Pieni hamam-opas: Mitä suljettujen ovien takana oikein tapahtuu?

Ensimmäinen kertani hamamissa tammikuussa 2015 olisi voinut traumatisoida monet. Hamam oli todella halpa ja paikallinen, hostellin työntekijän vinkkaama. Olin hamamin ainoa asiakas hieman ennen sulkemisaikaa, eikä kukaan puhunut englantia ja näin ollen voinut antaa tarkempia ohjeita koko touhun konseptista ja kulusta. Alussa minut jätettiin yksin istumaan hamamiin, enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Hieman siinä taisin muodon vuoksi heitellä vettä päälleni, koska niin oletin ihmisten hamamissa tekevän. Siihen toki myös viittasi se, että minut oltiin vesialtaiden ja –hanojen viereen istutettu. Saunaan päädyttyäni luulin pesijöiden unohtaneen minut tyystin sinne, niin pitkältä odotus tuntui. Lopulta kun päästiin itse asiaan, pesijänaisen rinnat riippuivat parin sentin päässä naamastani selälläni kivipaadella maatessani, mikä hieman häiritsi itse pesuun keskittymistä ja siitä nauttimista. Käytännössä odotin vain henkeäni pidätellen hetkeä, jona tissit viimein läsähtäisivät vasten kasvojani. Eivät läsähtäneet. Jossain vaiheessa panin merkille, ettei hän turkiksikaan sanonut ohjeita – hän murahteli ja ärisi niitä, ja kuin painottaakseen sanojaan läiskäisi minua takapuolelle halutessaan minun kääntyvän ympäri.

Onneksi onnistuin kääntämään kokemuksen pikemminkin tragikoomiseksi, ja hamamista tallustellessani en tiedä olinko enemmänkin huvittunut vai hämmentynyt, jotain siltä väliltä. Olo oli kyllä rentoutunut ja puhtaampi kuin koskaan, täytyi myöntää. Vaikka pitkän saunaillan päätteeksikin on ihanan puhdas olo, niin voi pojat – mikään ei vedä vertoja hamamille. Vasta silloin tietää, miltä puhtaus tuntuu.

En tiedä traumatisoituiko mieleni alitajuisesti kuitenkin, sillä kesti suhteellisen kauan, ennen kuin nyt täällä Istanbulissa asuessani viimein jälleen hamamiin astelin. Mutta siitä vasta ilo irtosikin, kun vihdoin tajusin konseptin idean. Sittemmin olen kokeillut yhteensä neljää eri hamamia. Harmittaa, että tajusin homman hienouden hieman myöhään. Muuten olisin ottanut tavaksi käydä hamamissa viikoittain.

IMG_1222-1

Mitä hamamin suljettujen ovien takana siis oikein tapahtuukaan? Miten siellä ollaan ja mitä siellä tehdään? Mikä koko hamam oikein on olevinaan?

Hamamit ovat turkkilaisten versio kylpylästä. Niitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa esimerkiksi meidän tuntemiimme spa-kylpylöihin. Jos mennään perinteisen hamam-etiketin mukaan, ideana ei ole ottaa erilaisia hoitoja. Hamam on pääasiassa peseytymistä ja puhtautta varten, hieman vain pidemmän kaavan mukaan. Moni hamam toki nykyään, pääasiassa turistien kysynnän vuoksi, tarjoaa myös vaikkapa öljyhierontoja ja kasvonaamioita hamam-kokemuksen kylkeen, mutta perinteisesti nämä eivät hamamin seinien sisälle ole kuuluneet.

Hamamit ovat myös mielenkiintoinen pala ottomaanihistoriaa. Monien hamamien sisäänkäynnin yläpuolella ilmoitetaan, minä vuonna se on rakennettu. Onhan se nyt mieletöntä fiilistellä, miten samassa huoneessa ovat ottomaanit peseytyneet 1500-luvulta lähtien, samaa kattoa katsellen.

