Pieni hamam-opas: Mitä suljettujen ovien takana oikein tapahtuu?

Ensimmäinen kertani hamamissa tammikuussa 2015 olisi voinut traumatisoida monet. Hamam oli todella halpa ja paikallinen, hostellin työntekijän vinkkaama. Olin hamamin ainoa asiakas hieman ennen sulkemisaikaa, eikä kukaan puhunut englantia ja näin ollen voinut antaa tarkempia ohjeita koko touhun konseptista ja kulusta. Alussa minut jätettiin yksin istumaan hamamiin, enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Hieman siinä taisin muodon vuoksi heitellä vettä päälleni, koska niin oletin ihmisten hamamissa tekevän. Siihen toki myös viittasi se, että minut oltiin vesialtaiden ja –hanojen viereen istutettu. Saunaan päädyttyäni luulin pesijöiden unohtaneen minut tyystin sinne, niin pitkältä odotus tuntui. Lopulta kun päästiin itse asiaan, pesijänaisen rinnat riippuivat parin sentin päässä naamastani selälläni kivipaadella maatessani, mikä hieman häiritsi itse pesuun keskittymistä ja siitä nauttimista. Käytännössä odotin vain henkeäni pidätellen hetkeä, jona tissit viimein läsähtäisivät vasten kasvojani. Eivät läsähtäneet. Jossain vaiheessa panin merkille, ettei hän turkiksikaan sanonut ohjeita – hän murahteli ja ärisi niitä, ja kuin painottaakseen sanojaan läiskäisi minua takapuolelle halutessaan minun kääntyvän ympäri.

Onneksi onnistuin kääntämään kokemuksen pikemminkin tragikoomiseksi, ja hamamista tallustellessani en tiedä olinko enemmänkin huvittunut vai hämmentynyt, jotain siltä väliltä. Olo oli kyllä rentoutunut ja puhtaampi kuin koskaan, täytyi myöntää. Vaikka pitkän saunaillan päätteeksikin on ihanan puhdas olo, niin voi pojat – mikään ei vedä vertoja hamamille. Vasta silloin tietää, miltä puhtaus tuntuu.

En tiedä traumatisoituiko mieleni alitajuisesti kuitenkin, sillä kesti suhteellisen kauan, ennen kuin nyt täällä Istanbulissa asuessani viimein jälleen hamamiin astelin. Mutta siitä vasta ilo irtosikin, kun vihdoin tajusin konseptin idean. Sittemmin olen kokeillut yhteensä neljää eri hamamia. Harmittaa, että tajusin homman hienouden hieman myöhään. Muuten olisin ottanut tavaksi käydä hamamissa viikoittain.

IMG_1222-1

Mitä hamamin suljettujen ovien takana siis oikein tapahtuukaan? Miten siellä ollaan ja mitä siellä tehdään? Mikä koko hamam oikein on olevinaan?

Hamamit ovat turkkilaisten versio kylpylästä. Niitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa esimerkiksi meidän tuntemiimme spa-kylpylöihin. Jos mennään perinteisen hamam-etiketin mukaan, ideana ei ole ottaa erilaisia hoitoja. Hamam on pääasiassa peseytymistä ja puhtautta varten, hieman vain pidemmän kaavan mukaan. Moni hamam toki nykyään, pääasiassa turistien kysynnän vuoksi, tarjoaa myös vaikkapa öljyhierontoja ja kasvonaamioita hamam-kokemuksen kylkeen, mutta perinteisesti nämä eivät hamamin seinien sisälle ole kuuluneet.

Hamamit ovat myös mielenkiintoinen pala ottomaanihistoriaa. Monien hamamien sisäänkäynnin yläpuolella ilmoitetaan, minä vuonna se on rakennettu. Onhan se nyt mieletöntä fiilistellä, miten samassa huoneessa ovat ottomaanit peseytyneet 1500-luvulta lähtien, samaa kattoa katsellen.

Hamam-kokemus alkaa sillä, että marssit sisään ja ilmoitat mitä haluat. Hamamia ei tarvitse varata etukäteen, tavallisesti suoraan paikan päälle tuleminen riittää. Kannattaa toki muistaa tarkistaa aukioloajat huolella, jotta aikaa on runsaasti. Ikävintä on hamamissa kiirehtiminen. Suurin osa hamameista lienee auki välillä 8-22, mutta tiedänpä eräänkin, joka pitää ovien auki aamukuudesta puoleenyöhön.

