, että kaipaisin jo luentoja tai tenttikirjoja. Mutta opiskelijaelämään on silti ihan mukava palata. Tykkään tosi paljon kaikesta, mitä luentosalien ulkopuolella tapahtuu. Järjestötoiminta, illanistujaiset, opiskelijabileet, opiskelukaverit, tapahtumat – niistä nautin ja paljon.

Tansania: Uudet tuttavuudet ja avoimet ihmiset. Darilla on kokoa sen verran, että uusia ihmisiä tapaa päivittäin. Ja toisin kuin Suomessa, täällä ihmiset juttelevat vieraille ja haluavat tutustua uusiin ihmisiin. Varsinkin Jyväskylän kokoisessa kaupungissa huomaa usein näkevänsä päivästä toiseen samoja kasvoja.

Päiviä jäljellä 9

Suomi: Pluto. Odotan jo hetkeä, kun voin laiskotella kotona koira kainalossa. Toisaalta, vaikka kuinka talvipakkasilla en aina samaa mieltä olekaan, hieman innolla odotan meidän lenkkejä. Kotiin on aina kiva tulla, kun tietää jonkun takuuvarmasti odottavan innolla paluutani.

Tansania: Naapurustomme shishabaari, jonka työntekijät ja shishamaut ovat kesän mittaan käyneet tutuiksi. Lentokentällekin olemme suunnitelleet lähtevämme tyylillä kantapaikkamme kautta.

Päiviä jäljellä 8

Suomi: Oma jääkaappi ja keittiö. Ainahan sitä reissuilla kaipaa: suomalaista ruokaa. Erityisesti maitotuotteita ja marjoja tulee aina ulkomailla ikävä. Toisaalta Suomessa ruokavalioni on myös reilusti monipuolisempi. Tansaniassa tulee syötyä aika samoja ruokia päivästä toiseen.

Tansania: Etiopialainen ravintola Addis in Dar. Suosikkiraflassani sisustuksen ja yleisen tunnelman lisäksi parasta on tapa, jolla ruoka syödään: seurueen kesken kaikki yhdessä jakaen. Addis in Darista saa myös jännää hunajaviiniä. Myös naapuriraflamme Mona’s Barin taivaallista lounasbuffettia ja sen kasvisruokaa tulee ikävä.

Päiviä jäljellä 7

Suomi: Kiireettömät aamut omassa kodissa. Lempparini ovat viikonloppuaamut, jolloin saa olla vähän hidas. Heräämisen jälkeen voi koomailla hetken ennen koiran kanssa ulos menoa.

Tansania: Sansibarin läheisyys. Darissa viikonloppubreikki paratiisissa on vain reilun parin tunnin lauttamatkan päässä.

Päiviä jäljellä 6

Suomi: Tyyny ja untuvapeitto. Tansaniassa nukun ilman tyynyä, pelkkä lakana peittonani. Etenkin talvella on ihana käpertyä untuvatäkin alle, Pluto jalkopäässä.

Tansania: Bajaajit. Aasian tuk tukeja vastaavat menopelit ovat varsin näppäriä ja niihin mahtuu käytännössä rajaton määrä ihmisiä kyytiin, jos hieman käyttää mielikuvitustaan. Suosikkejani ovat olleet diskobajaaj välkkyvaloineen ja bassoineen sekä Suomi-bajaaj, jonka keulassa oli Suomen lippu.

Päiviä jäljellä 5

Suomi: Joukkoon sulautuminen . On loppujen lopuksi mukavaa, kun kukaan ei tuijota tai huutele perään muzungua. On myös ihan jees, ettei hintoja määritellä asiakkaan ihonvärin perusteella.

Tansania: Maasait. Punaisiin viltteihin kietoutuneet maasait sulautuvat jo aika hyvin minunkin silmissäni katukuvaan.

Päiviä jäljellä 4

Suomi: Media ja toimivat yhteydet. Välillä täällä on hävettänyt, miten pihalla maailman tapahtumista on toisinaan tullut oltua. Uutisten seuraaminen vain on kovin työlästä huonoilla yhteyksillä. Aamun aloitus sanomalehden ja teekupin äärellä on yksi lempirutiineistani.