Hamam-kokemus alkaa sillä, että marssit sisään ja ilmoitat mitä haluat. Hamamia ei tarvitse varata etukäteen, tavallisesti suoraan paikan päälle tuleminen riittää. Kannattaa toki muistaa tarkistaa aukioloajat huolella, jotta aikaa on runsaasti. Ikävintä on hamamissa kiirehtiminen. Suurin osa hamameista lienee auki välillä 8-22, mutta tiedänpä eräänkin, joka pitää ovien auki aamukuudesta puoleenyöhön.

Aulassa sinulle annetaan hamam-pyyhe, tossut ja mahdollisesti myös avain pukuhuoneeseen. Lisäksi joissain paikoissa annetaan myös alushousut pesun ajan käytettäviksi. Parissa paikassa näitä ei ole ollut, jolloin toki bikinien alaosa olisi näppärin ratkaisu. Itse en ole tajunnut oikein ikinä bikinein varautua, joten jollei mitään ole annettu aulassa, olen pitänyt omat pikkuhousuni päällä. Bikinien yläosaa on turha oikeastaan laittaakaan, sillä pesijänainen todennäköisesti sen kuitenkin jossain vaiheessa kiskoo yltäsi pois. Miehet ja naiset ohjataan omiin pukuhuoneisiinsa ja hamameihinsa, ellei jo sisäänkäynnit ole olleet erilliset.

Kaikissa hamameissa on tavaroiden lukitsemismahdollisuus. Joko jokaiselle on kokonainen oma pieni lukittava pukukoppi, tai isommissa pukukopeissa on lukittavat lokerot tavaroille. Kun olet riisunut vaatteesi, kietonut pyyhkeen ympärillesi ja lukinnut tavarasi, työntekijät ohjaavat sinut joko hamamiin tai jonkinlaiseen saunaan – riippuu hamamista. Olen käynyt hamamissa, jossa ensin istuttiin saunassa, sitten höyrysaunassa ja vasta sitten siirryttiin itse hamam-huoneeseen. Muissa puolestaan minut on ensin jätetty hamam-huoneeseen.

Huoneen keskellä on lämmin kivipaasi, jonka päällä maatessa itse pesu tapahtuu, ja jolla voi myös vain maata ja rentoutua. Huoneen laidoilla on kauniita vesialtaita, joiden toisesta hanasta tulee kuumaa, toisesta kylmää vettä. Usein altaissa kelluu metallisia kippoja, joilla voi vettä kaataa päälleen. Aluksi onkin usein ideana istahtaa laidalle altaan viereen ja hieman huuhtoa itseään. Yleensä alussa kerrotaan, mitä sen jälkeen on tarkoitus tehdä. Usein se on joko höyrysaunassa istuminen, mikä irrottaa kivasti kuollutta ihoa ja valmistelee sitä pesun aikana tehtävää kuorintaa varten. Toisinaan taas oman alkuhuuhtelun jälkeen olen vain maannut kivipaadella pesua odotellen, jos hamamissa ei saunoja ole ollut. Käytäntö riippuu hieman paikasta, eikä ole vain yhtä ja oikeaa tapaa. Sinua kyllä aina ohjataan paikasta toiseen. Itse nautin alussa juurikin höyrysaunasta, jos hamamissa vain sellainen on.