Aulassa sinulle annetaan hamam-pyyhe, tossut ja mahdollisesti myös avain pukuhuoneeseen. Lisäksi joissain paikoissa annetaan myös alushousut pesun ajan käytettäviksi. Parissa paikassa näitä ei ole ollut, jolloin toki bikinien alaosa olisi näppärin ratkaisu. Itse en ole tajunnut oikein ikinä bikinein varautua, joten jollei mitään ole annettu aulassa, olen pitänyt omat pikkuhousuni päällä. Bikinien yläosaa on turha oikeastaan laittaakaan, sillä pesijänainen todennäköisesti sen kuitenkin jossain vaiheessa kiskoo yltäsi pois. Miehet ja naiset ohjataan omiin pukuhuoneisiinsa ja hamameihinsa, ellei jo sisäänkäynnit ole olleet erilliset.

Kaikissa hamameissa on tavaroiden lukitsemismahdollisuus. Joko jokaiselle on kokonainen oma pieni lukittava pukukoppi, tai isommissa pukukopeissa on lukittavat lokerot tavaroille. Kun olet riisunut vaatteesi, kietonut pyyhkeen ympärillesi ja lukinnut tavarasi, työntekijät ohjaavat sinut joko hamamiin tai jonkinlaiseen saunaan – riippuu hamamista. Olen käynyt hamamissa, jossa ensin istuttiin saunassa, sitten höyrysaunassa ja vasta sitten siirryttiin itse hamam-huoneeseen. Muissa puolestaan minut on ensin jätetty hamam-huoneeseen.

Huoneen keskellä on lämmin kivipaasi, jonka päällä maatessa itse pesu tapahtuu, ja jolla voi myös vain maata ja rentoutua. Huoneen laidoilla on kauniita vesialtaita, joiden toisesta hanasta tulee kuumaa, toisesta kylmää vettä. Usein altaissa kelluu metallisia kippoja, joilla voi vettä kaataa päälleen. Aluksi onkin usein ideana istahtaa laidalle altaan viereen ja hieman huuhtoa itseään. Yleensä alussa kerrotaan, mitä sen jälkeen on tarkoitus tehdä. Usein se on joko höyrysaunassa istuminen, mikä irrottaa kivasti kuollutta ihoa ja valmistelee sitä pesun aikana tehtävää kuorintaa varten. Toisinaan taas oman alkuhuuhtelun jälkeen olen vain maannut kivipaadella pesua odotellen, jos hamamissa ei saunoja ole ollut. Käytäntö riippuu hieman paikasta, eikä ole vain yhtä ja oikeaa tapaa. Sinua kyllä aina ohjataan paikasta toiseen. Itse nautin alussa juurikin höyrysaunasta, jos hamamissa vain sellainen on.

Lopulta näiden alkurituaalien jälkeen jossain vaiheessa pesijänainen nappaa sinut matkaansa. Todennäköisesti hän myös tempaisee pyyhkeen ympäriltäsi, ennen kuin ehdit kissaa sanoa, mikä tuntuu ehkä aavistuksen hämmentävältä. Vaikka suomalaisena on tottunut alastomuuteen, tuntuu oudolta, kun joku toinen repii pyyhettä pois ympäriltä. Sinut komennetaan makaamaan joko vatsallasi tai selälläsi kivipaadelle ja kuorinta alkaa. Ensin pesijä käy läpi kuorintahanskalla koko vartalosi, pyytäen välissä sinua kääntymään selällesi tai vatsallesi aloituspuolesta riippuen. Kuorinnan jälkeen kuollut iho huuhdellaan. Tämän jälkeen on itse pesun aika, jota kutsutaan “bubblebathiksi”, kuplakylvyksi. Tämä vaihe tuntuu aika veikeältä. Pesijä levittää vartalon ylle valtavan kasan vaahtoa, minkä hän jotenkin onnistuu tekemään ämpäriin sotketusta veden ja saippuan sekoituksesta pitkällä kankaanpalalla. Tämän vaahdon hän levittää ympäri vartaloasi, ja tässä vaiheessa yleensä pesijä myös hieman hieroo esimerkiksi raajoja, selkää ja hartioita. Pesu kestää yleensä noin kymmenen minuuttia ja tehdään myös sekä vatsa- että selkäpuolelle. Lopuksi huuhdellaan ja pestään hiukset, yleensä istuvaltaan joko kivipaaden laidalla tai erillisellä jakkaralla. Kun homma on ohi, sinut kiedotaan uuteen pyyhkeeseen ja myös hiuksille annetaan oma pienempi pyyhe.