Tansania: Kiireettömyys, ”hakuna matata” ja ”TIA” (this is Africa)-asenne. Toisinaan se ärsyttää ja turhauttaakin, mutta yleensä lähinnä huvittaa. Kesän mittaan huomaan jo aika laill mukautuneeni siihen, että asiat tapahtuvat toisinaan hieman verkkaisestikin, eikä siitä kannata ottaa stressiä. Pääasia, että hommat lopulta hoituvat.

Päiviä jäljellä 3

Suomi: Liikunta. Tansanian kuumuudessa ei juuri lenkille lähtö houkuta ja salilla en tykkää käydä. Puoli-ilmainen yliopistoliikunta on nerokas keksintö. Syksyllä onkin vuorossa kunnon kuntokuuri niin yliopistoliikunnan tunneilla kuin Pluton kanssa lenkkeillen.

Tansania: Ympäristön värit. Oli kyse sitten rakennuksista tai ihmisten pukeutumisesta, Tansaniassa käytetään värejä. Suomessa talot ovat tyypillisemmin harmaita betonilaatikoita ja ihmiset verhoutuvat ”ajattoman tyylikkäisiin” mustaan, valkoiseen ja harmaaseen. Erityisesti rakastan tansanialaisnaisia, jotka kietovat lanteilleen kirjavan kangan.

Päiviä jäljellä 2

Suomi: Puhdas hanavesi. Suomessa on aika mahtavaa, ettei tarvitse kantaa aina pullovettä mukana.

Tansania: Spontaani meininki. Jostain syystä Suomessa ei tule elettyä samanlaisella Carpe Diem-otteella kuin kotimaan ulkopuolella. Kalenteria ei tarvitse, suunnitelmia tehdään tuntien varoitusajalla jos silloinkaan, eikä ikinä tiedä, mistä itsensä seuraavana päivänä löytää.

Päiviä jäljellä 1

Suomi: Koti. Vaikka Tansaniassakin minulla on koti, ei ole Jyväskylän kotini voittanutta. Se on omaa reviiriäni, jossa rentoudun ja rauhoitun paremmin kuin missään muualla.

Tansania: Tytöt ja meidän Tansania-perheen yhteiselo. Olemme suunnitelleet menevämme suoraan lentokentältä yhdessä istumaan vielä kahville ennen kotiin menoa. Tiedän jo valmiiksi sen tuntuvan kummalta, olemmehan silloin ensi kertaa yhdessä Suomessa ystävystyttyämme. Yhteiseloamme ja kaikkea koheltamistamme tulee tositosi ikävä. Kesän aikana olimme tiiviisti yhdessä ja meistä tuli niin läheisiä, että yhtäkkiä asuminen eri puolilla Suomea tuntuu omituiselta.

Päiviä jäljellä 0

Suomi: Ystävät ja perhe. Aika itsestään selvä toki tämäkin, mutta aina maininnan arvoinen. Kimppa-asuminen serkkuni kanssa on myös ihan superkivaa.

Tansania: Vaikeinta on aina jättää taakseen tärkeiksi tulleet ihmiset. Tansaniaan jää lisäksi joku minulle erityisen tärkeä. Skype, Whatsapp ja muut tavat pysyä yhteydessä eivät paljoa lohduta etäisyyden ollessa yli tuhat kilometriä ja seuraavan tapaamisajankohdan ollessa vielä täysi mysteeri.

Eilen illalla käytiin viimeisellä illallisella Amsterdam-nimisessä ravintolassa. Ironista sinänsä, sillä vaihdamme konetta juurikin Damissa. Tänä iltana nousen lentokoneeseen ja huomenna puolenpäivän jälkeen olen jälleen Suomessa. Outoa.

Levottomat jalat ja kotiinpaluuahdistus

Tänään eloani Tansanian auringon alla on jäljellä 9 päivää.

Laskemisen aloitin, kun kuukausi oli jäljellä. Ahdistuksen määrä kasvaa käänteisenä päivien vähentyessä. Tansaniasta on tullut koti.