Lopulta näiden alkurituaalien jälkeen jossain vaiheessa pesijänainen nappaa sinut matkaansa. Todennäköisesti hän myös tempaisee pyyhkeen ympäriltäsi, ennen kuin ehdit kissaa sanoa, mikä tuntuu ehkä aavistuksen hämmentävältä. Vaikka suomalaisena on tottunut alastomuuteen, tuntuu oudolta, kun joku toinen repii pyyhettä pois ympäriltä. Sinut komennetaan makaamaan joko vatsallasi tai selälläsi kivipaadelle ja kuorinta alkaa. Ensin pesijä käy läpi kuorintahanskalla koko vartalosi, pyytäen välissä sinua kääntymään selällesi tai vatsallesi aloituspuolesta riippuen. Kuorinnan jälkeen kuollut iho huuhdellaan. Tämän jälkeen on itse pesun aika, jota kutsutaan ”bubblebathiksi”, kuplakylvyksi. Tämä vaihe tuntuu aika veikeältä. Pesijä levittää vartalon ylle valtavan kasan vaahtoa, minkä hän jotenkin onnistuu tekemään ämpäriin sotketusta veden ja saippuan sekoituksesta pitkällä kankaanpalalla. Tämän vaahdon hän levittää ympäri vartaloasi, ja tässä vaiheessa yleensä pesijä myös hieman hieroo esimerkiksi raajoja, selkää ja hartioita. Pesu kestää yleensä noin kymmenen minuuttia ja tehdään myös sekä vatsa- että selkäpuolelle. Lopuksi huuhdellaan ja pestään hiukset, yleensä istuvaltaan joko kivipaaden laidalla tai erillisellä jakkaralla. Kun homma on ohi, sinut kiedotaan uuteen pyyhkeeseen ja myös hiuksille annetaan oma pienempi pyyhe.

Pesun jälkeen toki voit myös jäädä vielä kivipaadelle makaamaan ja rentoutumaan, ja tämän yleensä teenkin. Kattoa katsellen tai ihan vain silmät kiinni kivipaaden lämpöä tunnustellen on mukavaa ihan vain uppoutua omiin ajatuksiinsa. Tämän jälkeen rentoutumista voi jatkaa myös hamamin aula-alueella, joka usein on suunniteltu yhteiseksi oleskelutilaksi kylpemisen jälkeen. Siinä on mahdollista vaikkapa seurustella ja juoda teetä, ihan vain viettää aikaa ja fiilistellä hyvää oloa.

Kerran olen ottanut öljyhieronnan osana hamamia, koska se oli todella halpa. En kuitenkaan suosittelisi sitä. Hieronta itsessään oli ihan hyvä, mutta ongelma on ajoitus. Hieronta tehdään itse pesun jälkeen, jolloin iho jää hieman öljyiseksi. Itse toki palasin vielä hamamin puolelle, mutta itse pesten en saanut kaikkea öljyä mitenkään iholta pois. Pesu ennen hierontaa tuntuikin vähän turhalta. Kun kysyin syytä järjestykselle, löytyi selitys kuorinnasta: pesua ennen tehtävä kuorinta ei onnistu, jos iho on öljyinen. Siispä totesin, että hamam-pesu ja hieronta kannattaa suosiolla pitää erillään.

IMG_9241-18

Kiireettömyys ja rentoutuminen on koko hamamin ydinajatus. Aluksi huomasin ajattelevani jatkuvasti, että minut on vain unohdettu johonkin. Saunassa, kivipaadella ja hamamin laidoilla istuminen tuntui loputtoman pitkältä, kunnes jossain vaiheessa oivalsin alkaa nauttimaan verkkaisuudesta. Vaikka itse pesu on toki tärkein elementti, ei hamam-kokemus ole sama ilman muita hitaita välivaiheita ennen ja jälkeen sen. Siispä, ykkösneuvoni hamam-ensikertalaiselle: Lopeta murehtiminen. Sinua ei takuulla ole unohdettu yhtään mihinkään. Joku tulee kyllä aina neuvomaan, mitä tehdä seuraavaksi.