Pesun jälkeen toki voit myös jäädä vielä kivipaadelle makaamaan ja rentoutumaan, ja tämän yleensä teenkin. Kattoa katsellen tai ihan vain silmät kiinni kivipaaden lämpöä tunnustellen on mukavaa ihan vain uppoutua omiin ajatuksiinsa. Tämän jälkeen rentoutumista voi jatkaa myös hamamin aula-alueella, joka usein on suunniteltu yhteiseksi oleskelutilaksi kylpemisen jälkeen. Siinä on mahdollista vaikkapa seurustella ja juoda teetä, ihan vain viettää aikaa ja fiilistellä hyvää oloa.

Kerran olen ottanut öljyhieronnan osana hamamia, koska se oli todella halpa. En kuitenkaan suosittelisi sitä. Hieronta itsessään oli ihan hyvä, mutta ongelma on ajoitus. Hieronta tehdään itse pesun jälkeen, jolloin iho jää hieman öljyiseksi. Itse toki palasin vielä hamamin puolelle, mutta itse pesten en saanut kaikkea öljyä mitenkään iholta pois. Pesu ennen hierontaa tuntuikin vähän turhalta. Kun kysyin syytä järjestykselle, löytyi selitys kuorinnasta: pesua ennen tehtävä kuorinta ei onnistu, jos iho on öljyinen. Siispä totesin, että hamam-pesu ja hieronta kannattaa suosiolla pitää erillään.

IMG_9241-18

Kiireettömyys ja rentoutuminen on koko hamamin ydinajatus. Aluksi huomasin ajattelevani jatkuvasti, että minut on vain unohdettu johonkin. Saunassa, kivipaadella ja hamamin laidoilla istuminen tuntui loputtoman pitkältä, kunnes jossain vaiheessa oivalsin alkaa nauttimaan verkkaisuudesta. Vaikka itse pesu on toki tärkein elementti, ei hamam-kokemus ole sama ilman muita hitaita välivaiheita ennen ja jälkeen sen. Siispä, ykkösneuvoni hamam-ensikertalaiselle: Lopeta murehtiminen. Sinua ei takuulla ole unohdettu yhtään mihinkään. Joku tulee kyllä aina neuvomaan, mitä tehdä seuraavaksi.

Itse yllätyin siitä, miten ensimmäisellä kerralla ajatus alastomuudesta ujostutti. Olenhan suomalainen! Mehän toisinaan saunotaan sekasaunassakin ihan ongelmitta. Tilanne on kuitenkin eri: pimeän pienen saunan sijaan tila onkin yhtäkkiä avara ja valoisa, ja toinen ihminen pesee vartalosi. Tilanne tuntuu saunaa intiimimmältä. Hamamissa miehet pesevät miehiä ja naiset naisia, mikä on ensimmäinen helpottava tekijä. Toisekseen, minua ainakin hieman helpotti ujoudestani ylipääsyä se, että pesijätkin ovat joko alushousuisillaan tai alusvaatteisillaan. Ja uskokaa minua, vaikka jälkimmäisessä he ovat enemmän peitettyinä kuin sinä, todennäköisesti rintaliivit päällä on kuitenkin omaa pesukokemustasi nähden miellyttävämpi vaihtoehto. Kolmanneksi, jossain vaiheessa oivalsin, että pesijänaiset ovat takuulla nähneet satoja, ellei tuhansia naisvartaloita elämänsä aikana. He tuskin yllättyvät enää yhtään mistään ja heille paljaan ihon hinkkaaminen on arkipäivää, tavallista duunia. Mitäpä siinä ujostelemaan. Pesijänaisten työnkuva on kyllä ehkä yksi maailman erikoisimmista, täytyy myöntää.

Siispä, mitä tästä opimme? Hamamiin voi mennä ilman varausta, eikä sinne tarvitse ottaa mitään mukaan. Hamamissa kyllä saa kaiken pyyhkeitä, saippuaa ja shampoota myöten. Puhtaat alusvaatteet toki saatat haluta ja bikinien alaosa voi joskus tulla tarpeen, jos alushousuja pesun varalle ei tarjota. Hamamista tulee ihan mielettömän hyvä, rento fiilis ja sille kannattaa ainakin antaa mahdollisuus! Silläkään ei juuri ole merkitystä tuletko yksin vai yhdessä kaverin kanssa. Itse olen käynyt sekä-että, ja aina ollut yhtä mukavaa.

Tämä oli osa 1/2 hamam-postausteni sarjasta. Toisessa postauksessa esittelen kokeilemani Istanbulin hamamit.

Oletteko te käyneet hamamissa? Millaisia kokemuksia ja fiiliksiä teillä on ollut?