Normaalisti matkustamisen jälkeen on aina ollut oikeastaan kivaa palata Suomeen. Olen yleensä kaivannut jo tiettyjä asioita: rutiineja, ystäviä ja perhettä, rauhallisia iltoja peiton sisässä hyvän kirjan parissa. Tällä hetkellä ikävöin vain jo valmiiksi Dar es Salaamia.

IMG_5852-37Onhan kaikki tietysti ollutkin toisin. En ole vain matkustanut, vaan ensi kertaa todella elänyt vieraassa kulttuurissa. Olen myös ensimmäistä kertaa asunut kolmen muun kanssa ja tiedänkin jo nyt, että tulen ikävöimään tyttöjä vähintään yhtä paljon kuin Daria. Neljä toisilleen täysin vierasta asumassa saman katon alla kesän yli olisi voinut olla katastrofi. Vaan meidän kohdallamme ei olisi voinut parempaa tuuria käydä: uskomattoman kokemuksen lisäksi sain kolme uutta, ihanaa ystävää.

IMG_5880-53Tuntuu kieltämättä hieman naurettavalta kitistä ääneen bloginkin puolella kotiinpaluuahdistuksesta. Fiilis on vain itselleni tosi vieras. Suomesta on aina ihana lähteä, mutta palaaminenkin on mukavaa. Tällä kertaa paluu ei tunnu hyvältä, ja opiskelumotivaatio tuntuu olevan valovuosien päässä. Tiedän, ettei Jyväskylää ole edessä kuin vuoden verran ennen suunnittelemaani vaihtoa, mutta tuokin vuosi näyttää tällä hetkellä mahdottoman pitkältä ja kylmältä.

IMG_5854-38IMG_5861-43On syksyssä toki  paljon hyvääkin. Aloitan Intercultural communication -sivuainekokonaisuuden (kulttuurienvälinen viestintä) ja tutoroin kaupunkiin saapuvia vaihto-opiskelijoita, mikä toisaalta on hieman hullua, sillä vaihtarit saapuvat Suomeen pari päivää minun jälkeeni. Lisäksi poimin muutaman espanjan kurssin kalenteriini, ihan vain muistuttamaan tulevasta vaihdosta. Tyttöjen kanssa lyötiin jo lukkoon Tallinnan reissu keskelle masentavinta loppusyksyä ja kolumbialaiskaverini tulee käymään Suomessa syntymäpäivieni aikoihin. Silti löysin itseni yhtenä päivänä vertailemasta lentoja eri puolille Afrikkaa, vaikka varaton käytännössä olenkin.

IMG_5855-39Eikä kyse edes ole vain Tansaniasta. Ennen kaikkea kyse on omasta levottomuudestani ja Tansaniassa ympärilläni olleista ihmisistä. Tuntuu, että palaan Suomeen vain toistamaan omia kaavojan ja olen jumissa, vaikka fuksivuodestani varsinkin rutiinit ja säännöllisyys olivat kaukana. Toisaalta töiden tekeminen ulkomailla houkuttaisi tällä hetkellä valtavasti, mutta välivuosi ennen kandin valmistumista olisi melko typerää – ellei kyseessä olisi oman alan työpaikka, jonka löytyminen tässä vaiheessa olisi melkoisen epätodennäköistä.

IMG_5863-45Yleensä minä olen se, joka ulkomaalaisille hehkuttaa Suomen hienoutta aina ilmaisesta koulutuksesta upeaan luontoon. Nyt en kuitenkaan enää osaa oikein vakuuttaa itseäni siitä, että Suomi ja Suomen syksy ovat hieno idea. Ennen paluutani ei kuitenkaan auta kuin yrittää sysätä synkät ajatukset syrjään, yrittää ottaa kaikki ilo irti ja nauttia viimeisistä viikoista ja upeista auringonlaskuista.

IMG_5882-55Kuvat ovat Gomben kansallispuistosta, jossa vietimme pari yötä ja kävimme trekkaamassa simpansseja. Sieltä juttua, kuten myös koko Burundi-Ruanda-kierrokselta tulossa pian!