Itse yllätyin siitä, miten ensimmäisellä kerralla ajatus alastomuudesta ujostutti. Olenhan suomalainen! Mehän toisinaan saunotaan sekasaunassakin ihan ongelmitta. Tilanne on kuitenkin eri: pimeän pienen saunan sijaan tila onkin yhtäkkiä avara ja valoisa, ja toinen ihminen pesee vartalosi. Tilanne tuntuu saunaa intiimimmältä. Hamamissa miehet pesevät miehiä ja naiset naisia, mikä on ensimmäinen helpottava tekijä. Toisekseen, minua ainakin hieman helpotti ujoudestani ylipääsyä se, että pesijätkin ovat joko alushousuisillaan tai alusvaatteisillaan. Ja uskokaa minua, vaikka jälkimmäisessä he ovat enemmän peitettyinä kuin sinä, todennäköisesti rintaliivit päällä on kuitenkin omaa pesukokemustasi nähden miellyttävämpi vaihtoehto. Kolmanneksi, jossain vaiheessa oivalsin, että pesijänaiset ovat takuulla nähneet satoja, ellei tuhansia naisvartaloita elämänsä aikana. He tuskin yllättyvät enää yhtään mistään ja heille paljaan ihon hinkkaaminen on arkipäivää, tavallista duunia. Mitäpä siinä ujostelemaan. Pesijänaisten työnkuva on kyllä ehkä yksi maailman erikoisimmista, täytyy myöntää.

Siispä, mitä tästä opimme? Hamamiin voi mennä ilman varausta, eikä sinne tarvitse ottaa mitään mukaan. Hamamissa kyllä saa kaiken pyyhkeitä, saippuaa ja shampoota myöten. Puhtaat alusvaatteet toki saatat haluta ja bikinien alaosa voi joskus tulla tarpeen, jos alushousuja pesun varalle ei tarjota. Hamamista tulee ihan mielettömän hyvä, rento fiilis ja sille kannattaa ainakin antaa mahdollisuus! Silläkään ei juuri ole merkitystä tuletko yksin vai yhdessä kaverin kanssa. Itse olen käynyt sekä-että, ja aina ollut yhtä mukavaa.

Tämä oli osa 1/2 hamam-postausteni sarjasta. Toisessa postauksessa esittelen kokeilemani Istanbulin hamamit.

Oletteko te käyneet hamamissa? Millaisia kokemuksia ja fiiliksiä teillä on ollut?

 

Kuumailmapallossa Kappadokian yllä vasta ymmärsin mitä rauha ja hiljaisuus todella ovat

Se, joka sanoi ettei omia ongelmia tai arkea voi vältellä pakenemalla reissun päälle, ei ole koskaan lipunut kuumailmapallon kyydissä auringonnousun aikaan.

Olen elämäni aikana ehtinyt nähdä melko eeppisiä auringonnousuja ja -laskuja ja jakanut muita tärkeitä, sydämeen jääneitä hetkiä. Nopeasti heittäisin esimerkeiksi ainakin jokailtaiset auringonlaskut Balilla, samoin kuin Lobitosin rannalla Perussa ja Tanganyika-järven rannalla Länsi-Tansaniassa – puhumattakaan auringonnousuista Angkor Watin temppeleillä ja Machu Picchulla.

Mutta voitteko uskoa, että Kappadokiassa jopa auringonnousu meinasi jäädä täysin huomioitta, niin pahasti se kalpeni maisemien, ilmaan kohoavien kuumailmapallojen ja hetken tuoman rauhan rinnalla. Tai ehkäpä rauha syntyi juuri siitä: kaikkien palasten symbioosista, siitä miten ne loksahtivat yhteen muodostaen täydellisen rauhan ja tasapainon tunteen. Sitä fiilistä vaikeaa väkisin tavoittaa. Kun se kuitenkin iskee, se meinaa vetää herkäksi ja käydä tunteisiin. Taivaalla liidellessä ei juuri osannut ajatella mitään muuta, sillä siinä hetkessä oli suorastaan pakko olla läsnä enemmän kuin pitkiin aikoihin olen ollut. Kaikki muu unohtui mielestä siltä seisomalta.

IMG_6651-18

Oman lentoni järjesti Royal Balloon, hieman ylellisempi kuumailmapalloyritys. En olisi voinut olla onnellisempi päätymisestäni heidän vierailijakseen. Sen verran once in a lifetime -tilaisuus kuumailmapallolento Kappadokian Love Valleyn yllä on, että sen ei halua olevan vain hieno vaan unohtumattoman täydellinen kokemus. Royal Balloonin kanssa oli koko ajan fiilis, että olin turvallisissa käsissä ja työntekijöillä oli homma hanskassa.

Lentoon kuuluu nouto hotellilta viiden aikaan aamulla. Paikan päällä odottaa aamupalabuffet, jonka syömiseen on varattu parikymmentä minuuttia aikaa. Itseäni jännitti jo niin, että varpaita kipristeli. Näykin hieman ruokaa ja keskityin pääasiassa kahvin kittaamiseen, sen verran meinasi silmäluomia painaa parin tunnin yöunien jäljiltä.

Seuraavaksi matkattiin aukean alueen keskelle jonkin matkan päähän, jossa seurasimme hetken aikaa kuumailmapallojen täyttöä. Ja viimein, viimein pallo malttamattomana jo pyrki yläilmoihin ja meitä kehotettiin kipuamaan korin kyytiin.

IMG_6487-1IMG_6490-2

Nousu oli kaiken kaikkiaan kutkuttavan tuntuinen. Se, miten kevyen tuntuisesti kuumailmapallo tuntui kohoavan korkeuksiin, olisi voinut saada mielen laukkaamaan villisti kehittelemään jos jonkinlaista skenaariota mahdollisista tavoista räsähtää alas – näin ainakin alunperin olin ennustanut ajattelevani. Mutta ei, keveydestään huolimatta kori tuntui yllättävän vakaalta ja tukevalta. Lennot tehdään aina auringonnousun aikaan, koska silloin sääolosuhteet ja tuulet ovat lentämiselle suotuisimmat. Lentoja myös perutaan usein liian villien tuulten takia, joten hieman onnea saa oman ajoituksen kanssa olla. Juuri ennen minun aamuani oli jouduttu lennot perumaan monena päivänä. Siksipä Kappadokiaan matkustavalla kannattaa olla aavistuksen joustava aikataulu, jottei lento jää kokematta sääjumalten oikuttelun vuoksi. Harvoin ajattelen, että jossain paikassa on yksinkertaisesti pakko tehdä jotain, mutta kyllä minusta on lähestulkoon rikollista vierailla Kappadokiassa kokematta kuumailmapallolentoa.

Omasta mielestäni parasta Royal Balloonissa on yrityksen korien koot. Suurimmat Kappadokian kuumailmapallot lennättävät noin kolmeakymmentä henkeä kerrallaan. Yläilmoissa oli niin hiljaista ja rauhallista, etten olisi voinut olla tyytyväisempi meidän pienestä ryhmästämme. Lensin Royal Queen -lennon, johon mahtuisi mukaan 18 ihmistä samanaikaisesti. Meitä oli kuitenkin vaatimattomasti vain seitsemän, kaikki maiseman kauneudesta häkeltyneinä yhtä hiljaisia. En olisikaan kaivannut viereeni selfieitä räpsivää kaveriporukkaa. Onneksi myös kori on jaettu lokeroihin väliseinillä niin, ettei korin sisällä pääsekään liikkumaan toisten reviirille tuosta vain, vaan oma tila ja rauha on taattu. Lentoni kesti tunnin verran, mikä tuntui sopivalta siitäkin huolimatta, että kului nopeasti. 90 minuuttiakin taivaalla viettäisi vaivatta, mutta tuntia vähempää en missään nimessä ottaisi.

IMG_6603-11IMG_6621-14IMG_6623-15

Olin ajatellut, että mahtavinta lennon aikana olisi juuri silloin, kuin saavuttaisimme korkeimman mahdollisen pisteen ja voisimme vilkutella maailmalle kaikkien muiden kuumailmapallojen yläpuolelta. Kävimme kyllä reilussa sadassa metrissä ja maisema oli vaikuttava. Silti loppujen lopuksi nautin eniten Love Valleyn keijusavupiippujen väistelystä ja laakson solassa matalalla lentämisestä. Niin lähellä kallioiden seinämiä lensimme, ettei voinut kuin ihailla lentäjän tarkkuutta – kaasulla toimivan pallon liikkeitä kun ei voi sataprosenttisesti koskaan kontrolloida. Tosin hän myös muisti meitä lohduttaa korin olevan kestävää tekoa ja ottavan kolhun jo toisenkin vahingoittumattomana vastaan, mikäli virhearviointi sattuisi ja kallioon kolahtaisimme. Mutta olin luottavainen lentäjämme suhteen, erityisesti kuultuani millaisen koulutuksen työ vaatii. Tiesittekö, että Turkissa kaikilla kuumailmapallolentäjillä täytyy olla yliopistotutkinto lentäjäkoulusta?

IMG_6588-8IMG_6590-9IMG_6568-5IMG_6602-10

Loppuhuipennus lennolle oli tyylikäs laskeutuminen, joka oli kuin oppikirjasta. Koska ilmassa ollaan täysin tuulten armoilla, ei koskaan voi tietää mihin lopulta päätyy laskeutumaan. Auto ja traileri seuraavat kuumailmapalloa ja radiopuhelimilla kommunikoinnin avulla jäljittäminen ja laskeutumisen ajoitus sujuvat näppärän oloisesti. Meitä alussa ohjeistettiin, miten laskeutumisen aikana pitää painua kyyryyn ja suojata päätä. Juuri ennen h-hetkeä lentäjämme kuitenkin totesi, ettei sille ole tarvetta, sillä lasku tuntui sujuvan normaalia nätimmin ja saimmekin seistä aivan normaalisti. Laskeuduimmekin suoraan trailerin päälle, tyylikkäästi ja töyssyittä. Ei muuta kuin alas korista ja skumpalle!

Lennon lopuksi joimme after flight -skumpat mansikoiden kera ja saimme muistoksi mitalit todistuksena. Vaikka se varmaan jonnekin laatikoiden kätköihin päätyykin piiloon, oli se ihan hauska idea. Loppujen lopuksi aamu tuntui hurahtaneen vauhdilla ohi ja kahdeksaan mennessä olin jo takaisin hotellilla, pää tyynyllä ja valmiina vielä muutaman tunnin jatkounille – ennen toista aamupalakierrosta hotellin buffetissa.

IMG_6681-19IMG_6697-20

Juttu on toteutettu yhteistyössä Royal Balloonin kanssa. Pääsin ilmaiseksi kokeilemaan Royal Queen -lentoa, mutta kaikki ajatukseni ja mielipiteeni ovat omiani.

Royal Balloon:in Royal Queen -lento kestää 60 minuuttia (max 18 henkilöä) ja maksaa 175 euroa. Royal King -lento kestää 90 minuuttia (max 12 henkilöä) ja maksaa 240 euroa. 4- ja 5-vuotiaat lapset ilmaiseksi, 6-12 -vuotiaille 50% alennus. 

 

 

Karun kaunis Kappadokia

Muistan, miten ensimmäistä kertaa näin kuvia Kappadokiasta. Tai korjataan hieman: olin kyllä nähnyt matkailulehtien sivuilla aikaisemminkin kuvia karuista kalliomaisemista, mutta en aiemmin ollut kiinnittänyt sen enempää huomiota siihen, missä moinen maisema sijaitsee. Rekisteröin paikan tarkan sijainnin syksyllä 2014. Olin mukana pressimatkalla Itä-Turkin Vanissa ja osana ohjelmaa osallistuimme kaupungin ensimmäisille matkailumessuille. Tuolloin Kappadokian ständillä kuvia jälleen ihaillessani päätin, että sinne on päästävä.

Tuo päivä koitti viimein reilu kuukausi sitten, jolloin lähdimme pitkäksi viikonlopuksi Anatolian maakuntaan yli 11 tunnin bussimatkan päähän Kappadokiaan. Hieman kuluja laskeskeltuamme totesimme porukalla kavereiden kesken, että halvimmaksi tulisi lähteä vaihtarijärjestön järjestämälle muutaman päivän reissulle. Omatoimireissulla ei mitenkään saisi matkoja, aamupaloja ja illallisia sekä yöpymisiä 90 euron hinnalla – varsinkaan Hilton-hotellissa. Niinpä ryhmärämämme hyppäsi mukaan tälle aavistuksen överiltä tuntuvalle pakettimatkalle. Mutta emme valittaneet, lähinnä näimme unta notkuvista buffet-pöydistä ja hotellin uima-altaasta jo viikkoja etukäteen.

Muutama päivä riittää mainiosti Kappadokian tutkimiseen, sillä itse kylä on pieni ja hiljainen. Turistisesongin ulkopuolella myös turistikohteiden luona oli mukavan rauhallista, olimme lähes kaikkialla ainoat ulkomaalaiset. Kesäisin kuulemma Kappadokia osaa olla tuskaisen kuuma, joten maaliskuu osoittautui mainioksi ajankohdaksi. Kappadokia on ihan mieletön paikka, vastaavaa luontoa ei takuulla löydy mistään maailmasta. Fiilis oli kuin yöbussimme olisi toiselle planeetalle tupsahtanut. Koska kuvailu ei millään riitä tai anna oikeutta, tulee tästäkin postauksesta nyt todella kuvapainotteinen.

Mutta mitä ihmettä siellä Kappadokiassa sitten oikein on? Mitä siellä pitäisi tehdä

No ne kivet ja kalliot

Ankealtahan kivien katselu kuulostaa, mutta uskokaa pois, Kappadokiaan matkustetaan juuri sen takia. Alue on ihan mieletön luonnonmuodostelmien näyttämö, jollaista ei ole mahdollista nähdä missään muualla. Monien kallioiden sisällä on nähtävissä ihmisten kaivertamia luolia ja asumuksia, jotka juontavat juurensa tuhansien vuosien päähän. Historia kertoo, että kristityt pakenivat alueelle ja usein suojautuivat muslimien hyökkäyksiltä juurikin kallioiden sisään vetäytyen. Alueelta löytyy myös valtavia maanalaisia kaupunkeja, joiden sokkeloisille käytäville en todella haluaisi eksyä. Alueelta löytyy paljon kalliokirkkoja, joista useat armenialaista alkuperää.

Me vierailimme ihan älyttömässä määrässä eri laaksoja, linnoja ja muita rakennelmia, sillä niitähän Kappadokiassa riittää. Mieleenpainuvimpia ja minusta kiinnostavimpia olivat esimerkiksi Selime-luostari, Göremen ulkoilmamuseo, Derinkuyun maanalainen kaupunki ja Zelven keijusavupiiput (”fairy chimneys”), jotka tosin minusta muistuttivat hämmentävästi paljon enemmän valtavia kivifalloksia. Niin ja tietysti Devrent Valley ja sen kuuluisa kivinen kameli olivat ihan hauska kymmenen minuutin pysähdys. Myös bussissa vietetyn yön jälkeen auringonnousun katsominen suolajärvellä oli mieleenpainuva juttu, vaikka itse järvi ei ehkä muuten kovin kummoinen ole.

Kappadokiassa on myös tarjolla kalliohotelleja, joissa yöpyminen varmasti olisi jännä kokemus.

IMG_6086-1

Göremen ulkoilmamuseo

Göremen ulkoilmamuseo

IMG_6283-13

Selimen luostari

Selimen luostari

IMG_6115-4

Selimen luostarin huipulla

Selimen luostarin huipulla

IMG_6112-3

Zelven keijusavupiiput

Zelven keijusavupiiput

IMG_6249-10IMG_6221-8

Devrent Valleyn kivinen kameli

Devrent Valleyn kivinen kameli

Üçhisarin linnan luona

Üçhisarin linnan luona

IMG_6329-16Keramiikka ja muu käsityö

Olen aika monessa maassa vieraillut eri työpajoissa katsomassa miten tuotteita, kuten ruukkuja tai koruja tehdään, enkä ikinä ole pitänyt käsitöitä erityisen kiinnostavina. Kappadokiassa mekin pääsimme näkemään, miten seudun kaunista keramiikkaa loihditaan. Ei ehkä tämän reissun mielenkiintoisin osuus minulle, mutta täytyy myöntää: ovat nämä upeita.

IMG_6367-17 IMG_6368-18Turkkilainen ilta

Alunperin olin hieman skeptinen turkkilaisen illan konseptista. Ajattelin, että turistit pakataan luolan sisässä olevaan ravintolaan, niille juotetaan viinaa, esitetään pari hassua paikallista tanssia ja se on siinä. Todellisuudessa turkkilainen ilta oli todella positiviinen yllätys ja ehdottomasti ensin suolaiselta tuntuneen 60 liiran (reilu 20 euroa) väärti.

Turkkilainen ilta on siis luolan sisällä (jossa kenenkään netti ei toimi ja kerrankin seurueen on pakko seurustella keskenään jatkuvan somettamisen sijaan), johon asetutaan istumaan pitkiin pöytiin. Hintaan sisältyvät pöydissä valmiina odottavat naposteltavat ja rajaton alkoholi. Rakia, seudun omaa punaviiniä ja olutta saa kitata illan loppuun saakka niin paljon kuin oma pää kestää. Ilta täyttyy tanssiesityksistä, jotka ovat Turkin eri alueiden perinnetansseja. Osan esittävät ainoastaan naiset, osan miehet ja joitain esitetään yhdessä. Illan hienoin esitys oli todennäköisesti kaikkien mielestä erään napatanssijan soolotanssi. Ihan mieletön!

Positiivista myös oli se, että meidän porukka oli illan ainoa turistiryhmä ja muutoin paikalla oli yllättävän paljon paikallisia. Toki voi olla, että he ovat muualta päin Turkkia tulleet hekin, mutta silti oli aika hauskaa, kuinka paikalliset perheet valtasivat tanssilattian ja jorasivat menemään. Itse ohjelma päättyi yhdentoista aikaan, minkä jälkeen puolet porukasta jatkoi vielä yökerhoon. Kappadokian yökerhoja en välttämättä suosittele: hiljaisia, kalliita ja huonoa musiikkia. Ihan hauskaa siellä silti oli, kun isolla omalla porukalla oltiin liikenteessä.

IMG_6407-21

IMG_6449-22

Ratsastus

Viimeisenä iltapäivänä ennen bussin nokan kääntymistä kotia kohti oli tilaisuus vielä käydä joko mönkijäsafarilla tai ratsastusreissulla. Varmaan arvaatte kumman valitsin. Vaikka mukana oli myös pari kokematonta tyttöä, päästiin onneksi muutama laukkaspurtti ottamaan ystäväni kanssa, joka on myös ratsastanut koko nuoruutensa. Ja kyllähän niissä maisemissa kelpasi! Minulla kävi myös tuuri ja sain aivan loistavan ratsun, kantavana olevan tulisen, mutta ihan nöyrän tamman.

IMG_6728-23IMG_6754-24

Reissu oli onnistunut ja muutama päivä vierähti tosi nopeasti. Kappadokia on uniikki ei pelkästään Turkissa, vaan koko maailmassa ja lämpimästi suosittelen sitä kaikille enemmän tai vähemmän maailmaa kolunneille reissaajille. Minusta ainakin on valtavan antoisaa nähdä muutakin Turkkia kuin Istanbulia tai hiekkarantoja, jotka yleensä ovat ensimmäiset maasta saatavat mielikuvat. Tietysti näin budjetilla yleensä reissaavalle opiskelijalle yöpyminen Hiltonissa, sen ruokabuffetit ja uima-allasosasto porealtaineen ja saunoineen jäi melko luksuksena mieleen.

Ainakin te, jotka olette mua sosiaalisessa mediassa reissuni aikaan seuranneet, huomasitte varmaan että yksi juttu jäi tästä listasta puuttumaan. Pysykää kuulolla – siitä lisää ihan ikiomassa postauksessaan pian!